Naisrauha on pohjoismaisuuden ydintä

Alkukirjoitus: Eipä ole naisasialiitto Unionia kiinnostanut tai ovatko edes tietoisia!

Kirkkohistorioitsija Kauko Pirinen oli yksi pätevimmistä luennoitsijoista, joita opiskeluaikana kuulin. Kuiva ja narisevakin, mutta innostunut puhe, jossa silloin tällöin karahti pintaan lämmin huumori. Kyse saattoi olla teologian ja historian opiskelijoiden yhteisestä vanhojen käsialojen kurssista.
Mieleeni on ikuisesti jäänyt professori Pirisen innostuneesta esityksestä, että vanhin Suomea koskeva maallisen hallinnon dokumentti on Kirje Karjalan naisille. Se on vuodelta 1316 ja siinä julistetaan naisrauha Karjalan naisille. Miksikä Karjalan, eikä koko Suomen naisille. Kuningas Birgerin suojeluskirje liittyy Ruotsin kuninkaan ja Novgorodin kamppailuun Karjalan herruudesta.
( Myöhempään aikaan liittyy folkloristien nuorena pitämä sananlasku: Rauha maassa, venäläinen Moskovassa. Sen puolen herruus oli jo siis siirtynyt Moskovaan, ja Kustaa Vaasa käytti Suomea, herttuakunta-nimitys vastaparina Novgorodille.)
Mutta pohjolassa oli naisrauha ollut jo aiemminkin, nyt se vain ulotettiin uusille alueille idässä, joista sovittiin Pähkinäsaaren rauhassa 1323. Naisrauhasta säädettiin Ruotsissa ensimmäisen kerran Mauno Ladonlukon maanlaissa vuonna 1280. Siis mahdollisimman arvovaltaisesti ja samalla kertaa koko valtakuntaa koskevana ja pysyväisenä lakina.
Naisrauha kuului Ruotsin keskiaikaisiin rauhanvalalakeihin, edsöre. Muita olivat mm. käräjärauha ja kirkkorauha
Naisrauha tarkoittaa lakia tai määräystä olla vahingoittamatta tai häiritsemättä naisia. Se sisälsi kiellon kajota seksuaalisesti naisiin ilman laillista avioliittoa. Sekä raiskauksesta että aviorikoksesta,mikäli mies tavattiin verekseltään, säädettiin kyseisessä laissa kuolemanrangaistus.
Periaate – naisiin ei kosketa – on ollut skandinaavisen rikos- ja siviilioikeuden perusta siitä lähtien. Naisiin ja heidän omaisuuteensa kohdistuneiden rikosten kostaminen oli perinteisesti ollut suvun miesten vastuulla. Ulottamalla suojeluksensa heihin kuningas pyrki estämään sukujen välistä vihanpitoa ja monopolisoimaan väkivallan käyttöä kruunulle.
Keskiajan yhteiskunnassa kuninkaan tärkein velvollisuus oli taata rauha ja oikeudenmukaisuus valtakunnassaan. Se oli välttämätöntä säälliselle hallinnolle. Hallitsijan vallan lisääntyessä lisääntyi myös mahdollisuus tähän. Valtio otti kansalaiset suojelukseensa. Ja sen tehtävä oli tarjota suojelusta etenkin sellaisille ryhmille, jotka eivät kyenneet puolustamaan itseään – kuten naisille.
Näin siis pimeänä keskiaikana!

  1. Tämä erillinen ”naisrauha” on täysin pakanallinen käsite. Meille kristityille on tietysti itsestään selvää että kaikilla ihmisillä on yhtälainen oikeus elää.

    Tätä oikeutta elämään eivät muuten useimmat ”naisjärjestöt” tunnusta vaan kiistävät syntymättömien lasten oikeudet ja hyväksyvät heidän surmaamisensa mitä erilaisimmin perustein.

  2. Jari Haukka :”Tätä oikeutta elämään eivät muuten useimmat “naisjärjestöt” tunnusta vaan kiistävät syntymättömien lasten oikeudet ja hyväksyvät heidän surmaamisensa mitä erilaisimmin perustein”

    Minkälaisia ”mitä erilaisimpia perusteita” laillisia raskaudenkeskeytyksiä puoltaneiden lääkäreiden lausunnot ovat sisältäneet? Henk.koht. olisin hyväksynyt raskaudenkeskeytyksen esim. 11-vuotiaalle tytölle, joka tuli raskaaksi raiskauksen seurauksena, mutta katolisen kirkon aborttikielteisyys esti abortin.

    Lääkärilehti 14.10.2009 kertoo Guttmacher-instituutin julkaisemasta 197 maata koskevasta tutkimuksesta, jonka mukaan ilmeisesti tiukasta lainsäädännöstä johtuen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella tehtyjen laittomien aborttien määrä maailmassa on pysynyt lähes ennallaan. Vuosittain laittomien aborttien seurauksena kuolee arviolta 70 000 naista ja lähes 250 000 lasta jää ilman äitiä. Komplikaatioita saa noin 5 miljoonaa naista. Tutkimuksen mukaan laittomien aborttien aiheuttamat terveyskustannukset voivat olla jopa nelinkertaiset verrattuna kuluihin, joilla voitaisiin rahoittaa kunnolliset perhesuunnittelupalvelut.

    Jos vakaumus estää osallistumisen laillisen abortin tekemiseen, niin eikö parempi vaihtoehto olisi hakeutua sellaiseen ammattiin, missä abortteja ei tehdä?

Väisänen Seppo
Väisänen Seppo
Olen historian maisteri ja eläköitynyt YLE:n toimittaja. Kirjoittelen yhteiskunnasta, historiasta, kirkosta ja uskonnosta syrjäisen ja sivuun pannun asemasta. Kannatan kansankirkkoa, kirkollisesti olen vapaamielinen traditionalisti, joka määrittyy blogiensa kautta. Tutkimuksellisia kohteitani ovat virret ja Luther sekä tietenkin vuosi 1917.