Onko amen seksistinen sana
Kyllä, mikäli uskomme yhdysvaltalaista kongressiedustajaa Emanuel Cleaveria. Hän on 76-vuotias demokraattiedustaja ja taustaltaan metodistipastori.
Jo 1980-luvulla kuuntelin tyrmistyneenä, kun yhdysvaltalaisen huippuyliopiston käynyt henkilö kertoili, kuinka sana "person" on seksistinen. Siitä kun löytyy tuo sana "son" (poika).
Tauti on sittemmin levinnyt hyvin laajalle. Nyt kongressiedustaja Cleaver on pitänyt uuden toimikauden alkajaishartauden. Poliittis-Poliittis-kielellisen korrektiuden merkkinä hän päätti uskonnollisen puheensa sanoihin "amen" ja "awoman" - ikään kuin sanassa amen olisi jollain tavoin kyse miehistä (men).
Voi tietysti ihmetellä, kuinka tietämätön yhdysvaltalainen kongressiedustaja ja pastori voikaan olla. Järkyttävintä kuitenkin on, että tämä "vääränlaisten" sanojen korjailu on vuosien saatossa jo ulottunut meille Suomeenkin.
Ei saisi olla isiä, ei äitejä, ei tyttöjä ei poikia, ei puhemiestä, esimiehiä tai palomiehiä, kun se on niin syrjivää ja leimaavaa ihmisoletettuja kohtaan. Tämä kielen kuohitseminen on yksinkertaisesti hulluutta. Amen-esimerkki kertoo kiteytetysti minkä älyllisen ja tiedollisen tason kanssa tässä asiassa ollaan tekemisissä.
Sanoja demonisoitaessa ja kiellettäessä kyse on tietysti poliittisista tavoitteista ja perimmiltään siitä, että maailma, joka on olemassa, on ideologisesti vääränlainen. Sen muuttamiseksi pitäisi muuttaa myös kieltä. Ja kun kieli on muutettu, niin hups, epätoivotut asiatkin, kaikki määritetyt roolit, sukupuolet ja ihmissuhteet häviävät, ja saavutetaan tavoiteltu autuuden tila, jossa kukaan ei ole mitään.
Tämä Yhdysvalloista lanseerattu vallankäytön muoto ei sovellu meille, ei suomalaiseen yhteiskuntaan. Amen-sanasta ei meillä löydy "pahaa miestä". Mutta yhtä esimerkkisanaa tärkeämpää on, että meidän koko yhteiskuntamme on hyvin toisenlainen kuin Yhdysvalloissa.
Siksi ei ole viisasta omaksua milloin mitäkin ismiä, identiteettipolitiikkaa tai paraatia ja juosta niiden perässä - varsinkaan ei kirkossa. Kirkossa toivoisi tapahtuvan, noin äkkiseltään, kaksi asiaa.
Kirkon asiamiesten viesteissä olisi mukava kuulla joskus Jeesuksesta sekä klassisista, kristillisistä hyveistä ja niiden tavoittelusta. Ylimääräisenä numerona voisi myös toivoa - toive pitänee osoittaa Luojalle - että toimittaja Johanna Korhonen viimeinenkin tajuaisi lopettaa piispa Teemu Laajasalon toistuvan, lähes miesvihalta vaikuttavan mustamaalauksen. Amen.
43 kommenttia
Mitä teatterikorkea edellä, sitä teologinen tdk – ja kirkko – perässä. Teatterikorkeassa ei ole jääty taistolaisuutta ja paskaheittoa nyyhkyttämään. Vaan tiedostamisessa on menty eteenpäin suurin harppauksin, kuten asiaan kuuluu. Nyt Shakespeare on rakenteellista väkivaltaa ja Romeo ja Julia edustaa raiskauskulttuuria. Mielenkiinnolla voi odottaa, miten käy kirkkohistorian suurmies.., kun sukupuolentutkimuksen käsitearsenaalilla ja uusmoralistisella ehdottomuudella käydään kimppuun.
Blogistin viimeisen kappaleesen toiveeseen voi yhtyä, joskin huhut kertovat, että kaikki jo tapahtuneet kantelut, valitukset, kirjoitukset ja tutkintapyynnöt ovat vasta alkusoittoa.
Kieli(kin) on vallankäytön väline. Mitä ovat ”ihmisoletetut”, kaikkihan olemme ihmisiä. Jotenkin halventava käsite (minulla on kotona eläinoletettu !). En ole huomannut, että isiä, äitejä, tyttöjä ja poikia ”ei saisi” olla. Kenen mielestä ? Kukin valitkoon itse sanansa, kieli on myös vapautta ja suunnatonta rikkautta.
Nämä mies-loppuiset ammattinimikkeet joutavat historiaan, kun parempiankin on olemassa. Kieli, kuten aika ja kehityskin, on aina liikkeessä, sitä ei voi pysäyttää.
Kun tavataan varoitella salaliittoteorioista, mutta ihan samanlaiset ja vielä hullummat humpuukit otetaan tosissaan, jos koetaan niitten esittäjä nykyajan julkisuuden henkilöksi? Ei kai tuollaisia kukaan usko tosissaan.
Älkäämme sekoilko. Sekoilua ovat sanojen person, amen tai history (his-story) pitäminen sukupuolittuneina. Yhtä lailla on sekoilua väittää, ettei tyttöjä enää saisi sanoa tytöiksi tai poikia pojiksi.
Puhemies taas on samanlainen svetisismi kuin saamamies (velkoja) tai vierasmies (todistaja), ja pärjäämme puheenjohtajalla vallan hyvin. Palomiehiä Suomessa ei ole aikoihin ollutkaan, ne ovat pelastajia.
Juu, krist. uskon uhkailut tulisella ikuisella helvettikidutuksella kaikille perisyntisille on pyhäkoulukamaa verrattuna teatterikorkean artikulaatioon…
(Uskova ?) ihminen telkeää lokeroihin kaikki, joita itse ei hyväksy. Tämä tehdään oman pienen jumalakuvan kirkastamiseksi. Siihen ei kenelläkään ole valtaa, se on pimeyttä. Ihminen luo oman helvettinsä.
Kenties hän käyttää nimestäänkin myös muotoa Ewomanuel Cleaver.
Faarao Amenhotep sisältää myös sanan Amen.
”Hotep ( ḥtp ; myös renderoitu hetep [1] ) on egyptiläinen sana, joka tarkoittaa karkeasti sanaa ”olla rauhassa”. Sana viittaa myös ”uhriin”, joka rituaalisesti esitetään jumalalle tai kuolleelle henkilölle, joten ”ole tyytyväinen, ole armollinen, ole rauhassa”. Se esiintyy hieroglyfeillä kuin alttarin / tarjoaa pöytä (Gardiner merkki R4) . Substantiivi ḥtp.w tarkoittaa ”rauhaa, tyytyväisyyttä”. Davies (2018) tulkitsee ḥtp- käsitteen ”toiminnan tulokseksi maat [maailmankaikkeuden oikean järjestyksen] mukaisesti”.
Ns tarjoaa kaava alkaa HTP-dj-nsw ”uhriksi antama kuningas”. [4]
Egyptin ḥtp: stä tuli koptilainen ϩ ⲁⲧⲡ / ϩ ⲟⲧⲡ hatp / hotp ”ole tyytyväinen” ja ϩ ⲱⲧⲡ hōtp ”sovi”.
Hotep osana muinaisen Egyptin nimiä, kuten Hetepsekhemwy ( HR HTP-sḫm.wj ”kaksi valtuuksia on rauha”), ensimmäinen hallitsija Egyptin toisen dynastian . ”
”Lapsi ei tarvitse kyseisen asian suhteen mitään opetusta.”
Voi s ancta simplicitas! Lapsi oppii puhumaankin sen mukaan mitä muilta kuulee ja vaadittavat käsitesisällöt hänelle opetetaan kulloinkin vallitsevan normiston ja yleisen ns. kieliperheen sopimusten mukaan. Ja nämä normit ja sopimukset elävät ja muuttuvat kulttuurin ja siinä lisääntyvän tiedon mukaan. Vaikka turha sementoituneille on elastisesta puhua, sama kuin kaataisi vettä hanhen selkään.
Kirjoittaja
Tarja-Liisa Luukkanen
Teologian ja historian tohtori, dosentti sekä oppi- ja aatehistorian tohtori, joka kirjoittaa uskonnon, politiikan ja yhteiskunnan globaaleista ja suomalaisista ilmiöistä.
Amen johtu Egyptin yhdestä aurtinkojumalasta Amonista ja se on juurena heprean mm. totuutta vastaavassa sanassa emunah. Amen on tullut lopusanana merkitsemään ’totisesti’ eli totuutta edustavasti ja tuo totuus piilee sanan lukuarvossa 91 joka totuudenmukaisesti eli oikein lasketusti päättää kolmen kuukauden jakson 364 vuorokautisesta aurinkovuodesta; Egyptin wanhassa kalenterissa oli edistyksellisesti 364 päivää kuten sitemmin myös Qumranin kalenterissa poiketen juutalaisista kuu-aurinkokalentereista.
Ilmoita asiaton kommentti