Ajallemme on tyypillistä kasvava uutisten määrä. Huolimatta lisääntyvästä uutistarjonnasta uutisoitavaa on yhä vähemmän saman toistuessa liki tunneittain. Uutisten seuraaminen näyttääkin muodostuneen itse tarkoitukseksi. Olisikohan seuraavissa uutisissa jotain uutta ja reagoitavaakin? Mitä siis kuulemme ja näemme? Norjassa kuolee joka vuosi yli 50 miljoonaa lohta sairauksiin ja stressiin. Ainakin miljoona broileria kuolee vuosittain Suomessa jo ennen teurastusta (MOT 11.11.2022). Ilmaston muutoksen aiheuttama kuivuus aiheuttaa kymmenien miljoonien nälkäkuoleman. Kaksivuotias somalilapsi painaa viisi kiloa eli pulskan elintasolapsen syntymäpainon verran. Ukrainassa tuhottu infra uhkaa miljoonien kansalaisten veden ja lämmön saannin jne.
Uutistoimistojen toistuvasti välittämien tietojen luulisi luovan myös vastauksia. Niitä lienevät yhä lukuisammat keskusteluohjelmat ja niistä voimansa saavat järjestöt avustusvetoomuksineen. Kuulija saa vaikutelman olevansa paitsi syyllinen niin myös ratkaisu ongelmaan vain avaamalla kukkaronsa. Tilanne muistuttaa kunnallisen energiayhtiön ja sähkösopimuksen tehneen kuluttajan välistä suhdetta. Yhtiöt, suurelta osin kuntien asukkaiden itsensä omistamina, takovat kymmenien miljoonien voittoja kuntalaisilta perimillään veloituksilla. Uutisissa kuulemme yhtiöiden edustajien perustelevan menettelyään osakeyhtiöiden velvollisuudella tuottaa voittoa tässä tilanteessa kuntalaisten itsensä omistamille yhtiöille. Kuka ja mitä vastaamme toimeentulon rajalla kipuileville kuluttajille, maailman miljoonille aliravitsemukseen kuoleville, vuosittain kymmenistä miljoonista lohista ja broilereista puhumattakaan?
Minkälaisessa maailmassa elämme? Maamme turvallisuuskysymyksessä on, kiitos valveutuneitten tai pelästyneitten kansalaisten, saavutettu yhteisymmärrys hakeutumisesta Natoon. Tilanteen pitkittyminen ja ydinaseitten sijoittaminen maahamme ovat kuitenkin herättäneet levottomuutta päättäjissä. Hakemamme turvallisuus perustuu nimittäin vain ja ainoastaan ydinasepelotteelle. Puheet ydinaseettomasta Pohjolasta kuulostaa kuin lukisi Grimmin veljesten satukirjaa. Suomi on myynyt ilmatilansa. Ohjukset laukaisualustoineen eivät kaipaa maapohjaa. Puheet Naton ydinaseitten sijoittelusta tarkoittavat paluuta Nato-optiokaltaiseen suomettumiseen.
Huolimatta edelleen jatkuvasta venäläisen nikkelin ja maakaasun ostamisesta omistajaohjausministeri (A-studio 15.11.2022) toteaa Suomen ehdoitta kannattavan kaikkia Venäjä-pakotteita. Näennäistä pakotepolitiikkaa noudattavana maamme – ilman pienintäkään oma-aloitteisuutta – rahoittaa häpeilemättä Venäjää Ukrainan vastaisessa sodassa. Samaan syyllistyvät toki kaikki keskeisimmät EU-maat. Työvoimapulasta kärvistelevä maamme tarvitee Teknologiateollisuus ry:n puheenjohtaja Jaakko Eskolan mukaan ”28 vuoden ajan vuosittain yli 50 000 maahanmuuttajaa” (IL 1611.2022). Päätökset vuoden 2050 osalta tulisi tehdä jo nyt. Tässäkö uutiset ja niiden vastaukset!
Kirjailija Arvid Järnefelt tunnetaan tolstoilaisuuden välittäjänä Suomeen. Tolstoi puolestaan edellytti, että ”ihmiset on kasvatettava noudattamaan Vuorisaarnan ohjeita. Kun näin tapahtuu silloin maan päälle syntyy Jumalan valtakunta ja ihmiset saavat korkeimman mahdollisen onnen” (Ylösnousemus 1889). Suomalaisina olemme löytäneet kuitenkin toisen tien. Meidät on neljättä kertaa todettu maailman onnellisimmaksi kansaksi. Tuoreessa vertailussa olemme EU:n neljänneksi tasa-arvoisin maa (Demokraatti 24.10.2022). Nuorten huumekuolemissa olemme EU:ssa peräti ensimmäisellä sijalla. Pakinoitsija Olli (Uusi Suomi 1922–1964) kuvasi hiukan mukaillen suomalaista moraalia, kriisinhallintakykyä ja uskottavuutta ylipäänsä epävakaassa taloudessa seuraavasti; ”Reikäleivän hinta on kaikesta huolimatta pysynyt ennallaan. Itse reikää on jopa suurennettu”.
Maamme ongelma ei ole uskonnollinen, vaan moraalinen. Moraali tai sen puute ei ole oikeus- eli keinohenkilön, vaan päättäjän, poliitikon ominaisuus. Mihin johtikaan Gandhin Tolstoilta saama vihje vuorisaarnasta? Intian itsenäistymiseen ja maailman suurimmaksi kutsutun demokratian syntymiseen. Entä Suomessa?
Hyvä.
Ei seurakunnan tiloissa saa esittää kristinuskon vastaista materiaalia.
Eikä se riko sananvapautta, jos pitää omastaan kiinni.
Tämäpä on hyvä uutinen. Osoittaa sentään vielä suoraselkäisyyttä kirkon vastuullisilta – toivonpa, että tämä ryhtiliike leviäisi kaikkialle.
Ilmeisesti ainakin lähes jokainen on vähän homo, kun Roomalaiskirjeen 1 luvussa mainitaan heterojen vaihtaneen homouteen.
Nykyisessä homomyönteisyydessä on se huonopuoli, että se nostaa ihmisten piileviä homotaipumuksia esiin, joista myös Raamattu varoittaa.
Lauluhan on kovasti sopiva puhuttelemaan. On muistettava Paavalin sanoneen, että miehen on parempi olla naiseen ryhtymättä, mutta suurempien syntien välttämiseksi sekin menee. Vielä on huomattava, että sukupuolitoimitusta pidetään saastuttavana sekä kristillisissä rangaistussäännöissä että Leviticuksessa vaikkakin asia tapahtuisi ilman halua ja tahtomatta. Paavalin mielestä Ihmisen ruumis on Pyhän Hengen Temppeli. Näin samastaessaan lihan ja pahan Paavali sanoitti myös tien ymmärtää erilaisuutta. Tarvitaan kovasti vapaata tahtoa ja mielikuvitusta, jotta homoudesta saadaan nykyisen kaltainen aihe loukkaantumiseen. Muistaa olisi voinut myös sen, että Hengen hedelmä on rakkaus.
Yhteisvastuukeräyksellä 2014 kerätään varoja saattohoidon järjestömiseen kotimaassa ja pyritään ratkomaan ongelmia, jotka liittyvät Ihmisten epätasa-arvoisuuteen ja ihmisoikeusrikkomuksiin Guatemalassa. Alkuperäiskansan edustajia, mayoja, syrjitään monin tavoin.
Yhteisvastuukeräyksessä ja kohteissa, joihin varoja kerätään, ei varmaankaan kysellä, onko avun saaja tai antaja hetero vai homo. Varmaankin molemmat kelpaavat yhtäläisesti avun antajiksi ja saajiksi. Vähän mietityttää, että onko tässä nyt joku ristiriita Yhteisvastuukeräyksen idean (?) ja Oulun seurakunnassa järjestettävän tapahtuman tilan ja oletetun yleisön välillä… Todennäköisempi vaihtoehto on, että olen ymmärtänyt Yhteisvastuukeräyksen idean väärin ja näillä suuntautumisasioilla on sittenkin merkitystä siinä.
Irja Askolan sanoin ”surettaa, hävettää ja harmittaa” Juuri kun luulin että avoimuus, lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevaisuus alkaisi nostaa päätänsä ev.lut seurakunnassa tulee kirkon syvien rivien luonne esille.
Itselläni ei ole suuria intohimoja homoseksuaalisuudesta suuntaan tai toiseen, muutama homon tunnen mutta sateenkaarilippua en heiluttele.
Koska yritän omassa elämässä humaaniuden ja suvaitsevaisuuden lippua korkealla, tuntuu kirkon edustajien ehdottomuus tällaiselle oman elämänsuunnan ja hengellisen kodin etsijälle henkisesti pahalta.
Tämä laulu on ihan turha Oulussa. Ei siellä ole homoja. Homoja on pääasiassa Helsingin hiippakunnan alueella.
Olipa hauska biisi! Jäi mukavasti soimaan korvamatona korvaan.
Uskon, että ratkaisu oli oikea sekä seurakunnan että artistin taholta. Minä ainakaan en ole yhtään homo, vaikka laulu kuinka niin esittäisikin. Yhteisvastuu keräys ei nosta millään tasolla homoutta esille. Alkuperäiskansojen syrjiminen ei johdu siitä, että he olisivat homoja vaan muista syistä, mikä, siis syrjiminen, on tietysti väärin.
Saakohan siellä Guatemalassa laulaa, että jokainen on vähän maya? Yhteisvastuu-sivuston perusteella jäi vähän semmoinen kutina, että sitä ei ehkä hyvällä joka paikassa katsottaisi. 😉
Tahtoen tai tahtomattaan ”seurakunnan tiimi” lähettää päätöksellään torjuvan viestin osalle seurakuntalaisia. Työtä entistä avoimemman kirkon hyväksi tarvitaan.
Tässähän on kyse laulusta, joka ei liity ko. tapahtuman teemaan mitenkään. Kyllä tätä homo-teemaa on kirkossa pidetty esillä ihan tasapuoliseti ja välillä vallan yksipuolisesti, ainakin etelässä.
Tietysti jos ajatellaan, että saattohoito ja homous liittyvät siten yhteen, että nyt annetaan saattohoitoa?