Murhaajan mieli, tappajan taustat, pahuuden päämäärä

laki ja oikeus

Tappaja  voi olla nuori tulevaisuuden toivo, uusi lupaus paremman politiikan saralla. Mutta odotukset ja paineet ovat liian suuret, hermot eivät kestä. Stressi näkyy ja kuuluu omien koirien pahoinpitelynä. Koirien puolustaminen on väliintulijalta ihan oikea, mutta kuitenkin viimeiseksi jäänyt teko. Hän sai rangaistuksen, jota ei ollut ansainnut. Se vain sattui olemaan viimeinen pisara hänen surmaajalleen, joka ei voinut jättää aloittamaansa hirmutyötä kesken.

Tai sitten murhaaja voi olla vaikka keski-ikäinen, koulut ja kaiken muunkin elämässään kesken jättänyt ihminen, joka on koko elämänsä vain juonut viinaa ja haastanut kaikkien kanssa riitaa, jotta pääsisi tappelemaan. Hän on poliiseille ns. Vanha tuttu. Harhojensa keskellä elävä ei välttämättä tarvitse mitään syytä toisten pahoinpitelemiseksi. Kukaan ei kerrostalossa ole kuulevinaan tai ei ainakaan puutu, kun uhria hakataan ja potkitaan hengiltä. Kun oli aikaa, niin aloitettua hirmutyötä ei tarvinnut jättää kesken.

En halua jäädä vain kauhistelemaan näitä esille tuomiani esimerkkejä. Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että meidän ihmisten viljelemä kulttuuri on vain ohut pintasilaus. Ei tarvitse paljonkaan pintaa syvemmälle mennä, kun peto sinussa ja minussa jo  paljastuu. Ihminen osoittautuu ihmiselle sudeksi. Toinen on toisen uhri. Aina vain ja yhä uudestaan. Joka puolella maailmaa.

Suuttuminen, pois tolaltaan joutuminen, vihastuminen on hetken hulluuskohtaus. Jälkeenpäin moni ihmettelee, mikä häneen oikein meni, kun hän ei ollut lainkaan oma itsensä. Minä voin auttaa epätietoista: häneen meni paha henki!

Jos kuvioihin liittyy suomalais-ugrilaiseen perintöömme liittyvä runsas alkoholin käyttö, niin on liiankin helppo selittää, että miehä  en muistakkaa yhtää mittää. Vaan moni muu muistaa. Ja virkavalta ottaa selville. Sillä, että syytetty ei muista mitään, ei ole lainkaan tekemistä vastuusta vapautumisen kanssa. Ei edes mielentilatutkimukseen haluaminen ole mikään lieventävä asianhaara. Olipa kyse murhasta tai taposta, uhri on kummassakin tapauksessa aivan yhtä kuollut.

Jos lukija fanittaaTV:stä  amerikkalaisia oikeussalidraamoja, joissa voi tapahtua vaikka mitä, niin on pakko todeta, että suomalaisesta oikeudenkäynnistä puuttuvat niin dramatiikka kuin gloriakin. Kyseessä on kuiva ja kolkko istunto, jossa on tarkoin määritellyt puhejärjestykset ja  kamalasti paperia. Suomalaiseen systeemiin kuuluu, että syyttäjällä on eniten duunia. Hänen tehtävänsä on todistaa syytetty syylliseksi. Syytetyn ei tarvitse auttaa syyttäjää, vaan syytetty voi aivan vapaasti valehdella niin että korvat heiluvat. Tai vaikkapa vain kiistää kaikki syytteet. Sillä Suomessa kenenkään ei tarvitse todistaa itseään vastaan.

Kun kaikki perustuu näyttöihin, niin retoriikalla ei ole sellaista painoarvoa kuin vaikkapa Amerikassa. Ja meikäläisissä oikeussaleissa syytetään vain sitä, jota vastaan on syyte nostettu. Meillä ei siis ole sitä pelkoa, että alettaisiin kesken kaiken kaivella sitä, millaisia luurankoja liittyy asianomistajan tai todistajien elämään. Syytetty ja asianomistaja eivät onneksi voi keskenään vaihtaa paikkoja suomalaisessa oikeussalissa.

Vuorisaarnassaan Jeesus opettaa vihasta ja riidasta näin (Mt. 5:21-26):

21 "Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. 22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

23 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, 24 niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.

25 "Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. 26 Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.

Tästä Jeesuksen opetuksesta olisi kiintoisaa keskustella, jos keskustelijoita nimittäin olisi. Blogistin kaino toivomus on, että potentiaalisia kommentoijia ei rangaistaisi kommentointimaksulla. Tehty päätös on sikäli hankala, että se johtaa mahdottomaan tilanteeseen: Sekä lukijat että bloggaajat turhautuvat, kun vuorovaikutus puuttuu.

Tutkimus on osoittanut, että suomalaiset eivät tahdo maksaa mistään nettiin liittyvästä. On paljon helpompi klikata itsensä sellaiselle sivulle, jossa ei maksua peritä.

Se tuomaristo, joka on tämän maksullisuuspäätöksen tehnyt, voi päätöksensä myös kumota. Toki me ymmärrämme, että Kotimaa-yhtiön tulisi olla tuottoisa yritys. Mutta pitääkö sen tuoton näkyä kristillisissäkin piiireissä vain rahassa? Entä jos mittapuuksi asetettaisiin raamatullisemmin (hyvän) hedelmän tuottaminen?

9 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Alunperin ajattelin otsikoksi Monta tietä murhaajaksi. Oheinen juttu kertoo kolmannen tarinan:

    http://www.iltalehti.fi/digi/2015021819217506_du.shtml

    Eli: Rikollinen mieli tahtoo kerskua!

    Niin, ja päivän ehdoton kohahdus kävi tästä uutisesta:

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015021919224052_uu.shtml

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Blogikommentoinnin maksullisuuden negatiivisuudesta puhuu Nasaretin Mies myös Matt.6:19-21.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Elias Tanni :”Blogikommentoinnin maksullisuuden negatiivisuudesta puhuu Nasaretin Mies myös Matt.6:19-21.”

      Olipa kerran keisari, joka teki päätöksen, että ”koko maailma oli verollepantava” ja kansa ihmetteli onko oikein maksaa veroa keisarille. Heidän mestarinsa Nasaretin Mies vastasi: ”Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Nykyinen ”keisari” on säätänyt osakeyhtiölain, joka edellyttää, että yhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa. Kustannustensa kattamiseksi yhtiön on perittävä maksu tarjoamistaan tuotteista ja palveluista, että ”keisari” saisi hamuamansa verot ja yhtiö voisi turvata tulevaisuutensa ja siellä työskentelevien työpaikkojen säilymisen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Taisi sanoa myös, että puu tunnetaan hedelmistään. Tuottaako nykyinen blogikirjoittelu hedelmällistä keskustelua ja sisältöä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Elias Tanni :”Tuottaako nykyinen blogikirjoittelu hedelmällistä keskustelua ja sisältöä?”

      Omasta mielestäni tuottaa, joskaan ei juoru- yms. lehtien pinnallisten uutisten tavoin. Kun oma uskonto on se mikä on, näiden rovastien ja muiden vastaavien blogeissa on paljon sanoja, jotka voi ”kätkeä sydämeensä” tuomaan elämään ja myös keskusteluihin sisältöä, joka pinnallisen ja vain taloudellista voittoa ahnehtivan kasinotalouden käsitteistöstä puuttuu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Tuula: Kyllä minä ainakin pidän kommentoinnin maksulliseksi laittamista työtapaturmana, uutisten maksullisuuden saatan toki ymmärtää paremmin. Tämä on karu havainto myös Kotimaa-lehdelle: Aikaisemmin innokkaasti täällä mukana olleet kommentoijat eivät ole Kotimaan tilaajia. Kiusallinen paljastus?

      Olisikohan sellainen mahdollista, että kymmenelle kommentoijaksi haluavalle annettaisiin kuukaudeksi mahdollisuus ohittaa maksumuuri.

      Eli ehdotan kokeiltavaksi jonkinlaista kutsukommentaattorisysteemiä. Mitäs, lukijat, tykkäätte tällais…eiku…ÄÄÄH, eihän se onnistukaan. No, sanokoon nyt sitten edes joku ”äänioikeutettu” jotakin…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Hannu Kiuru :”Kyllä minä ainakin pidän kommentoinnin maksulliseksi laittamista työtapaturmana…”

      Työtapaturma se varmasti onkin, mutta ei Kotimaa Oy:n, vaan poliittisten päättäjien ”työtapaturma”. On kohtuutonta vaatia, että Kotimaa Oy kustantaisi oman tulevaisuutensa ja työntekijöidensä työpaikat vaarantaen työntekijöille vain lisätyötä tarkoittavan ilmaispalvelun, mitä kommentoinnin maksuttomuus mielestäni tarkoittaisi. Vaikka voinhan tietysti olla väärässäkin, kun en tiedä mitä Kotimaa Oy:n kenties asiasta tekemän 8-kenttä-swotin tulokset ovat olleet. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Apua, löytyykö SWOTia 8-kenttäisenäkin?

      En mä muuten vieläkään tiedä, mitä lukijani ajattelevat tästä käsillä olevasta kriminoblogisesta hengentuotteestani! Ja mä kovasti haluaisin tietää. Vaan – kuinka ollakaan – mä en voi tehdä mitään, millä voisin houkutella ihmisiä keskustelemaan, jos ja kun heillä ei ole tunnuksia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuire Kajasvirta sanoo:

    On näkynyt uutisia, että kaikkien lehtien nettisisältö tulisi vähitellen maksulliseksi.

    Olemme elämässä ikäänkuin murrosvaihetta. Kuten sanotaan, ettei ole ilmaisia lounaita. Ei ole ilmaisia uutisiakaan. Aina ne on joku laatinut palkkaa vastaan. Tämän ymmärtäminen vaatii netin käyttäjiltä aikaa.

    Tilanne on blogistin kannalta ymmärrettävästi kiusallinen, kun aiemmin vilkas vuoropuhelu on ainakin väliaikaisesti vähän laantunut. Mutta on tosin keskustelun sävykin muuttunut asiallisemmaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121