Naisten kirkko!?
Tuoreessa Kotimaassa (33/18) mielipidesivustolla H.Marjatta Huttunen kysyy "Rakennammeko naisten kirkkoa naisille?" Taustana lisääntyvä naisenemmistö kirkon viroissa ja kirkon penkeissä. Tai siis, tuota jälkimmäistä ei kai kukaan ole moittinut, naisenemmistö kirkon penkeissä on kuitenkin parempi kuin tyhjät penkit.
Missä kulttuuririennoissa naiset eivät olisi enemmistönä? Teattereissa, konserteissa - miksi kirkko tekisi tässä poikkeusta. Naiset suorastaan pitävät pystyssä useita instituutioita. Myös kirkkoa? Mutta miksi miehet eivät aktivoidu? Ainoa mistä naisia voisi syyllistää (jos niin haluaa), on epäonnistuminen miesten houkuttelemisessa mukaan. Mutta onko se naisten tehtävä?
Vietämme edelleen naisten pappeuden juhlavuotta 2018, 30 vuotta tulee kuluneeksi siitä kun meitä alettiin vihkiä tähän jaloon toimeen (1988). Itse olen ottanut juhlavuodesta ilon irti osallistumalla yhteiseen juhlintaan ja järjestämällä paikallisia tapahtumia kotiseurakunnassa, viimeksi "ekumeenisena" juhlapäivänä 15.8. Marjatanpäivän kirjallinen kirkkohetki (toinen nimeni on Marjatta). Ja jälleen huomasin naisten aktiivisuuden, kun "entiset nuoret" tulivat naisten johdolla mukaan. Yksi ja toinen näistä entisistä (srk)nuorista on valinnut kirkollisen uran (minusta huolimatta) ja toimii vapaaehtoisena kirkossa vielä eläkkeelläkin, naiset etunenässä. Ovat saaneet miehiäkin mukaan.
Mielipidekirjoittaja arvosteli myös sitä, ettei keskiössä useinkaan ole Sana, vaan ihminen omine kokemuksineen ja sellaista puhettahan mies ei jaksa kuunnella. Eikä nainenkaan, jatkan minä. Lähes joka pyhä kirkon penkissä istuvana eläkeläispappina olen ollut havaitsevinani, ettei tässä ole miestä eikä naista vaan yhteinen syyllisyys ja yhteinen armo Sanan edessä yhdistää.
Silloin kun miehet olivat kirkossa (ainakin viroissa) enemmistönä, mahtoiko kukaan arvostella sitä? Ei ole syytä nytkään.
13 kommenttia
Ei tässä naisia todellakaan syyllistetä. Heillä on kaikki oikeus hakeutua kirkon virkoihin . Mutta mitä on tapahtunut että miehet ovat kaikonneet kirkon viroista niin että vain pappisviroissa on enään puolet miehiä ja heidänkin määränsä tulee vähenemään kun vanhemmat ikäluokat jäävät eläkkeelle. Diakonit , nuorisoohjaajat ja muut ovat kohta 1005 naisten käsissä. ovat lähes tykkänään naisten käsissä.
Miespiispoja on viellä, mutta on vain ajan kysymys koska naisia tulee enemmänkin piispoiksi mikä on aivan oikein .
Niin mitä kirkossa on tapahtunut että näin on käynnyt? Vaikuttaisiko tällainen myös miesten suureen kirkosta eroamiseen? Onko ylitetty kriittinen raja jotta jotain tasapainoa saataisiin aikaan. Pitäisikö miehiä alkaa suosia virkoja täyteltäessä. Voisi alkaa sieltä missä ongelma on suurin diakonia ja nuoriso-ohjaaja viroista.
Ei sillä mitään hyvää synny, että ketään ryhdytään syyllistämään. Silloin syyllisen löytäminen muodostuu tärkeämmäksi , kuin asian korjaaminen. Miesten toiminnan aktivoinnissa vuosia puuhailtuani uskon tietäväni jo jotain siitä, miten miehet saadaan mukaan. Ei se edes olisi edes mitenkään ylivoimaista, mikäli miesten aktivointia oikeasti haluttaisiin lisätä. Ei siihen tarvittaisi oikeastaan muuta, kuin käydä katsomassa seurakuntia, joissa miehet on aktiivisesti mukana. Ottaa sieltä mallia ja parhaassa tapauksessa tuoda sieltä pari miestä mukana.
MInusta naiset voivat hyvin ola pappeja kunhan he ovat oikeassa suhteessa miehiin. Naispappeuden toteuttaminen Suomessakin meni vinoon juuri siksi, että motiivi ja toimintatapa pappisviran avaamiseen naisille oli osittain feministinen tasa-arvoajattelu. Näin humanistinen motiivi tuli kirkkoon, jossa pitäisi aina etsiä enisn Jumalan johdatusta ja Jumalan teitä ja toimintatapoja.
Olenko kuulevinani, että puhutaan passiivissa, “kirkon toimintamallit on suunnattu naisten ja tyttöjen tarpeisiin” jne. Kuka / ketkä suuntasi /vat? Ketkä ovatkaan olleet valtaa pitämässä ammoisista ajoista? – “kunhan ovat oikeassa suhteessa miehiin” tarkoitetaan kai lukumääräisesti. Se olisikin ihannetila, että mies ja nainen rinnatusten hoitaisivat kirkon töitä, mutta tuskin kiintiöpappina (tai muussa virassa) kukaan haluaa olla. Missä asti vaeltavat viisaat itämaan tietäjät? Pääsiäisaamun viisaat naiset ovat jo löytäneet enkelin siipien suojaan.
Miksi Liisa kilahtaa siitä, että totean kirkossa vallitsevan tilanteen?
Pojat ja miehet tarvitsevat toiminnallisia juttuja. Haasteita, riskejä, suuria ponnistuksia, kilpailua, riehumistakin. Sellainen ei oikein sovellu kirkon seinien sisälle. Jumalanpalvelusten yhteisöllisyydestäkin puhutaan, mutta puhumista penkissä paheksutaan. Lapset eivät pääse juoksemaan pitkillä käytävillä, jolloin voisivat saada tilaa haltuunsa. Kirkossa pitää olla hiljaa paikallaan. Jollei ole, niin isän on lähdettävä lasten kanssa ulos. Nuorisotyössä tytöt kuuntelevat opetusta, mutta pojat haahuilevat sinne ja tänne. Jospa jalkapalloa olisi seurakunnassa tarjolla. Seurojen kausimaksut ovat monelle perheelle liikaa. Kirkon jalkapalloseurat vetäisivät pojat mukaan ja sanomaa kulkeutuisi siinä mukana. Pääsisiväthän nämä kirkon pelaajat tapaamaan paljon muitakin. Päiväkerhoissa ei riehumiselle ole useinkaan tilaa. Pojat siellä selvästi kaipaavat sitä.
Taiteiden yön kuvioissa tuli vierailtua eilen illalla (23.8.) ensin kirjailijatalo Villa Kivessä keskustassa ja sitten konsertissa lähikirkossa Oulunkylässä, ja mitä miesten ja naisten osallistujamääriin tulee, ei kirkko jäänyt ainakaan huonommaksi miesten suhteellisessa määrässä. Toisaalta jäin myös uteliaana kuulostelemaan hyvin analogiselta vaikuttavaa naisten (kirjailijat / papit) nousua miesten muurien takaa. Villa Kiven paneelikeskusteluissa iloittiin kirjailijoiden tasa-arvon vahvistumisesta verrattuna esim. 1960-lukuun. Joku totesi, että mieskirjailijoiden oli vaikea päästää irti saavutetusta vallasta. Samansuuntaisia lienevät kuviot miesten ja naisten kesken, ollaan sitten minkä alan ihmisiä tahansa. Ihmisiä kuitenkin. Valta ja rakkaus vetävät köyttä keskenään.
Kirjoittaja
Liisa Järvinen
Olen nykyisin vapaaherratar (hienompi nimitys eläkeläiselle), mutta edelleen pappi ja samalla freelance-kirjailija. Tärkeimpiä harrastuksiani on kirjoittaminen ja lukeminen sekä Kreikan matkailu ja nykykreikan huvin-vuoksi-opiskelu. Luonto kaikessa vaihtelevuudessaan on myös tarkkailuni kohteena. Asun Helsingissä Oulunkylässä. Moni juttu mietityttää ihan uudella tavalla sitä mukaa kuin ikää lisääntyy. Jotakin näistä mietteistä taritsen myös sinulle näissä blogeissa.
Turha syyllistää naisia., eiköhän heitä ole jo tarpeeksi syyllistetty. Itse olen kuunellut ja lukenut naisten hyviä puheita Jumalasta, kirkosta ja hengellisestä elämästä. Monet naiset myös opettavat ja pitävät yllä kristillistä opetusta ja näin turvaavat jatkumon. Muistamme kuinka vanhat isoäitimme, mummumme, jne. ovat pitkä- aikaisia esirukoilijoitamme ja vielä kuoltuaankin he puhuvat.
itse en ole lukenut kirjoitusta joten en osaa sanoa siitä mitään, naiset kuitenkin tekevät arvokasta työtä.
Ilmoita asiaton kommentti