Onko amen seksistinen sana

Kyllä, mikäli uskomme yhdysvaltalaista kongressiedustajaa Emanuel Cleaveria. Hän on 76-vuotias demokraattiedustaja ja taustaltaan metodistipastori.

Jo 1980-luvulla kuuntelin tyrmistyneenä, kun yhdysvaltalaisen huippuyliopiston käynyt henkilö kertoili, kuinka sana ”person” on seksistinen. Siitä kun löytyy tuo sana ”son” (poika).

Tauti on sittemmin levinnyt hyvin laajalle. Nyt kongressiedustaja  Cleaver on pitänyt uuden toimikauden alkajaishartauden. Poliittis-Poliittis-kielellisen korrektiuden merkkinä hän päätti uskonnollisen  puheensa sanoihin ”amen” ja ”awoman” – ikään kuin sanassa amen olisi jollain tavoin kyse miehistä (men).

Voi tietysti ihmetellä, kuinka tietämätön yhdysvaltalainen kongressiedustaja ja pastori voikaan olla. Järkyttävintä kuitenkin on, että tämä ”vääränlaisten” sanojen korjailu on vuosien saatossa jo ulottunut meille Suomeenkin.

Ei saisi olla isiä, ei äitejä, ei tyttöjä ei poikia, ei puhemiestä, esimiehiä tai palomiehiä, kun se on niin syrjivää ja leimaavaa ihmisoletettuja kohtaan. Tämä kielen kuohitseminen on yksinkertaisesti hulluutta. Amen-esimerkki kertoo kiteytetysti minkä älyllisen ja tiedollisen tason kanssa tässä asiassa ollaan tekemisissä.

Sanoja demonisoitaessa ja kiellettäessä kyse on tietysti poliittisista tavoitteista ja perimmiltään siitä, että maailma, joka on olemassa, on ideologisesti vääränlainen. Sen muuttamiseksi pitäisi muuttaa myös kieltä. Ja kun kieli on muutettu, niin hups, epätoivotut asiatkin, kaikki määritetyt roolit, sukupuolet ja ihmissuhteet häviävät, ja saavutetaan tavoiteltu autuuden tila, jossa kukaan ei ole mitään.

Tämä Yhdysvalloista lanseerattu vallankäytön muoto ei sovellu meille, ei suomalaiseen yhteiskuntaan. Amen-sanasta ei meillä löydy ”pahaa miestä”. Mutta yhtä esimerkkisanaa tärkeämpää on, että meidän koko yhteiskuntamme on hyvin toisenlainen kuin Yhdysvalloissa.

Siksi ei ole viisasta omaksua milloin mitäkin ismiä, identiteettipolitiikkaa tai paraatia ja juosta niiden perässä – varsinkaan ei kirkossa.  Kirkossa toivoisi tapahtuvan, noin äkkiseltään, kaksi asiaa.

Kirkon asiamiesten viesteissä olisi mukava kuulla joskus Jeesuksesta sekä klassisista, kristillisistä hyveistä ja niiden tavoittelusta. Ylimääräisenä numerona voisi myös toivoa – toive pitänee osoittaa Luojalle – että toimittaja Johanna Korhonen viimeinenkin tajuaisi lopettaa piispa Teemu Laajasalon toistuvan, lähes miesvihalta vaikuttavan mustamaalauksen. Amen.

 

 

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Amen johtu Egyptin yhdestä aurtinkojumalasta Amonista ja se on juurena heprean mm. totuutta vastaavassa sanassa emunah. Amen on tullut lopusanana merkitsemään ’totisesti’ eli totuutta edustavasti ja tuo totuus piilee sanan lukuarvossa 91 joka totuudenmukaisesti eli oikein lasketusti päättää kolmen kuukauden jakson 364 vuorokautisesta aurinkovuodesta; Egyptin wanhassa kalenterissa oli edistyksellisesti 364 päivää kuten sitemmin myös Qumranin kalenterissa poiketen juutalaisista kuu-aurinkokalentereista.

  2. Mitä teatterikorkea edellä, sitä teologinen tdk – ja kirkko – perässä. Teatterikorkeassa ei ole jääty taistolaisuutta ja paskaheittoa nyyhkyttämään. Vaan tiedostamisessa on menty eteenpäin suurin harppauksin, kuten asiaan kuuluu. Nyt Shakespeare on rakenteellista väkivaltaa ja Romeo ja Julia edustaa raiskauskulttuuria. Mielenkiinnolla voi odottaa, miten käy kirkkohistorian suurmies.., kun sukupuolentutkimuksen käsitearsenaalilla ja uusmoralistisella ehdottomuudella käydään kimppuun.

    Blogistin viimeisen kappaleesen toiveeseen voi yhtyä, joskin huhut kertovat, että kaikki jo tapahtuneet kantelut, valitukset, kirjoitukset ja tutkintapyynnöt ovat vasta alkusoittoa.

    • Juu, krist. uskon uhkailut tulisella ikuisella helvetikidutuksella kaikille perisyntisille on pyhäkoulukamaa verrattuna teaterikorkean artikulaatioon…

    • Hesarin kulttuurisivulla on tänään (4.1.2021) monipuolinen juttu teatterikorkeakoulun keskusteluista. Kannattaa kaivaa esiin ja lukea.

  3. Kieli(kin) on vallankäytön väline. Mitä ovat ”ihmisoletetut”, kaikkihan olemme ihmisiä. Jotenkin halventava käsite (minulla on kotona eläinoletettu !). En ole huomannut, että isiä, äitejä, tyttöjä ja poikia ”ei saisi” olla. Kenen mielestä ? Kukin valitkoon itse sanansa, kieli on myös vapautta ja suunnatonta rikkautta.

    Nämä mies-loppuiset ammattinimikkeet joutavat historiaan, kun parempiankin on olemassa. Kieli, kuten aika ja kehityskin, on aina liikkeessä, sitä ei voi pysäyttää.

    • Jos mies-loppuiset ammattinimikkeet joutavat historiaan. Silloin pitäisi laittaa historiaan tällainenkin työelämässä käytetty termi, kuin ”äitiysloma”

      Ja olisi kysymyksessä vain tasa-arvoisen työntekijän oma loma. Tai palkaton poissaolo. Jolloin työnantaja voisi lopettaa työsuhteen. Ja palkata jonkun joka käy töissä.

    • ”…hullummat humpuukit otetaan tosissaan.”

      Älä muuta sano,kun otetaan tosissaan ikuinen tulihelvettikin ja mustahäntäinen sarvipäinen hiilihankomies ja nuppineulan päässä asutelevat tuhannet demoonit…

    • Sieltä meidät on pelastettu Jeesuksen kautta, ettei sen herran kanssa tarvitse kadotukseen mennä.

  4. Älkäämme sekoilko. Sekoilua ovat sanojen person, amen tai history (his-story) pitäminen sukupuolittuneina. Yhtä lailla on sekoilua väittää, ettei tyttöjä enää saisi sanoa tytöiksi tai poikia pojiksi.

    Puhemies taas on samanlainen svetisismi kuin saamamies (velkoja) tai vierasmies (todistaja), ja pärjäämme puheenjohtajalla vallan hyvin. Palomiehiä Suomessa ei ole aikoihin ollutkaan, ne ovat pelastajia.

    • Sekoilua, kyllä, minusta halpapopulistista huitomista ja liioittelua. Samanlaista kuin vaikkapa suomi puhe -sivustolla.

      On esimerkiksi halpaa propagandaa kirjoittaa, että kun kieli saadaan muutetuksi, ”kaikki määritetyt roolit, sukupuolet ja ihmissuhteet häviävät”, ja saavutetaan ”autuuden tila, jossa kukaan ei ole mitään”.

      Blogisti ei kerro – eivät eräät toisetkaan uudet bologisit – mitään itsestään. Kuin nurkan takaa kävi ilmi, että blogisti on kirkkohistorioitsija, dosentti, siis akateeminen kansalainen.

    • ”Yhtä lailla on sekoilua väittää, ettei tyttöjä enää saisi sanoa tytöiksi tai poikia pojiksi.”

      -Mutta samanaikaisesti sanot, ettei voi tietää kuka on tyttö tai poika, muuten kuin kysymällä ihmiseltä itseltään. Ja jos hän sanoo olevansa ”muunsukupuolinen”, vaikka on fyysisesti selkeästi tyttö/ nainen tai poika/ mies, häntä ei saa sanoa tytöksi/pojaksi tai pojaksi/mieheksi.

      Eikö tuo ole sekoilua?

    • ”vaikka on fyysisesti selkeästi tyttö/ nainen tai poika/ mies, häntä ei saa sanoa tytöksi/pojaksi tai pojaksi/mieheksi.
      Eikö tuo ole sekoilua?”

      Ei, sillä tuo ’selkeys’ ei juurikaan ole aina selkeää. Kun esim. kaikki monen monet pitkän elämäni aikana seksuaalisesti poikkeaviksi tietämäni ovat poikeneet enemmän tai vähemmän myös ulko-naisesti…
      Äärikristillisten keskustelutaktiikkaan näissä kysymyksissä on varisin pitkään ollut olkinukeargumetin alalajina hyperbolana eli äärimäisenä liioitteluna tunnettua argumenttivirhe. Näiden lähes koomisten paisutelujen tarkoituksena olen alkanut nähdä pyrkimyksen koota asioita hartaasti päivittelevät mummelit ja papparaiset viestimien äären vastanottamaan kerran varttitunnissa eetterin lähteviä rahankerjäysviestejä. Jokainen paljolti keinotekoinen kohu on rahastajille lottovoitto.

    • Hauskaa tässä lienee se, että jo pieni lapsi osaa erotaa tytön ja pojan mutta aikuisille se alkaa olla ylivoimaista. Mutta näin se taitaa mennä, kun muutetaan sanojen merkitystä muutetaan ideologisella tasolla todellisuutta. Pyrkimyksellä mm. sanan -amen- merkityksen muuttamiseen halutaan luonnollisesti kyseenalaistaa ns. ”suuret kertomukset.”

    • No ei osaq ellei asia ole hänelle jonkin normin mukan ensin opetettu. Kysymys onkin Kosti nyt siitä, että vanhat normiyt ovat uuden tieteellisen tietöämyksen valossa muuttumassa kuten on tapahtunut monen muunkin ’varmasti tiedetyn/uskotun’ asian kohdalla. Aurinko ei esim. enää kierrä maata…

    • Lapsi ei tarvitse kyseisen asian suhteen mitään opetusta. Hänen luonnollinen hieno viisautensa riittää siihen vallan erinomaisesti. Amen, kuten totesit on tullut lopusanana merkitsemään ‘totisesti’ eli totuutta edustavasti..” Mutta sitten tulevat aikuisten opetussuunnitelmat….

    • Aikuiset näissä sekoilevat ja heittäytyvät olemattomaksi. Luojalta kukaan ei voi piiloutua, sitä ollaan viimeispäivänä mitä ollaan syntymästä jo ollut, kaikki oletukset ja muutokset rapisee kerran.

    • ”Lapsi ei tarvitse kyseisen asian suhteen mitään opetusta.”

      No totta ihmeessä tarvitsee. Ilman minkäänlaista opetusta varttuneet lapsiparat tajuaa hyvin vähän mistään.

    • ”Mutta sitten tulevat aikuisten opetussuunnitelmat….”

      … että Kalle voi olla Tytti tai Tytti Ville.

    • ”häntä ei saa sanoa tytöksi/pojaksi tai pojaksi/mieheksi”

      Saahan sitä sanoa, silloin vain vaikuttaa tyhmältä tai ilkeältä.

    • Eiköhän blogisti kuitenkin tarkoittanut juuri sitä, että ei saa kutsua tytöiksi tai pojiksi niitä jotka sitä havaittavin (fyysisin) perustein ovat. Eli oli siinä aivan oikeassa että juuri tämä halutaan nyt kieltää.

      Ei tietenkään ole tarpeen julistaa kenenkään sukupuolta heti tavattaessa, mutta lapsille täytyy saada kertoa mitkä ovat tyttöjen ja poikien fyysiset erot. Esim päivakodeissa tämä kyllä tulee päivän aikaisten vessassakäyntien perusteella selväksi.

    • Se minkä lapsi huomaa opettamattakin on se minkä aikuisetkin huomaavat, myöntävät sen tai eivät. Sukupuoli on ensimmäinen asia toisessaihmisessä mikä pannaan merkille. Itse huutelin parivuotiaana rattaista: ”hei täti” ja ”hei setä”.

      Se miksi on syntynyt kieliin jako miehiin ja naisii ei ole mikään tekemällä tehty tai väkisin väännetty käytäntö. Poikkeukset ja tulkintavirheet tiedämme ja ymmärrämme. Erehdyksiä sattuu ja intersukupuolisia on olemassa. Mutta yhä edelleen vastasyntyneen sukupuoli kirjataan pelkkuen sukuelinten perusteella, ihan ammatti-ihmisten toimesta.

      Ja hyvin on maailma tällä tavoin toiminut.

    • ”Lapsi ei tarvitse kyseisen asian suhteen mitään opetusta.”

      Voi s ancta simplicitas! Lapsi oppiin puhumaankin sen muka mitä muilta kuulee ja vaadittavat käsitesisällöt hänelle opetetan kulloinkin vallitsevan normiston ja yleisen ns. yleisen kieliperheen sopimusten mukaan. Ja nämä normit ja sopimukset elävät ja muuttuvat kulttuurin ja siinä lisääntyvän tiedon mukaan. Vaikka turha sementoituneille on elävältä puhua, sama kuin kaataisi vettä hanhen selkään.

    • Voi sancta simplicitas Seppo! Lapsi näkee, ennenkuin oppii puhumaan. Yllättävän tietoisia sukupuolista nuo pienet lastenlapset näyttävät olevan. Lue Sarin kirjoitus uudestaan.

    • ”Voi sancta simplicitas Seppo! Lapsi näkee, ennenkuin oppii puhumaan.”

      Kerran vielä: Lapsella ei ole näkemälleen merkityssisältöjä ennekuin ne hänelle opetetaan. Pakunspaa rautalanka minulla ei ole enää sinulle vääntää. Nämä merkityssisällöt elävät kultuurissa. Näin esim: vaikka lapsi näkee auringon aamuisin ’nousevan’, ei enää normin muututtua ja asian oikean laadun opittuaan luule auringon nousevan. Ensivaikutelmat eivät siis ole läheskään aina kata kokonaan luonnon tosiasioita.

    • Helvetti/kadotus kuvataan Raamatussa enemmän pimeydeksi kuin tuleksi. Mutta pysytään aiheessa.

    • Enin helvettiä tulena ja kidutuksena kuvaa kylläkin Jeesus, joka liene kristinuskon ylin auktoriteetti.

    • Tarkoitin sitä että miksi takerrut tuohon kun helvettiä kuvataan tulena kun siitä käytetään muitakin vertauskuvia. ”Heitetään ulos pimeyteen jossa on itku a hammasten kiristys”. Ei tuossakaan puhuta aktiivisesta kidutuksesta mitään.

    • Kysypä Sinä Sari ensin itseltäsi,miksi ohitat asiassa krist.uskon ylimmän auktoriteetin Jeesuksen puheet ja takerrut vain niihin sanontoihin, jotka ovat itsellesi miellyttävimpiä?

    • Raamatun mukaan ilman Jumalaa eläminen on pimeyttä, vaikka sille annettaisiin nimeksi ”nykytietämys” asioista.

    • Mutta siinäkin on ”man” ? No, onpa jotkut kielihistoriasta piittaamattomat yrittäneet lanseerata sellaisia vastineita kuin womon ja womxn.

      Englannin man on tiemmä alun perin tarkoittanut sukupuolineutraalisti ihmistä vain. Woman < wif-man, 'naisihminen'.

  5. Faarao Amenhotep sisältää myös sanan Amen.

    ”Hotep ( ḥtp ; myös renderoitu hetep [1] ) on egyptiläinen sana, joka tarkoittaa karkeasti sanaa ”olla rauhassa”. Sana viittaa myös ”uhriin”, joka rituaalisesti esitetään jumalalle tai kuolleelle henkilölle, joten ”ole tyytyväinen, ole armollinen, ole rauhassa”. Se esiintyy hieroglyfeillä kuin alttarin / tarjoaa pöytä (Gardiner merkki R4) . Substantiivi ḥtp.w tarkoittaa ”rauhaa, tyytyväisyyttä”. Davies (2018) tulkitsee ḥtp- käsitteen ”toiminnan tulokseksi maat [maailmankaikkeuden oikean
    järjestyksen] mukaisesti”.

    Ns tarjoaa kaava alkaa HTP-dj-nsw ”uhriksi antama kuningas”. [4]

    Egyptin ḥtp: stä tuli koptilainen ϩ ⲁⲧⲡ / ϩ ⲟⲧⲡ hatp / hotp ”ole tyytyväinen” ja ϩ ⲱⲧⲡ hōtp ”sovi”.

    Hotep osana muinaisen Egyptin nimiä, kuten Hetepsekhemwy ( HR HTP-sḫm.wj ”kaksi valtuuksia on rauha”), ensimmäinen hallitsija Egyptin toisen dynastian . ”

  6. ”Lapsi ei tarvitse kyseisen asian suhteen mitään opetusta.”

    Voi s ancta simplicitas! Lapsi oppii puhumaankin sen mukaan mitä muilta kuulee ja vaadittavat käsitesisällöt hänelle opetetaan kulloinkin vallitsevan normiston ja yleisen ns. kieliperheen sopimusten mukaan. Ja nämä normit ja sopimukset elävät ja muuttuvat kulttuurin ja siinä lisääntyvän tiedon mukaan. Vaikka turha sementoituneille on elastisesta puhua, sama kuin kaataisi vettä hanhen selkään.

Luukkanen Tarja-Liisa
Luukkanen Tarja-Liisa
Teologian ja historian tohtori, dosentti sekä oppi- ja aatehistorian tohtori, joka kirjoittaa uskonnon, politiikan ja yhteiskunnan globaaleista ja suomalaisista ilmiöistä.