Ihmeellinen villitys on levinnyt muutamiin medioihin. Asuntokaupoista kertoessaan niissä on vaivihkaa otettu käyttöön käsite ”käytetty asunto”. Ennen puhuttiin vanhoista asunnoista, mikä on kyllä parempi ilmaisu.
Asiaa voi lähestyä vastakohtien kautta: uusi vs. vanha ja käytetty vs. käyttämätön.
Jos talo on juuri rakennettu, se on uusi eikä käyttämätön. Kuka on ostanut ”käyttämättömän asunnon”? Edes media ei puhu sellaisista, mutta ”käytetyistä asunnoista” puhuu. Käytettyjä autoja kyllä myydään ja ostetaan, mutta että asuntojakin. Käytetty asunto on jopa halventava ilmaisu, ikään kuin siellä olisi porsasteltu.
Milloin asunto muuttuu käytetyksi? Kun siinä on asuttu viikko vai vuosi? Milloin sitä voi vielä myydä uutena? Varmaan asuntovälittäjäpiireissä asiasta vallitsee jokin yhtenäinen näkemys, alan vakiintunut käytäntö.
Onko ihminen vanha vai käytetty? Moni vanha saattaa kyllä tuntea itsensä elämän loppuun käyttämäksi, tyhjiin puristetuksi kuin vaivainen tiskirätti.
Onko näin myös meidän hengellisessä elämässämme: vanha on yhtä kuin käytetty – katso uusi on sijaan myyty!
P.S. Tilastokeskuksen tuoreissa osakeasuntokaupan ennakkotiedoissa puhutaan kyllä vanhoista asunnoista.
P.P.S. Oma tarkka käsitteensä on käytetty asuntoauto…
Haa, löytyi termi ja määritelmä nettilaki-sivustolta: ”Käytetty asunto on useimmissa tapauksissa asuntokaupan kohteena. Asunnon katsotaan olevan käytetty silloin, kun perustajaosakas on jo sen kerran myynyt käyttöönotettavaksi ja sitä on käytetty tosiasiallisesti. Myös uudisrakentamisen tai siihen verrattavan korjausrakentamisen jälkeen ensimmäistä kertaa käyttöön otettavaa asuntoa pidetään käytettynä asuntona silloin, kun myyjänä on joku muu kuin elinkeinonharjoittaja.”
Vaan tätä ei löytynyt: Ihmisen katsotaan olevan käytetty silloin kun elämä on häntä kohdellut niin kuin elämä ihmistä kohtelee. Myös terveyteen tai kauneeteen liittyvien leikkausten jälkeen ihmistä on tosiasiallisesti pidettävä käytettynä…
Toivottavasti menee läpi ja suuren enemmistön tahtona.
Sitä on liikkeellä. Tietysti täällä Suomessakin.
Onpa vähän nimiä verrattuna asia saamaan mediahuomioon. Melua turhasta. Tuhoontuomittu lakialoite. Toivottavasti eduskunnassa löytyy tarpeeksi Herran pelkoa, että tämä jumalaton laki ei etene.
Joku kirjoitti:
”Toivottavasti eduskunnassa löytyy tarpeeksi Herran pelkoa, että tämä jumalaton laki ei etene.”
No nyt ei ole kyse mistään jumalallisesta vaan täysin maallisesta laista. Suomen on korkea aika liittyä sivistysvaltioiden joukkoon ja antaa minulle ja samalla kaikille muillekin homoille täydet kansalaisoikeudet. Uskon että järki ja ihmisyyteni kunnioittaminen ja arvostaminen voittavat eduskunnassa.
Toivottavasti laki menee nyt läpi eikä sitä enää siirretä pöydälle. Jos nimiä on jonkun mielestä vähän, niin uutisen mukaan tämä on kuitenkin eniten nimiä kerännyt kansalaisaloite. Kyllä sekin osoittaa, että Suomi on valmis hyväksymään avioiliiton myös homoseksuaaleille. Muissa pohjoismaissa asia niin jo on.
Pientä iltalukemista aiheesta, yksi parhaiten argumetoiduista asiaa koskevista melipiteistä ikinä:
http://www.ksml.fi/yhteiso/blogit/markolla/homot-aviohelvettiin/1305256
Hyvä linkki Sepolta! Ahonen kirjoittaa aivan älyttömän hienosti. Käykää lukemassa, ja kannattaa selailla keskusteluakin.