Niillä oli sentään vielä suhteellisuuden tajua

Kivikaudella täällä on mitä ilmeisemmin ollut ihanteelliset olosuhteet. Muuten olisi vaikea käsittää, miten hyvin alkeellisella kehitystasolla olevat ihmiset olisivat näissä oloissa pärjänneet. Silloin lämpötila oli 2 astetta korkeampi, kuin nyt.

Vasta ehkä sadan vuoden päästä saavutamme tuon lämpötilan. Siis vasta sadan vuoden päästä.
Miksiköhän halutaan luoda tuosta kaukaista tulevaisuudesta sellaisia johtopäätöksiä, että pian tapahtuu valtava luonto katastrofi, joka saisi aikaan elinmahdollisuuksien katoamisen. Olisiko syynä se, että näin saadaan ihmiset tuhlaamaan nyt. Tulevaisuuteen, kun ei kannata enää sijoittaa.

Aika harva kouluikäisistä lapsista tulee näkemään ajan sadan vuoden päässä. Silti he nyt jo kuvittelevat, että juuri heidän tulevaisuutensa on pilalla.

Teknologinen kehitys vie ihmiskuntaa aina vain parempiin selviytymismahdollisuuksiin. Koskaan ei ole ollut näin hyviä tietoja ja taitoja selvitä luonnon aiheuttamista ongelmista. Silti jopa lapset heittävät pyyhkeen kehään ja vanhemmat päättävät olla hankkimatta lapsia tuohon synkkään tulevaisuuteen, joka eteemme on kuvattu. Miksiköhän suhteellisuudentaju näyttää kokonaan kadonneen.

Kivikauden ihmisillä onneksi oli visio tulevaisuudesta. Muuten meitäkään ei olisi. Näyttää siltä, että keinotekoisesti luodaan nyt toivottomia tulevaisuudenkuvia, joiden vaikutuksesta päädymme lopulta henkiseen katastrofiin.

  1. Pelkääänpä haasteiden nyt olevan saasteiden seurauksena vakavampaa laatua.

    Ympäristömme olemme paskottaneet tehokkaasti, isot merinisäkkäät käyvät kuolinkamppailua muovin kanssa, samoin suuret merilinnut.

    Suurista meriristeilijöistä kohta nähdään kellumassa olevia suuria valaita kun sopivalla hetkellä laidan yli kurkistaa. Viljelysmaat kehittyvissä maissa kuivuvat, pohjavedet ovat laskeneet paikoin hurjasti, eikä kaikkiaan luonto toimi kuin aiemmin.

    Yksi mahdollisuus hedelmöityskyvyn heikentyessä teollistuneissa maissa on se että niissä väestön syntyvyys laskee ja roimasti, ja tämä 20.ssä vuodessa.

    Kehittyvissä maissa, siellä minne kemikalisoituminen ei vielä ole täydellä voimalla ehtinyt niin ruuassa kuin sen tuotannossa, syntyvyys jatkaa tavanomaista mallia ellei sitten haluta asiaan vaikuttaa ehkäisevästi.

    Asia mihin ajattelin kommentoida oli muistuttaa jokaisen kivikautisen Ihmisten innovaation ja keksimisen kohteen olleen yhtä merkittävä asiassaan kuin ne keksinnöt tai innovaatiot mitkä syntyvät tänä päivänä aikamme Ihmisten toimesta.

    Näin Ihminen kivikaudella oli kovasti kaltaisemme nykyistä tradition perintöä lukuunottamatta. Perintöä Ihmisillä oli silloinkin ja se ymmärsi aikansa vaatimukset, ja ennen kaikkea suhteessa luontoon ja sen vaatimuksiin.

    Oli mukava valitessanne tämän aiheen.

  2. Kerran kesällä, – vuosia sitten- tuli tyttären kummin kyläilemään. TV:stä alkoi dokumentti Araljärven kuivumisesta. Meitä miehiä kiinnosti se kovasti ja jäimme sitä katsomaan, mutta vaimot lähtivät kävelylle. Palatessaan he olivat oikein iloisia ja pirteitä. Meidän mielialat oli vastaavasti laskeneet alle riman

    Onhan meillä nytkin mahdollisuus valita kahdesta. Joko käymme murehtimaan sitä, mitä sadan vuoden päästä ehkä tapahtuu, tai lähteä kävelylle. Voi ottaa mukaan roskakepin ja kerätä tienvarret – ja rannat puhtaaksi. Semmoisesta puuhailusta tulee hyvä mieli.

    Kaikki ei sitäkään taida tietää, että tupakan filtterissä on muovia, joten se ei mätäne koskaan. Niitä kerätessä huomaa toivoa vielä olevan, sillä maa tulee näkyviin niiden alta.

    • Kyllä optimismiä tarvitaan. Meillä Suomessa, verraten vähäväkisen kansan, parissa vaikeudet eivät vielä hyppää päälle. Kriisien tullessa meidänkin suurkaupungit tulevat haasteeksi monessa asiassa kuten hiljaisempien alueiden asujaimistot.

      Näin luonnonsuojelualueiden veroisiksi tulisi ymmärtää kaupunkien läheisyydessä olevat, käyttämättömät peltomaat. Ratahankkeisiin kaavaillut varat käyttäisin pientuotannon tukemiseen jopa nykyiseen ymmärtämiseen kohtuullisesta tilan koosta mikä on jo hurjaa.

      EU ei tietenkään tämmöstä katso hyvällä kun suuruuden vaiva on enemmän kun vaivana. Omassa päätöksenteossa ja eläinten korvissa olevilla merkeillä ei kansallisessa harkinnassa pitäisi olla syyseuraussuhdetta.

      Ei muuta kuin toimeen, ja ryhdytään ajamaan omaien kansalaistemme asiaa ruuan turvaamisessa.

      Poliitikkomme ovat aina kasvavan kansantulon uskonnon harjoittajia. Kukaan ei sano eikä puhu tästä uskosta, mikä on epäjumalan palvontaa, ja haluaa katsoa vain kansantalouden alttarin asiaa aina lisääntyvästä rahan määrästä jaettavaksi poliittisiin intohimoihin mitkä sitten useinmiten ovat vietävän kalliita.

      Valitettavasti blogistin optimismi ei nyt tänne osu.

      Välitön toimenpide olisi 30.tä prosenttia matalampi elintaso niin meillä kuin muualla kehittyneissä maissa. No, kun tietää poliitikot, rahan hallitsemisen vallanneet instituutiot, suurten kansainvälisten yritysten ja patenttien haltijat, on tiedossa kylmää kyytiä.

      Rahamarkkinat ohjaavat kovasti valtioitten toimenpiteitä, ja eikö asian tulisi olla toisinpäin jolloin demokraattiset kansallisvaltiot säätelisivät pankkien toimintaa. Nythän tämä ei meillä onnistunut edes 90.tä luvulla, miksi siis nyt.

      Sitten robotisaatio. Jos EU on etumme ajaja miksei siellä puhuta ja tehdä päätöksiä työttömiksi tulevien miljoonien Ihmisten puolesta verotuksessa innovaatioiden omistajien kansallisen vastuun kantamiseksi. Nii,i, kannattaa lukea lukea uudestaa viimeinen kappale. Asia on konkreettinen kuudessa vuodessa.

    • Poliitikkomme EU.ssa asiaa eivät tunnusta mutta yksi keskeisin asia EU.ssa oli rahan arvon turvaaminen rahan haltijoille jolloin mitätönkin korko sijoitetulle rahalle on parempi kuin yllätyksellinen yhden kansallisvaltion 20.n prosentin devalvaatio.

      Näin suurpääoma on keskeinen asia huomata EU.n ideaa ja taustaa. Toki siellä muutakin puuhaillaan, puhutaan, ja ollaan tekevinään, mutta tästä on kysymys. Asiaa perustellaan yhteisen hyvän aikaansaamisella kaikille.

    • ~Mihin tavallinen suomalainen tarvitsee palkkansa sijoittamiseen kapitaatiosopimuksia pankin kanssa missä arvo·osuustilien kirjoa voi nimettömästi käyttää vedonlyöntiin esim. jonkun suomalaisen yhtiön osakkeiden arvonnoususta kuten samaten niiden laskusta ehkäpä niinsanotun hiljaisen tiedon kutsumuksesta.

      Joitain vuosia sitten Eduskunnassa asaa puolustettiin kovasti, ja sanottiin asian olevan kovasti EU henkistä.

  3. Hyvä kirjoitus. Kaksi reunahuomautusta.
    Ilmaston viileneminen vaikutti keskiajalle tultaessa sen, että vilja talvehti ja siitä saatiin satoja isommalle joukolle ruokittavia. Tämä edisti esimerkiksi Uudenmaan maakunnan asuttamista. Kun maa routi ja oli lumipeite, ruis talvehti ja siitä sai sadon. Auran kehitys samaan aikaan edisti siirtymistä kaskeamisesta peltoviljelyyn.

    Toinen huomio. Sata vuotta menee nopeasti, kuten viime vuonna huomasimme sisällissodan 100-vuotismuistosta. Jossain on vielä umpeutumattomia haavojakin. Minunkin molemmat isoisäni olivat sisällissodan veteraaneja, ja toista heistä sain niistä muistoista haastatellakin. Jos silloin, noin sata vuotta sitten, olisi tehty toisenlaisia valintoja, se näkyisi meidänkin elämässämme. Sitä paitsi ilmastonmuutos ja ympäristön tuhoutuminen ovat vaiheittaisia prosesseja. Ne eivät iske vasta sadan vuoden päästä yllättäen koko täyteydessään.

  4. Kiitos Teemu palautteesta. Kivikauden ihmisen täytyi olla meitä paljon taitavampia.
    Harva meistä selviäisi viikkoakaan metsässä, niillä varusteilla, joita heillä oli. Joten vertailuni heihin ja olosuhteisiin voi ontua. En kuitenkaan jaksa uskoa, että elämä muuttuu mahdottomaksi 100: n vuoden sisällä.

    Ilmestyskirjassa on kyllä kohta, jonka mukaan lämpötila nousisi 7:n astetta. Vai oliko se seitsemän kertaiseksi. 7 astetta minulle riittäisi, oikeaksi käännökseksi. Mikäli tällainen tilanne on tulossa, niin hankalaksi elämä muuttuu. Silti en näe syytä siihen hysteriaan, joka asian tiimoilla vallitsee. Kun pieni koululainen uskoo, että hänen elämänsä on pilattu, niin jotain muuta on pielessä, kuin ilmaston muuttuminen.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.