Yleinen ilmiö Suomen ortodoksisessa kirkossa ovat yhden ehdokkaan vaalit.
Jo vuosia kirkossa on järjestetty näitä yhden ehdokkaan vaaleja. Ne ovat ongelma ja luottamusta rappeuttava ilmiö.
Ehdokasasettelussa sen enempää selittämättä asetetaan ehdolle yksi ainoa ehdokas. Tai tehdään jokin muu kikkailu.
Ne eivät läheskään aina johdu mahdollisten ehdokkaitten vähyydestä.
”Keskusteltuaan kirkolliskokouksen asettamista ehdokkaista piispainkokous” asetti ehdolle apulaispiispaksi yhden ainoan henkilön uutisoi ortodoksinen kirkko.
Piispainkokous on ”ortodoksisesta kirkosta annetun lain (OrtL 2006/985) 42§:n nojalla” päättänyt näin. Lisätietoja antaa kuulema kirkon vastaava tiedottaja.
Mielestäni lisätiedot ja perustelut voisi antaa samantien, eikä odottaa mahdollisia yhteydenottoja.
Kirkon jäsenistölle tämä tieto kuuluu itsestäänselvyytenä.
Erikoiset ehdokasasettelut ovat epäluottamuslause kirkolle ja erityisesti sen jäsenille.
Ei oikein luoteta siihen, että vaikkapa valtuustot tai kirkolliskokous osaisi edes valita. Rajataan valintaa siinä määrin, ettei oikein ole valittavaa tai hyvin vähän.
Tulos on valtaapitäville taattu, voisi sanoa.
Syytä olisi kuitenkin luottaa. Usko ja koko kirkollinen elämä perustuu luottamukseen.
Vedenpitävää todistetta uskon puolesta ei löydy. Luottamus ja sen vaaliminen on siksi niin elintärkeää.
Hallinnollisesti se tarkoittaa vaikkapa avoimuutta, perusteluita, hyviä käytänteitä ja oikeudenmukaisuutta.
Yhden ehdokkaan vaalit tarkoittavat, että vaalit ovat vailla todellista merkitystä.
Äänestäjät jätetään ilman vastuuta. Käytännössä heidän äänensä mitätöidään. Samalla mitätöidään heidän valitsijansa, muu papisto ja kirkkokansa.
Kirkko on kuitenkin kaikki sen jäsenet.
Ortodoksinen kirkolliskokous on koolla Valamossa 22.-25.11.2021.
”Vetoomuksessa allekirjoittaja sitoutui ainoastaan kunnioittavaan kielenkäyttöön, ei teologisten erimielisyyksien hautaamiseen tai kiistämiseen. Vetoomuksessa korostettiin oikeutta olla eri mieltä ja arvioida kriittisesti käsityksiä, joista ollaan eri mieltä.”
”allekirjoittaja sitoutui ainoastaan kunnioittavaan kielenkäyttöön”
Tässähän se kompastukivi on. Toisen kunnioitus erilaisista näkemyksistä huolimatta.
Tulisiko ainoa ehdokas valituksi myös siinä tapauksessa, että kukaan ei häntä äänestäisi Asetelmaa on vaikea ymmärtää.
Pirjo,
ei tulisi. Tässä merkityksessä kyse on äänestäjien päätösvallasta, vaikka kuvio onkin ongelmallinen. Valitsijoina heillä ei ole pakko äänestää ketään. Näin vaali poikkeaa niistä mielikuvista, joissa on yksi ehdoka ja 110 %:n kannatus. Käytännössä kuitenkin yksi ääni riittää valintaan.
En tiedä tarkalleen asiaa. Yhden ainoan ehdokkaan ”vaali” ja jopa ehdokkaan haastattelu siihen on jotenkin surullista. Näytelmää.