Jeesus sanoo: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt.7:13-14)
Miksi meidän jokaisen pitää etsiä ja valita oikea portti ja oikea tie?
Miksi väärälle tielle on paljon ohjaajia ja kanssakulkijoita, jolloin sen valitseminen tuntuu luontevalta?
Mitä meidän pitää tehdä mahtuaksemme ahtaasta portista sisään?
Miten väärän valinnan tehnyt, joka on jo vaeltanut pitkän matkan laveaa tietä, pääsee oikealle tielle?
Miksi Jeesus opettaa eri lailla kuin meidän mainiot piispamme vai opettaako?
Miksi Taivas tie on kaita ja portti ahdas?
Kaikki julkaistut blogini:
”Ulkopuolella Raamatun sanaa, emme kohtaa Elävää Jumalaa, jonka voimme löytää vain yksin Raamatusta.” Onko tämä edes Raamatun todistus itsestään? ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.”
Martti Pentti, minä en usko harhaanjohtajia, vaikka he kuinka kuinka hienoja kirjoitetun Jumalan sanan Pyhän Raamatun vastaisia selityksiä ja oppeja antaisi. Jokainen voi pohtia, että haluaako rakentaa Kristuksen kirkkoa vai luopiokirkkoa? Lavea tie ei koskaan muutu kaidaksi tieksi vaikka sillä kulkijat niin toivoisi ja niin väittäisi.
Onko perkele sokaissut meidät ja onko sydämemme paatunut?
Martti Pylkkänen, kiitos hyvästä kommentista. On vaarallista seurata sellaista opettajaa, joka väheksyy Raamattua ja väittää saaneen hengen ilmoituksen. Jotkut tekevät vaikka itsemurhan, kun sokeasti uskovat eksyttäjää.
”Minä en usko harhaanjohtajia, vaikka he kuinka kuinka hienoja kirjoitetun Jumalan sanan Pyhän Raamatun vastaisia selityksiä ja oppeja antaisivat.” Sellaisiakin harhaanjohtajia on, joiden hienot opit ovat päältä päin kirjaimellisesti Raamatun mukaisia. Siinä sitten tarvitaankin elävän Jumalan Henkeä, että osaa heitä karttaa. Minä pidän tässäkin asiassa tärkeänä ohjeena 1. Korinttolaiskirjeen 13. lukua: ”Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.” Oikea tie ei löydy päätä vaan sydäntä käyttämällä.
Juha Heinilä
Oletko koskaan ajatellut, että saattaisitkin itse olla harhaanjohtaja, tai ainakin harhaopin kannattaja? Vai onko Sinulla absoluuttinen varmuus oikessaolostasi?
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Harhaanjohtajilta puuttuu rakkaus. Ihmiset saavat kulkea rauhassa laveaa tietä ja harhaanjohtajat ovat hiljaa tai kannustaa jatkamaan väärän tien kulkemista.
Tuomas, hyvä kysymys. En tietoisesti halua johtaan ketään harhaan. Kaikkien kirjoitukset myös minun on hyvä tutkia Jumalan sanalla. Maanpäällä ei ole ketään, jonka kirjoituksia tai opetuksia saisi sokeasti uskoa.
Juha Heinilä
Tuskinpa monikaan ”tietoisesti haluaa johtaa ketään harhaan”. Nuokin joita pidät harhaoppisina pitävät omaa oppiaan sinä oikeana, Jumalan sanalla tutkittuna. Siinähän se pointti onkin. Itse kukin pitää omaa oppiaan oikeana. Subjektiivistä nääs.
Tuomas, näin varmaan on. Siksi, meidän kaikkien on hyvä kaikki kirjoitukset arvioitava kirjoitetulla Jumalan sanalla. Ei riitä, että joku muu sen tekee. Sokeasti ei saa uskoa ketään.
Juha Heinilä
Niin. Siten saadaan oma subjektivinen näkemys, jonkin toisen subjektiivisen näkemyksen sijaan. Tieteellisestihän ei voi todistaa kumpi uskonnollinen näkemys on objektiivisesti oikea.