Kirkko Pentinkulman näkökulmasta
Akateemikko ja kirjailija Väinö Linnan (1920–1992) syntymästä tuli joulun alla kuluneeksi sata vuotta. Hänen elämänsä oli huikea kaari, kun hän nousi tehtaantyömiehestä kansakunnan kirjalliseksi lipunkantajaksi.
Linnan tunnetuimmat teokset ovat ”Tuntematon sotilas” ja ”Täällä Pohjantähden alla” -trilogia.
Kuvatessaan Pohjantähdessä vuoden 1918 vastakohtaisuuksia ja Tuntemattomassa sotilaassa rivimiesten asenneta sotaan, hän sai aikaan kiihkeän väittelyn. Tämä koskee varsinkin vuoden 1918 sisällissotaa ja niitä syitä, jotka siihen johtivat.
Trilogiansa toisessa osassa Linna nostaa torpparikysymyksen kapinan keskeiseksi syyksi. Kumous ei kuitenkaan lähtenyt alhaaltapäin, vaan talvella 1918 Kullervo Manner ja O.W. Kuusinen teetättivät SDP:n puolue-elimissä päätöksen toteuttaa aseellinen vallankumous Suomessa.
Linna siis johtaa kapinan torppariongelmasta. Historiallista tukea tämä ei saa, koska jo ennen sodan syttymistä oli Svinhufvudin senaatti esittänyt, että torpparit itsenäistetään. Lisäksi sota oli osa maailmansotaa ja Venäjän vallankumousta. Viime kädessä kapinan sytykkeet tulivat maamme ulkopuolelta, Leniniltä itseltään.
Kapinaan johtaneita objektiivisia syitä Pohjantähti ei selitä, joskin se paljastaa ne inhimilliset kärsimykset, jotka varsinkin hävinnyt osapuoli sai vankileireillä tuta.
Pohjantähti-trilogiassa rovasti Lauri Salpakari on kirkon edustaja. Hän, kuten tuon aikaiset papit yleensäkin, oli sidoksissa yhteiskunnan hallitsevaan luokkaan ainakin ajattelutapojensa puolesta.
Tästä asetelmasta käsin Linna teki Salpakarista kirkon edustajan. Epäilemättä hänellä olisi ollut vaihtoehtoja muunkinlaisiin henkilökuviin, mutta hän päätyi sympaattiseen, mutta voimattomaan Pentinkulman rovastiin.
Linna piti kirkon roolia soveltaen samana sekä Pohjantähdessä että Tuntemattomassa sotilaassa: kristillinen etiikka ei toiminut tilanteissa, joissa väkivalta saneli ehdot. Kun nuorena opiskelijana haastattelin häntä, hän kiteytti: ”Moraalisena instituutiona kirkko joutuu suurennuslasin alle, vaikka kaikki olemmekin samanlaisia”.
Väinö Linna oli luterilaisen kirkkomme jäsen, eikä hän omien sanojensa mukaan ollut Jumalan kieltäjä ”koska ateisti on aktiivisessa suhteessa Jumalaan”. Hän ei käynyt kirkossa ”siinä merkityksessä kuin uskonnollinen ihminen käy”, mutta tähdensi, että maaseudun kasvattina kirkolla oli ollut merkittävä osuus hänen lapsuuskotinsa elämässä.
Entä millä tavoin Lauri Salpakari ja vuoden 1918 tapahtumat liittyvät yhteen? Kirkkohistorian dosentti Tarja-Liisa Luukkanen on esittänyt, ettei Salpakarin kaltainen kaupungista lähtöisin oleva ruotsinkielinen pappi olisi ollut Pentinkulmalla mahdollinen.
Tällöin on mielestäni muistettava, että Pohjantähti-trilogia on sepitteellinen kirjallinen luomus, ei tieteellinen historian kirjoitus. Fiktiivisenä kertomuksena sen anti on lukijalle sama kuin taideteoksen: se tarjoaa elämyksen.
MATTI WIRILANDER
37 kommenttia
Kysymys Matti Wirilanderille: Olenko käsittänyt väärin, kun joku kirkkohistorioitsijoistamme päätyi tulokseen, että Suomen kirkon papistosta ei olisi löytynyt yhtä ainutta pappia (kirkkoherraa), joka olisi sopinut Salpakarin esikuvaksi? Toki romaanihenkilöissä voi aina yhdistyä useampikin hahmo.
Työväestö teki huikaisevan työnäytteen työväentalojen rakentamisessa 1900.taa luvun ensivuosikymmenellä vuoteen 1912 asti jolloin SAY.n synnyn ohella uskottiin olojen parantumiseen verrattuna 1800.aa luvun lopun asiaan minkä todistuspuheenvuoroja säätyläisten suusta Mäkelin lainasi aina kunnon vaatteisiin pukeutumiseen asti, ja tämä uskossa työläisten asiaan saada arvoisempaa katsomista. Muistaa pitää myös työläisten saaneen suurimman valistuksensa varoituspuheenvuoroista jolloin työväestö huomasi informaation olevan arvokasta.
Kyllä näin hyvin naturalismissa olojen kuvaaminen käy kun arvioidaan mitä oli lähes pakko lähteä yrittää korjaamaan vaikuttamalla.
Ja mikä oli tämä voima, se oli työvoima, se ainoa mikä työläisellä oli, ja on tänäkin päivänä.
Kannattaa katsoa Antti Hyvösen tekstejä.
Marko Sjöblomin kysymykseen totean vain sen, minkä Tarja-Liisa Luukkanen on tutkimuksissaan havainnut. Luukkanen on tutkinut mm. teologian ylioppilaiden eli tulevan papiston poliittis-yhteiuskunnallista toimintaa vuosina 1853-1918. Sosiaalihistoriallisesta näkökulmasta Lauri Salpakari ei olisi ollut mahdollinen siinä historiallisessa kontekstissa, jossa Linna tuo hänet esiin. Suuri osa papistosta oli kotoisin maalta, eli papit olivat talonpoikaisväestöstä lähtöisin. Tämän myös Väinö Linna totesi, kun haastattelin häntä.
Ehkä tästä ei kannata suuremmin kiistellä, sillä Pohjantähti on romaani, joka kylläkin kuvaa tiettyä Suomen historian vaihetta, mutta tekee sen romaanin keinoin sepitteellisesti. Se ei toisin sanoen rakennu historiatieellisen metodin lähtökohdille, vaan lähestyy aihetta kuvitteellisesti ja luovasti. Virheenä pidän sitä, että vuoden 1918 sodan syyksi Linna laittaa torpparikysymyksen, mikä kuitenkin oli kokonaiskuvassa varsin vähäinen tekijä. Tulkitsen, että papin kuva, jonka Linna antaa, on trilogian kokonaistavoitteen kannalta harkittu ja ohjelmallinen..
Matti Wirilander
Eiköhän se ole lähellä aikalaishavaintoja tai perimätietoa yhden polven takaa? Varmasti torppariluokan synty on osaltaan vaikuttanut, kun taloja ei niinkään pilkottu joka perinnönjaossa. Eli voi joutua isolleveljelle torppariksi.
Suomalaiset olivat uskollisia Venäjän alamaisia aina ensimmäliselle sortokaudelle 1890- luvulle asti. Samoihin aikoihin syntyi työväenliike joka toimi raittiusyhdiststen nimellä koska Venäjä oli kieltänyt muut yhteentulemiset. Työväenliikeelle raittius kysymys oli se keskeinen asia , miten kummalliselta se nykykorvin kuullostaakin.
Tällöin oli vielä maanjakokysymys yksi kaikkein polttavampia kysymyksiä.
Noina aikoina myös kielikysymys oli polttava . Virkamiehistö oli pitkälle rutsinkielistä. Kansallisen herätyksen myötä monet suomenruotsalaiset suomensivat nimensä ja suurella työllä , ideologisista syistä, rupesivat puhumaan suomea. Pohjantähden pappi oli varmaankin noita.
Kansakuntana Suomi oli ollut siirtomaita vastaavassa asemassa sekä Ruotsin että Venäjän alaisuudessa. Ajankohtaisessa sanomalehtikeskusteluissa puhuttiin orjaluonteesta joka kaipasi vapautta.
Informatio sanomalehtien muodossa, varsinkin työväen mielisiä ,oli syntynyt kun sieniä sateella. Niissä hyökättiin porvaristoa vastaan , tehden heidät syyllisksi maailmansodan aikaiseen elintarvekepulaan. Porvareita syytettiin koko sen kauden hamstrauksesta ja hintojen nostosta.
Vuodesta 1914 alkaen Suomessa tehtiin valtavia linnoitustyitä kaivamalla vallihautoja ympäri maata, jotta voitaisiin torjua oletettu saksalainen maihinnousu. Venäläiset pelkäsivät Pietarin puolesta. Suomeen tuotettiin kymmenisen tuhatta kiinalaista kaivamaan vallihautoja ja kaikki vapaana olevat nuoret miehet osallistuivat noihin töihin.
Työtilanteet, jotka kaikki kokivat epätarkoituksenmukaisiki ,tulivat valtaviksi ryyppyorgioiksi jättäen pahoja jälkiä paikkakunnille ja pahensivat elintarvikepulaa, luoden isää sosiaalista levottomuutta.
Suomen eduskunta pahensi tilannetta sekavalla sisäisellä ristiriitaisuudella.Porvaritkin olivat hajaanutneet keskenään aktivisteihin ja vanhasuomalaisiin itsenäisyyskysymyksessä. Venäläiset olivat lähettäneet maaseudulle laukkuryssiä Bobrikovin aikoihin jotka jakoivat propagandaa varsinkin maata omistamattomalle väestölle.
Vuoden 1905 suurlakko oli se mikä vei lojaliteetin Venäjän hallintoa kohtaan lopullisesti nurin. Siitä eteenpäin Suomessa ei sen jälkeen ollut arvovaltaista esivaltaa. Venäjä oli itse murskannut perinteellisen uskollisuuden laillisuuta kohtaan.
Helmikuun 19 17 vallankumous ja sen mukana kadonneen keisarivallan, vei Venäjän arvovallalta loputkin pyrkimyset olla kuuliaisia . Suomeessa syntyi ”palokuntia” siis suojelukuntia ja työväen liike teki samoin. Työväen liikkeelä oli etulyönti Venäjän Lokakuun vallankumouksen johdosta ja he saivat aktiivisesti Venäjän vallankumoukselliselta hallitukselta aseita.
Työväenliiken kärjessä oli pieni klikki vallankumouksellisia. Lokakuun vallankumouksesta he saivat esikuvan siitä miten Suomessakin voitaisiin tehdä.
Kun Suomi julistatui itsenäiseksi joulukuussa 1917 ,niin työväenliikkeen johto sai paniikin ja alkoi valmistella vallankumousta vedoten juuri maata omistamattomaan työväen luokkaan. Porvareilla oli suojelukuntansa ja he olivat paremmin organisoituneet. Jääkärit tulivat sopivasti päällystöksi.
Tärkeä torppari laki oli annettu , mutta kaikki oli vielä kesken sisällissodan alettua. Laki tuli liian myöhään hillitäkseen pinnan alla kytevää jännitystä.
Linna on ihan oikeassa nostaessaan torpparikysymyksen esiin. Kyseessä ei ollut se mitä lainsäädännössä oli tapahtunut vaan mitä torppariuus symboolisesti merktisi maatalousväestölle.
Seppo. Olisi pitänyt muistaa. mutta hyvä kun muistutat
Suomalaista historiakuvaa on vääristänyt aika lailla se, että Väinö Linna oli niin etevä kirjailija. Valkoisestakin näkökulmasta on vuoden 1918 tapahtumia kyllä käsitelty kaunokirjallisuudessakin, mutta nei läheskään samantasoisella kirjallisella lahjakkuudella kuin Linna.Hänen edustamansa punainen näkökulma vuoden 1918 tragediaan on usein näyttänyt häivyttävän yleisestä tietoisuudesta sen, että kansan enemmistö vaaleissa osoitetun kannatuksen mukaan oli valkoinen. Jos sosialistit olisivat kunnioittaneet vaalitulosta, ei sisällissotaa olisi käyty ollenkaan.
Kaikkien tästä aihepiiristä (1917-18) kiinnostuneiden kannattaa muistaa muutama perusasia. Ensinnäkin useita yhteiskunnallisia uudistusyrityksiä tehtiin ainakin 10 vuoden ajan, mutta hankkeet kaatuivat Pietarissa tai Suomen autonomiasta käyty pitkittynyt kamppailu esti ne. Toiseksi Venäjän maaliskuun vallankumousta ja lisääntynyttä hajaannusta seurasi järjestysvallan lamaantuminen. Kun samalla sotatarviketeollisuuden tilaukset sekä viljan saanti Venäjältä loppui, seurasi työttömyys, nälänhätä ja puute. Varsinkin kun sisäpoliittisen kiistelyn heikentämä hallitusvalta ei kyennyt ”organisoimaan nälkää” eli saamaan aikaan toimivaa elintarvikehuoltoa maalta kaupunkeihin. Kolmanneksi juuri järjestysvallan puute johti monisyisiin kaartinmuodostuksiin, jotka tietenkin politisoituivat. Neljänneksi pitää muistaa, että kaupunkikeskuksissa ja maaseudulla elettiin hyvin erilaisissa todellisuuksissa ha luokkaerot olivat isot. Viidenneksi pitää muistaa, että aikakauden sosialistinen retoriikka oli todellista vihapuhetta ja usko vallankumoukseen kovaa. Lenin-sedän tuella. Kuudenneksi tähän kaikkeen kytkeytyi hajoavan suurvallan, Venäjän kaaos ja voittoisan suurvallan, Saksan laajentumishalu ja kotimaiset itsenäsyysaktivistit siinä välissä. Sitten voidaan aina pohtia, missä vaiheessa tarpeeksi arvovaltaiset päättäjät olisivat ehkä vielä voineet estää sodan.
Suosittelen lukemaan jonkun tai muutamia moderneja kirjoja aiheesta, että ei tarvitse toistella monien vuosikymmenten takaisia tulkintoja siitä, kuka oli hyvis ja kuka pahis: omia suosikkejani uusimpien teosten joukossa ovat Rikki revitty maa, Punainen Turku ja Kapina tehtaalla.
Joo, Ylikangas on moderni klassikko. Listasin tietoisesti uudemmasta päästä. Pannaan vielä Aapo Roselius ja Tuomas Hoppu pinoon lisää. Tuo Punainen Turku kuvaa osuvasti, mitä tapahtuu, kun yhteiskuntaluokat elävät omissa kuplissaan, ruoka vähenee ja demagogia vallitsee.
Kirjoittaja
Matti Wirilander
Olen mikkeliläinen teologian tohtori ja Suomenniemen kirkkoherra emeritus. Harrastan historiaa, paikalliskulttuuria, klassista musiikkia ja metsässä samoamista. Myös ihmisoikeuskysymykset ovat minulle tärkeitä. Jo vuosien ajan olen tukenut Amnesty Internationalen työtä. Syväkirkollinen ajattelu on perimmältään se, johon teologisesti lukeudun.
Olen sekä näytellyt siinä että ohjannut Pohjantähden yhden osan ja sanosin, että kyllä Pohjantähti on hieman enemmän kuin vain ’fiktiivinen’. Sanoisin puolidokumentäärinen. Kapinan syynä oli tietenkin teollise vallankumouksen aikansama etenkin kaupunkityöväestön kurjistuminen vaikka ei ollut maaseudun tilattomien ja talottomien osakaan helppo. Totta kuitenkin että torpparikysymys ei ollut ratkaiseva,sillä esim. Pohjanmaalla ei ollut torpparilaitosta lainkaan. Varsinainen laukaiseva tekijä ko tragiseen sotaan oli Suomen porvariston Venäjältä tilaama tuolloin vasemmistoenemistöisen eduskunnan hajoittaminen, vasemistolta meni viimeinekin usko demokratiaan.
Ilmoita asiaton kommentti