”Fiksummat puheet, kirkon parempi Uusi Vuosi 2014. Kristittyjen yhteinen vetoomus toisia kunnioittavan puheen puolesta.” Tällaiseen viestiin törmäsin Facebookissa. Iloitsen siitä, että vetoomus on esitetty (allekirjoitettavaksi), mutta surkuttelen sitä, että tällaiseen menettelyyn on ollut tarvetta. Tumma teksti on vetoomusta, RR taas merkitsee Ruttopuiston rovastia, jonka on ehdottomasti päästävä kommentoimaan tätäkin asiaa.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ennenkokemattomien haasteiden edessä. Kirkko menettää jäseniään ja sen asema yhteiskunnassa muuttuu.
RR: Ihan Raamatun sanan mukaan menee. Jos tohdimme puhua eskatologiasta (oppi viimeisistä ajoista), niin Raamatun mukaan luopumus kasvaa ennen Jeesuksen toista tulemista. Odotusaika vaikuttaa kristittyihin unettavalla tavalla. Erityisesti maailmanrakkaus valtaa sijaa kristittyjen parissa. Esiintyy vääriä profeettoja, jotka julistavat muuta kuin Kristuksen evankeliumia. Uskonnollinen elämä joutuu harhateille. Jos maallistuminen saa suuren vaikutusvallan kirkkojen elämässä, se vaikuttaa vielä enemmän ihmisten muussa yhteiselossa.
Raamatussa puhutaan myös laittomuuden hengestä. Luopumuksen kasvaessa ihmiset lakkaavat kunnioittamasta Jumalan asettamia elämän lakeja. Perhesiteet höltyvät, epäjärjestys ja laittomuus pääsevät valtaan yhteiskunnassa. Voidaan puhua Kaikkien sodasta kaikkia vastaan. Ns. sosiaalista mediaa (some) otollisempaa taistelutannerta ei sielunvihollinen enää olisi voinut toivoa. Paholaista tarkoittava sana diabolos on suomeksi käännettynä erilleen heittäjä.
Tulevaisuuden kohdatakseen kirkon tulee olla rohkea ja vahva. Tätä vahvuutta uhkaa kuitenkin kirkon sisällä sellainen riitely, jossa kirkon jäsenet lyövät ja haavoittavat toinen toisiaan pahoilla puheilla ja ilkeillä sanoilla. Yleistyessään tällainen haavoittava kielenkäyttö tulee yhä hyväksytymmäksi.
RR: Seurakunnan kimppuun sisältäpäin raatelemaan päässeet / päästetyt sudet tekevät äärimmäisen pahaa jälkeä. Kenellepä meistä ei olisi tuttu termi Susi lammasten vaatteissa? Yksityinen kristitty on helppo suupala sielunviholliselle, mutta tuon kiljuvan jalopeuran tavoin kiertelevän Jumalan vastustajan on sitä vaikeampi niellä meitä, mitä lähempänä seisomme toisiamme.
Jos me uskomme siihen, että Jumala kuulee meitä, kun me häntä avuksi huudamme, niin ei Jumalan vastustajakaan toimettomana pysy. Kun me manaamme pahaa paikalle, niin toki hän oitis saapuu…
Kristittyinä meitä velvoittaa kaste, joka liittää meidät kirkon, Kristuksen ruumiin, jäseneksi. Toisiin kirkon jäseniin kohdistuvat haavoittavat ja ilkeät sanat kohdistuvat Kristukseen itseensä.
RR: Miten helposti meiltä unohtuu, että me emme joudu aikanamme tuomiolle vain teoistamme vaan myös sanoistamme. Sanatkin ovat tekoja. Miksi me puhuisimme tai tekisimme muille ihmisille toisin kuin tahtoisimme itsellemme puhuttavan tai tehtävän? Jos ja kun olet Kristuksen ruumiin jäsen, niin pidä huoli siitä, että olet elävä etkä mikään tekojäsen, proteesi!
Meillä kristityillä on erilaisia opillisia näkemyksiä, joista osa on teologisesti merkittäviä ja periaatteellisia. Erot liittyvät esimerkiksi käsitykseemme Raamatun ymmärtämisestä ja tulkinnasta sekä ihmiskuvasta.
RR: Jos Kristus sanoo, että meidän kristittyjen on saarnattava evankeliumia kaikille kansoille, niin miten on mahdollista, että Suomessa kirkon luottamushenkilöt voivat tehdä päätöksiä, jotka vesittävät tämän kirkon perustehtävän? Toki lähettäjien on turvattava tuon luovuttamattoman tärkeän työn taloudelliset edellytykset.
Meillä on oikeus olla eri mieltä. Meillä on oikeus arvioida kriittisesti sellaisia käsityksiä, joita pidämme virheellisinä. Meillä on kirkon jäseninä oikeus pyrkiä ymmärtämään kristinuskoa ja luterilaista perinnettä parhaan kykymme mukaan ja kirkon Herralta viisautta rukoillen.
RR: Erimielisyytemme älkööt nousko Musta tuntuu-pohjalta. Jokaiseen julkiseen väitteeseen tulee löytyä perustelu (jokainen ääneen sanomaton väitteeni on uskomus, jonka varassa toimin). Jo ennen kuin viritän jouseni singotakseni sillä kriittisen nuolen kohti toista ihmistä, minun on otettava selvää, onko väitteeni totta, onko se rakentavaa ja onko se aivan välttämätöntä ilmaista juuri nyt.
Haluamme kuitenkin sitoutua siihen, ettemme käytä toisistamme loukkaavia sanoja. Haluamme keskustella vaikeistakin kysymyksistä toista kunnioittaen ja ymmärtämään pyrkien. Tahdomme löytää rakentavia sanoja myös ilmaistessamme erimielisyyttä. Pyrimme Jeesuksen käskyn mukaisesti rakastamaan heitä, joiden kanssa olemme eri mieltä, ja rukoilemaan heidän puolestaan.
RR: Eivät toisin ajattelevat kristityt ole vihollisiamme. Eivät toiset ihmiset yleensäkään. Omassa sisimmässämme me käymme ne kaikkein rankimmat henkivaltojen taistelut uskon ja epäuskon välillä.
Kirkkomme on vahva, kun me kristityt sen jäseninä pidämme yhtä. Herramme kutsuu meitä toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen. Hän haluaa luoda keskellemme sovintoa ja rakkautta, josta kristityt tunnistetaan. Kristus antaa kirkollemme tulevaisuuden ja toivon.
RR: Tässä olisin suonut, että vetoomuksessa olisi toistettu edellä mainittu sanapari (tulevaisuuden kohdatakseen) kirkon tulee olla rohkea ja vahva. Kun otsikko antaa ymmärtää, että luterilaisessa kirkossa puhutaan tästedes fiksummin, niin lienee aivan paikallaan siteerata oppi-isäämmekin? Tässä seison enkä muuta voi, totesi Luther Wormsin valtiopäivillä, joilla hän sai lähestulkoon yksin kohdata senaikaiset mahdit, valtion ja kirkon, keisarin ja paavin.
Aaro Hellaakoski tuntuu kuvaavan Lutherin uskon rohkeutta laittaessaan runonsa rukouksen muotoon: ”Suo Herra mulle rohkeus katsoa sieluni rumuuteen.”
Ennen Wormsin valtiopäiviä, jossa Martti-tohtori siis joutui tekemään selkoa raamatullisista löydöistään, hän oman henkensäkin kaupalla kirjoitti: ”Nyt ei ole aika ajatella vaaraa tai pelastumista. Nyt on huolehdittava siitä, ettemme anna jumalattomille aihetta evankeliumin pilkkaamiseen, jos emme uskalla todistaa, mitä olemme opettaneet, vaan pelkäämme vuodattaa vertamme sen puolesta.”
Minkähänlaisen uskontodistuksen me, jotka itseämme kristityiksi kutsumme, tohdimme antaa? Emme suinkaan me häpeä Kristuksen evankeliumia?
Ruttopuiston rovasti blogissaan: ”RR: Ihan Raamatun sanan mukaan menee. Jos tohdimme puhua eskatologiasta (oppi viimeisistä ajoista), niin Raamatun mukaan luopumus kasvaa ennen Jeesuksen toista tulemista. Odotusaika vaikuttaa kristittyihin unettavalla tavalla. Erityisesti maailmanrakkaus valtaa sijaa kristittyjen parissa. Esiintyy vääriä profeettoja…….Raamatussa puhutaan myös laittomuuden hengestä. Luopumuksen kasvaessa ihmiset lakkaavat kunnioittamasta Jumalan asettamia elämän lakeja…”
Tästä ”laittomuude hengestä”, ”laittomuuden ihmisestä” puhutaan 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. luvussa. Kun siinä mainitaan, että sen ilmaantumiseen liittyy ”tunnustekoja ja ihmeitä ja valheita” viittaa se siinä myöskin uskonnolliseen ilmiöihin ja opetuksiin. Raamatun teksteistähän käy ilmi, että on myös olemassa niitä uskonnollisia valheita ja vääriä opetuksia.
Tätä tulkevat muutkin kohdat. Esim. Apostolien teoissa varoitetaan ”väärien opettajien tulemisesta seurakuntaa turmelemaan.” 2. Korinttolaiskirje ””valheapostoleista, petollisista työntekijöistä, jotka Saatanan vaikutuksen alaisuudessa tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi”, mainiten näitä jopa ”saatanan palvelijoiksi” (2. Korinttolaiskirjeen 11: 13-15.
Timoteuksen kirjeissä ennakoidaan ajoista, jolloin ihmiset haluavat opettajia, jotka miellyttävät vain heitä itseään. Jo Jeesus opetuksissaan varoitti ilmaantuvista ”vääristä profeetoista” jne.
”Laittomuuden ihmisen” itsensä korottamista yli jumalan”, voidaan ymmärtää myöskin tarkoittavan uskonnollisten opettajien menemistä sen yli mitä henkeytetty Jumalan Sana Pyhä Raamattu opettaa, ja lisäyksien ja ihmisviisauden ja -filosofian lisäämistä kristillisen opetuksen sisältöön.
Ote 2. Tessalolonikalaiskirjeesta (Vanha Kirkkoraamattukäännöksestä):
”1. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen
ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.
3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
4. tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
5. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
6. Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
7. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
9. tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10. ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12. että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”
Enemmän kuin lausahdus ”Susi lammasten vaatteissa” merkitsee se mikä taikka kuka on Susi, kun tähän aiheeseen tartumme kiinni eli kirkon sisäiseen keskuteluun ja vielä vaaditaan toisia kunnioittavaa keskustelua. Sanopas se kuka taikka mikä on Susi?
Tuomo Hirvi :”Sanopas se kuka taikka mikä on Susi?”
En tarkalleen tiedä mitä sudella kirkkoslangissa tarkoitetaan, mutta lumikenkäilyä ja jälkibongailua harrastaneena olen seuraillut ja valokuvannut lumisessa korvessa mm. uunituoreita suden jälkiä.
Vanha intiaanilegenda kertoo, kuinka kauan sitten intiaaneilla ei vielä ollut rumpua. Tuolloin joukko sioux-heimon metsästäjiä oli pystyttänyt leirin erämaahan ja sytyttänyt Suuren Tulen laulaakseen yhdessä päivän kulusta. Silloin erämaasta oli alkanut kantautua rumpujen kumina, joka oli voimistunut voimistumistaan. Suuren rummun ääni oli lumonnut intiaanit, jotka lähtivät kulkemaan ääntä kohti.
Aikansa kuljettuaan intiaanit saapuivat aukiolle, jota valaisi suuri nuotio. Nuotion loimussa istui joukko susia, jotka takoivat keskellään olevaa suurta rumpua. Silloin tällöin joku susista nosti kuononsa taivasta kohti ja ulvoi nousevalle kuulle. Kun intiaanit osasivat puhua eläinten kieltä, he pyysivät susia opettamaan heille rummun teon. Niin intiaanit saivat rummun ja siitä asti rummun ääni on kantanut intiaanien pyhät laulut Suurelle Hengelle, joka laulut kuullessaan tietää, että sen kansalla on kaikki hyvin.
Valitettavasti en ole onnistunut valokuvaamaan sutta, kun se ressukka pelkää ihmisiä.
Toivottavasti itse blogin kirjoittaja ei tässä kohdin arvio, että mentäisiin taas aiheesta sivuun, mutta ilmeisesti niitä ”susia” alkoi ilmaantumaan kristilliseen seurakuntaan jo aika pian apostolien päivien jälkeen.
Tämä päätellen Apostolien tekojen 20. lukuun kirjatusta Paavalin puheen varoituksesta ja tulevien ennakoinnista; ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, 30 ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa”
Lampaaksi tekeytyvä susi on raamatullinen kuva, joka tarkoittaa vääräoppista julistajaa. Tähän näyttää liittyvän myös oman hyödyn tavoitteleminen. Olisiko saarnamiehen äveriäisyys pätevä merkki suden tunnistamiseksi?
Martti Pentti. ” Olisiko saarnamiehen äveriäisyys pätevä merkki suden tunnistamiseksi?”
Kylläkin siinä tapauksessa, jos se ”saarnamies” on tullut ”äveriääksi” sen saarnaamisen kautta. Tälläistähän kerrotaan jossain päin maailmaa silloin tällöin tapahtuneen. Jumalista antaumustahan ei tulisi ja saisi harjoittaa oman henkilökohtaisen aineellisen tai muun siihen verrattavan hyödyn vuoksi,
Rikkaus tai varallisuus sinänsä ei ole mikään synti. Rikkaan sanotaan kylläkin toisinaan voivan olla ”vaikea päästä Jumalan valtakuntaan.” Tarkoitetaan lähinnä sitä, että rikas saattaa ajautua tilaan, jossa asettaa luottamuksensa ja toivonsa vain siihen rikkauteen, ei Jumalaan. Välttämättä näin ei tietenkään aina tarvitse käydä.
Kiihkeästä rikkauksien tavoittelusta Raamattu kuitenkin painokkaasti varoittaa. Se voi ajaa ihmisen täysin harhapoluille. Aiheuttaa huolta ja tuskaa sen säilyttämisestä ja lisääntymistä, Tulee helposti ihmiselle tärkeimmäksi asiaksi elämässä, työntäen Jumalan palvonnan syrjään, saaden tämän jopa pahimmassa tapauksessa luopumaan uskosta.
Sanomalla, että ”rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri”, viittaa se siihen, että se voi aiheuttaa ihmisessä toisinaan hyvinkin pahoja tekoja. Ei kuitenkaan sano, että raha sinänsä olisi se ”kaiken pahan alku ja juuri.”
Vesa Ahlfors :”Jumalista antaumustahan ei tulisi ja saisi harjoittaa oman henkilökohtaisen aineellisen tai muun siihen verrattavan hyödyn vuoksi,”
On pakko tunnustaa, että en ole koskaan elänytkään henkilökohtaisen aineellisen hyödyn vuoksi. Kun 90-luvun aloitin nuorten tukemiseen perustuvan niche-yritykseni, tavoite ei missään vaiheessa ollut taloudellinen voitto, vaan se, että ”me kaikki pärjäisimme”. Uudenmaan uusyrityskeskus arvioi liikeideani ja piti sitä hyvänä vaikkakin eettisyytensä vuoksi erittäin harvinaisena. Nyt kun ”luokkataistelu” näyttää jälleen olevan mediaseksikästä, tein huvikseni testin siitä, mihin ”luokkaan” kuulun. Tulos oli, että taloudellisesti kuulun yhteiskunnan vähäosaisten luokkaan, mutta kulttuuriluokkani on eliitti. 🙂
Tuula Hölttä: ”tein huvikseni testin siitä, mihin “luokkaan” kuulun. Tulos oli, että taloudellisesti kuulun yhteiskunnan vähäosaisten luokkaan, mutta kulttuuriluokkani on eliitti.”
Raamatun ilmausta siteeratakseni: ”ihminen voi olla köyhä, mutta monia rikkaaksi tekevä.” Tarkoitetaa nyt lähinnä niitä materiaalisen rikkauden vastakohtia, muita ”rikkauksia” elämässä.
Materiaalista ja taloudellista puutetta ei silti ole syytä mitenkään väheksyä. Aika monet siitä kärsivät, puhumattakaan mikä on tilanne maailmanlaajuisessa perspektiivissä. Häiritsee tietysti ennemmän tai vähemmän ihmisen mahdollisuuksia nauttia elämästään, ja aiheuttaa myös kärsimystä, vaikka ne todellisen ja laajemman tyytyväisyyden ja onnellisuuden ”avaimet” löytyvätkin muualta.
Itse uskon, että vain taivaallinen Jumalan valtakuntahallitus pystyy pysyvästi poistamaan materiaaliseen puutteeseen liittyvät ongelmat. Sitä kuvataan esim. Psalmien 72. luvussa:
”Hänen päivinään kukoistaa vanhurskas ja rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole. 8 Ja hänellä on alamaisia merestä mereen ja Virrasta maan ääriin saakka. 9 Hänen edessään kumartuvat vedettömien seutujen asukkaat ja hänen vihollisensa nuolevat tomua…….. 11 Ja kaikki kuninkaat heittäytyvät hänen eteensä, kaikki kansakunnatkin palvelevat häntä. 12 Sillä hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. 13 Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut. 14 Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis. 15 Ja eläköön hän, ja annettakoon hänelle Saban kultaa. Ja rukoiltakoon hänen puolestaan alituisesti, siunattakoon häntä kaiken päivää. 16 Maassa tulee olemaan yltäkylläisesti viljaa..”
Kysymykseesi Tuomo: Sitten on myös se uhanalainen yksinäinen susi.
Onko nyt aprillipäivä,vai… ?
Hyvähän se on että erilaiset yhteisöt ovat läsnä nuorten suosimilla tapahtumissa. Muistan jo 1980-luvulla saaneeni monia helluntai-herätyksen piensarjakuvia, missä kerrottiin synneistä jne. Skepsis ry. on pitänyt useasti Ilosaari-rockissa omaa pop-up telttaansa jne. Aika myöhään Ev.lut. kirkko herää vaikuttamaan ruohonjuuritasolla.
Sanokaa nyt, hyvät luterilaisen kirkon jäsenet, miltä tällainen järjestely teistä, varsinkin omaa kirkkoanne rakastavat, miltä tämä teistä tuntuu?
En tosin ole enää luterilaisen kirkon jäsen, mutta tuntuu siltä, että kirkon touhut ovat menneet aivan kuralle. Meneillään näyttää olevan laajamittainen rimanalituskilpailu, jossa kisataan siitä kuka uskaltaa säväyttää kirkon ja kristillisyyden nimissä kaikkein sokeeravimmin ja perustuksia repivimmim. Surkeaa. Ei tee mieli palata kirkon jäseneksi.
Kamalta
Ei nyt lytätä heti. Uutinen on kovin ylimalkainen. Jospa tämä onkin suunniteltu ihan tosissaan. Kristus kulki aikanaan erilaisten ihmisten luona. Ei vain temppelialueella, vaan useimmiten muualla. Ja silloinkin oli joitakin, jotka vähän ajattelivat, että onkohan tuo sopivaa. Ehtoollinen on todellinen Kristuksen läsnäolo. Jospa nämä toteuttajat ovatkin ottaneet tämän asian tosissaan ja sydämen arkuudella tämän toteuttavat ja sen pohjalta haluavat ottaa lähetyskäskyn tosissaan.
Naimisiinmeno jossakin korissa korkealla on sitten sellaisia sirkushuveja, jotka soisin maistraatin toteuttavan.
On se kummaa ensin haukutaan ja ollaan mielensäpahoittajaa, kun kirkko ei näy, ja sitten kun alkaa näkymään siitäkin pahoitetaan mieli. Voi jeekama. Mikään ei ole hyvin.
Paikalle tulevat papit voisivat näyttää kansalle esimerkkiä tekemällä parannuksen mm. lapsikasteen harhaopista ja kastamalla sitten toinen toisensa. Sen jälkeen he voisivat julistaa evankeliumia kansalle ja kastaa ne, jotka uskovat. Jos he edelleen haluavat näyttää esimerkkiä, he voisivat viettää ehtoollista uskovien kesken. Tuollaista kunnioittaisin.
Yhtään raamatullista kehotusta en löydä ehtoollisen jakamisesta kaikelle kansalle.
Vai olenko missannut jotain? Lukeeko jossain:
”Julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja nauttii ehtoollista, se pelastuu.”
Tai:
”Tehkää parannus ja nauttikaa ehtoollista syntienne anteeksisaamiseksi”.
Tai
”Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja nauti ehtoollista”’
Kirjoitan nykyisenä uudestisyntyneenä, kastettuna ja armahdettuna syntisenä ja entisenä lapsikasteharhan ja rippikoulun näennäisen turvan pettämänä kadotettuna synnin tien kulkijana.