Puhun tiestä, joka johtaa taivaaseen ja jolle astutaan portin kautta, jonka nimi on Jeesus ja tie on myös Jeesus. Tähän liittyy kiinteästi Jeesuksen sanat “minä olen tie, totuus ja elämä”, sekä “ilman minua te ette voi mitään tehdä”.
Uskoontulo eli uudestisyntyminen Ylhäältä on asia, jota ei tarvi avata, mutta vain, jos on itse sen kokenut. Uskoontulo on hetki, kun ihminen astuu tielle, joka vie taivaaseen. Ennen uskoontuloa on edeltänyt Isän veto, jota kutsutaan herätyksen tilaksi.
Muotojumalinen ihminen on kokenut Isän vedon, kutsun tulla Jeesuksen pelastettavaksi, mutta tuo halu on teologisella konsultoimisella tulkittu tunteeksi, mikä menee ohi. Ei olla alotettu matkaa taivaaseen.
Taivaan tie on hyvä kulkea. Se on suora, tasainen ja kulkee korkealla, eikä sumua ole. Ihmisen uudestisyntynyt henki on kotelossa, joka on liha ja lihallisuus. Nämä kaksi kerrosta, jotka eivät iankaikkisuutta peri, pyrkii hallitsemaan. Tämän maailman teologia sumuttaa monella ihanalla, järkeenkäyvällä, inhimillisellä ja tieteeseen perustuvalla ‘viisaudella’, Sanan kirkkaat näköalat.
Tällaisesta voi lukea RV:n numeron, 51, ensimmäisen aukeaman artikkelista, helluntaipastorista, joka kouluttautui evlut papiksi, koska hänelle avautui sekä-että tie pelastukseen, eli sakramentalinen ja raamatullinen. Mainitsen lähteen ja henkilön, koska asia on sumuinen trendi, mikä levittäytyy helluntaiherätykseenkin. Ei nähdä niinkuin Mooses, “katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.” (Hebr.11:26)
Sumut taivaan tiellä on ihmisen katoavan osan synnyttämiä ja ympäröi niitä, jotka kiinnittävät katseensa katoavaan.
Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. 2. Tim. 1:7
Reijo Mänttäri, kiitos hyvästä keskustelunavauksesta.
Varmaankin huomasit, että Tapio Tuomaalan lainaukset eivät ole Raamatusta, vaan vaikka hän harhaanjohtavasti on merkinnyt sulkuihin lyhennykset, joiden perusteella voisi näin luulla.
Juhani,
Kyllä olen ollut jo pitkään samaa mieltä, että joillekin, kuten Tapio T:lle, Kirjoitukset eivät aukea edes ’saranan’ puolelta.
Paavali astui Damaskon tietä eikä tehnyt itse mitään, kun Jeesus astui hänen elämänsä herraksi. Tai tekihän Paavali paljonkin vastustaakseen Jeesusta. Tämä Jeesuksen teko Paavalille ei mitenkään tue helluntailiikkeen oppia ihmisen ratkaisusta. En itsekään tehnyt mitään vastustusta enempää, kun Jeesus pelasti minut vastaavalla tavalla.
Myöhemmin nähdään Paavalin antavan kastaa itsensä jne. mutta nyt se tapahtuu jo Jumalan sanan ja uskon vaikutuksesta, joka on tietysti Jumalan tekoa. Monenlaisia teitä Herra kuljettaa omansa ja moni opetetaan väärin uskomaan itse tehneensä ratkaisuun. Tai kyllä ratkaisun moni tekee, mutta jos se on oikea, ihminen on jo Pyhän Hengen pakottama ja Sanan kautta vaikutettu, kuin Paavali ikään. Niin me tunnustamme itse uskovamme, mutta Jeesuksen uskolla, Jumalan armosta, ilman omaa ansiota ja omavoimaista ratkaisua. Sillä ei se ole sen, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
”Sumu” on ihmisen järki ja tahto, joille tämä elävä ja vaikuttava usko on mieletöntä. Epäusko. Sitä se on. Se ei anna jäädä syntisenä armoon.
Joni T.,
Se ei ole ihmisen teko, kun Isä häntä Jeesuksen pelastettavaksi vetää. Eli on kysymys nk. herätyksen tilasta, joka sekin voi jäädä mieliimme tilana, vaikka sen pitäisi johtaa Jeesukselle antautumiseen, tulla uskoon. Jumala ei tee mitään ihmiselle, ilman hänen suostumustaa, ”olemme Hänen työtovereita”, joka alussa on vain hyväksyä Jeesus tulla sisimpäämme. Sen jälkeen ei ole syytä tulkita Pelastava Armo haaleissa vesissä lillumiseksi, vaan virtaavissa vesissä uimiseksi, useimmiten vastavirtaan. ”mutta Armo ei jätä meitä toimettomaksi”.
”Jumala ei tee mitään ihmiselle, ilman hänen suostumustaa,”
Hokema. Väärin. Kyllä tekee. Esim. sovitti kaikki synnit, eikä kysynyt siihen kenenkään suostumusta.
Sovitti kyllä maailman synnit niin, että jokainen voi taivaan periä, jos hän vastaanottaa sovituksen. Jumala on valmistanut paljon hyvää ihmistä varten, Hänellä on hyvä suunnitelma jokaista varten. Siihen suunnitelmaan ei liha, meidän minämme suostu ilman mielenmuutosta, uskoontuloa, metanoia’a, uudestisyntymistä Ylhäältä= Pyhästä Hengestä.
Jumala ei pakota ketään hänen edeltävalmistettuihin hyviin tekoihin, joista aina ensimmäinen on uskoontulo.
”Siihen suunnitelmaan ei liha, meidän minämme suostu ilman mielenmuutosta, uskoontuloa.” Miksi se siis suostuisi mielenmuutokseenkaan?
Sumu on kaikkea sitä, mikä ei tue Raamattua, kirjoitettua Sanaa, eikä Sana tue ko. sumua.
Tästä esimerkin koin, kun maanantai-iltana katsoin TV7 ”16-vuotis juhlapaneli ohjelmaa. Osallistujat olivat, Pekka Reinikainen, Juha Ahvio, Leif Nummela ja Päivi Räsänen. Kaikki tunnettuja taivaan-tien kulkijoita.
Ahvio viittasi ’perisyntioppiin’, jonka maininta voi tulla lailla kielletyksi.
Hän on kesälla maininnut ja mainostanut tulevaa ohjelmaansa, missä hän käsittelee ’kahden regimentin’ oppia, lähinnä Lutherin perustein.
Leif Nummela mainitsi asioita, jotka vaikuttavat Jumalan autuuttavaa työtä. Sumutuksena pidän, että ’sakramentit’ olisivat niitä.
Nämä kaikki kolme asiaa ovat luterilaisuuden opin sumua, joiden levittäminen ei edistä Evankeliumin sanomaa. Kuinka paljon ne sitä estävät eivät ole tässä yhteydessä määriteltäviä aisoita, mutta sumua ne ovat.
Uskon, että juuri tällaisen sumutuksen varalle Paavali painotti, ”Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.” (1. Kor. 2:2)
“Jumala ei tee mitään ihmiselle, ilman hänen suostumustaa,” Reijo Mänttäri
”Hokema. Väärin. Kyllä tekee. Esim. sovitti kaikki synnit, eikä kysynyt siihen kenenkään suostumusta.” Joni Toivonen
”Sovitti kyllä maailman synnit niin, että jokainen voi taivaan periä, jos hän vastaanottaa sovituksen.” Reijo Mänttäri
Itse luen nuo nuo kaksi väittämää siten, että Joni ei aseta mitään ehtoja Jumalan sovitukselle. Reijo taas asettaa ehdon sovitukselle.
Kumpi on oikein? Eikö ehdon täyttäminen ole Armoa vastaan?
Tässä tulee hyvin esiin kaksi toisensa pois sulkevaa käsitystä ihmisestä.
Ismo,
Olet väärillä jäljillä, koska Jumalan hankkimalle sovitukselle, sen olemiselle ei ole ehtoja, koska se on jo valmis. Siinä se on kaikkien ulottuvilla, mutta sinun ehdoksi muodostuu, että en ota enkä halua sitä, ellet sitä minuun tunge, lähinnä sakramentin opettamassa pelastuksen kasteessa.
Ei tarvitsisi kuin haluta, mutten sitä tee, anna se minulle haluttomuudestani huolimatta.
Ismo Malinen:””Eikö ehdon täyttäminen ole Armoa vastaan?””
Mikä ihminen on sanomaan saako Jumala asettaa”ehtoja”? Käy vaan Ismo Malinen oikeutta Jumalan kanssa niin luuletko voivasi voittaa?
Jeesuksen Sanan kautta saadaan armo, ei sitä muualta voi saada. Miksi kaikki juutalaiset eivät saaneet armoa, oman ylpeyden takia, he eivät nöyrtyneet.
Jumala on ylpeitä vastaan, nöyrille Hän antaa armon, nöyrtykää siis Jeesuksen edessä ja tehkää parannus.
Lapsikaste on suuri este niin luterilaisuudessa kuin helluntalaisuudessa, voiko lapsesta tulla Jeesuksen opetuslapsi?
Voi toki.
Martti Pentti niinhän SINÄ sanot, entä mitä Jeesus Sanoo?
Luuk. 14:33
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.
Kun Jeesus kutsuu niin tulle luopua kaikesta, mahtaako lapsi tehdä näin?
Nyt on ristiriita Martti pentin opin ja jeesuksen Sanan kanssa, kumpaahan Pyhä Henki kirkastaa.
”Nyt on ristiriita Martti pentin opin ja jeesuksen Sanan kanssa.” Puutun ensin ristiriitaan kirjoitustesi ja suomen kieliopin kanssa. En tee sitä ensimmäistä kertaa. Sekin on tietysti väärin, että kirjoitat sukunimeni pienellä alkukirjaimella, mutta pidän Jeesuksen nimen kirjoittamista samalla tavalla jopa loukkaavana. Ihmisen kyky olla joko itsekäs tai epäitsekäs ei riipu hänen iästään. ”Kun Jeesus kutsuu niin tulle luopua kaikesta, mahtaako lapsi tehdä näin?” Joku lapsi mahtaa, jokainen ei varmaankaan.
”Mikä ihminen on sanomaan saako Jumala asettaa”ehtoja”? Käy vaan Ismo Malinen oikeutta Jumalan kanssa niin luuletko voivasi voittaa?” Ari 17:17
Tässä se juuri onkin, koska Jumalan Evankeliuimi on ehdoton, Evankeliuimi Itse lahjoittaa ihmiselle Uskon, joka omistaa kaiken. Ari vaatii ihmiseltä nöyryyttä, Reijo suostumista jne. Ehtoja ja vaatimuksia yhtä kaikki. Armossa taas ei ole ehtoja.
En minä ole väärällä tiellä, enkä sumussa, vaan oikealla, kun sanon että usko on ihmisessä Jumalan teko. Kysynkin nyt teiltä viisaisailta: Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää? Kumpi on suurempi, se joka antaa uskon vai se joka uskoo?
Onko Jumalan luoman ihmisen tahto suurempi, kuin Jumalan antama usko? Eikö kumpaisenkin ole tehnyt Jumala? Jumalan Voima on juuri siinä, että Hän tekee kivistä itselleen lapsia.
Jumalan Pojan Evankeliumi on julistettu pian koko maailmaan, joka sen kuulee, saa uskon sen kautta, mutta te haluatte estää ihmisiä menemästä sisälle ja asetatte heille ehtoja, kuinka heidän tulee kuulla ja uskoa. Teille ei riitä, että Jumala antaa Lahjansa ja Henkensä kenelle tahtoo, vaan te haluatte hallita ihmistä, että heillä olisi teidän uskonne.
Oikein on sanottu: He haluavat olla lain alaisia, vaikka heidät on Kristuksessa ostettu pois lain alta. Kuka voi heitä auttaa?
Ismo,
Usko ihmiseen syntyy Jumalan tekona, muttei synny ihmisen eikä Jumalan tietämättä. Ehtojen puuttumista täytyy sakramentaalisessa pelastusopissa korostaa, tehdä se ehdoksi, loppuu muuten kasteen voimalla pelastuvat, loppuu jäsenet kirkosta.
”Joka sen kuulee, saa uskon sen kautta…”
Raamattua pitää lukea kokonaan ja koko ajan. Tässäkin kommentissasi on ikäänkuin Raamatun sanaa, mutta se onkin sinun sanaasi.
Viimeinen lausahduksesi yrittää olla häivähdys Raamattuun, eli ”Oikein on sanottu ..”. Missä on sanottu?
Osatotuus on koko valhe.
Ymmärrän kantasi Reijo. Tämä on sikäli harmillinen jako esim. Lutherilaisten ja esim. Helluntailaiten kanssa, koska kenenkään uskoa ei tässä saa asettaa kyseenalaiseksi.
Usko Jumalaan Kristuksen kautta on päämäärä, johon Jumala on oman tahtonsa sitonut.
Vierastan itse ratkaisuun tähtäävää Kristillisyyttä, sen tähden, että väärin tukittuna se vie katseen ihmisen mahdollisuuksiin ja siten myös helposti suorittamaan uskoa ja näin myös lain alle. Kun taas toisella puolella jakoa korostuu Jumalan Armovalinta, jossa Jumala on Yksin uskon alkaja ja täyttäjä. Ihminen on passiivinen kunnes hän kuulee Evankeliumin ja tuo Evankeliumi itsessään sytyttää ihmisessä tulen ja Hengen palon. Myös lapsena kastettu saa opetusta Kristuksesta ja tulee näin Hengestä osalliseksi yhteisen tunnustuksen kautta. Ei siis tarvita mitään erillistä ns. Henki kastetta.
Tässä en nyt puhu enempää kahden kaste teologian erilaisuudesta, jonka teologiat nousevat mielestäni myös tästä samasta jakolinjasta.
Totesimme, että usko syntyy ihmiseen Jumalan tekona ja olen myös samaa mieltä, ei se synny ihmisen ja Jumalan tietämättä. Näin ollen olemme Uskon syntymisestä samaa mieltä. Miten ja milloin ihminen tunnistaa oman uskonsa? Eikö jo hyvin varhain, kuin lapsen kanssa iltarukousta yhdessä rukoillaan. Jumalasta ja uskosta olen itse tullut jo hyvin varhain tietoiseksi, mutta herätyksen sain rajulla kokemuksella, jossa Jumala ampui minut lennosta. Siitä ei sen enempää.
Tuo ulkoa muistamani paikka oli Galatalaiskirjeestä, tosin vain sen ajatus oli oikean suuntainen, sanat olivat kokonaisuudessaan näin:
21 Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?
22 Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta.
23 Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta.
24 Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar;
25 sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen.
26 Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.
27 Sillä kirjoitettu on: ”Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.”
28 Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.
29 Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.
30 Mutta mitä sanoo Raamattu? ”Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa.”
31 Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan. (Gal.4)
Jumalasta syntyneitä ovat kaikki, jotka uskovat Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi.
Syntymisen tavasta ja ajankohdasta ei mielestäni kannata kiistellä, kunhan vain ymmärrämme, että Herra kaiken, kaikessa vaikuttaa.
Martti Pentti,
Kirjoitat:
“Siihen suunnitelmaan ei liha, meidän minämme suostu ilman mielenmuutosta, uskoontuloa.” Miksi se siis suostuisi mielenmuutokseenkaan?
Meidän minämme ei suostu mihinkään Jumalan ikuisuussuunitelmaan, eikä se voikaan. Liha matkustaa mukanamme hautaan asti, mutta uudestisyntyneelle hengellemme alistettuna. Ei liha tule uskoon, vaan häipyy olemattomiin, ensin vähitellen ja sitten kuolemassa kokonaan.
Ollaan taas pisteessä, että jankuttelu-raja on saavutettu. En näe mitään myönteistä sinun ja Arin P:n jankutteluissa. Poistan ne tästä eteenpäin, tässä blogissani.
Liha ei ole ’minä’. Minuus muodostuu ruumiin ja hengen kokonaisuudesta. ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. / Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.”
Martti,
Room. 7:
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
Roomalaiskirjeen 7. ja 8. luku selvittää mikä minä, ihminen, on, ilman Jeesusta sisimmässään.
Raamattu toistaa niin VT:n kuin Uuden Testamentin puolella, mitä ihmisen minä on, siis kosketeltava ja ei-kosketeltava osa.
“mutta voima , tehdä sitä mikä hyvää on, puuttuu”. Eli käsite ‘liha’ on se mikä kerran tuhoutuu ja se on tai saa vallan ja sitä ‘kunnossa’ pidetään, se vie ihmisen iankaikkiseen helvettiin.
Vaikka sakramentaalinen, kuten Lutherin oppi ja opetus kehottaa hoitamaan ihmistä/lihaa se on vastoin Raamatun opetusta, totaalisesti.
”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.”
Ismo, kirjoitat viimeisessä kommentissa, sen alussa:
”Ymmärrän kantasi Reijo. Tämä on sikäli harmillinen jako esim. Lutherilaisten ja esim. Helluntailaiten kanssa, koska kenenkään uskoa ei tässä saa asettaa kyseenalaiseksi. Usko Jumalaan Kristuksen kautta on päämäärä, johon Jumala on oman tahtonsa sitonut.”
Tämän blogini kohdistus on sekä-että tie vanhurskautukseen, eli pelastavan kasteen voimasta ja Pyhän Hengen uudestisynnyttävästä voimasta. Sekä-että on sumua, jossa vaeltava ei voi kauan kulkea. Joko-tahi risteys tulee vastaan.
Syynä ottaa se esiin on kirjoitus Ristin Voiton numerossa 51, sen ensimmäisellä aukeamalla, koskien Kai Ojalaa, entistä helluntaipastoria, joka halusi sanoutua irti Raamatun opetuksesta, ”joka uskoo ja (sitten) kastetaan” ja vaihtaa/lisätä siihen ”joka kastetaan ja sitten uskoo”.
Vain-kastetuista lähes kaikki vaeltavat poispäin Taivaasta, heidän osansa on iankaikkinen kadotus. Näin Raamatussa.
Silti lähes kaikki helluntaiseurakunnan jäsenet on kastettu lapsena, mutta se ei ole toiminut. Ollaan koettu Isän veto, se sama pisto sydämessä, kuin Pietarin puhuessa Jerusalemissa helluntaina aikoinaan. Tämän jälkeen on vastaanotettu pelastus, mistä Pietari julisti ja sitten kastettu.
Eli lapsikaste ei haittaa eikä auta pelastautuessa. Ei ole kasteen lahjaa!
Nyt luterilaisena pappina Ojala on sitoutunut lapsikasteen vanhurskauttavaan vaikutukseen(kin). Tämä sopii evlut kirkolle ja tämä sopii Rooman kirkolle.
Kuitenkin nk. helluntaiherätys on ollut olemassa sitten vuoden 33, koska ei ole toteltu kuin Jeesuksen opetusta ja sitten seurattu seurakuntaoppia mikä on selkeästi ohjeistettu Apostolien tekojen 2. luvun jälkeisessä Raamatussa.
Tämä on tarkoitettu selventämään syytä, miksi blogini kirjoitin. Eli ei ole sekä-että totuutta.
Olen samaa mieltä Reijo, ei ole sekä että totuutta. Jako on kuitenkin olemassa, Helluntalaiset pitävät itseään Kristittyinä ja Lutherilaiset tekevät samoin. Olkoon sitten niin, kunhan Kristusta vain julistetaan… Kai Ojalan tapausta en tiedä, mutta hän on varmasti tiennyt mitä tekee.
Kiinnitin huomioni myös lainaukseesi, Room.7:15 Martti Pentille, jota myös kommentoit:
”Room. 7: 15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. 18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
Roomalaiskirjeen 7. ja 8. luku selvittää mikä minä, ihminen, on, ilman Jeesusta sisimmässään.”
Tuossa tulkinnassa näkyy myös selkeä ristiriita ja ero siihen tulkintaan mikä meillä Lutherilaisilla on, sillä tuossa puhuu nimenomaan Kristitty Paavali, ei Saul, joka vainosi seurakuntaa.
Room.7 luku jatkuu: 19 ”Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; 22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, 23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Niin minä siis tämmöisenäni palvelen Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Paavali on rehellinen itselleen Jumalan edessä, hän tunnustaa ja tunnistaa itsensä
ja kuitenkin sanoo: Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kristitty ihminen siis vaeltaa lihassa luontonsa mukaan, mutta Hengellä tekee tyhjänvertaiseksi (kuolettaa), eli ei katso enää siihen mikä on maanpäällä, (kol.3:1-7) vaan yksin Kristukseen, jossa Elämä on kätkettynä. Ihminen ei siis vaella enää lihan mukaan, vaan Hengen, koska liha on kuollut yhdessä Kristuksen kanssa. Näin voin uskossa eläen olla vapaa saatanan syytöksistä, että en täytä sitä mittaa, jota laki vaatii. Näin ihminen riisuu uskon kautta vanhan ihmisen tekoinensa. Ihminen joka pitää itseään kuolleena lihalle, ei enää palvele epäjumalana itseään. Hän tietää että hänen lihassaan ei asu mitään hyvää.
Kansanomaisesti sanotuna, Kristitty ei elä Kristityn mittaa täyttääkseen, vaan hän elää Kristuksessa vapaana Jumalan lapsena, lähimäistään rakastaen, Jumalaa kiittäen, iloiten ja rauhassa Kristukseen turvaten kaikessa. Eli ihminen elää KristukseSSA. Minä elän, en enää minä, vaan Kristus minussa.
Paavali sanoo: ”Koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, 20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. (Gal.2)