Osallistuin eilen mielenosoitukseen teemalla: Meillä on unelma kaikille avoimesta Suomesta. Suomesta, joka ei sulje ketään pois. Läksin paikalle juuri tuolla teemalla. Lähdin siis puolustamaan kaikkien jakamatonta ihmisarvoa ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Minulle oli pettymys, ettei kaikki ehkä sittenkään olleet kanssani samaa mieltä. Toki minun tulee näitä toisin kokeviakin sietää. Ainakin siihen saakka kun omia oikeuksiani ei kavenneta ja oikeuksiini toki kuuluu kuunnella mitä muilla ihmisillä on sanottavanaan.
Ensinnäkin monikulttuurisuuden vastustaminen ja rasismi eivät ole sama asia. Henkilö ei välttämättä ole rasisti, vaikka olisi kanssani eri mieltä monikulttuurisuudesta rikkautena. Myös ihminen, joka kokee kansainvälistymisen uhkakuvana, on osa tätä yhteiskuntaa ja jos suljemme hänet pois, unelmamme Suomesta, joka ei sulje ketään pois on jo särkynyt.
Otsikon kysymys on retorinen, mutta olemmeko valmiit dialogiin jonka tavoitteena ei ole kaikkien ihmisten puristaminen samaan muottiin? Hyväksymmekö sen että lähimmäisemme vakauksensa mukaisesti kokee asioita eri tavalla kuin me itse?
Yhtenäiskulttuuri on Suomessa kupla, joka särkyy ja on jo särkynyt ilman ensimmäistäkään uutta maahanmuuttajaa. Maahanmuutto ei ole ainoa syy monikulttuurisuuteen, mutta yksi osa sitä. Minulle monikulttuurisuus on rikkaus, mutta joillekin se on uhkakuva. Tarvetta dialogiin siis on.
Useimmat tuntemani uussuomalaiset arvostavat ja kunnioittavat myös niitä asioita, jotka ovat meille suomalaisille omintakeisia. He eivät ehkä ajattele ja toimi samalla tavoin itse, mutta silti arvostavat meitä suomalaisia sellaisina kuin olemme. Mutta arvostammeko itse omaa suomalaisuuttamme, sitä kulttuuria, johon olemme syntyneet? Ellemme arvosta, siinä on suomalaisuuden todellinen uhka, ei maahanmuutossa.
Mielestäni vähemmistöjen ei tarvitse sulautua enemmistöön eikä elää kaikessa enemmistön ehdoin, mutta myöskään enemmistön et tarvitse kaikessa muuttaa elämäntyyliään vähemmistöille kotoisamman tuntuiseksi. Myös minulla, suomenkielisellä, keski-ikäisellä, valkoihoisella heteromiehellä on siis oikeus olla juuri sitä mitä olen, eikä velvollisuuteni ole elää omaa elämääni vain erilaisten vähemmistöjen kautta. Erilaisten vähemmistöjen keskuudessa sitä vastoin elän ihan vapaaehtoisesti sillä ihmiset ovat minulle samanarvoisia.
Keskustelu aiheesta jatkukoon.
No just, tulihan ne katkeruuden hedelmät esiin. Jumala on rakkaus.
En ole teologi enkä voi siteerata raamatunkohtia mielipiteeni tueksi. Riviseurakuntalaisena tunnen puistatusta lukiessani tämän Herzogin tuomion ja rangaistuksen sanoja meille, jotka kamppailemme omien murheidemme ja ahdistustemme kanssa. Miten hän voi olla varma, että Jumala on antanut yksinomaan hänelle kaikki totuuden kääröt? Miten hyvin hän tuntee Suomen hengellistä elämää? Herzogin kaltaista saarnamiestä pelkään. Onneksi häntä ei tarvitse kuunnella.
Jumala on tosissaan minun suhteeni. Tämä on tavanomaista. Siksi naurattaa.
Taisi ottaa Herzog herneen nenään kun ihmismäärä stadionilla ei ollut ihan sitä mitä odotettiin.
Pentti. Sama tuli minunkin mieleeni. Tulikohan ”takkiin” Suomen reissusta, kun katselijoista suurin osa taisi olla uteliaita, jotka odottelivat niiden vainajien kantamista arkuissa stadionille, eikä pannut rahaa kirstuun, josta sielu ”kiirastulesta taivaaseen vilahtaa”.
Hyvä kirjoittajat!
Miten olisi jos noudatettaisiin vaikka katekismusta ja selitettäisiin asia parhain päin. Voihan olla, että hänellä on aito huoli kansastamme. Ei meidän tarvitse vastata siita mitä hän sanoo vaan siitä miten me itse asennoidumme häneen ja Herraamme. Meillä ainakin kansana on aihetta katsoa peiliin ja antaa Sanan tutkia meitä.
Tämän ”jumalan” äänitorven ainut huoli on oman lompakon paksuus.
Joona Ojanen
Hyvä kommentti. Minullakin on siihen vaikka kuinka paljon perusteluja, mutta en nyt halua väsyttää lukijoita niillä.
No johan nyt jotakin. Eipä ihme, jos ei oppinut nykyajan ihminen arvosta hengellisyyttä tailla etsi Jumalaa, jos tällaiset hörhöt hääräävät tuomioitaan lukemassa. Eletään ihmisiksi alkaa kuulostaa parhaalta opilta ja opetukselta. Kristinuskon julkisuus alkaa olla kuin tarina hölmölästä.
Kuuluvatko kristilliseen uskoon uhkailut? Ei ainakaan minun kristilliseen uskooni.
Lueppa Raamattuasi vähän tarkemmin, niin löydät paljonkin uhkailuja uskovia kohtaan. Siis Jumala esittää uhkailuja. Jollet niitä kohtia löydä, kysy minulta..
Kyllä Jumalaa omansa tukee ja suojelee, ja varoittaa. Jumala ei rahaa tarvitse, ihminen sitä tarvitsee. Uhkailu ei kuulu kristilliseen tapaan, mutta varoittaminen kuuluu. Jumala lähetti Joonaksen varoittamaan tämän estelystä huolimatta. Vain Jumala voi uhata, mutta ihminen vain pystyy varoittamaan. Jos ihminen uhkaa Jumalan tuomiolla, ei se ole Jumalasta.
Ei kristinuskossa ihan Pulsa Di Nuraa ole, mutta Paavali kyllä sanoi Maran Ata, joka vastaa Pulsa Di Nuraa. Muistakaa Gamalielin sanoja ja kuunnelkaa nyt tarkkaan mitä veli Daavid sanoo. Jolle on vähän annettu, siltä vähän vaaditaan, mutta suomalaiset eivät ole saaneet vähää Taivaan ja Maan Luojalta. Olisi se vain kauheaa, jos kansamme erehtyy olemaan hengellisesti turta Jumalan sanalle ja yhtäkkiä kaivaa vettä maaperästään kuin kalaharista, jossa ei edes kala räpytä. Jos Luoja ottaa maamme ihanuuden pois, kun otamme sanasta pelastuksen ja pyhityselämän ihanuuden ja sydäkmen laupeuden ja armahtavaisuuden pois? Kaikista säädöksistä tärkein on armahtavaisuuden ja laupeuden ( siis pyhän rakkauden) säädös. https://www.youtube.com/watch?v=BpXVt0kQwgY
Jos tämä ei todista harhaoppisuudesta, niin mikä sitten?
Just näin!