Teodikea - osa 2

Teodikea - osa 2

 

Teodikea-kysymys on vaivannut mieltäni hieman yli kahdeksan vuotta. Tarkemmin sanottuna se kysymys nousi minulle perjantaina 16.11.2007. Se päivä oli minulla normaali papin työpäivä. Odotettavissa oli vapaa viikonloppu ja tarkoitus oli ajaa kotiseudulle viettämään sitä.

 

Perjantaina 16.11.2007 minuun iski aivoverenvuoto. Se tuntui siltä kuin minulla oli oikeassa hartianseudulla valtava kipu, joka säteili vasemmalle puolelle päätäni. Tähän kipuun eivät auttaneet mitkään kipulääkkeet. Illalla löysin itseni Yliopiston sairaalasta. Sen muistan vielä, että samana perjantai-iltana minut siirrettiin jonnekin osastolle ja laitettiin kaikenmaailman letkuja ympäri minua. Sen jälkeen mieleeni on tullut kahden viikon tauko, jolloin en muista paljoa mitään. Olin sairaalahoidossa kaikkiaan kolme ja puolikuukautta.

 

Vasemmalla puolen päätäni oli valtimo, jonka hiljalleen laski verta ja tuhosi aivosoluja. Tätä seurasi aivoinfarkti. En kyennyt leikkauksesta herättyäni liikkumaan oikealla puolellani. Minulle tarjottiin apuvälineitä kuten pyörätuolia ja rollaattoria. Sain liikuntakyvyn osittain takaisin ja siksi myös kieltäydyin tarjotuista apuvälineistä. Pääsin kotia 27.2.2008 ja koetin elää niin kuin ennen. Se osoittautui kuitenkin haaveeksi. 18.5.2008 minuun iski epilepsia. Ja kesällä 2008 oikealta puolelta päätäni leikattiin ja sinne valtimoon asennettiin klipsi, jotta aivoverenvuoto ei uusiutuisi. Tästä leikkauksesta oli myös seurauksena se, että menetin näköäni silmiin tulleiden kaihien kautta. Siinä meni melkein kolme kuukautta (elokuun alku - lokakuun loppu 2008) kunnes kykenin taas näkemään molemmissa silmissä tehdyn 25.10.2008 kaihileikkauksen kautta.

 

Sairastumiseni jälkeen olen myös saanut puheterapiaa. Luulen, että heidän tarkoituksenaan oli auttaa minua tulemaan toimeen omin sanoin. Puheterapiani loppui syystalvella 2010, samana talvena jolloin sain kuulla, että minä en voi toimia pappina enää. Pappisvihkimys minulla toki säilyi, mutta en enää toimi missään seurakunnan virassa.

 

Vuosittain 14000 suomalaista saa tämän taudin. Heistä kuolee heti kolmasosa, yksi kolmasosa joutuu jäämään eläkkeelle ja yksi kolmasosa palaa työhön. Minä kuulun keskimmäiseen joukkoon. Meistä eläkkeellä olevista löytyvät myös ne, jotka eivät saa sanottua mitään päivän aikana ja ovat jossakin hoitolaitoksessa vuoteen omana kaikkine vaippoinensa. Samaa kolmasosaan kuuluvat myös ne, joilla ovat aivot kasvaneet niin paljon, että on jouduttu ottamaan otsan yläpuolella olevat kalloluut pois ja odottamaan niin kauan kunnes aivot ovat lopettaneet kasvunsa. Silloin heiltä sitten on otettu aivoista ne osat pois, joita henkilö mielestään vähiten tarvitsee ja siiten liitetään kalloluut takaisin. Kyseinen henkilö tietää kyllä nimensä muttei kellonaikaa tai vuotta saatikka sitten ei pysty liikkumaan.

 

Niin, tämä kokemus liittyy minulla todellakin teodikeaan. Pappina ollessani minulla oli mielestäni hyvä yhteys Jumalaan. Tiesin toki, että minulla itselläni ei ole mitään suhdetta Jumalaan. Pikemminkin: Jumala on lähestynyt minua Jeesuksen kautta. Vähän niin kuin Lutherin sanoin: minä olen 100 % pyhä Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta ja että Jeesus Kristus on 100 % paha minun kauttani Golgatan ristillä.  Tämä pätee sekä absoluuttisesti että konkreettisesti.

 

Perjantaina 16.11.2007 minuun iski aivoverenvuotohäiriö ja sitten aivoinfarkti. Se tuli ikään kuin metsästä. Se vei minulta sekä aivosoluja että se söi minun optimismiani. Jos oletetaan, että AVH -tauti ja aivoinfarkti olisi vienyt minulta esimerkiksi liikuntakyvyn, niin silloin en olisi näinkään optimistinen. Ehkäpä juuri silloin olisin tullut masentuneeksi ja näköalattomaksi saatikka vielä joutunut ajattelemaan uskon asioita uusiksi ja entistä pessimistisemmin.

 

Raamatusta löytyy yksi kirja, jossa käsitellään teodikeaa. Se on Jobin kirja. Siinä saatana kiusaa Jobia Jumalan tahdosta. Saatana ei kuitenkaan saa Jobia omakseen. Koko kirja on kuvausta Jobin kärsimyksestä ja ihmisten neuvoista siitä, mistä nämä nousevat. Jumala on vahvassa roolissa kirjan sekä alussa että lopussa. Melkein lopussa löytyvät sanat, joiden mukaan Jumala kysyy, että "kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?" (Job 38:2). Siinä jää Jobin kysymykseen vastaamatta. Job alistuu Jumalalle. Se on meille vastaus. Teodikea -ongelma jää vastaamatta. Jäljelle jää vain Jumalan viimeinen kysymys.

 

20 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    “Kyllä pahan, saatanan palvelukseen vihkiytyneitä ihmisiä on ollut aina..”

    Höpönhöpö, puhuin ‘oikeista’ noidista , joita on yhtä vähän kuin oikeita joulupukkeja vaikka joulupukeiksikin ainakin päiväksi vihkiytyneitä on leegio.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Sinä et nimittäisi noidiksi mm. Saatanan palvojia. Muitakin vastaavia esimerkkejä on. Raamatullisesti, niinkuin minä ymmärrän, pahan voimia avukseen huutavat ovat pahan, Saatanan palveluksessa. Onko siellä erityistä “papillista” rankkia, en ole varma, enkä sitä enempää selvitäkkään, mutta Raamatun kahaph/pharmaklos liittyy ryhmään, jotka edistävät tietoisesti Saatanan toimintaa maan päällä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Et sitten Mänttäri tiedä, mitä ‘noita’ (magos kr.) sanalla oikeasti tarkoitetaan. Noidat kykekenevät lentämään luudanvarrella kyöpelinvuorelle parittelemaan Pirun kanssa ja ne kykenevät tekemään oikeita taikoja jne. “Noita tarkoittaa ihmistä, jolla uskotaan olevan yliluonnollisia kykyjä. Noitia ovat erilaiset luonnonkansojen tietäjät: poppamiehet, velhot ja šamaanit. Satujen vakiohahmo on ilkeä noita-akka. Eräs noitien laji on pääsiäisnoita. Suomessa erityisen tunnettu on lapinnoita, saameksi noaidi. Entisajan Euroopassa noitien uskottiin lentävän valpurinyönä tai pääsiäisenä noitasapattiin (Suomessa sittemmin Kyöpelinvuorelle) juhlimaan paholaisen kanssa. Uskomusten takia ihmisiä vainottiin ja poltettiin roviolla.”

    Koska en usko kenenkään moisiin suorituksiin kykenevän en siis usko myöskään oikeisiin noitiin…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Johan George Mångård sanoo:

    Hauska kuulla sinusta näin pitkästä aikaa. Hyvä kirjoitus. Olen todella pahoillani sairastumisesi johdosta, mutta iloinen tavastasi käsitellä asiaa. Olet niin valoisa etkä suostu vajoamaan itsesäälin suohon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilpo Pursiainen
    Ilpo Pursiainen

    Olen eläkkeellä oleva pappi. Harrastuksia ovat mm. bibliofiilia ja Lapponia sekä myös eri aikakauden Postillat.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit