”Ymmärrän, ettei läntinen maailma voi käsittää Ukrainan sotaa Venäjän johdon näkökulmasta. Ymmärrän myös varsin hyvin, ettei Tapio Luoma kykene tavoittamaan Moskovan patriarkan näkökulmaa.” Näin kirjoittaa Manu Ryösö. Hän on tapansa mukaan estänyt keskustelun. Niinpä kommentoin tällä tavalla. Minusta on sydämetöntä puhua näkökulmien ’käsittämisestä’ tai ’tavoittamisesta’, kun tuhoisissa iskuissa kuolee tuhansittain nuoria sotilaita ja kaiken ikäisiä viattomia siviilejä.
Martti Pentti lausahdat:”” Minusta on sydämetöntä puhua näkökulmien ’käsittämisestä’ tai ’tavoittamisesta’, ””
Siis etkö voi käsittää että joku voi puolustaa omia ”oikeita” arvoja jopa väkivallalla?
En kirjoittanut siitä, voiko väkivallan syitä käsittää vai ei. Ilmaisin, että niiden kuunteleminen on minusta sydämmetöntä silloin, kun väkivalta seurauksineen parhaillaan riehuu maanosassamme.
Olen samaa mieltä Martti Pentin kanssa. ”On sydämetöntä puhua näkökulmien ’käsittämisestä’ tai ’tavoittamisesta’, kun tuhoisissa iskuissa kuolee tuhansittain nuoria sotilaita ja kaiken ikäisiä viattomia siviilejä.”
Voidaan aiheellisesti sanoa, että Ukrainan sota on rikos ihmisyyttä vastaan. Vladimir Putin haluaa palauttaa Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena kadonneen historiallisen Venäjän jälleen suuruuteensa. Toivottavasti se ei onnistu.
Martti Pentti nytpä kysynkin miksi et kirjoittanut mitä tarkoitit vaan väität minun ymmärtäneen väärin?
Niin, eikö eri näkökulmien käsittäminen ja tavoittaminen olekaan tarkoituksenmukaista? Se on siis sydämentöntä. On vain paha itä ja kaikki ”kardinaalihyveet” omistava hyvä länsi? Ex-tiedustelueverstin Martti J. Karin analyysi avaa osaltaan varsin hyvin tätä menossa olevaa ongelmaa. Entäpä sittten tämä, mitä (Jes45:7) kirjoittaa: ”Minä olen Herra, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden.” Kun kerran muita jumalia ei ole olemassa, Herran kädestä yksin tulee sekä hyvä, että paha, vaikka Jumala itse on täydellinen hyvyys, eikä hänessä ole mitään pahuutta.
Kosti Vasumäki. ”On vain paha itä ja kaikki ”kardinaalihyveet” omistava hyvä länsi?”
Huomaa, että sinä kirjoitit tuon, emmekä me muut kommentoijat.
Toistan vielä, että Ukrainan sota on rikos ihmisyyttä vastaan. Vladimir Putin on tuonut ”näkökulmansa” esille. Hän haluaa palauttaa Neuvostoliiton hajoamisessa menneen historiallisen Venäjän. Tuo näkökulma on julma perustelu hyökätä itsenäiseen maahan tappamaan ja haavoittamaan sen rauhallista kansaa, joka ei ole uhka Venäjälle.
Eivät Martti J. Karin analyysit, eivätkä profeetta Jesajan kirjoitukset tee tästä meneillään olevasta sodasta oikeutettua. Luulisin sinunkin tämän tajuavan.
Entäpä sitten, jos tämä sota, Jumalan vihan ruoska koskee sekä länttä, että itää? Emmekö ole sitä muka ansainneet?
HS 5.3. 2022 Essee
”Vain harvoin on yhteenottoja, joissa ovat näin selväpiirteisesti vastakkain hyvä ja paha.”
En voi yhtyä tähän. Ajattelen, että Jumala on ehdottoman hyvä ja rakkaus. Hänen kädestään ei lähde pahaa. Golgatan uhri on tehnyt tyhjäksi kaiken pahuuden. Paha lähtee meidän ihmisten tekemistä synneistä ja niiden seurauksista, jotka nytkin näemme mitä suurimmassa mittakaavassa.
(Val3:38): ”Eikö lähde Korkeimman suusta hyvä ja paha?”
Onko sillä väliä, taistelevatko ’hyvä’ ja ’paha’ vastakkain? Sen pähkäileminen osoittaa mielestäni myötätunnon puutetta. Se sivuuttaa sen valtavan kärsimyksen, joka sodasta koituu kaikille sen kohteeksi joutuville.
”Minä olen Herra, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden.” (Jes 45:7) Silloin kun molemmat tulevat yksin Herran kädestä, sillä on paljonkin väliä.
”Tuhoisissa iskuissa kuolee tuhansittain nuoria sotilaita.”
Olen useissa yhteyksissä, uutisissa ja lehtikirjoituksissa törmännyt ihmettelyyn ja kauhisteluun siitä, että sodassa kuolee ihmisiä, sotilaita ja siviilejä, varsinkin asetta kantavia siviilejä, joita käytetään hyväksi.
Jostain syystä, minä olen aina tiennyt, että sodassa kuolee ihmisiä, siksi sekään ei minua järkytä. Ehkä muutkin tämän jälkeen tulevat siitä tietoisiksi.
Kristillisesti sotilailla, jotka kuolevat on suora tie paratiisiin, siksi itäisillä mailla kuten Syyriassa, pojat oikein odottivat paratiisiin pääsyä eli menivät niin sanotusti etulinjaan isiä puolustamaan, ja päästäkseen kavereiden luokse, jotka olivat jo menneet.
Kuolema voitetaan kuolemalla.
Kosti Vasumäki. ”Entäpä sitten, jos tämä sota, Jumalan vihan ruoska koskee sekä länttä, että itää? Emmekö ole sitä muka ansainneet?”
Olen sitä mieltä, että emme ole ansainneet tätä sotaa. Vielä vähemmä sitä ovat ansainneet Ukrainalaiset. Suuri Neuvostoliitto kuritti heitä jo riittävästi mm. Suomen Talvisodassa:
”Suomussalmelle työntyi pääasiassa ukrainalaisista joukoista koottu 44. divisioona”… ”Koko keskisen rintaman raskaimmat taistelut käytiin kuitenkin Raatteen tiellä, jossa motoroitu Puolasta Suomen rajalle siirretty ukrainalainen 44. divisioona odotti linnoittautuneina.”
Mitäs me synnittömät?
Mitä sitten voisi ajatella Venäjän näkökumasta ?
Yksinkertaisesti me Eurooppa/ Länsi, pidämme Venäjää vihollisena, olemme tehneet siitä pahan, jota vastaan aseistaudutaan, eikä ole mikään ihme, jos Venäjä pitää meitä vihollisena ja pahana, joka haluaa vain vihapuheella, pakotteilla ja leivittäytymisellä, varustautumisella Naton tuella, opposition tukemisella hajottaa heidän maansa.
Joskus olen ihmetellut sitä pitkämielisyytta ja kärsivällisyyttä, joka heillä on ollut, olin kuitenkin melkein varma siitä, että ei se ikuisuuksiin kestä.
Manu Ryösön blogi on mielestäni kaikkinensa surullinen ja ylimielinen. Hän kirjoittaa ymmärtävänsä, että länsi ei voi käsittää Ukrainan sotaa Venäjän johdon näkökulmasta eikä Luoma pysty tavoittamaan Moskovan patriarkan näkökulmaa.
Tällä hän antaa kuin rivien välistä ymmärtää, että hänellä itsellään on jokin salattu tieto siitä, mihin Venäjä laittomalla hyökkäyksellään Ukrainaan pyrkii.
En myöskään ymmärrä, mihin Ryösö pyrkii vertauksellaan Niinistön ja Luoman toimiin. Eiköhän tässä nyt puhuta vähän eri tason tavoista vaikuttaa.
Kyllä valtionjohdon ensisijainen tavoite tule olla toimissa, joilla pyritään estämään sodan eskaloituminen ja omien rajojen turvaaminen. Kirkon johdon ensisijainen pyrkimys on muistuttaa ja puhua siitä, mikä on kirkon rooli ja viesti laittomaan sotaan ryhtyneen valtiovallan tukemisessa.
Kirkon osalta suhteiden ehdollisessa jäädyttämisessä ja oppikeskustelujen katkaisemisessa on kysymys konkreettisesta eleestä, jolla tehostetaan puheiden sisältöä. Suorastaan ala-arvoinen on Ryösön epäilys siitä, että tällä eleellä Luoma kasvattaisi omaa suosiotaan. Tai että se olisi jotenkin samassa sarjassa Moskovan patriarkan puheiden kanssa.
Ylipäätään olen sitä mieltä, että vähintäänkin outo on Ryösön harjoittama esto omien blogiensa keskusteluille. Jos tässä yhteydessä rinnastus sallitaan, niin Ryösö ja Putin ovat samassa rintamassa. Se muistuttaa Putinin Venäjän harjoittamaa sananvapautta: vain omat mielipiteet sallitaan, toisin ajattelijat suljetaan tylysti leirin ulkopuolelle. Tai jopa omalle leirilleen.
Ehkä Kotimaan toimituksen pitäisi tässä tilanteessa vielä pohtia, onko blogisteille annettu oikeus rajoittaa keskustelun vapautta loppuun asti ajateltu. Varsinkin kun keskustelun mahdollisuus on myös Kotimaan muiden juttujen osalta nykyisin varsin rajallista. Ymmärrän moderoinnin ongelmat, mutta ei tämä kovin hyvää kuvaa anna lehden kyvystä toimia kirkollisen keskustelun alustana.
Hannu Kuosmanen, kiitos hyvästä pohdinnasta. Olen kanssanne samaa mieltä.
Kosti Vasumäki: ”Mitäs me synnittömät?”
Sinä sanoit tuon, enkä minä.
Hieman olen oppinut teologiaa, joten tiedän, että Jeesus sovitti syntimme ristillä. Emme tarvitse rangaistusta synneistämme etenkään sotien muodossa.
Mistäs sen tietää, mitä me Jumalan mielestä tarvitsemme?
Niin, julistettiinhan Lutherkin aikoinaan pannaan vääristä mielipiteistä. Taisi polttaa sen, kuten koko kanonisen oikeuden.
Lutherin kohdalla oli kysymys paljon enemmästä kuin mielipiteistä. Tämä lainaus on https://www.luther.de/fi/leben/bann.html -sivulta: ”Rooman kuurian jatkuvat hyökkäykset pakottivat Lutherin muotoilemaan uskonnolliset ajatuksensa itsenäiseksi teologiaksi.”
Ja pieleen meni Lutherilla. Luther tuli ehkä tahtomaattaan aloittaneeksi uuden kirkkokunnan. Hän oli yhteydessä ekumeeniseen patriarkkaan, mutta Lutherin innovaatiot uskosta olivat sen verran harhaisia, ettei keskustelu edennyt pidemmälle.
”Uskovaiset” sanovat, että Jumala on hyvä (rakkaus). Nyt jotkut ovat sitä mieltä, että pahuuskin tulee Jumalalta. Siis Jumalan pimeä puoli onkin saatana. Onko Jumala päästänyt saatanansa irti ? Moskovan pikkumies tukeutuukin saatanaan tappamalla viattomia lapsia puhdistaakseen maailman (tulevista) seksuaalivähemmistöistä. Jos hän olisi Jumalan asialla, hän rakastaisi heitä. Onko hänen mielensä jakautunut ? Tekeekö hän saatanan työt Jumalan puolesta, ettei Jumalan tarvitse tahria käsiään viattomien vereen ? Ai niin, tappoihan Jumala oman poikansakin, joten …ymmärrän. Mutta en hyväksy.
Jumala kun yritetään määritellä inhimillisin määrein, niin syntyy juuri tuonkaltaisia käsityksiä. Eivätkä ne tietenkään voi olla tuon parempia. Jo pelkkä ennakkoasenne Jumalaa kohtaa määrittää Jumalan vastakohdakseen. Kielteinen asenne Jumalaa kohtaan pitää erossa Jumalasta. Jolloin oma asenne saa aikaan sen, ettei oikeaa tietoa halua, eikä kykene ottamaan vastaan.
Nuo mm. Jesajan, Valitusvirsien ja Aamoksen tekstit, joita olen pitänyt esillä, niihin voi etsiä selitystä Lutherin kirjasta Sidottu ratkaisuvalta.