Olen asunut siirtolaispaikkakunnilla joissa vuosien mittaan olen tavannut lukemattoman määrän eri puolita maailmaa tulevia.

Yhdessä vaiheessa kaupungin väkiluvusta oli 20% suomalaisia, nyt me olemme ruotsittuneet lastemme ja lastenlastemme myötä ja siirtolaisia ovat kaikki meidän jälkeen tulleet.

Koko Lähi-Itä on vahvasti edustettuna seitsemällä moskeijalla ,vaikka niissä kävijöitä ei niin paljoa ole. Valtaosa on hämmästyttävän suuressa määrin maallistuneita muslimeja.

Kun muutimme paikkakuntaa ja myimme asuntomme ,niin ostajaksi ilmestyi ruotsalais-iranilainen nuori pariskunta. Käytännön asioita järjestellessä tuli keskusteltua henkilökohtaisimmistakin asioista kun nuori pari valmisteli samalla häitään.

Kävi ilmi ,että kyseessä on sikäläisittäin aika pienet häät . Niihin odotetaan ehkä vain 60-70 henkeä Iranista tavallisten 200 sijasta. Ruotsalaiselta puolelta tavalliset kymmenen.

Kyseltiin sitä ,että miten tällainen kristityn ja muslimin liitto tulkitaan Iranissa. Kävi ilmi, että se ei ole mikään ongelma jos lapset kasvatetaan islamiin. Miehellä ei ollut mitään sitä vastaan ,ennen kaikkea kunnioituksesta morsiamen syvää uskoa kohtaan . Morsian kainosteli ja kielteli olevansa syvästi uskovainen ,mutta että hän haluaisi sellaiseksi kyllä tulla ja kehittyä . Sen tähden hän oli etsiytynyt sufi-seurakuntaan joilla on viikoittainen kokoontuminen.

Istuin siis vastapäätä nuorta muslimi-sufi naista joka kainosti kertoi ,että hän ei vielä ole mikään hyvä muslimi , mutta että hän haluaa sellaiseksi tulla .

Islamissa on suurijoukko mystisiä herätysliikkeittä, ja kaikilla niillä on oma sävynsä ja niitä kutsutaan sufismiksi. Maailman kuulut runoilijat Rumi ja Hafitz ovat sufeja. Nyt siis keskustelin yhden länsimaisittain pukeutuneen monikielisen ja korkeasti koulutetun , hyvässä virassa olevan naispuolisen muslimi-sufistin kanssa uskossa kilvoittelemisesta.

Tunsin suurta noloutta siitä , että en pystynyt yhtä avoimesti tunnustautumaan etsiväksi kristityksi. Syynä oli konflikti hänen aitoutensa ja minun ristiriitaisuuteni välillä.

Kuka tahansa kunnon körttiläinen olisi tunnistanut hänet yhdeksi omistaan ,hänen henkilökohtaisen säteilynsä vuoksi. Hän vahvisti vanhan mystikkojen lausahduksen jonka mukaan samanlainen tunnistaa samanlaisen.

Tunsin jossakin ,että tämä nuori nainen olisi se laupias samarialainen ja minä se ohikulkeva leviitta. Mutta että tämän jälkeen haluaisin tehdä parannusta jos tilaisuus annettaisiin.. Opetukset nöyryyteen tulevat odottamattomalta taholta. Vaatii itsensä voittamista hyväksyä se kiitollisuuden tunne jonka tällainen kohtaaminen herättää.