Niin muuttuu maailma
Kotimaa-lehti kysyi kirkolliskokousvaaliehdokkaiden mielipiteitä eräisiin ajankohtaisiin kysymyksiin. Kyselyn vastaukset osoittavat, miten vaikeata on muuttaa mitään. Se ei toki päde vain kirkossa vaan yleisemmin yhteiskunnassa. Ehkä uudistuksia vielä toivotaan, mutta muutoksia vastustetaan laajasti.
Se tarkoittaa, ettei synny päätöksiä, eikä toimintatapoja ei voida muuttaa ennakoivasti, vaan muutokset tapahtuvat ajan myötä pakolla. Usein muutokset voitaisiin tehdä suunnitelmallisemmin ja fiksummin silloin, kun ei vielä ole pakko.
Murrosten läpi eläviä yrityksiä tuo ei koske; ne kykenevät nopeisiinkin muutoksiin. Ne yritykset säilyvät, jotka osaavat ja uskaltavat muuttua.
"Vain se, mikä muuttuu, voi säilyä", kirjoitti Emmi Itäranta Teemestarin kirjassaan kiinalaista ajattelijaa lainaten.
Miksi sitten kirkossa pitäisi tehdä muutoksia, vaikka suuri osa jäseniä ei sitä tunnu haluavan? Eikö kannatusta vaaleissakin saisi paremmin, kun lupaisi vastustaa muutoksia. Mutta se ei minusta olisi oikein.
Ympäristö ja olosuhteet, joissa elämme muuttuvat joka tapauksessa. Tietomäärämme on lisääntynyt ja tiede tuo koko ajan uutta tietoa. Maailma muuttuu, Eskoseni, totesi Topias Aleksis Kiven Nummisuutareissa jo 1800-luvun puolivälissä.
Maailma muuttuu. Ihmisten elintavat, tietomäärä ja ajattelu, kieli ja tavat harjoittaa hengellistä elämääkin muuttuvat.
Vähittäistä muutosta ei ehkä sillä hetkellä huomata, mutta jos nyt katsomme muutamia vuosia tai vuosikymmeniä taaksepäin, ero on iso.
Kristinuskossa ei ole kysymys vanha säilyttämisestä tai jonkin vielä vanhemman palauttamisesta, vaan ikiaikaisen uskon soveltamisesta nykyaikaan, kunkin ajan ihmisten elämään.
Meidän on kysyttävä, mitä kristinuskon sanoma tarkoittaa tänään?
Tähän sanotaan, että Raamattu on perusta, joka ei muutu. Raamattua on kuitenkin eri aikoina tulkittu eri tavoin, eikä ole vain yhtä oikeaa alkuperäistä tulkintaa siitä. Kukin aika tekee oman tulkintansa sen hetkisen tietonsa ja käsityksensä perusteella. Olemme sillä samalla etsijän tiellä, jolla esi-isämme ovat olleet.
Ja rukoilemme, että Jumala siinä meitä auttaisi.
12 kommenttia
Markku: ”Kukin aika tekee oman tulkintansa sen hetkisen tietonsa ja käsityksensä perusteella.”
Totuus on alati muuttuvaa tietoa.
Ei Raamatun totuus tee siinä mitään poikkeusta.
”tavat harjoittaa hengellistä elämääkin muuttuvat.”
Näin on. Uskon sisältö vain ei muutu. Jumalan Sana on sama eilen, tänään ja iankakkisesti.
Kamerunissa uudistus on samaa kuin kristinuskon mukainen elämä ja kulttuuri.
Taantuneisuus on vanhojen heimouskontojen käsityksissä pitäytymistä.
Coletten kanssa saimme olla mukana tapahtumien keskellä missä kristinusko meni eteenpäin jättiaskelin.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten noin 1/4 väestöstä oli muslimeja, 1/4 katolisia, 1/4 protestantteja ja 1/4 perinteisten heimouskontojen kannattajia.
Nykyisin väestö on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja kristittyjen osuus vielä suhteessa parantunut. Nykyisin noin 72% väestöstä on kristittyjä, vajaa 20 % on muslimeja ja vajaa 10 % on perinteisten heimouskontojen kannattajia.
Colette on elänyt suurimman osan tuota aikaa maassa aina vuoteen 2007, minä lyhyemmän aikaa, mutta olin mukana kirjailijoitten kokoontumisissa, näytelmiä tekevien kanssa, raamatun kääntäjien parissa jne. .
Sain iloita siitä miten evankeliumi näkyi koko kansan uudistumisena.
Varkauen srk on tarttunut härkää sarvista ja ryhtynyt tuumasta toimeen.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/varkauden-seurakunta-kampanjoi-kuukauden-ajan-mtv3lla/
”Onko joku itseisarvo sillä, mikä uskonto on suurin, mahtavin, paras ja ainoa oikea? ”
Islamilaisista maista pakenee satoja tuhansia ihmisiä kristittyihin maihin pyytäen turvapaikkaa. Sen sijaan kristillisistä maista ei pakene ainuttakaan islamilaisiin maihin. Ehkä tämä riittää kaltaisellesi agnostikolle siitä mikä uskonto on paras? Teologinen kysymys on se mikä on oikea, mutta kyllähän nämä muut piirteet ovat selvästi nähtävissä.
Kimmo. Tulevat hakemaan parempaa elintasoa, eivät kääntyäkseen kristinuskoon. Yritin sanoa, että maat joissa kristinusko on valtauskontona, ovat hyvinvoivempia. Sehän on myös kummallista että he eivät käsitä oman uskontonsa roolia maidensa kulttuuriin.
Kirjoittaja
Markku Jalava
Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.
Tässä on kai se oleellinen kysymys: Haluammeko olla Raamatun opettamia opetuslapsia vai mestareita, jotka käytämme Raamattua omien ajatustemme tukijana.
Ilmoita asiaton kommentti