Aika aikaa kutakin

Juuri kulunut vuosi oli itselleni työntäyteinen ja raskas. Jonkinlainen ajan merkki henkilökohtaisessa elämässäni oli sydäntapahtuma tapaninpäivänä. Kiireet oli vähäksi aikaa lopetettava.

 

Alusta saakka, luomiskertomuksesta lähtien Raamattu pitää tärkeänä sitä, että näemme ajan kulun. Määrättyjen juhla-aikojen mukaan toistuvat vuotuiset merkkipäivät tarkoitettiin yhdessä vietettäviksi. Tiheimmin tietenkin toistuu viikkorytmi lepopäivineen. Jopa kymmenen käskyn laki suorastaan määrää levon ja lepopäivän.

 

Pyhän ja arjen, levon ja työn vaihtelu on tärkeää. Työtä jaksaa tehdä paremmin, kun tietää, että aikanaan kaikki saavat levätä. Ihmiselämästä tulee arkisen harmaata putkea silloin, jos unohdetaan pysähtyä yhdessä iloisen tai vakavan juhlan merkeissä.

 

VT:n Saarnaaja 3:1-8 sisältää ehkä historian kauneimman runon ajasta. Se alkaa säkeellä: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Tätä seuraa seitsemän jaetta, joilla aikaa kuvataan. On kuin kullekin viikonpäivälle olisi omansa. Yksittäinen jae muodostuu kahdesta aikaa ja elämää koskevasta vastakohtaparista: ”Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta.”

 

Ajan kuvaaminen vastakohtapareina muistuttaa Saarnaajan perusajatuksesta: Tämän hetken tilanne voi huomenna olla jo vastakkainen. Siksi on turhuutta jumia yhden hetken väliaikaiseen totuuteen. Tämän päivän murhe voi jo huomenna vaihtua iloksi. Silti Saarnaaja neuvoo iloitsemaan hetkestä: ”Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.” (Saarn. 3:12)

 

Ajan kuluminen saattaa herättää surunsekaista kaipuuta. Lapsuutta, nuoruutta tai opiskeluaikaa voi vuosien kuluttua ikävöidä. Omien lasten lapsuutta tulee joskus muisteltua kaiholla, kun aika on kullannut muistot. Monesti lapsiaan myös kaipaa kotiin, kun he ovat lähteneet maailman tuuliin.

 

Aika tuo paljon, mutta aika myös vie mennessään. Ottaa pois. Saarnaajan kirja on havainnut tämän surullisen piirteen ja kiinnittää toivon Jumalan ikuiseen olemukseen, siinä luvataan: ” –Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.”  (Saarn. 3:15) Siunausta vuodelle 2021!

 

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Kirjoittaja

Tepsa Pentti
Tepsa Pentti
Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.