Ongelmia julkaisussa!

Reijo R. julkaisi blogin, jota ei voi avata. Syynä siihen on kai se, ettei hän ollut kirjautuneena sisään, julkaisuhetkellä.
Jolloin blogin otsikko tulee näkyviin, mutta avata sitä ei voi kukaan. Eikä myöskään kommentoida.
Huomasin ongelman, kun pari kertaa kävi itselle samoin. Outoa, että voi julkaista tekstin, mutta se ei mene silti jakeluun.

6 kommenttia

  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Tähänhän minun piti sinua kiitellä. Tiedät paljon asioita!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kotimaa24 Ylläpito sanoo:

    Kiitos havainnosta. Toinen syy siihen, että blogi ikään kuin julkaistuu, mutta sitä ei voi avata, on jos sen julkaisee ensin ilman otsikkoa tai vaihtaa myöhemmin otsikkoa. – Ongelman saa korjattua muokkaamalla kestolinkkiä eli https-osoitetta (kohdasta Artkkelit) vastaamaan oikeaa otsikkoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Odottelin vähän, josko ylläpito puuttuisi. Näköjään se oli heille uusi asia. Saavatkohan korjattua. ettei jatkossa käy samaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Nyt kyllä ihmettelen. Julkaisin juuri uuden blogin, mutta se ei tule esille. Kirjoitin otsikon heti alkuun enkä vaihtanut sitä. Se ei siis ole ongelmana.

    Vielä enemmän minua ihmetyttää, että myös edelliset blogini ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen.

    Osaako Kotimaa24 Ylläpito kertoa, mistä nämä omituisuudet mahtavat johtua?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jusu Vihervaara sanoo:

    Sellaisen rajoituksen ylläpito voisi ohjelmoida, että jokainen blogisti voisi julkaista vain yhden kirjoituksen viikossa.

    Määrä äärimmäisen harvoin korvaa laatua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.