Ongelmia rekrytoinnissa
Pappien ja kanttoreiden rekrytointi on kriisissä Suomen ortodoksisessa kirkossa.
Ongelmia on monella tasolla, läpi koko systeemin.
Tilanne on yleisesti tiedostettu, mutta se jatkuu entisellään. Koska totutut tavat eivät korjaa tilannetta, kuvaa sana kriisi hyvin tilannetta.
Välillä toki puhutaan kauniisti avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä. Saarnoissa käsitellään usein moraalia. Harvemmin ihanteet kuitenkaan näkyvät arjessa, lupauksista huolimatta.
Suhmurointi rekrytoinnissa on omiaan johtamaan epäilyksiin siitä, että moni valituista eivät ole toimissaan vain omista ansioistaan, mikä ei edes ole täysin valittujen edun mukaista.
Tämä ei voi olla vaikuttamatta kirkkoon, sen tekemiseen ja henkeen. Itsevarmuus ja luottamus omaan tekemiseen kärsii siitä.
Rekrytoinnin tila on yksi syy nykyiseen pulaan työntekijöistä. Ala ei kiinnosta, eikä kirkko työpaikkana vedä.
Yksi esimerkki on ehdokasasettelu papin tai kanttorin toimiin.
Kirkkolain säännös papin, diakonin ja kanttorin valinnasta toimeen on ytimekäs.
Hiippakunnan piispa suorittaa ehdokasasettelun hakuajan päätyttyä. Piispan on asetettava ehdolle enintään kolme ansiokkainta ja tehtävään sopivinta ehdokasta.
Hakijoita voi olla monia, mutta usein ehdolle asetetaan kaksi tai jopa vain yksi hakijaa. Päteviä jätetään siis mielivaltaisesti pois. Epäselvää on, annetaanko edes mitään perusteluita asettelulle.
Välillä tosiaan asetetaan ehdolle vain yksi ehdokas, vaikka päteviä hakijoita olisi useita. Samaa toki tehdään piispojen kohdalla, viimeksi apulaispiispan ”vaalissa”.
Valinta on näissä tilanteissa täysin näennäinen. Voidaan toki puhua valinnasta, mutta käytännössä kyse on näytelmästä.
Ihanteellisesti ehdokasasettelu olisi piispan ääni yhtenä osana rekrytointia.
Piispan ääntä arvostettaisiin ja hän antaisi punnittuja perusteluita ehdokasasettelulleen. Kyse olisi piispallisesta ansiovertailusta. Arvovallallaan hän ehdottaisi kolme ansiokkainta ja tehtävään sopivinta.
Piispan ääni tunnettaisiin ja siihen luotettaisiin. Valinnan tekevät ottaisivat ehdokasasettelun huomioon.
”Lampaat kuulevat hänen äänensä ja seuraavat häntä”, kertoi Jeesus hyvästä paimenesta.
Reilu rekrytointi palvelisi kirkkoa – ja kyllä antaisi enemmän tilaa itse Pyhälle Hengelle toimia.
Pyhä Henki voi jopa toimia hallinnossa, jos hänelle annetaan mahdollisuus. Erityisesti hyvä ja vastuullinen hallinto antaisi hänelle hyvin tilaa.
4 kommenttia
Lars A,
”Piispa ei yksin päätä asiaa.” Taitaa kuitenkin päättää, koska kukaan ei voi olla pappi tai kanttori ilman piispan lupaa. Et kai tosissasi toivo, että pappi tai kanttori toimisi ilman piispan siunausta?
Näin paastoa aloitellessa, voi vain todeta, että paljon on parannettavaa. Ehkäpä uusi lakia selkeyttää toimintatapoja, kuitenkaan rikkomatta Kirkon perintöä.
Lars A,
Kiitos erinomaisesta analyysista.
Luulenpa, että melkein kaikki rekrytoinnit kaikissa organisaatioissa sisältävät kähmintää, mikä ei tietenkään ole tekosyy sille että sitä hyväksyttäisiin ortodoksisessa Kirkossa.
Olen eri mieltä siitä, että ”Ihanteellisesti ehdokasasettelu olisi piispan ääni yhtenä osana rekrytointia.”. Ortodoksisessa Kirkossa piispa päättää kuka voi toimia pappina tai kanttorina, minkään maallikkoista koostuvan kokouksen enemmistö ei saa eikä voi syrjäyttää piispaa tässä. Ehkäpä et tätä tarkoittanutkaan.
Olisi erittäin hyvä, että ehdokasasetteluun liittyisi aina huolellisesti valmisteltu ja kirjoitettu perustelumuistio. Tämä auttaisi valitsijoita vaalissa.
Ilmoita asiaton kommentti