Kannattaa katsoa tutkimusta mitä asiasta tehty.
Miehen maskuliinisyys aikanaan oli pätevyyden mitta katsoa pystyisikö nainen samaan.
Kouluttautunut nainen hengelliseen katsomiseen oli ennen kaikkea äiti, huolenpitäjä, ylipäänsä Ihminen jolle sopi avustettavat tehtävät.
Varmasti usea teologiäiti oppineena huoli myös pappismiehestään. Mitä sitä vanhoja muistelemaan.
Isäni äidin suvusta Hjördis Oivo oli naislehtori, ja hyvin rippikouluopetuksen huoli mitä emäntä kertonut.
Saman ehkä olisi suorinut maskukliinisempi mies statuksellaan.
Nythän on myös viimeisiä aikoja yrittää kerätä muistelusta Ihmisiltä joita Naislehtorit rippikoulussa ovat opettaneet.
Viriilit vanhenneet osaavat hyvin katsoa rasti ruutuun vastaamista kuin suullisia kysymyksiä.
Löytyykö sitten Teologisesta Tiedekunnassa ohjaajaa työlle, en uskalla arvatakaan.
Muistaa saa kuitenkin aiemminkin olleen perhepoliittisia haasteita syntyvyydessä, ja vastauksista voisi löytyä mielenkiintosta.
Hyvässä lykyssä saisimme tietoa miten Naislehtorit pariasiaan aiemmin katsoivat kuin Formaliinimpi Miespappi omassa Kirkon Kirkastamassa Osassaan.
Ole hyvä ja hidasta vauhtia. Tämä on toinen blogi kahden päivän sisällä, mikä on vastoin sivun ohjeita/sääntöjä.
Kiitosta Teille palautteesta.
Miehen ja Naisen pääneroissa ei edelleenkään ole juurikaan eroja, eikä asia koske päänlohkojenkaan käyttöä suuripiirrteisesti paitsi äitiasian aktivoitumisessa jolloin jotakin huomataan.
Eroja löytyy kumartuessa onko malli enemmän kalkkuna, vai ei kalkkuna muotoperspektiivistä tutkia ja havainnoida eroa sukupuolten välillä.
Kiitos blogeistasi Pekka. Keskimäärin vuodessa 50 blogia on hyvä määrä. Meillä molemmilla on on suuri vaje määrässä. Siunausta!
Määrä ei korvaa laatua vaikka jotkut blogistit näin ehkä kuvittelevat.
Mielenkiintoisen sisällön ohella Väisäsen blogista puuttuu myös kirjoitetun kielen riittävä osaaminen. Tämä blogi koostuu kuudesta virkkeestä. Näistä ainoastaan yksi on kirjoitettu oikein: ”Mitä sitä vanhoja muistelemaan.”
Toki jos tarkoituksena on täyttää blogimetsä roskilla, 50 kirjoitusta on aivan liian vähän.
Lainaamanne onkin tosi hyvä tähän päivään katsottuna.
Kun sitten proosalyriikkaan mennään mitä tykkäätte tästä,; ”On sanat turhaa tuulta vain miksi niitäkin itken
Ei ole muuta kuin rakkaus vaan ja siinä on kaikki”.
Ei muuta kuin perässä kirjoittamaan. Toki asiayhteydestä irrottaminen ei aina ole asia sitä palvella.
Toki olisitte toivonut palvelemaan muotoa palvella sanan sijalle.
Mikko Niemisen palaute on hyvää, ja sitä on ilo huomata.
Maisterintutkintoni kirjallisen tein 32.teen sivuun liitteineen, ja suomeksi.
Tutkielmaseminaarissa opiskelija kysyi pitäjältä mitääkö olla pitkäkin mihin vastaus katsoi 30.n sivun riittävän kun on hyvä.
No, en saanut kuin ykkösen, joten jatkoon en yltänyt tohtorin pätevyyttä katsoakseni. Muuten tutkimukseni oli täältä katsoen hyvä ja olisi antanut hyvin mahdollisuutta asiaa syventää eteenpäin.
En muista kirjoitusvirheisiin puuttumista joten luettavan ehtaa syntyi jo 1980.tä luvun alkupuolella aina vuoteen 1986.s, jolloin tuotos hyväksyttiin.
Ollaanko Armollisia toisillemme ennenkuin aika korjaa muistomme ja kykymme eriasteiseen unohtamisen kehään päässämme.
Mikko Niemistä vielä haasteesta kiittäen.