Taivaallinen ilosanoma kuuluu kaikille, mutta kaikki ei sitä huoli, miksikö?
Nyt kun oma olo on sen verran tasaantunut, että kykenen taas elämää hiukan pohtimaan, niin huomaan miten innostukseni keskusteluihin on muuttaneet kovasti muotoaan. Ennen vakavan sairauteni ilmaatumista olin kovin innokas ottamaan kantaa puolesta ja vastaan. Huomaan miten tässäkin hyvä Taivaalinen isä on minua valmistanut tähän uuteen vaiheseen, jossa en enää asettu hyökkäykseen ketään , enkä mitään vastaan. Monet asiat kun on miessäni menettäneet täysin merkityksensä.
Taivaallinen ilosanoma sen sijaan ei. Sen ajatteleminen laittaa suupielet hymyyn.
Olenhan matkalla taivaaliseen juhlaan ja saanut siihen oikein hienon kutsukortin. En tiedä, mihin tämä tilanne kohdallani johtaa, mutta sen tiedän, että joskus kuitenkin voin juhlaan päästä mukaan.
Mikäli vain pidän kiinni siitä Taivaalisen ilosanoman lupauksesta, että Vapahtajani on kaiken jo valmiiksi järkännyt puolestani ja saan uskoa, että Hän itse on minua kerran taivaan ovella toivottamassa tervetuleeksi.
Tämä hieno ja maailman upein sanoma kuuluu kaikille. Joten nyt kun tuo taivaalisen juhlan ilo oikein on täyttänyt mieleni sopukoita, niin toivoisin juhlassa tapaavani paljon tuttuja. Joten nyt minun tulee olla ilosanomana kaikille, enkä siksi haluaisi enää olla ketään vastaan. Varsinkaan asioissa joilla ei ole merkitystä tuon ilosanoman kannalta. Niitä asioita taitaa olla aika vähän. Jos asetun jyrkästi jotain mielipidettä vastaan, niin en ole enää ilosanoma vastustajalle.
Jollen ole ilosanoma itse, niin joku lukijani voi kokea, ettei halua tulla uskovaiseksi, kun olemme tuommoisia äkyröitä. Jolloin hän päättää jäädä pois siitä juhlasta, eikä ota armoa vastaan. Koen että meidän uskovien on otettava suuri vastuu siitä että olemme itse ilosanoma, jotta taivaalinen ilosanoma armosta vetäisi puoleensa.
Pekka Veli
Olen aina iloinnut sinun tavastasi puhua uskon asioista. Kiitos todistuksesta, jota olet vuosien aikana antanut.
Kiitos tästä kypsästä uskon elämän makua täynnä olevasta puheenvuorostasi.
Mieleeni tulevat Toisen Timoteuskirjeen sanat
2.Timoteuksen kirje:
4:7 Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
Kiitos Matias rohkaisusta. Näitä kaipaa kuitenkin aina. Hyvästä kilvoituksesta en voi puhua, kun koen oman osani olleen kovin vaatimaton. Onneksi ei oma arvioni ole tässä merrkityksellistä. Olenhan vain koettanut kulkea johdatuksessa ja kysellä aina sitä missä on ne hyvät teot, jotka minua varten on valmistettu. Nyt mulle on valmistettu tämä mahdollisuus kirjoittaa tunnoistani.
Jospa näistä joku saa rohkaisua oman elämänsä kipupisteisiin.
Pekka puhut tuolla toisaalla että Jumala olisi antanut sairautta, kuinka tämä sopii rakastavaan Isään?
Toisaalta Jeesus tuli parantamaan sairauksia, niin kuinka Jumala voisi sitten vielä antaa sairauksia?
Eihän maallinen isä tai äitikään toimi viisaasti ja lapsen parhaaksi, jos kaikessa taipuu tekemään lapsen tahdon mukaan. Aikuinen ymmärtää mikä on lapsen tosi parhaaksi, ja silloin lapsi voi joutua kärsimään pettymyksiä ja kipuakin. Hemmottelu ei ole oikeaa rakkautta, vaan rakkauteen kuuluu myös rajojen asettaminen. Mitä tulee Jeesuksen parantamistoimintaan, voidaan se nähdä ennakkokuvana siitä todellisuudesta, mikä meitä odotaa taivaassa, jossa ei ole kärsimystä eikä syntiä.
Minä uskon että Jumala on suuressa hyvyydessään antanut minulle tämän tien. Onhan erinomaisen hyvä asia, että asia selvisi ja sain tietää sen nyt. Jollen olisi kuullut toisilta, että tietty tutkimus kannattaa tehdä, en olisi tietenkään osannut sitä lääkäriltä pyytää. Jolloin se sairas paikka olisi saanut muhia rauhassa ties miten pitkään. Lisäksi Jumala on aivan selvästi valmistanut minua tähän. Jumalan suuri hyvyys tulee minun tietoisuuteeni erityisesti, juuri nyt tämän asian kautta. Jumalahan on kaikkivaltias ja paljon suurempi käsitykyvyltään kuin minä ja tietää paremmin.
Joten kyllä minun on yllättävän helppo ollut suostua tähän tiehen, jota asiaa itsekkin vähän ihmettelen.
Varmaankin me kristityt olemme usein ”viides evankeliumi”, jota monet lukevat paljon tarkempaa ja enemmän kuin Raamattua. Olisi paljon parempi, että ihmiset katsoisivat mieluummin täydelliseen Jeesukseen kuin meihin vajavaisiin ihmisiin.
Mika R.
Raamattu on maailmanlaajuisesti eniten levinnyt kirja. Se on myös siihen suhteutettuna vähiten luettu kirja.
Kaikki mikä Raamattuun on kirjoitettu tulee esille uskovien todistuksen kautta. Se voi vain ”olla todistus” ja sen lisäksi usein todistuspuhetta.
Jeesusta, Hänen työtään uskovassa ei voida rajoittaa, mitä myös toisen suurempi painottaminen on.
Kun tutkii rukoillen Raamattua, voi niinkin löytää Jeesuksen ja armo kirkastua.
Jumalan sana on elävä ja voimallinen. Hebr. 4:12
Keskinäisessä seurustelussamme antakaamme paljon anteeksi yhteisen rauhan vuoksi. Tunnustuskirjat
Näissä asioissa erimielisyydet ei ole minulle enää lainkaan merkityksellisiä. Tärkeää sen sijaan on uskoa ja iloita siitä, että oma nimi on kirjoitettu elämän kirjaan.
2.Tessalonikalaiskirje:
3:2 ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen.
Erilaisia mielipiteitä esittävät ihmiset eivät ole minulle ”vastustajia”. He ovat vain toista mieltä asioista, joten heiltä oppii.
Kiitos Charlotta, mukava kuulla. Joskus (luetaan usein) näillä blogeilla muodostaa vain pelkistetyn kuvan kommentoijasta.
Minä olen usein toista mieltä. Riippuu tai roikkuu asiasta.
Kai siinä hiuksen hieno ero on, mikä on jyrkkää vastustamista ja mikä on omista mielipiteistä tiukasti kiinni pitämistä. Ensimmäinen voi olla loukkaavaa ja toiseen on kaikilla oikeus.
Ei senttiäkään sutenööreille! Ei ainakaan minulta!