Olipa kerran tapahtuma, joka keräsi suuren suosion. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Myös lapsia. Toimijoina oli monenlaisia tahoja. Tapahtumassa oli esillä asioita, jotka eivät ole silmille, erityisesti lasten, hyväksi. Lisäksi toivotettiin joillekin ihmisille matkaa hyvin pahaan paikkaan.
Oltiinpa tapahtumasta mitä mieltä tahansa, ei siellä voida lietsoa vihaa ja laittaa tarjolle vahingollisia asioita. Joku raja on oltava. Kuka voisi kertoa keisarille, että tällä ei ole vaatteita? Ja miten monenlaiset toimijat voisivat herätä tämän näkemään?
Nyt tulee mieleen vanhempi suomalainen lastenkertomus Piilomaan Pikku Aasi,
jossa ilkeä Muuli Mukkelis halajaa Piilomaan kruunua itselleen.
Hänen kettuavustajansa juottavat ja syöttävät kansalaisille laiskistusmehua ja jäätelöä.
Lopulta kansalaiset eivät itse edes tajua miten huonosti asiat ovat!
Ihan tuntematon lastenkertomus , omat lapset kun oli pieniä tuli röllipeikko kuvioihin . Rölli oli sisältä kuitenkin kiltti !😅.
Tuossa podcastissa kuvataan sitä kristillistä käsitystä pinta ja syvä omasta tunnosta ja kuinka siihen liittyy ihmisellä aina tarve löytää totuus ja sitä kautta rauha . Lopulta ihmisen suurin tarve on anteeksianto ja se on ratkaisu meidän jokaisen ihmisen elämään ja se on teoriassa hyvin yksinkertainen asia . Ja siitä seuraa kaksinkertaisesti siunaus , kuten podcastissa sitä kuvattiin.
Vuonna 1945 Jean-Paul Sartre julisti, että ”eksistentialismi on humanismin muoto” Se oli näky urheasta, uudesta ja jumalattomasta maailmasta. Jumalaa ei ole olemassa, eikä mikään muukaan ihmisen ulkopuolinen taho voi asettaa arvoja tai päämääriä yksilön elämälle. ”Arvojen luominen on ihmisen tehtävä.”
Jokainen ihmisen tekemä valinta luo moraalisen esimerkin siitä, millainen ihmisen tulisi olla. Tämä arvojen luominen ja moraalinen valinta näyttää kuitenkin näkyvän ja kuuluvan nykyään yhä enemmän ala-arvottomuutena.
Ihmisen luuloteltu ”vapauden filosofia” näyttäytyykin vain ihmismielen tunkkaisena vaatimuksena alistua ryhmäpaineessa toteuttamaan mitä primitiivisimpiä vaistoja – ilmiönä, johon myös Paavali otti kantaa Roomassa.
Ja vain sen tähden että emme voi nöyrtyen myöntää syyllisyyttämme ja etsiä totuutta sieltä mistä se voidaan löytää . Vapaus on ihmiselle vaikea asia ymmärrettäväksi kun sitä vapautta kaikki kaipaa ja kaikki ulkopuolinen ohjaus nähdään vapauden viemisenä . Ja näinhän se on paitsi Jumalan vapaus Kristuksessa on erilaista vapautta kun siihen liittyy täydellinen rakkaus meitä kohtaan . Vapautta lopulta tavoitteli ensimmäisetkin ihmiset ja saivat orjuuden , jota ihmiskunta kantaa jokaisessa yksilössä ,kunnes Jumala saa vapauttaa , mutta silti me koemme elämässä luultavasti orjuutta jokainen ihminen jollain asteella ainakin ajoittain , kun myös Jumalan lapsissa on kaksi vaikuttavaa voimaa samaan aikaan . Täydellinen vapaus ei todellisesti toteudu kuin tämän elämän jälkeen niille , jotka tunnustavat tarvitsevansa pelastajaa .
Ihmiset kokoontuvat sinne, missä heitä kuunnellaan, kunnioitetaan ja missä he saavat iloita toistensa seurasta.
Kovin moni, varsinkaan nuori, ei uskalla mennä esim. Evankeliumijuhlille tai Kansanlähetyspäiville, koska pelkäävät tuomitsevaa ilmapiiriä. Onneksi suurimman herätysliikkeen Suviseurat näyttää tietä muutokseen. Rohkeat nuoret ihmiset astuvat esiin, vaikka kohtaavat väkivaltaa: https://yle.fi/a/74-20233894 .
Siitä hyvin pahaan paikkaan toivottamisesta olen itsekin saanut osani, jopa ihan tällä palstalla ja ihan kristityiksi julstautuneiden henkilöiden toimesta.
Oletko käynyt evankeliumijuhlilla tai kansanlähetyspäivillä kun väität ettei moni nuori sinne uskalla mennä? Ajatteletko ettei siellä olisi nuoria ja varmasti myös samojen asioiden kanssa kamppailevia on joka puolella .
Jollekin täällä olevalle tuo podcast oli liikaa kun piti moderoida , kertoo halusta rajoittaa sananvapautta , ei siinä mitään asiatonta ollut jos kuvataan tiedettä ja historiaa peilaten nykymenoon. .