Hei! Olli Valtonen muotoili omanlaisensa uskontunnustuksen, jonka tarkoitus ei ollut syrjäyttää alkuperäistä tunnustusta.
Minä laitan samaan soppaan lusikkani, muotoilen omani ja pyydän teitä Kotimaan lukijoita muotoilemaan omanne täällä vastausosassa. Kiinnostavaa tässä olisi kuunnella, mitä asioita ihmiset nostavat tärkeiksi itsellensä ihan arjen keskellä. En siis pyydä teitä syrjäyttämään vanhaa teologista uskontunnustusta, vaan luovan sen kylkeen jonkinlaisen kuvauksen, mitä uskominen sinulle merkitsee. Uskon, että saisimme lukea erilaisia ja kiinnostavia näkökulmia asiaan.
Alla uskontunnustukseni:
Minä uskon Luojaani, jonka kanssa koen pyhyyttä ja kiitollisuutta monissa elämäni hetkissä; kun saan virheeni anteeksi, pääsen jaloilleni, löydän tienviitan edestäni, koen myötätuntoa ja rakkautta ympärilläni, tunnen itseni riittäväksi, löydän hyvän sisältäni, kohtaan toisen kunnioittavasti, annan hyvän eteenpäin, saan toteuttaa itseäni ja voin iloita luonnon kauneudesta. Puutteellisenakin olen Luojani mestariteos.
Kiitos osallistumisestasi!
Ettepä helppoa haastetta antanutkaan, ja epäilen kovin harvan haasteeseen lähtevän.
Olisiko mahdollista helpottaa sen verran jolloin kyseeseen tulisi myös itsestä syntyvä rukous Jumalasuhteesta huolimiseksi.Näin uskon tunnustusta syntyvän useammilla sormilla.
Kuten huomasitte ajatukseni on rukouksen kertovan enemmän uskostani ja sen prinsiipeistä kuin kirkon valmiina tarjottavat mallit mitkä sitten nimenomaisesti kuuluvat kirkon tunnustukseen eivätkä itsestään selvästi yksittäisen seurakuntalaisen uskon todellisuuteen.
Pappimme toki muistuttavat ettei niitä saa eikä voi erottaa. Miksei?
Ei kai rukouksessakaan mitää vikaa ole, anna tulla!
”Minä ….. uskon, koen, saan, pääsen, löydän, koen, tunnen, löydän, kohtaan, annan, saan, voin, olen….. ” Minä, minä, minä ?
Oma ”tunnustukseni” (ei välttämättä ”uskon” kanssa mitään tekemistä) : Kiitos rakkaudesta, johon en itse kykene. Mutta rakkaus kykenee.
Ehkä huomenna joku toinen. Kirous ?
Saan ja annan hyvän eteenpäin. Pyhiä hetkiä.
Blogistin uskontunnustus osoittaa uskoa ja luottamusta, jollaiseen en pysty. Totesin tämän hämmentyneenä. Onnittelen Heikki Halmetta!
Oma uskontunnustukseni on Isä meidän -rukous muokattuna:
”Isä meidän taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi. Täyttyköön sinun tahtosi, kuten taivaassa, niin myös maan päällä ja elämässäni. Anna tänään välttämätön leipäni ja anna anteeksi velkani, niin kuin koetan antaa anteeksi. Älä johda koetukseen, sillä olen heikko, vaan vapauta pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia aikakausiin aikakausien.”
Pohdin, että miksi pitää rukoilla jokapäiväistä leipää? Se on vaivannut pidempään, sillä Jumala tietää leipää jokaisen tarvitsevan. Miksi rukoilla ikään kuin itsestään selviä asioita?
”Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.”
”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?”
Ups, Isä meidän -rukouksen leipä on Jeesus itse.
Mielestäni vielä pöhkömpää kuin leivän rukoileminen on sen rukoileminen, että Jumalan tahto täyttyisi taivaassa ja maan päällä. ”Täyttyköön sinun tahtosi, kuten taivaassa, niin myös maan päällä ja elämässäni.”
Jos joku jumala on ja tämä Jumala tahtoo tahtonsa täyttyvän, niin eikö se muka ilman ihmisen asiaan puuttumista, pyytämistä/hyväksymistä täyttyisi?
Myös velkojen anteeksiantamisen pyytäminen on arveluttavaa nyky-yhteiskunnassa. Ainakin minä olen tottunut aina maksamaan ja pitämään kunnia-asiana velkojeni maksamista.
”elämässäni… välttämätön leipäni … velkani”.
Luulen, Tapio, ettäJeesus muotoili rukouksen aivan tarkoitukselle me-muotoon, eikä individualistiseen minä-muotoon. Eiköhän pysytään vanhassa?
Onkohan ’jokapäiväiseen leipään’ kätketty ajatus siitä, että kaikki sen päiväannoksen ylittävä on ylimääräistä ja sen tavoittelu ahneutta?
Niin Kimmo, kuten katekismuksessa todetaan Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän keskuudessamme.
Eikö rukous ”tapahtukoon sinun tahtosi” tarkoita sitä, että sillä osoitamme ihmisinä hyväksyvämme sen mikä on Jumalan tahto meidän elämässämme.
Ja että tahdomme sen tapahtuvan maailmassa, uskoen että Jumalan tahto on hyvä.
Uskon ihmeisiin. Ja siihen, että elämä itsessään on suurin ihme. Se, että siemenestä kasvaa puu ja niistä metsä, että siemenestä kasvaa ihminen ja heistä kylä, kansa ja heimo. Että näistä ja lukuisista muista elämän siemenistä kasvaa maapallollinen elämää. Ja avaruus. Uskon siihen, että siemenet ovat erilaisia. Uskon siihen, että erilaisuus on hyvä kaikkien hyväksyä. Ei ole toista siementä parempaa tai huonompaa, maaperä tai kasvuolosuhteet sitten saattavatkin olla parempia tai huonompia. Uskon siihen, että ihminen ei voi luokitella toistaan. Tai voi, mutta ei kannattaisi. Uskon siihen, että yhdessä kaikki siemenet ovat vahvoja, yksin eivät niinkään. Uskon ihmisen hyvyyteen, vaikka pahuuttakin näemme. Uskon itsessäni olevaan tahtoon, joka toivoo toiselle parasta. Uskon anteeksi antamiseen, kun lähimmäinen on kohdellut minua tai muita huonosti. Ehkä olin syyllinen itsekin. Uskon toisen ihmisen kykyyn nähdä heikkouteni, ja ymmärtää ne. Sillä mikään ei ole niin vahva, kuin siemen joka kasvaa. Oikeassa kasvualustassa. Siihen ei tarvita Kirkkoja tai Jumalia, sillä ne ovat samanlaisia vallankäytön välineitä kuin kaikki politiikan yms. siemenet, valmiina uhraamaan normaalin järjenkäytön yhden tahon nimeen. Ja jokaisella on oma Jumalansa, mutta älkööt käytettäkö sitä väärään tarkoitukseen. Niin olemme yhtä maan kanssa, niin minä uskon. Uskon myös, että elämäni täällä päättyessä, se vain päättyy. Ei ole olemassa taivaita tai helvettejä, tai paikkaa missä jatkaa. Se, mikä jatkuu, on kauttani syntynyt uusi elämä ja toivoni mukaan antamani hyvät opit. Siihen uskon ja sen uskon kanssa on hyvä olla ja elää.
Kiitos! Kovasti minua puhutteli perinnöksi saamamme traditio käytänteissä ja suun sanoissa toisillemme.
Timo. ”Sillä mikään ei ole niin vahva, kuin siemen joka kasvaa. Oikeassa kasvualustassa”.
Teet kyllä viisaasti, jos jätät takaportin vielä auki, mitä iankaikkisuuteen tulee. Ethän menetä mitään, jos myönnät, ettet tiedä, miten asiat ovat.
Maailmankaikkeuden ihmeellisin siemen on Kristus itse. Ks. Galatalaiskirje 3:16″ Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen.. Hän ei sano:”ja siemenille” ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä:”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus. Tämä on maailman kaikkeuden ihmeellisin siemen, koska se voi antaa iankaikkisen elämän kaikille,jotka tulevat sen kanssa kosketuksiin.
1 Piet 1:23″..te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta”. Tämän henkilökohtaisen ihmeen kokeminen on perimmäinen ihme, eikä se sulje pois pienempien ihmeiden viehätystä. Iankaikkisuuden sydämeemme voi kuienkin vain Jumala itse istuttaa.
Näitä uusia omatekoisia uskontoja ja uskontunnustuksia tuntuu nykyään sikiävän kuin sieniä sateella. Niinkuin joku ihminen pystyisi tuosta vain selvittämään olemassaolon suuret mysteerit ihan itse. Moni on yrittänyt, mutta jäänyt varsin yksin uskonsa kanssa pystymättä luomaan maailmanlaajuisesti uskottavaa lopputulosta.
Sitten kun joku pystyy sanallaan parantamaan sairaita, herättämään kuolleita, tyynnyttämään myrskyn jne sekä heräämään kuolleista rankan pahoinpitelyn jälkeen, voi hiukan pysähtyä pohtimaan, olisiko hän vakavasti otettava.
Kyllä ihminen voi lähestyä Jumalaa suoraan ilman välikäsiä, mutta tämä mahdollisuus nousee ainoastaan Jeesuksen työn perusteella. Hänen kuollessaan temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti ja avasi jokaiselle tien pyhän JUmalan eteen. Eikä ilman 2000 vuotta annettua kristillistä opetusta osattaisi Jumalaa lähestyä ollenkaan. Puupökkeläitä, elottomia patsaita tai taivaankappaleita täällä kumarreltaisiin ja niiltä apua anottaisiin.
Joskus ihmettelen, onko tämä ollenkaan kirkon virallinen nettisivusto, kun täällä kirjoitellaan enemmän kirkkoa ja perusopetuksia vastaan kuin niiden puolesta. Alan pikkuhiljaa kyseenalaistamaan koko sivuston merkityksen tässä muodossa.
Ojala: ”Sitten kun joku pystyy sanallaan parantamaan sairaita, herättämään kuolleita, tyynnyttämään myrskyn jne sekä heräämään kuolleista rankan pahoinpitelyn jälkeen, voi hiukan pysähtyä pohtimaan, olisiko hän vakavasti otettava.”
Sanomasi osuu sen nilkkaan, jota koetat puolustaa. Kirkot ja herätysliikkeet ovat alkukristillisessä merkityksessä kuolleita, kun mikään ei todista niiden elävän.
”Ja nämä merkit SEURAAVAT niitä, JOTKA USKOVAT: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.”
Kun kirkoilla ei ole antaa merkkiä, joka todistaisi sen sanoman aidoksi, niin miten kirkko voi olla Kristuksen kirkko? Toki kirkko on Kristuksen kirkko, kuten koko maailma on Kristuksen ja jokaisen ihmisen sielu on hänen. Mitä kristillisyys ylipäätään koettaa pelastaa, kun jokainen sielu on Herran?
Ojala: ”Joskus ihmettelen, onko tämä ollenkaan kirkon virallinen nettisivusto, kun täällä kirjoitellaan enemmän kirkkoa ja perusopetuksia vastaan kuin niiden puolesta.”
Ojala haluaa, että kirkko on samanlainen kuin esikoislestadiolaisuus tai Jehovan todistajat, joissa ei juurikaan suvaita muuta totuutta kuin minkä liikkeen eliitti on keskenään päättänyt. Minä koen K24:n keskustelut virikkeellisinä ja uutta etsivinä. Tällöin avautuu mahdollisuus, että Neuvostoliit…, öö, siis kirkon keskuskomitean tulkinta Ut:sta alkaa repeillä, muuri sortuu ja elämä pääsee virtaamaan. Siinä on kirkon toivo eikä siinä, että seisotaan sameassa vedessä, joka ei ole virrannut satoihin vuosiin.
Kun Jeesus kertoo, mitkä merkit seuraavat hänen omiaan, niin toisessa kohtaa hän viittaa samaan asiaan, mutta merkityksessä anti, antikristillisyys:
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te LAITTOMUUDE N tekijät.'”
Olen kysynyt ennenkin ja kysyn nytkin, mitä tarkoittaa laittomuus? Onko laittomuuden salaisuus, josta apostoli varoitti, sama asia kuin antikristillisyys? Entä mikä ja missä on laittomuuden salaisuus nyt? Apostolit kertoivat niiden tulevan. Anti tarkoittaa tulla jonkin tilalle, olla samanlainen ulkoisesti, mihin viittaavat Jeesuksen sanat seuraajistaan ja niistä, jotka tekevät laittomuuden.
Anitalta jälleen punnittua puhetta. Tuo ihmettelysi kuitenkin ihmetytti minua: ”onko tämä ollenkaan kirkon virallinen nettisivusto”. Olen kirjoitellut ja blogannut tänne viime vuosina siinä uskossa, ettei tämä mikään virallinen kirkon sivusto ole, vaikka kirkollisia asioita usein esille tuodaankin?
Tapio siteerasi tuossa Markuksen loppujakeita, jotka ovat kaiken käytettävissä olevan tietämyksen mukaan myöhempää lisäysyritystä Raamattuun. Toki noita käärmeen käsittelijöitä lisäjakeet ovat kannustaneet uskoaan demonstroimaan seurauksena se, että uskon lisäksi on mennyt myös henki. Jeesuksen ja apostolien toimeenpanemat ihmeet olivat, kuten Anitakin vihjaisi, aivan toiselta tasolta näihin nykyjäljitelmiin verrattuna.
Niin, se oma uskontunnustukseni. Voin määritellä sen hyvin lyhyesti: Raamattu.
Sikäli Raamattu on mielenkiintoinen uskontunnustus, ettei sitä täysin hallitse kukaan, mutta Jumalan tarkoitusten ymmärtäminen sitä lukiessa kasvaa päivä päivältä.
Jeesuksesta Raamattu sanoo, että maan päällä ollessaan ”hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.”(Lu24:45) Sama kaveri lupasi tehdä samoin myös taivaasta käsin seuraajan ohjatessaan. Siksi uskontunnustukseni on sikäli myös hyvä, että se täydentyy päivä päivältä. Joskus se voi jopa yksityiskohdiltaan hioutua. Tässä vissi ero niihin 300-luvulla laadittiin, joita toisinaan pidetään ihan kiveen hakattuina.
Ojala: ”Sitten kun joku pystyy sanallaan parantamaan sairaita, herättämään kuolleita, tyynnyttämään myrskyn jne sekä heräämään kuolleista rankan pahoinpitelyn jälkeen, voi hiukan pysähtyä pohtimaan, olisiko hän vakavasti otettava.”
Niinpä. Ei semmoinen supermies tai nainen ole ikinä vielä tähän päivään mennessä Telluksella tallustellut (Tosin tuosta Väyrysen Pavesta ei voi olla vielä ihan varma. Aikamoinen vieteriukko ja superman tuntuu olevan).
Ojala: ”kun täällä kirjoitellaan enemmän kirkkoa ja perusopetuksia vastaan kuin niiden puolesta.”
Se vain on niin, että kaikki opetukset elävät aikansa ja tuppaavat vanhenemaan tänä päivänä aina vaan nopeammin puhumattakaan niiden aikojen opeista, jolloin maan opetettiin olevan pannukakku ja auringon kiertävän Tellustamme. Sitä mukaa kun uusi tutkittu tieto lisääntyy, uudet opit valtaavat alaa vanhojen vaipuessa historian hämäriin,
Muuten ei kehitys kehity, eikä sivistys sivisty.
Anita, jos Luoja loi maailman muutamassa päivässä, niin kyllä kai hänellä on kykyjä olla yhteydessä luomaansa ihmiseen, ihan ilman Jeesusta tai Raamattua tai ihmisen opetuksia. Miksi tämä kahdenvälinen suhde on niin hankala uskoa? Minä uskon, että siinä välissä suhmuroi ihminen. Kiitos kommentistasi.
Heikki, sinun ydinkysymyksesi lienee olevan se, että jos minä Luojaan uskon, niin mihin minä Jeeusta tarvitsen? Tämä lienee olevan nykyisin varsin yleinen kysymys. Olen Anitan kanssa samaa mieltä siitä, että uudet opit leviävät kulovalkean tavoin. Siinä mielessä tätä aikaa voidaan verrata 1800-lukuun ja 1900-luvun alkuun. Meno on nykyisin kuin 1920-luvun Euroopassa, jopa sitä edellä.
Ojala: ”Joskus ihmettelen, onko tämä ollenkaan kirkon virallinen nettisivusto”
Eipä siinä mitään ihmettelemistä pitäisi olla. Sen verran voin valistaa, että ei ole kirkon virallinen, enempää kuin epävirallinenkaan sivusto.
Vasumäki: ”ydinkysymyksesi lienee olevan se, että jos minä Luojaan uskon”
Ihan vaan pienenä kauniin äidinkielemme käyttöön liittyvänä vinkkinä haluaisin informoida sinua, että verbiä ’lienee’ käytetään aktiivin potentiaalissa olla-verbin asemesta siis: ”ydinkysymyksesi lienee se, että jos minä Luojaan uskon”, ja: ”Tämä lienee nykyisin varsin yleinen kysymys.” Ei siis: ”Tämä lienee olevan nykyisin varsin yleinen kysymys”.
Heikki H. Tottakai Jumala voi olla yhteydessä ihmiseen, ei tässä mistään Jumalan kyvyistä ole kyse. Mutta hän on valinnut sen tien, että hän on yhteydessä Jeesuksen, Pyhän Hengen ja Raamatun kautta. Jeesus sanoi: ”Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Kiinnostaisipa kuulla, miten hän on ollut suoraan yhteydessä blogin kirjoittajaan.
Niin, en tosiaan tiedä, onko tämä kirkon virallinen nettisivusto. Olen ajatellut, että Kotimaa-lehti on kirkon virallinen äänenkannattaja ja tämä sivusto tavallaan sen jatke. Mutta ehkä minulla on tässä ollut väärä käsitys. Ehkäpä tämä onkin tarkoitettu synkrteistiseksi sivustoksi.
Kirkon tehtävä ei joka tapauksessa ole esitellä kaiken maailman ihmisten uskonnollisia päähänpälkähdyksiä. Sellaisille voi olla ihan oma sivustonsa, joka ei liity mitenkään – edes nimensä puolesta – kirkon uutiskanaviin. Kirkon sisäisiä asioita tässä kuitenkin uutisoidaan.
Mutta onneksi meillä on Seurakuntalainen -sivusto, joka on punnitumpaa puhetta.
Wallentinille. Taidat olla ainoa elossa oleva silminnäkijä, kun tiedät niin tarkkaan, mitä 2000 vuotta sitten on tapahtunut.
Kiitos Kimmo oikaisusta. Harmi, kun tällä sivustolla ei ole mahdollisuutta muokata tekstejä.
Ojala: ”Olen ajatellut, että Kotimaa-lehti on kirkon virallinen äänenkannattaja”
Väärin ajateltu. Ei ole.
Kotimaa on kirkollinen, kristillis-yhteiskunnallinen viikkosanomalehti. Lehteä julkaisee Kotimaa-yhtiöihin kuuluva Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. Lehti ei kirkollisesta ja kristillisestä luonteestaan huolimatta ole kirkon eikä minkään muunkaan kristillisen yhteisön äänenkannattaja, ja se on 1990-luvulta lisääntyvästi ottanut kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. – Wikipedia –
Ojala: ”Taidat olla ainoa elossa oleva silminnäkijä, kun tiedät niin tarkkaan, mitä 2000 vuotta sitten on tapahtunut.”
En ole väittänyt 2000 vuotta sitten tapahtuneeksi yhtään mitään. En myöskään tietäväni sen aikaisista tapahtumista. Sinähän pikemminkin niin tunnut tekevän.
Olen vain väittänyt ainakin suurimman osan sen aikaista oppia menneen täysin uusiksi. Mikä pitää kiistatta paikkansa.
Ojala: ”Mutta onneksi meillä on Seurakuntalainen -sivusto, joka on punnitumpaa puhetta.”
Sivuston konservatiivien kommentointi oli niin törkyistä, että kommentointi jouduttiin lopettamaan, mikä kuvaa hyvin lukijakuntaa. Siellä ovat kirjoitelleet Leif Nummela ja Eero Junkkaala, joiden teologialla on kovin vähän tekemistä apostolien opin kanssa. Eivät he siksi vastaakaan kysymyksiini, etteivät johtavina konservatiivien opettajina jäisi kiinni teologisista valheistaan. Toki laajemminkin konservatiivien teologia ei ole uskollista Raamatulle, vaan uskollista kirkon tulkinnalle katolisesta tulkinnasta.
On olllut hämmentävää huomata, miten pihalla konservatiivit ovat evankeliumista. Ainoa keino suojautua kiusallisilta kysymyksiltä on hiljaisuus. Mitä annettavaa tällä porukalla on kenellekään, paitsi sisäpiirilleen? Kaikki kristilliset lahkot alkaen katolisesta kirkosta ovat sisäpiiri ytimisiä, ts. me pelastumme ja muut joutuvat helvettiin.
Vuohen erottaa lampaasta se, että vuohi on reviirieläin ja ne viihtyvät siten nyvin keskenään. Vuohi puskee lampaat ulos aitauksestaan.
Missä näitä lampaita on? Olettaisin, että enemmistö pysyy erossa vuohista tai heidät on erilaisina puskettu ulos vuohien reviiristä, tai he ovat itse raahautuneet vapauteen, kuka mitenkin. Osa melkoisesti haavoitettuna.
Kiitos Heikki Halmeelle blogeista, joissa nostetaan esiin samoja teemoja, jotka itse koen tärkeiksi. Jeesus on kaikkien ihmisten Vapahtaja. Apostoli lisää tähän sivulauseen: etenkin uskovien. Toki näin, mutta sivulause ei tee tyhjäksi päälausetta.
Ojala: ”Jeesus sanoi: “Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Tämä on totta, mutta miten tämä liittyy blogistiin tai minuun? Kiinnostaa tietää, miten Ojala itse jakeen ymmärtää. Entä mihin kirkkoja tarvitaan, kun on yksi välittäjä Jumalan ja ihmisen välissä? Ei kirkkoja löydä Raamatun organisaatioista.
Kuten Heikki H. toteaa tuossa ”uskontunnustuksessaan löytävänsä hyvän sisältään”, niin se kieltämättä muistuttaa ”Hymyilevän Apollon” Eino Leinon runon säettä:
”Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk’ ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss’ ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell’ on Jumalakin.”
Ajattelen myös, että kyseinen runon säe on pikapuoliin osa virallista uskontunnustusta, kun ihmisen lankeemus hiljalleen painuu unohduksiin.
”Sivuston konservatiivien kommentointi oli niin törkyistä, että kommentointi jouduttiin lopettamaan, mikä kuvaa hyvin lukijakuntaa. ”
-Ja liberaalien. Siellä kirjoitteli myös eräs täällä toisella nimellä tunnettu.
Anita. ”Kyllä ihminen voi lähestyä Jumalaa suoraan ilman välikäsiä, mutta tämä mahdollisuus nousee ainoastaan Jeesuksen työn perusteella. Hänen kuollessaan temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti ja avasi jokaiselle tien pyhän JUmalan eteen”.
Tämä on minusta oikein hyvä ja keskeinen ajatus. Tätä ajattelen itsekin ja harjoitan päivittäin. On ihmeellistä voida Jeesuksen sovitustyön hedelmänä lähestyä Jumalaa ja elää suhteessa Häneen. Tämä merkitee sitä, että voimme rakentaa luottamuksellisen suhteen Jumalaan, jolle voimme uskoutua rukuksessa , mutta joka myös voi puha meille Sansassaan ja Pyhän Hengen puheen kautta.
Tuomaala. ”Eivät he siksi vastaakaan kysymyksiini, etteivät johtavina konservatiivien opettajina jäisi kiinni teologisista valheistaan”.
Minusta sinun kannattaisi kerätä oma opetuslasten joukko ja perustaa oma ”lopun ajan voideltujen” oikeaoppinen kirkko. En ollenkaan ymmärrä, miksi ajattelet, etä jonkun pitäisi vastata kysymyksiisi.
Kosti. ”Kuten Heikki H. toteaa tuossa “uskontunnustuksessaan löytävänsä hyvän sisältään”, niin se kieltämättä muistuttaa “Hymyilevän Apollon” .
Aivan, ja samalla linjalla on myös gnstilainen herra Suni: ”Lähimmäisen rakkaus. Siinä on kaikki laki ja profeetat. Taivasten valtakunta on sisäisesti meissä”.
HH : ”Saan ja annan hyvän eteeenpäin.” Miten käy pahuuden ? Sekin siirtyy polvesta polveen, ilman että sen ”antaa”. Sitä ei voi vaieta ”kuoliaaksi”, koska ihminen ei aina valitse sitä. Hänet on tehty jo lapsuudessa sen orjaksi.
Charlotta, minä kerroin omista hetkistä, jolloin koen pyhyyttä. Kerro sinäkin? Pahuudesta en ole pyhyyttä kokenut.
Kirkko on perisynnin opetuksessaan tehnyt vahvaa työtä. Kukapa haluaisi perisynnin suvullisesti siirtyvää substanssia olla siirtämässä eteenpäin kun kiroukset ja vaivat jatkuvat huolimatta kirkon työstä perisynnin vaikutuksien lieventämisessä kasteen sakramentilla. Näin meilläkin syntyvyys laskee ja huokausten määrä kasvaa.
Kummassakaan kirkossa, niin katolisilla kuin meillä, kasteen sakramentti ei kokonaan poista perisynnin vaikutuksia. Kyse on yhdenlaisesta rokotuksesta mikä antaa vastuskykyä lupauksien kanssa moiseen vaivaan.
Elämässämme on kuitenkin kysymys saamastamme tradition perinnöstä lähes kaikissa asioissa.
Kun henkivaltojen kanssa seurustelua pidetään normaalina käytöksenä se on silloin sitä. Edellinen ei poista rukouksen asiaa ja merkitystä koska se on oman sielumme hoitamista mieltämme koskettavien asioiden käsittelyssä ja jäsentelyssä, ja heikoin sanoinkin usein muodostuneena siis hyvin järkevää asiaa.
Kristuksen kertakaikkisen Uhrin jokaviikkoista uudelleen uhraamista uhripappien toimittamana pidetään ihan asiallisena toimintana, mutta onko se sitä muutaman kymmenen vuoden päästä. Silloin seurakunnan puolesta Uhrin säännöllisen muistamisen voivat hoitaa vuorollaan asiaan valitut papit ilman seurakuntaa.
Eikö sanallinen muistaminen ole yhtä arvokasta, ja Uhrin uudelleen uhraaminen ehtoollisessa keskittyisi Pääsiäisen asiaan. Muutoin seurakunnan kokoontumiset keskittyisivät sielun hoito·opetuksen antamiseen Jeesuksen kolmen Uuden Testamentin kovin hyvän opetuksen johdolla.
Jouluna voitaisiin hyvällä mielellä viettää sitten syntymäpäiviä Herrallemme.
Näin traditio on kovasti merkitsevää: Voi ajatella asiaa kun alboissa olisi huppu, ja ristisaaton pitkien kynttilöiden jälkeen kulkue tulisi toimitusihmisten johdolla kulkiessaan kohti alttaria. Eikö tämä herättäisi kysymystä missä menoissa oikein ollaan, ja onko tämä lapsille sopivaa katsottavaa.
Itse aiemmin ehdotin ikärajaksi 7.v.
Minulle riittä Nikean tunnustus ja apostolinen tunnustus niin yksityisesti kuin pappisvirkaa toimittaessani.
Lähimmäisen rakkaus. Siinä on kaikki laki ja profeetat. Taivasten valtakunta on sisäisesti meissä.
Liityn Anita Ojalan ihmettelyyn, mikä tämän sivuston tarkoitus lopulta on. Mm. tämä blogisti on kirjoittanut lyhyen ajan sisään kaksi kristinuskon ydinsanoman vastaista blogia. Täällä saavat aktiiviset ateistit kaikessa rauhassa ilkkua toisten vakaumukselle ja harjoittaa lähetystyötään ts. tyrkyttää ateismin ilosanomaa. Kantaako joku tästä sivustosta hengellistä vastuuta?
Laitatte yhtälaisyymerkin kristinuskon käytänteistä keskustelemisen ja ateismin välille, miksi?
Kyselyssä puolet naispapeista ja 68 prosenttia miespapeista uskoi Jeesuksen syntyneen neitseestä. Oliko miehillä paremmat tiedot vai olivatko naiset rehellisempiä.
Eiköhän vakaumuksen asiaa ja tunnustuksiin sitoutumista, lupaamista ja tahtomista pidä katsoa ensin sieltä mistä sitä luulisi löytyvän.
Vaikuttaa kyllä siltä, että hengellistä vastuuta näistä sivustoista ei kanna kukaan, mutta kyllähän keskustelukulttuuria valvotaan, mikä on sekin hyvä. Tämä ei selvästi ole mikään kirkon ”työmuoto” tms. vaan kaikenlaisten harrastelijoiden ja sekapäidenkin vapaa temmellyskenttä. Hyvä kysymys on, että onko tällaisessa paljoakaan järkeä.
Samalla ajattalen, että kirkossamme vaikuttaa kyllä olevan asiat aika sekaisin, ja siinä mielessä ehkä tälainen sivusto myös osalataan heijastaa jotain tästä sekavuudesta.
Petteri Maunu ja Anita Ojala: ihmettelette kovasti, mikä on tällaisten sivujen tarkoitus. Minua kiinnostaisi tietää, miten sovellatte teologiaanne, jos keskusteleminen ja toisen kuunteleminen ei oikein maistu.
Anitaa kiinnosti tietää, miten Luoja on yhteydessä suoraan blogistiin. Lue alta:
“Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss’ ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell’ on Jumalakin.
Kiitos Kostille sanoista.
Kiitos Heikki kommentistasi!
Eino Leino kyllä tietää, että ”Hän on olemassa”
”Hän jota kaikki kirkkokunnat kiittävät ja jonka palvelus on yhteistä kaikille uskonnoille. Laki tai Logos, Henki tai Herra, Brahma tai Jehova, kaikki ovat yhtä hyviä nimiä Hänelle.” ( Leino ei tässä ajattelussaan ollut suinkaan yksin 1800-1900-lukujen taitteessa)
Omasta puolestaan Leino nimittää ”Häntä” Jumalaksi.
”Hän on! Maailmankaikkeus ei ole enää tyhjä ja autio minulle. En ole löytänyt Häntä kirjoista enkä kansantaruista, en luonnosta enkä yksilöiden ja kansojen elämästä. Olen löytänyt Hänet omasta kuolemattomasta itsestäni. Nyt näen Hänet kaikkialla.”
Leino tosin toteaa: ”Olen liian vanha jaksaakseni käsitystäni muille tyrkyttää. Olen liian viisas edes koettaakseni käännyttää ketään samoin uskomaan ja ajattelemaan. Itsestäni minä vain todistan.”
Käännyttäminen on huono tapa tuoda asiaansa esille. Rakkaus ja totuus kuuluvat kuitenkin yhteen.
Yhdyn täysin Kostin ja Leinon ajatuksiin. Oli hieno lukea nuo sanat! Olisko siinä uskontunnustus ihan parhaasta päästä! Usko ei voi olla ajasta tai paikasta tai kulttuurista riippuvainen, niinpä se on löydettävä itsestä. Ja se on kaikille ja kaikkialla mahdollista. Eikä se löydy rakenteista tai instituutioista tai oppikappaleista.
Heikki Halme. Kirkko on tai sen tulisi olla totuusyhteisö. Mielestäni tämä totuus on tiivistetyimmin kohdassa Joh.14:6. Kaiken kirkon toiminnan tulisi palvella tätä totuutta. Kyselenkin, onko tämä sivusto kirkon toimintaa vai jotain muuta.
Kosti. ”Eino Leino kyllä tietää, että “Hän on olemassa”
“Hän jota kaikki kirkkokunnat kiittävät ja jonka palvelus on yhteistä kaikille uskonnoille. Laki tai Logos, Henki tai Herra, Brahma tai Jehova, kaikki ovat yhtä hyviä nimiä Hänelle.” ( Leino ei tässä ajattelussaan ollut suinkaan yksin 1800-1900-lukujen taitteessa)”.
Aivan, merkittävistä tämän ajan kuvataiteilioistamme ainakin Gallen-Kallela, Simberg ja Halonen olivat selvästi esoterismin heikentämiä, samoin kuin säveltäjistä ainakin Sibelius. Leinon kokemukset ”jumalten keinusta” ovat näille tyypillisiä. Hengellistä, mystistä kokemusta tavoitellaan osittain taiteen teko mielessä, omilla ehdoilla, kun taas kristittynä etsimme Jumalaa pelastuksen ja Jumalan itsenäsä tähden, viime kädessä menettäen kontrollin armon kohdatessamme. Tämä ero on oleellinen.
Olisin kovin mielelleäni nähnyt kuvataiteilijoista vaikkapa Albert Edelfeltin ja Gunnar Berndtsonin tulevan uskoon, koska heidän hyviin puoliinsa kului, että he eivät sekoitaneet päätään esoteerisilla spekulaatioilla eivätkä tavoitelleet tuonpuoleista arvalluttavilla menetelmillä kolmen em. herran tapaan. Tämä puhtaus näkyy heidän taiteessaan selvästi, ja olisin myös mielelläni suonut heille muutaman vuosikymmenen lisää elinaaikaa.
Antti, äskettäin on ilmestynyt Nina Kokkisen kirja – Totuudenetsijät – jossa hän avaa Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin mielenmaisemaa ja muutenkin 1900-luvun alun virtauksia myös Minna Canth mukaanluettuna.
Kosti. ”Antti, äskettäin on ilmestynyt Nina Kokkisen kirja – Totuudenetsijät”.
Kiitos vinkistä. Kävin kerran ensin Ainolassa Sibeliuksen talossa ja heti perään Halosenniemellä Halosen ateljeekodissa. Sibeliuksen Ainola oli täysin ”tukkoinen ” paikka, kun taas Halosenniemi ”avoin”. Halosen yksi päämäärä olikin ”vapauttaa” ihmisen potentiaalia ja luovuutta ja ilmeisesti tällainen oli jättänyt jälkensä hänen talonsa ilmapiiriin. En tiedä, miksi Ainolaa oli hengellisesti niin tunkkainen paikka. Sibeliushan oli vapaamuurari, mutta Halonen ehkä oli kevyemmän sarjan esoteerikko?
Ajattelen siis, että kansakuntien synnyn yhteydessä Jumala nostaa tällaisia lahjakaita taiteilijoita joiden tehtäväksi tulee luoda uudelle kansakunnalle kollektiivinen sielu, identiteetti. Meillähän näitä oli paljonkin, ja toinen toistaan laahjakkaampia. Myös jugend-arkkitehdit kuuluivat tähän joukkoon. Ilmeisesti sitten tällaisten sieluista on kova taistelu ja siinä monet tärväävät sieluaan okkultismilla ja slatieteillä yms.
Ajattelen, että tämä ei välttämättä tuhoa heidän elämän työtään, vaikka tietysti olii parempi joa tällaiset olisivat pysyneet kirkkomme ”hyvinä poikina ja tyttöinä”.
Ilmeisesti taiteilijoiden kiusaukset ovat melko kovat, ja siten myös halu itse selvittää omilla ehdoilla elämän mysteerit. Meille tavallisille uskovillehan tämä ei ole mahdollista, vaan joudumme heittäytymään kokonaan Herramme armon varaan ja heittämään irti kontrollista.
Pyhyys ja pahuus lomittuvat toisiinsa. Pahuus on pyhyyden varjo, kolikon toinen puoli. Se ei lakkaa olemasta, vaikka sitä ei kääntäisi. Paljon pahaa on tehty pyhyyden varjolla. Pahuus on ikäänkuin pyhitetty. Myös kirkko pyhittää pahuuden. Ilman pahaa ei olisi sovitusta.