Oikea , vai väärä tulkinta

Ymmärränkö mitä luen? On hyvä kysyä, varsinkin niiden, jotka tahtovat tehdä tekstistä aivan omaperäisiä tulkintoja. Tulkintojen tekemisen vapauteenhan usein viitataan. Jokainen lukija totta kai, tulkitsee lukemaansa omista lähtökohdistaan käsin. Se ei mitenkään takaa oikeaa tulkintaa. Silti kunkin omalle tulkinnalle pitäisi muka antaa yhtäläinen arvo. Sehän johtaisi siihen, ettei alkuperäisellä tekstillä olisi mitään merkitystä. Pelkkä tulkinta riittäisi.

Kerran sovin erään Jehovan todistajan kanssa, että tutkimme yhdessä sitä, mitä Raamattu itse sanoo keskeisistä kohdista. Ryhtymättä kumpikaan selittämään, omista lähtökohdistamme käsin, näitä kohtia. Kaivoimme Raamatusta esiin paikat, joissa samat asiat esitettiin eri muodoissa.

Pian oli selvää ettei heidän oppinsa voinut olla oikea. Pelkkä Raamattu nosti esiin kysymyksiä joihin heidän opissaan ei ollut vastauksia. Parin kerran jälkeen ystäväni ei saanut enää lupaa tulla näihin tutkisteluihin.

Pääsin näin näkemään, miten heidän oppinsa kävelee Raamatun tekstien yli mennen tullen. Ollaan pitäytyvinään Raamattuun, mutta todellisuudessa Raamatun kohdilla todistellaan vain oman opin oikeellisuutta. Heidän tulkintansa ei ole oikea. Näin he ovat ajautuneen kristillisen uskon ulkopuolelle. On siis selvästi olemassa oikeaa ja väärä tulkintaa.

Tulkinnan hankaluutta lisää vielä oman kielemme köyhyys. Joissakin kielissä on kymmeniä erityismerkityksiä sanalle: rakkaus. On erikseen sanat äidin, isän veljen, siskon, puolison, jne. rakkaudelle.

Alkukielistä löytyy aikamuotoja joita meillä ei ole. Ne kielet ovat paljon omaa kieltämme rikkaampia. Moni kohta jää silti ”hebreaksi” kielineroillekin. Se ei kuitenkaan haittaa silloin, kun on kyse opin keskeisestä sisällöstä. Sen löytää, kun antaa Raamatun tulkita itseään.

Mielenkiintoiseksi tekee alkukielen esiin nostamat, eri näkökulmat. Eli erilaiset saman asian merkitykset voivat nostaa esiin yllättäviä näkökulmia. Tällöin samalle sanalle, ehkä ei voi olla edes, yhtä oikeaa tulkintaa kielessämme. Erilaiset tukinnat voivat silti rikastuttaa tekstiä. Ne eivät olekaan keskenään ristiriidassa, vaan tukevat toisiaan.
Yhteen Raamatun kohtaan viittaamalla ja sillä asiaansa perustelemalla voi tulkita koko Raamattua aivan väärin. Oikean tulkinnan löytämiselle on ensiarvoisen tärkeää, Raamatun koko sisällön tuntemus ja sen mukainen tulkinta.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Pekka onko se väärin suomen kieliopin mukaan kun ajattelen että asioiden tekemiselle on tarkka järjestys kun ne sanotaan, eli voiko lapselle sanoa että laske housut ja istu potalle, voiko tämän ymmärtää lapsi väärinpäin?

    Jos todella pitäydytään Raamatun teksteissä niin kyllä sieltä loytyy selkeä kohta kuinka Johannes kastaja kastoi:

    4 Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja.
    5 Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö,
    6 ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä (Matt.3)

    Mark. 1:5
    Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

  2. Synnissä meillä on kaikilla kestämistä ja sen me kestämme Kristuksessa vaeltaen. Rakkaus peittää synnin paljouden, se on Armoa. Ei se, että me vihoittelemme toisiamme vastaan ja kiivailemme lain puolesta uskoa vastaan. Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä. Mikä on siis suljettu pois?

    ”Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.
    Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.
    Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.
    Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ”on” olkoon teillä ”on”, ja ”ei” olkoon teillä ”ei”, ettette joutuisi tuomion alle.
    Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.
    Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
    Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
    Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
    Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
    Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
    Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
    niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaak.5:9-20

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.