Obama -pyhä Virossa

Tänään vietämme Virossa Obama-päivää, sillä presidentti Barack Obama tekee maahan yhden päivän valtiovierailun. Ydinkeskustassa suurin osa teistä on osittain suljettu, helikopterit sekä hävittäjät ovat liikkuneet taivaalla jo monta päivää, keskustan koulujen lapsilla on vapaapäivä ja monella työpaikalla vietetään etätyöpäivää. Toompean mäellä sijaitsevan Viron Kirkkohallituksen työntekijöitä on kielletty tulemasta töihin, jotta USA:n presidentille voidaan taata turvallinen liikkuminen Toompean hallintorakennuksiin. Tallinnalaiset istuvat siis kotona ja seuraavat televisiosta yhden maailman vaikutusvaltaisimman miehen liikkumista, sillä "The Air Force One has landed". Maassa, jossa jouluna ja pääsiäisenä kaikki pyörii normaalisti, on nyt ikäänkuin pyhäpäivä. Vaikuttaisi siltä, että virolainen laittaa toivonsa ja uskonsa mielummin Obamaan kuin Jumalaan -vai onko se sama asia?

Mitä merkitsee Obaman vierailu virolaisille? Haastatteluja ja työtovereiden mielipiteitä kuunnellessa tämä on todella suuri päivä, jolla on valtava poliittinen merkitys. Virolaiset pohtivat, voivatko he tällä kertaa luottaa länteen oman turvallisuutensa ja puolustuksensa takaamiseksi. Voiko NATO pelastaa Viron uhkatilanteessa? Vaikka Obaman turvatoimille ja amerikkalaiselle tavalle järjestää valtiovierailuja naureskellaan, ikäiseni virolainen tuumaa: "Oikeastaan tämä ei ole mikään naurun asia, se on nähty Viron historiassa monta kertaa."

Ihminen ja kansa on oman historiansa jatke. Tämä tulee esille perheneuvonnassa, jossa pohditaan usein negatiivisen mallin muuttamista omassa ydinperheessä. Samoin tämä tulee esille Virossa jatkuvasti; moneen kertaan miehitetyn Viron kansa osaa pelätä tulevaa toisin kuin itsenäisyyden sotavoitosta kasvaneen itsetunnon omaava kansa. Pelko ja siinä eläminen on hyvin kuluttavaa. Se muokkaa ihmistä väistämättä. Ihminen kaipaa turvaa ja jotain takuita siitä, että huomennakin hänen maailmansa on olemassa ja hän on turvassa. Joskus riittää tieto siitä, että vaikka kaikki ympärillä sortuisi, hän ja hänen rakkaansa ovat elossa tänään. Ihminen jaksaa inhimillisesti katsoen mahdottomassakin tilanteessa taistella elääkseen, mikäli hän näkee elämällään merkitystä. Yleensä elämän merkitys liittyy toisiin ihmisiin.

Tällä viikolla olen myös keskustellut israelilaisen ystäväni kanssa Lähi-idän tilanteesta ja yhdessä olemme jälleen toivoneet, että sopu löytyisi. Lähetystyötä ulkomailla tehdään usein ristiriitojen, sodan ja rauhattomuuksien keskellä. Näen, että yksi lähetystyön tärkeä tehtävä on pitää toivoa yllä siellä, missä on toivottomuutta ja epätoivoa. Toivoon liittyy vahvasti sanoma siitä, että vaikka kaikki muu ympäriltä katoaisi, yksi jää pysymään. Ja se yksi ei ole Barack Obama.

14 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Olen ihmetellyt viime aikoina median vouhottavan Venäjän laajentumispyrkimyksistä. En tiedä onko niitä? En ole havainnut tällaisia pyrkimyksiä, Krimin liittäminen takaisin Venäjään ei tavallaan ollut väärin, eikä oikein, sillä Krim näki Venäjän pelastajana. Venäjä pakotettiin tähän. Länsi, sen sijaan Naton verukkeilla tuntuu leviävän vääjäämättömästi yli vanhan mantereen. Tahattomasti vai tarkoituksella?

    Ihmeen yksisilmäisiä ollaan myös meillä Suomessa. Miten lopulta käy, kun ”kauppamatkustaja” on saanut kaikki haluamansa myyntipaikat omakseen?

    Rahasta taitaa olla taas kysymys, ”öljydollari” on uhattuna ja ihmishenki ei paljon siinä maksa. Taitaa pelastaja olla susi lampaiden vaatteissa. Tämä minun mielipiteeni, saatan olla myös väärässä.

    Viron ja Suomen pitäisi liittyä yhteen, se olisi hyvä liitto.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Ei ollut tavallaan väärin..??? Voivatko ruotsalaiset omia itselleen Ahvenanmaan ja rannikon, englantilaiset Bretagnen, siellä kun on kielisukulaisia….. Mitä merkitsee toisen valtion suvereniteetti? Siitä on olemassa säännöt ja sopimukset. Toisen tontille ei saa rakentaa Onko sinulle yhdentekevää pienen maan halu pysyä vapaana? Kun siihen tarvitaan apua, eikö sitä haeta mistä tahansa? Et kai kuvittele, että tanskalaiset jättävät frikadellinsa ja oluensa, hollantilaiset tulppaaninsa ja norjalaiset turskansa ja öljynsä, jotta pääsevät pian virolaisten kanssa hyökkäämään Uralliin? Pienten maiden halusta saada elää rauhassa ja kehittyä vapaana korruptiosta ja väkivallasta, siitä kai tässä on kysymys. Miten se voi olla uhka jollekin?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Suomen tiedostusvälineissä on suhtautumisessa Venäjään menty nyt yli.

    Venäjällä on oikeutettu vaade Krimin niemimaahan. Tässä Putin on täysin oikeassa. Nyt katsotaan kortit.

    Haukka on maailmalle turvallisempi lintu kuin kyyhky. Olisipa Yhdysvalloissa perinteistä realipolitiikkaa paremmin ymmärtävä republikaanipresidentti. Demokraatit ovat aina sotkeneet kv-politiikkaan kaikenlaista hölynpölyä, kuten: ”pienen maan suvereniteetti”/”ihmisoikeudet” jne..

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Oikein tai väärin? Kuka lopulta on oikeassa? Saattoipa Putin pelastaa Ukrainan Jugoslavian kohtalolta, vai pelastiko sittenkään, Nato on jo ovella…

    Olen katsonut tätä asetelmaa lähinnä konservatiivi Venäjä vastaan liberaali länsi. Voihan olla, että Ortoksi vs.Katollinen asetelma vielä kiristyy, kunhan länsi valtaa vanhoillisia Euroopan maita… Nyt on patti tilanne ja kohta joudutaan tosissaan punnitsemaan puntit, Kari-Matti sanoo.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Obama sanoi ettei Viro jää koskaan yksin. Tositilanteessa mainitulla ”vakuudella” ei ole mitään arvoa.

      Venäjä vahvistuu eikä suostu lännen yksipuolisesti sanelemaan pikkuruiseen reviiriin. Vaikea sanoa, onko Yhdysvallat todella taannut Baltian maat vai onko Obaman sormet sittenkin ristissä selän takana.

      Kriisiin on yhtä paljon syynä länsi kuin Putin. Parasta olisi ”jakaa” Ukraina.

      Ismo luottaa ”kolmanteen Roomaan”, vanhaan, arvokonservatiiviseen, kristittyyn äiti-Venäjään mieluummin kuin liberaaliin, sekularisoituvaan,arvonihilistiseen, kaiken sallivaan länteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Länsi se Valtaa vanhoillisia Itä-Euroopan maita..toteaa Ismo hurskaasti…

    Kun mielivalta ja korruptio vaihtuvat lakiyhteiskuntaan kun oligarkia vaihtuu demokratiaan ja vapaaseen yrityskulttuuriin. kun toivottomuus vaihtuu kansanvallaksi, on asianomainen maa katalasti vallattu, ja sen jaloimmat perinteet ja pyhät arvot poljettu maahan!

    Voi tätä lännen saastaisuutta! Vapaita vaaleja ja kansalaisen samanarvoisuutta lain edessä tyrkyttävät Pyhälle Kievin Venäjälle! Ken auttaa voi!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Historia, Paasikiven mukaan,

    Talvisota ei päättynyt 13. maaliskuuta, ei, vaan

    maaliskuun lopulla meni Enso.

    Kesä tuli, meni rautatie Viipuri-Hanko,

    miehityksiä liikkuvin junin,

    meni tehtaita, ja kevätkesällä Baltia,

    osa samaa liikettä, jos ei halua olla niin kuin lapset, niin kuin

    pieni poika, jonka silmissä nainen ovensuussa on suuri, yksi varjo,

    niin että nikkeli ei mennyt, sota loppui kun uusi sota alkoi

    syksyllä tai talvella jo keväällä 41, ja niin kuin Tsehovin näytelmässä

    asia valui hukkaan monen puhuessa paljon.

    Ja niin ei Talvisota loppunut 13.3., se loppui syksyllä, talvella,

    samana päivänä joskus kun Jatkosota alkoi,

    ja niin se ei taas alkanut kesäkuussa 41, se alkoi jo syksyllä,

    syksyllä 40, kun Talvisota loppui

    Ote runosta Paavo Haavikon ”Runoilijan vastalause tiedemiehelle. Selvä johdatus myöhempään historiaan”.

    Suomen Kuvalehti 12.3.1966

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Suurvalta on kuin vanginvartija, aina huonommassa asemassa

    joka ei muuta kuin miettii pakoa

    pien valtio, itseään vain miettii, kun taas suuri valtio

    miettii kaikkea, pakosti siinä mieli herpoaa, ja vanki

    luiskahtaa pakoon. pakosti itseään ajatteleva, ahdas

    itsekeskeinen, itsekäs ja rajoittunut.

    Ja katsoa asioita vartijan näkökulmasta on aina vähemmän virhe,

    kuin katsoa vangin näkökulmasta….

    Ote samasta Paavo Haavikon runosta ”Runoilijan vastalause tiedemiehelle….”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Otto Chrons sanoo:

    Sinänsähän Krimillä ja Ahvenanmaalla on yllättävän paljonkin yhteistä, jos viitsii tutustua Ahvenanmaan historiaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ahvenanmaan_maakunta#Ahvenanmaan_kysymys)

    ”Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia”

    ”Ahvenanmaan kysymys joutui Britannian aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen…”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Viestit hallituksen joukkojen päämajan ja Ahvenanmaan välillä kulkivat ruotsalaisen sotalaivan kipinälennättimen kautta, ja lähettäjäpäässä vähän järjesteltiin hallituksen saamia tietoja. Ruotsalaisethan riisuivat aseista suomalaisia. Suomalaisen yksikamarisen eduskunnan ja naisten äänioikeuteen vaikutti vahvasti japanilainen amiraali H. Togo. Hän nimitäin sai epäsuorasti alkuun liikehdinnän, jolloin keisari joutui ottamaan 2 askelta taakse.

    Kun Ahvenanmaan kysymystä käsiteltiin Genevessä, esiintyi Japanin valtuuskunta voimakkaasti ja vahvoin argumentein Suomen puolesta. Ruotsalaisista, runsain mitoin maalimalle jaetuista kartoista, oli Kihdin itäpuolinen saaristo fiksusti häivytetty. Ovatkohan suomalaiset kiittäneet?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos hienoista runoista ja historiallisesta annista. Onhan tosiaan myös niin, että pienen valtion on joskus ahdasta suurvallan kainalossa, onhan Ukraina(rajamaa) historia myös hyvin värikäs, ainakin Krimi on ollut aina valtaa pitävien toivelistoilla, eikös se Aatukin… Sitä Krimiä…

    Kävihän se Aatu kosiskelemassa Suomeakin. Jos kaikki saisivat olla rauhassa, niin eihän tämä ihmisten maailma olisi. Olen joskus miettinyt, että jos ihminen rauhaa haluaisi, sen se myös saisi, samoin maailman nälänhätä, on vain ihmisen ahneudesta muistutus.

    Viro on saanut Neuvostoliiton saappaasta tarpeekseen ja sen ymmärtää. Miten on Ukrainan laita? Obama edustaa jotain siitä mikä on arvokasta länsimaille, mutta en menisi tuota Venäjän arvoa myöskään väheksymään. Kummallakin on rasitteensa. Onko kuitenkaan välttämätöntä, että maailmaa jaetaan hyviin ja pahoihin jälleen kerran?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Täällä on korkeatasoista poliittista etiikkaa. Sudeettialueiden liittäminen ja Danzigin kysymys on tullut kauniisti siunattua. Eipä tarvitse enää harhailla mielipiteissä

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pia Ruotsala

    Suomen Lähetysseuran sponsoroima Viron kirkon perhetyön koordinaattori ja Viron työalueen OTO-tiedottaja. Kirkon nuorisotyönohjaaja, teologi ja aloitteleva perheneuvoja, joka jaksaa ihmetellä monia asioita.