Paavalin kirjeen galatalaisille neljännen jakeen (1:4) selityken aluksi Luther toteaa, kuinka Paavali käsittele jokaisessa sanassa kirjeen ”pääainetta”: ylistää Kristusta.
joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan (Gal.1:4)
Luther selitää, että kysymykseen, mitä synneille tehdään, meidän kaikkien synneille, Paavali vastaa, että Kristus, Jumalan Poika on antanut itsensä alttiiksi syntien vuoksi, ja syntimme poistetaan. Syntimme ovat niin suuret, ettei koko maailmalla ole mahdollisuutta suorittaa hyvitystä. Lunastushinnan suuruus, Jumalan Pojan veri, osoittaa hinnan suuruuden. Lutherin mukaan on helppo ajatella Kristuksen sovitustyötä muiden syntien hyväksi, mutta omien syntien sovitusta ajatellessaan ”arka luonto ja järki säpsähtää”, eikä uskalla lähestyä Jumalaa. Lutherin mukaan ihmisjärki haluaisi näyttää Jumalalle kuvitellun ja näennäisesti syntisen, joka ei olisi kauhistunut eikä tuntisi syntiä. Luther kertoo, kuinka kaikki tekohurskaat suullaan tunnustavat olevansa syntisiä, mutta kokevat, että voivat ne teoillaan poistaa. Luther kuitenkin varoittaa, ettei syntejään pidä kuvitella niin vähäpätöisiksi, että ne voitaisiin omilla teoilla voittaa. Luther kertoo vielä omista kokemuksistaan, miten hän on kokenut usein ja joka päivä, kuinka vaikeaa on uskoa varsinkin omantunnon taistellessa, että Kristus on ”annettu alttiiksi, ei pyhien, vanhurskasten, arvollisten eikä ystävien, vaan jumalattomien, syntisten arvottomien ja vihollisten sijasta, jotka ovat ansainneet Jumalan vihan ja iankaikkisen kuoleman”
