Katselin streamin ja hyvältä näytti

Ekumeniaa kehuttiin –

Hyvä näin suomalaisessa ympäristössä

Toimituspaikka oli Helsingin Johanneksen kirkko

Jumala siunatkoon sisarkirkkomme uutta piispaa

Ari

1)

Sana ”vapaaehtoinen” vastaan ”pakollinen” on tuon ajan yhteisölliselle ajattelulle täysin vieras ajattelumalli. Individualismi on vasta 1800 -luvun keksintöä.

Tuohon aikaan ihmiset olivat sen yhteisön jäseniä, missä he elivät. Yhteisöt tekivät ratkaisunsa yhteisesti. Niiden päätösten mukaisesti sitten elettiin.

Esimerkiksi Englannin irtaantuminen katolisesta kirkosta omaksi anglikaaniseksi kirkokseen oli peräisin sellaisesta ongelmasta, että kuningas Henrik VIII halusi miespuolisen kruununperijän. Siksi hän pyysi eroa vaimostaan, joka oli Espanjan kuninkaan tytär. Tuohon aikaan tuo lupa oli saatava paavilta.

Paavi oli vaikean ratkaisun edessä. Jos hän myöntäisi eron, niin silloin Espanja eroaisi paavin alaisuudesta, mutta jos hän ei myönnä eroa, niin silloin Englanti eroaa paavin alaisuudesta. Paavi joutui tekemään kuninkaan avioeropyynnön edessä ratkaisun, kumman hän valitsee jatkamaan Rooman yhteydessä. Tulos oli että paavi valitsi puolensa Espanjan hyväksi, kielsi avioeron, ja menetti Englannin. Anglikaanisessa kirkossa kuningas otti päätettäväkseen ne asiat, jotka aikaisemmin oli alistettava paaville.

Ota huomioon, että katolisten ja luterilaisten välisissä suhteissa koskaan ei ole ollut kysymys uskon erosta siinä mielessä, että kiellettäisiin toinen toiseltaan osallisuus uskontunnustuksen ilmauksesta: ” uskon — Pyhään Henkeen —- pyhän yhteisen kirkon, —-”. (Kuulemme 1600 -luvulta on löytynyt yksi teologi joka oli niin hölmö että kielsi vastapuolelta kuulumisen uskon osallisuudesta! Huomaa: yksi ainoa !!!!!)

Kirkkomme perustava uskontunnustus Augsburgin tunnustus 25.6.1530 sanoo uskontokeskustelujen tarkoituksesta seuraavaa:

”—- Sitten on myös tarkoituksena, että molempien osapuolten mielipiteet ja näkökannat tässä uskonasiassa tulisivat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja punnituiksi keskinäisessä rakkaudessa, lempeydessä ja ystävyydessä, jotta näissä asioissa –- — saataisiin aikaan yksinkertainen ja totuudellinen ratkaisu ja kristillinen sovinto, niin että meidän keskuudessamme tulevaisuudessa yksi ja sama, aito ja tosi uskonnon muoto saisi olla käytössä ja harjoituksessa. Toivomme on, että niin kuin me elämme ja taistelemme yhden ainoan Kristuksen alaisina, me voisimme myös elää yhdessä ja yksimielisinä yhdessä ainoassa kristillisessä kirkossa.-—”

Ari

3)

Tai ottakaamme edustamasi anabaptistisen kasteen liikkeelle lähtöä. Porukkapeliä se oli silloinkin. Ei siinä ollut mitään individualismia mukana. Sen sijaan aimo annos yhteiskunnallista kapinahenkeä.

Ensimmäisen anabaptistisen kasteen toimittajat tekivät sen tammikuussa 1525 porukkapäätöksellä protestina Zürichin kaupunginraadin päätökselle.

Saman vuoden pääsiäisenä aikaisemmin kapinan pomoksi pyrkinyt (mutta tässä epäonnistunut) Hubmeier toimitti joukkokasteen tämän uuden käytännön mukaisena niin, että hän oli saanut noin 300 seurakuntalaistaan osallistumaan tähän joukkokasteeseen. Vasta sen jälkeen hän kirjoitti anabaptistismin puolesta puhuvat kirjansa vuosina 1525-27, kunnes 10.3.1528 hänen kapinallisena saamansa kuolemantuomio toteutettiin.