Jaakob rakasti Raakelia; niin hän sanoi: ”Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi”. Laaban vastasi: ”Parempi on, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle; jää luokseni”. Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä. (1. Moos. 29:18-20 / FB38)
Meistä jokainen tietää kauniinman sukupuolen tarkoittavan naisia vai tarkoittaako?
Miten sinusta naiset eroavat miehistä?
Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. (Sananl. 31:10 / FB38)
Jaakob oli tuolloin jo naimisissa Raakelin sisaren Leean kanssa. Toki hänkin kuului ns kauniimpaan sukupuoleen.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista.
Laaban-isäntä petti Jaakobin. Jaakobin ja Raakelin tilanteeseen sopii hyvin Kake Randelinin laulu: Pakko painaa pitkää päivää.
https://youtu.be/MK1bZzyCplc
.
Tarina sisältää monenlaista opetusta, vielä jälkeläistenkin, eli lasten osassa, se on siitä syystä suuri tarina, se ei anna vastauksia, se vain kertoo neutraalisti. Vastausten pohdinta, oikean ja väärän toiminnan näkemykset saa lukija itse päättää. Ottaa niin sanotusti opikseen omalla kohdallaan, tai sitten ei, koska rakkaus on voimakas. Tarina ei ole vanhentunut, yhä vieläkin lapset kiistelevät siitä, ketä vanhemmat rakastivat eniten.
Tarina kertoo avioliitosta, joka tapahtuu isän tahdosta, jonka moni kokee petoksena tässä yhteydessä, vaikka se on aikansa tapakulttuuriin liittyvä toimintatapa.
Se kertoo myös rakkauden suuresta ja myös arvaamattomasta voimasta, koska rakkaudesta Raakeliin syntyi hedelmä Joosef, josta tuli isän lempilapsi ja se synnytti kateuden velipuolissa ikävin seurauksin. Veljet halusivat päästä hänestä eroon.
Isä Jaakob sai kärsiä suurena suruna, ja murheena suuren rakkautensa hedelmän Joosefin katoamisesta, ja veljet huonona omanatuntona veljensä kohtelusta ja omasta valehtelusta, kaikki meni rikki. Raakel sai vielä toisen pojan mutta muistaakseni kuoli nuorena, kuoliko hän suruun, jonka rakkaus aiheutti, Rakkaus ei anna mitään ilmaiseksi.
Lea sensijaan eli pitkään ja kaikki lopulta päättyy hyvin, isän onneksi ja poikien noloudeksi, mutta rakkaus toi paljon pitkäkestoista surua. Tarinan henkisempää puolta ei useinkaan ole pohdittu.
Se on suuri tarina, mutta valitettavasti jäänyt Jeesuksen jalkoihin sekin.
Ulkomuistista kerrottuna.
Hyvä kommentti, kiitos Tarja. Jaakobilla ja hänen läheisillään oli mielenkiintoinen elämä, josta voi paljon oppia. Lähti kodistaan pakoon Esauta ja sai ison perhekunnan pakomatkan aikana. Raamattua on antoisaa lukea.
Eikä siinä mitä sanoin, vielä kaikki, koska se kertoo myös siitä, että isien olisi hyvä suhtautua kaikkiin lapsiinsa samanarvoisesti.
Ja naisten osuutta ja tunteita ei ole käsitelty ollenkaan, miten he kokivat tilanteet ja toistensa lapset, sekä tiedon Jaakobin rakkauden suunnasta.
Lean on täytynyt olla erittäin suvaitsevainen ja uhrautuvainen isän tahtoa toteuttaessaan.
Niin —, tiedämme sen mitä on Raamatussa kerrottu. Hyvä pohtia, miksi tapatumat meni miten meni. Motiivit olivat moninaiset. Ainakin Laaban ja Leea toimi vilpillisesti. Jaakob oli jo nimensä mukaisesti petturi.
”Jaakob oli jo nimensä mukaisesti petturi.”
Yleensä tässäkin tapauksessa syyllinen on äiti, koska hän oli päättänyt, että Jaakob oli soveliaampi suvun kantaisäksi, ja siunauksen saajaksi, koska oli lempeämpi ja rauhallisempi luonteeltaan kuin kiivas ja karvainen Esau, joka piti enemmän metsästyksestä ja ehkä myös sotimisesta, ja oli välinpitämätn myös siunauksen suhteen, joka kuitenkin harmitti häntä jälkikäteen.
Se oli äidin suunnitelma, Jaakob kilttinä poikana totteli.
Vai, menikö se jotenkin toisella tavalla?
Tarja, ihan kaikkea emme tiedä. Vastuullinen toimija oli kuitenkin Jaakob.
”Vastuullinen toimija oli kuitenkin Jaakob.” Nyt taidat vähätellä kertomuksen muita henkilöitä. Jaakob on toki päähenkilö, mutta ei suinkaan ainoa juonen käänteistä vastannut.
Martti Pentti, mitä tarkoitat?
”Mitä tarkoitat?” Jaakobin tarina on monivivahteinen syntymästä kuolemaan asti. Sen vaiheet eivät suinkaan aina suju hänen omien ratkaisujensa mukaan. Jaakob itse ja monet muut toimivat usein kyseenalaisella tavalla ja kokevat kipeitä seurauksia vääristä valinnoistaan.
Totta. Laajemmin aina voi ajatella. Tarjan kanssa pohdittiin Jaakobia, Esauta ja Rebekkaa.
”Tarjan kanssa pohdittiin Jaakobia, Esauta ja Rebekkaa.” Kuka unohtui? Iisak. Miksi hän antoi hämätä itseään?
Hyvä kysymys Martti Pentti. Minä en tiedä vastausta. Tiedätö sinä?
Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isämme puhui Iisakille vain muutaman kerran pitkän elämän aikana. Merkillistä, muille patriarkoille puhuttiin monia kertoja?
Kuka osaa vastata tai avata asiaa enemmän?
”Minä en tiedä vastausta. Tiedätkö sinä?” En tiedä. Tarkoitukseni on osoittaa, että jokaisella ihmisellä on vastuu omista toimistaan – tässäkin Jaakobin kertomuksen kohtauksessa. Meille suunnattu viesti on uskoakseni se, että Jumalan johdatus kuitenkin kuljettaa tapahtumia Hänen tahtomaansa suuntaan.
Kiitos kommentista, Kari. Näin on. Tiedämme vain sen mitä on Raamatussa.
Kiitos Martti Pentti.
Iisak oli saanut lapsistaan rukousvaustauksen.
Ja Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Ja Herra kuuli hänen rukouksensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi. Ja lapset sysäsivät toisiaan hänen kohdussansa. Niin hän sanoi: ”Jos näin käy, minkätähden minä elän?” Ja hän meni kysymään Herralta. Ja Herra sanoi hänelle: ”Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa”. (1. Moos. 25: 21-23)
Vanhassa Testamentissa ei Jumala kehoita miestä ottamaan itselleen monta vaimoa. Mutta tästä huolimatta hyväksyi moniavioisuiuden,kuitenkin pääsääntönä VT:n aikoina oli yhden miehen ja naisen liitto. Moniavioisuus oli väliaikanen poikkeus. Kun luemme Jakobin elämänvaiheita,niin huomaamme kuinka paljon ja minkälaisiin vaikeuksiin se johti hänet ,kun hänellä oli monta puolisioa. Kaikki vaikeudet johtuvat siitä,että kaikki ihmiset ovat Jaakobin tavoin syntisiä ja elämänvaeluksen suhteen vajavaisia ja keskeneräisiä. Tämän jodosta Jaakobin monet vaimot hänen elämässään aiheuttivat kateutta ,syrjimistä monenlaisia ikäviä seurauksia hänen elämäänsä. Mielestäni ihmiselle on parasta se hyvä Jumalan antama esimerkki Aadmin ja Evan yhden miehen ja yhden vaimon liitto. Tällätavalla on helpompi elää,kuin esimerkiksi moniavioisuudessa.
Kiitos Martti hyvästä kommentista! Hyvä avioliitto on elinikäinen yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Monesti naiset hoitavat paremmin lapsia kuin miehet.
Aika vähän naisen erinomaiset ominaisuudet on keskusteluissa esillä. Tiedämme hyvin miten me miehet kuolemme ennen heitä ja syyn täytyy olla paremmissa elintavoissa. Ilmeistä on että he pitävät parempaa huolta omasta hyvinvoinnistaan. Tytöt pärjäävät koulussa selvästi paremmin. Naisilla on usein myös merkillinen kyky intuition kautta löytää asioihin oikeita ratkaisuja. Luodessaan meidät miehiksi ja naisiksi hän teki meistä jännittävällä tavalla erilaisia ja samalla samanlaisia. Joten samoja ominaisuuksia voimme havaita miehissä, kuin niitä jotka ovat tyypillisempiä naisilla.
Erinomainen kommentti, kiitos Pekka.
Hyvin toit esille naisten vahvuudet. Ilman vaimoa elämämme olisi huonompi.
Hyvää Pyhän Kolminaisuuden päivää ja messua kaikille!
Naiskauneuden korostamisella on paljon ikäviä seurauksia. Toisaalta se on vääristynyt ylistämällä alistamiseksi, jolla miehet pitävät naisia vallassaan. Toisaalta se on synnyttänyt kauneudenhoitokulttuuriin epäterveitä piirteitä. Kosmetiikan kehittäminen voi olla eläinrääkkäystä ja sen tuotteet ovat aikoinaan olleet myrkyllisiäkin. Plastiikkakirurgian vinoumat ovat oma asiansa. Kolmanneksi pitää mainita niiden itsetunto-ongelmat, jotka eivät täytä kauneusihanteita – tai koe täyttävänsä.
Hyvä kommentti, Martti Pentti. Aina on niitä miehiä, jotka puuttuvat naisten pukeutumiseen tai kaunistamiseen. Miten sinusta nainen saa pukeutua kun menee kirkkoon? (huivi, pitkä hame, ei meikkiä tai koruja vai miten)
”Huivi, pitkä hame, ei meikkiä tai koruja vai miten?” Se, millainen pukeutuminen on soveliasta kirkkoon mennessä, vaihtelee kulttuurin mukaan. Arvelen, että Juha Heinilän ehdotus koettaisiin jossakin päin loukkaavaksi. Jumalanpalvelus saatetaan kokea juhlatilanteeksi, johon pukeudutaan parhaimpiin ja laitetaan kampaus ja ehostus niin hyvin kuin suinkin. Kummisetäni asui aikoinaan Argentiinassa ja kertoi, että herrasmiehen tuli siellä kiinnittää saappaisiinsa komeat hopeakannukset kirkkoon tullessaan.
Martti Pentti, mielenkiintoinen vataus kysymykseen. Itselläni ei siihen ole mitään mielipidettä.
”Itselläni ei siihen ole mitään mielipidettä.” Eikö muka ole? Taitaa kuitenkin olla, kun vähän tutkailet ajatuksiasi. Luulisin ainakin seurakunnallasi olevan jonkinlainen pukeutumiskoodi, vaikka se ei aivan ehdottamasi kaltainen olisikaan.
Martti Pentti, ei meillä ole mitään pukeutumiskoodia.
Menepä ensi sunnuntaina messuun shortseissa ja kukikkaassa paidassa ja tarkkaile, millaisia katseita sinuun luodaan. Taitaa se koodi selvitä.
Martti Pentti, meillä jokainen saa pukeutua haluamallaan tavalla, saa meikata ja käyttää koruja. On hienoa kun saa olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi.
Eiköhän pitkä parta ja kauhtana toimi vielä paremmin. Varsinkin, jos saa mukaan naisseuralaisen, jolla on burkha. Tämä siis toimivasta provokaatiosta, jos sellaista ihan välttämättä tarvitaan pilaamaan seurakunnan jumalanpalvelus.
Marko, kiitos hyvästä kommentista. Risti ja Jeesus on kynnys, jonka tulijan pitää ylittää.
”Risti ja Jeesus on kynnys, joka tulijan pitää ylittää.” Olen täsmälleen eri mieltä. Jeesus sanoi olevansa ovi eikä kynnys.
Martti Pentti, — niin. Kyllä monella on kirkon kynnys liian iso. En ihan usko, että muslimit, budhalaiset tai juutalaiset tulisivat aiheuttamaan hämmennystä kristilliseen kirkkoon. Taitaa muun uskoisten evankelointi tapahtua kirkkorakennusten ulkopuolella. Joten kirkkoon tullessa ei enään ole kynnystä ja silloin Jeesus on hänelle jo ovi.
”En ihan usko, että muslimit, budhalaiset tai juutalaiset tulisivat aiheuttamaan hämmennystä kristilliseen kirkkoon.” Toisten uskontojen edustajat aiheuttavat kirkossa yhtä vähän ’hämmennystä’ kuin kristityt moskeijassa, synagogassa tai temppelissä. Ihmisillä on yleensä taju pyhän paikan vaatimasta kunnioittavasta käytöksestä. Kirkkokansan mielissä mahdollisesti heräävä hämmennys voisi olla terveellistäkin.
Näin on. Kiitos kommenteista, Martti Pentti.
Härregudendo ! Täällä äijä kysyy, miten nainen ”saa ” pukeutua kirkkoon ? Ei ole todellista ! Vastaus : samalla tavalla kuin mennessään K-kauppaan tai kapakkiin. Vaatteet on hyvä olla päällä, ettei tule kylmä.
Charlotta, kiitos hyvästä kommetista. Kysymykseni oli Martti Pentille, jolla varmaan on tähän sanottavaa.
Pukeutumiskoodi on siitä hankala termi, että sen merkitys helposti käsitetään seurakunnan määräämäksi tavaksi pukeutua.
Siitä ei ole kyse.
Eri seurakunnilla on oma ja sille tyypillinen tapa pukeutua. Niistä voi jopa tunnistaa missä piireissä henkilö liikkuu.
Näitä koodeja ei ole mihinkään kirjoitettu, eikä sanoitettu, mutta silti ne vaikuttavat siihen miten tilaisuuksiin pukeudutaan.
Hyvä kommentti, kiitos Pekka. Niin —, se mitä itsekukin laittaa päälle, on jokaisen oma asia. Kukaan ei sitä määrää. Monella on mahdollisuus tehdä valintoja, muttei kaikilla.
Ei todellakaan ole kysymys kirjoitetuista säännöistä tai määräyksistä. Yhteisöjen pukeutumis- ja käyttäytymiskoodit ovat vakiintuneita tapoja. Mietin vaikkapa tuota lausetta: ”jokainen saa pukeutua haluamallaan tavalla, saa meikata ja käyttää koruja”. rimssuhameeseen ja helminauhoihin sonnustautunutta äijänkörilästä ei ehkä hätistettäisi ulos, mutta en usko, että hän välttyisi seurakunnan paheksuvilta katseilta.
Mielenkiintoista, Martti Pentti. Seurakunnat ovat erilaisia. Käsittämätöntä, jos ei saa tulla kirkkoon sen näköisenä kun on. Entä lapset, saavatko lapset tulla teidän seurakunnan messuun vai onko teillä erikseen lapsellisille perhemessuja ja muita erikoismessuja erilaisille, ettei kukaan seurakuntalainen häiriintyisi?
Meillä on vain yhdenlainen messu, johon kaikki ovat aina tervetulleita. Lapsia ja nuoria on noin neljäsosa käviöistä.
”Lapsia ja nuoria on noin neljäsosa kävijöistä.” Tulevatko he vanhempiensa seurassa vai omasta aloitteestaan? Yksi seurakunnan kirjoittamaton koodi saattaa liittyä perheiden yhteiseen osallistumiseen.
Pienimmät tulee vanhempien kanssa. Nuoret ovat itsenäisempiä.