Jeesuksen kastetta voi tarkastella monin eri tavoin.
Esimerkiksi alkajaisiksi historiallis-kriittisesti.
Malliesimerkki tällaisesta on John P. Meierin teos A Marginal Jew.
Tapahtuman historiallisuuden puolesta puhuu ”nolouden kriteeri”, toteaa Meier.
Kertomus Jeesuksesta ottamassa vastaan kasteen Johannekselta on säilytetty jälkipolville, vaikka se onkin ollut hankala selittää.
Jo evankeliumit ratkaisevat asetelman eri tavoin. Ne yrittävät ”hallita vahinkoa”, Meierin sanoin.
Markus kertoo kasteesta vikkelästi.
Matteuksella Johannes estelee ja kastaa vasta pyynnöstä.
Luukas asettaa Johanneksen paikalleen kertomalla ennakkoon hänen vangitsemisesta ja välttää hänen nimensä mainitsemista kastajana.
Johannes ohittaa pokkana koko kastamisen.
Muistatteko ainuttakaan maalausta alastomista kuninkaista?
Ikoneissa Jeesus sen sijaan kuvataan toisinaan alasti. Kyse on hänen kasteensa ikoneista. Hän on ihan ilkosillaan.
Jim Forestin kysymys yllä on hyvä. Kuninkaat ovat taiteessa puettu loisteliaasti valtansa näyttämiseksi.
Ortodoksisessa kirkossa Jeesuksen kasteen juhla tunnetaan nimellä teofania.
Kreikaksi se tarkoittaa Jumalan ilmestymistä.
Koko joulun seutu on tätä Jumalan ilmestymisen juhlaa.
Idässä Jeesuksen syntymäjuhlaa vietettiin alunperin juuri loppiaisen aikaan, nykyisin vain hänen kastetta.
Alaston Jumala syntisten seurassa Jordanin virrassa on jumalakuvana aikamoinen.
”Kun hän astui veteen, tuli syttyi Jordanissa”, todetaan Jeesuksen kasteesta 100-luvulla.
Hän ”ottaa kantaakseen maailman synnin”, todetaan Uudessa testamentissa. Hän itse oli kylläkin putipuhdas.
Jeesus tekee jotain kasteelle, eikä se niinkään tee jotain hänelle.
Kaste kastetaan Jeesuksella, voisi sanoa.
John P. Meierin arvio kirjasarjan A Marginal Jew toisesta osasta. Jim Forestin huomio on kirjasta Praying with Icons. 100-luvun lainaus Justinos Marttyyrilta.
Oma luterilainen kirkkoni muistelee Jeesuksen kastetta heti ensimmäisenä sunnuntaina loppiaisen jälkeen. Kieltämättä tapaus on mielenkiintoinen ja siinä on minulle vielä täysin selittämätön asia: Miksi Jeesus täytyi kastaa? Sitä ei olisi tarvinnut. Siinä onkin asiaa selvitettäväksi ja matkan varrella voi löytyä hyviä tulkintoja selitykseksi. Tähän mennessä olen vertaillut kirkon kasteopetusta ja Jeesuksen kastetta keskenään – ja niissä yhdenmukaisuutta. Voisiko olla niin, että Jeesus omassa kasteessaan pyhitti veden uuden liiton sakramenttivälineeksi? Vesi liitettiin pelastustapahtumaan sekä ruumiillisena että hengellisenä puhdistusvälineenä ihan konkreettisesti?
Kaste on mysteeri ihan todellisesti, ei mikään pelkkä pinnallinen seurakuntaan liittymisen ja oman uskontodistamisen merkki. Se on paljon enemmän.
Olen tuota Jeesuksen kastetta myös pohtinut ja tullut siihen johtopäätökseen, että Jeesus halusi suorittaa lain kaikilta osin, vaikka oli synnitön. Juutalainen rituaali kaste kohdistui puhdistautumiseen. Olen myös kuullut, että ”syntipukki” joka lähetettiin erämaahan kantamaan kansan syntejä puhdistettiin kasteella. Tämä on toisen käden tieto, enkä tunne asiaa enempää.
Kasteen tekeminen pakanoille, heidän ottamiseksi Juutalaiseen perintöön on myös tunnettua. Kasteen ja ympärileikkauksen merkitys näkyy myös Paavalin kirjeessä Koloselaisille. Kaste Kristukseen on siis myös Jumalan tekemä liitto pakanoille, kuten ympärileikkaus on Juutalaisille. Aabrahamille annettu lupaus on siis voimassa myös pakanoille Kasteen kautta. Mysteeri kaste on kaikkinensa ja siinä riittää pohdittavaa.
”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.” Kol.2:8-12
Tuossa Paavali siis sitoo ympärileikkauksen ja kasteen merkityksen yhteen.
Syntipukista on omat määräyksensä Mooseksen laissa, että se on juutalaista alkuperää.
Ville ja Ismo. Lutherin mukaan tapahtumalla oli ainakin kolminkertainen sisältö.Kristuksen kaste aloitti Hänen (julkisen) Vapahtajan virkansa; Hän antoi syvän nöyryyden esikuvan. Toiseksi Hän asetti meille kasteen sakramentin: Kristuksen kaste oli jopa kristillisen kasteen asetustapahtuma. Kolmanneksi oli kysymyksessä Pyhän Kolminaisuuden ilmoittaminen.
Kirkkopostilla I, Uudenvuodenpäivän jälkeisen sunnuntain evankeliumisaarnat (alun perin loppiaisena pidettyjö).
Perinteisiä näkökulmia, aika lailla. Ei mitenkään leimallisesti luterilaisia.
Ajatus alastomasta Jumalasta on aika melkoinen. Sinällään hän syntyi alastomana ihmisten keskelle ja todennäköisesti myös kuoli alastomana (mikäli ristiinnaulituilta vietiin kaikki vaatetus). Koko Jeesuksen elämä alkoi ja päättyi inhimilliseen alastomuuteen, alistettuna ja toisten käsissä olemiseen. Lapsena hän oli ihmisten käsissä kuten kuollessaankin, lapsena hänestä huolehdittiin, mutta aikuisena hänen elämäänsä ei pidetty minkään arvoisena.
Näin alas Jumala astui Kristuksessa. Alastomuuteen sekä alussa että lopussa, molemmilla kerroilla ihmisten käsissä ja mihin me pystyimme? Sekä äärimmäiseen hyvään kuin myös äärimmäiseen pahaan. Alussa Jumalaa kohdeltiin jumalankaltaisena, lopussa ihmisenkaltaisena. Ensin ihmisenä, huolehdittavana, ikään kuin rakkauden arvoisena, myöhemmin kuollessaan hän ei ollut mitään, ikään kuin vain kukistettu ja hävitettävän arvoinen.
Kuvaako Jeesuksen kaste jotain tästä?
Ortodoksinen kirkko teologiassaan ja esim. taiteessa linkittää Jeesyksen syntymäluolan ja Jordanin veden hänen hautansa kanssa. Kyse on alaslaskeutumisen aiheesta.
Kaunis on Joseph Ratzingerin pohdiskelu tästäkin aiheesta kirjassa Jeesus Nasaretilainen (2008). Suosittelen lämpimästi.
Lars Ahlbäck. Ei luterilaisuuden erityisluonteen korostaminen olekaan mikään itseisarvo. Luther oli syvästi kiinni häntä edeltäneessä 1500-vuotisessa raamatunselityksen traditiossa ja me olemme hänen kauttaan saaneet siitä hyvinkin paljon. Olisi vinoutunutta väittää yksioikoisesti, että vasta Lutherin kautta valkeus olisi alkanut loistaa johonkin kirkolliseen sysipimeyteen. Vaikka tähän tapaan aikoinaan taidettiin ajatella.
Marko Sjöblom 05.01.2021 14:03 ” Luther oli syvästi kiinni häntä edeltäneessä 1500-vuotisessa raamatunselityksen traditiossa ja me olemme hänen kauttaan saaneet siitä hyvinkin paljon.
Mitä tämä Marko tarkoittaa? Mitä esimerkkejä sinulla on tästä antaa?
Marko Sjöblom 05.01.2021 14:03 ” Olisi vinoutunutta väittää yksioikoisesti, että vasta Lutherin kautta valkeus olisi alkanut loistaa johonkin kirkolliseen sysipimeyteen. Vaikka tähän tapaan aikoinaan taidettiin ajatella.”
Hyvin pitkälle Luther itse ajatteli juuri näin. Paavi edusti antikristusta ja kirkko oli tullut historian viimeiseen vaiheeseen. Tosin luther ei itse pohtinut, sitä miksi vain lännessä oli näin tapahtunut. Ja miten antikristusta koskevat asiat saattoivat tapahtua vain lännessä.
Mielestäni perusväitteesi voidaan kyseenalaistaa. Tämä olisi tietysti laajempi pohtimisen aihe. Lutherin pääargumentti koski Raamattua josta oli etsittävä vastaus. Raamatun sana oli selvä ja selitti ja puolusti itse itseään. Yksin Raamattu periaate on tosin iskumainen ja määrittelemätön, se on avaamassa ovet kirkon historiasta irronneelle Raamatun tulkinnalle.
Luther kyllä ronkki ja mitätöikin aiempaa kristikunnan yhteistä traditiota. En allekirjoita sitä, että Luther olisi ollut jotenkin syvällisesti juurtunut Vanhan kirkon traditioon tai patristiseen kirjallisuuteen. Luther tunsi kirkkoisistä hyvin vain Augustinuksen ja kopioi hänen osin yksipuolisia ajatuksiaan. Vasta myöhempi luterilaisuus on antanut jonkinlaista arvoa kirkkoisille ja heidän teksteileen.
Vuosi sitten pohdin muualla näin.
Jumala ilmestyy paljaana, lähes alastomana.
Juhlan ikoneissa ja taiteessa Jeesus kuvataan melkein nakuna.
Jumala on alastomana, paljaana ja haavoittuvaisena. Myöhemmin ristillä tilanne on sama.
Alastomassa Jeesuksessa on jotain ihmisyyden alun viattomuutta. Koko maailman perimmäistä viattomuutta.
Aadam ja Eeva, ihmisyys paljaana, onkin hänellä hakusessa.