Nisu taitaa olla jo nykyisin sellainen sana, että sitä pitää selittää vähäsen. Sitä sanaa käytetään tietenkin monissa yhteyksissä. Minulla oli alakoulussa aikoinaan kaveri, jonka nimi oli Niilo, mutta porukassa oli vakiintunut muoto siitä: Nisu! Nisusta tulee mieleeni takautumana tupaseurat Pohjanmaalta. Kotikylällä oli kyllä rukoushuonekkin, mutta talvella sitä ei raskittu lämmittää eikä tainnut savun kulkukaan olla niitä parhaita, joten seuroja pidettiin kodeissa. No, perinteeseen kuului seurakahvit ja siihen oleellisena nisupitko sellainen neljällä, viidellä tai kuudella letitetty. Kauniin ruskea päältä ja hiukan taikinainen sisältä. Se oli pikkupoikain herkkua. Mistä saisi vielä semmosta letvenhästä. Saisi olla vielä hetken pikkupoika ja syödä vähän raaaksi jäänyttä pullapitkoa.
Vanha Biblia puhuu nisunjyvästä. Sanotaan nyt, että kyseessä on vehnä, mutta nisunjyvä vaikuttaa niin hartaan nostalgiselta, jotta käytän sitä. Muistelen, että evankeliumissa Johanneksen mukaan puhutaan nisunjyvän tiestä. Sen tulee pudota maahan ja kuolla, niin syntyy hedelmää jopa satakertaisesti. Tässä tulee muutamia kysymyksiä eteen: Mikä on nisunjyvä? Miksi sen pitää pudota maahan ja kuolla? Mihin niitä uusia jyviä tarvitaan? Joku Raamatun kohta toteaa: Siemen on Jumalan Sana. Siemen on se Jumalan Henkäys, joka tekee ihmisestä ihmisen! Muuten olemme maankuoren alkuaineista kootut, mutta Jumala itse henkeyttää jokaisen ihmisen eläväksi sieluksi. Lapsen tulee saada tieto, että hän on Jumalan luoma ja Hänen henkeyttämänsä. Se on uskovien vanhempien opetustehtävään kuuluva osa. Kuitenkin oetus menee lihalliseen ihmiseen ja kuolee syntien ja ylitsekäymisten tähden. Kuitenkaan Sanassa oleva elämän lähde ei kuole, vaan pyrkii kasvattamaan samankaltaista elämää ja sitä sanotaan uskoontuloksi eli uudestisyntymiseksi. Siemen ei putoa maahan, jos lapselta salataan hänen jumalallinen alkuperänsä.
Sana kasvattaa uusia sanoja, joita voidaan sitten kylvää sellaiseen maaperään, joka ei ole tietoinen taivaallisesta alkuperästään. Ihmiset kipuilevat ja kamppailevat, kun eivät tiedä, että elämän tyydytys on yhteydessä Kristuksen kanssa Jumalan lapsena. Lähetystyön tehtävänä on tyehdä sitä toista eli korjauskylvöä, mutta jokaisen kylväjän tulee saada olla samanarvoinen, jos siemen on samasta taivaallisesta laarista.
Mieleeni tulee Antti Sainion laulusta: Kylväjä, sen ensimmäinen säkeistö: Kävin aitalla taivaisella, sain mä siementä vakkaseen. ja nyt mielellä iloisella käyn Jumalan pellolle. Heitän siementä, uskossa astun, pellon piennarta tuoksuavaa. On hellettä hiestä mä kastun, mutta kylvän, kun kylvää mä saan! Aamen!
Siis et ole itse testannut.
Vastaus on yhtä yksinkertainen että en katso tarpeelliseksi testata jonkun raamatullisen tekstin merkittävyyttä sen mukaan miten tuon tekstin sanat esiintyvät jossain ristisanatehtävässä. Kabbalan perusteena oleva teoria siitä, että järkevän tekstin ilmaisemiseen käytettyjä kirjaimia voi käyttää myös numeroina, nimittäin antaa mahdollisuuden numeroilla leikittelyyn, joka on verrattavissa siihen että samaisessa tekstissä olevia sanoja voidaan käyttää ristisanatehtävässä.
Aivan tietoteoreettisesti tuolla tekstin ympärille rakennetulla mielikuvitusrakennelmalla ei ole sen suurempaa painoarvoa. Se että noista rakennelmista toisinaan voi muodostua mielenkiintoisiakin yhdistelmiä, ei poista koko systeemin tietoteoreettista pohjaa.
Kysymys siis on ihan tutkimuksen perusteissa olevasta menetelmällisestä erilaisuudesta. On nimittäin aivan perustavaa laatua olevan tärkeää että on tietoinen mitä tekee, miksi tekee ja mihin pyrkii, jotta voi valita käytettävissä olevista menetelmistä sen mikä milloinkin sopii. Kabbala ei siihen sovi.
Toisin sanoen, kun toimin Ahvenanmaalla Kumlingen kirkkoherrana niin minä en tuolla saaristossa liikkuessani tarvinnut oppaakseni Someron pohjoisosan peruskarttaa.
Hei. Olen Pyhän Hengen inspiroima Jeesus-uskova. En ihan ymmärtänyt kaikkea mitä kommenteissa yritettiin sanoa, jotain niistä luin. -Joh.12:24, Jeesuksen esittämä puhe, nisunjyvästä, tuli jälleen ajankohtaiseksi, kun luimme asiasta, kotiseurakuntani aamurukouksessa hiljattain. Tutkiessani tietoa netistä, erityisesti asiasta, vehnä (tai nisu), löysin mm. tämän blogikirjoituksen. -Toisaalla, Raamatussa, esiintyvä, kylväjävertaus (Matt.13) ja siinä oleva siemen, jonka Jeesus, selittääkin olevan valtakunnan sana, on eri asia, kuin tämä nisunjyvä. En osaa vielä sanoa, tarkemmin vehnän vertauskuvallisuutta, vanhassa testamentissa, mutta kyseessä, on vielä ilmeisesti joku erityinen vehnälaji (sain siitä vihiä), ja vehnään liittyy myös aihe: ”happamattomuus”. -Olen aikaisemmin ajatellut, että nisunjyvä, tarkoittaisi kristittyä, ja nisunjyvän kuolema, tarkoittaisi, ”lihan” kuolemaa (Raamattu sanoo, että lihan mieli on vihollisuus Jumalan kanssa ja että meillä tulisi ollakin Kristuksen mieli). Mutta nyt ajattelen, että Jeesus puhuukin tuossa itsestään – Hän oli tuo nisunjyvä, jonka piti pudota maahan ja kuolla. Jeesus kuoli. Meidän tulee, ottaessamme vastaan Jeesuksessa, Jumalan armon; sen seurauksena, myös kuolla itsellemme ja synnille, ja nousta uuteen elämään, Kristuksen kanssa! Tästä mm. Room.6:8 ja Gal.2:20. Toivottavasti oli ytimekkäästi selitetty. Aihe on tärkeä ja keskeinen Raamatussa, mutta laaja ja olen sitä itsekin lisää tutkiskelemassa. Siunausta!
Lainaus blogitekstistä: ”Lapsen tulee saada tieto, että hän on Jumalan luoma ja Hänen henkeyttämänsä. Se on uskovien vanhempien opetustehtävään kuuluva osa.” -Tästä olen hyvin samaa mieltä! Ja itsekin pyrin sitä korostamaan. Blogitekstissä ollutta, korjauskylvöajatusta, en ihan ymmärtänyt. Jumalan sanan ja evankeliumin kylvöstä, Raamatussa sanotaan, myös niin, että yksi on istuttaja ja toinen kastelee. Mutta Jumala antaa kasvun. -Tuokin on tärkeä ymmärrys, kaikessa Herran työssä. Sitä tehdään yhdessä, täysin riippuvaisena Jumalasta.
Koska tässä Laurin ketjussa jo kolmannesta kommentista alkaen on keskusteltu pääasiassa Laurin esittelemän asian vierestä niin omalta osaltani päätän keskustelun tähän.
Kiitos Lauri kärsivällisyydestä.
En ole sekaantunut keskusteluun, kun se menee oman kokemuspiirini ulkopuolelle. En myöskään halunnut rajoittaa keskustalua, koska harvoin ihan turhasta keskustellaan piempään. Ja mainostahan mommenttien runsaus on postaukselle?
”Toisin sanoen, kun toimin Ahvenanmaalla Kumlingen kirkkoherrana niin minä en tuolla saaristossa liikkuessani tarvinnut oppaakseni Someron pohjoisosan peruskarttaa.”
Mutta et suinkan väitä etteiSomeron pohjoisosan peruskarttaa voisi käyttää mielekkässti etkä kartan vastaavuutta maisemaan vain ’mielenkintoiseksi’ sattumaksi kuten vihjaat kabbalan sisältöjen kohdalla.