Erilaiset remonttiohjelmat ovat varsin yleisiä televisiossa. Onhan niistä hyötyäkin. Voi ajantasaistaa tietonsa korjausmateriaaleista ja tekniikoista. Vaikka ei itse osaisikaan, oppii ainakin, mitä voisi ammattilaisilta kysyä.
Mielessäni on kahdenlaisia remontoijia: Toiset korjaavat ulkonäköä, toisille taas koko paketti on rakenteita ja kosteussuojauksia myöten tärkeä. Kun luterilaisessa kirkossamme muistetaan reformaatiota, sillä tarkoitetaan teologian tohtori Martti Lutherin reformaatio- eli ”uskonuudistusohjelmaa” noin puolen vuosituhannen takaa.
Martti Lutherille kirkon ”remontti” tarkoitti vanhoihin perusasioihin palaamista. Se merkitsi Raamatun ja siihen perustuvan vanhan kirkon opetuksen esille nostamista. Kaikki muu vuosisatojen mukanaan tuoma koristelu ja kultaus piti siirtää sivuun, jotta kirkas uskon evankeliumi näkyisi taas. Terve perusta oli Lutherille tärkeämpi kuin se, miltä ulkokuori näytti. Uskon ytimessä on Jumalan armo, jonka ihminen saa osakseen uskoessaan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana.
Luther oli aidosti asiansa takana – ei niinkään jotakin vastaan, vaan uskon puolesta. Tosin silloisia katolisen kirkon väärinkäytöksiä vastustaessaan hän joutui kannattajineen roomalaiskatolisen kirkon ulkopuolelle. Nyt, viisi vuosisataa myöhemmin katolisetkin teologit yleensä myöntävät, että kritiikki oli tuolloin aiheellista ja että se on joiltakin osin otettu myös katolisen kirkon uudistuksessa huomioon.
Luther sai remontti-ideansa Raamatun äärellä. Hänen reformatorinen löytönsä oli: ”– Uskosta vanhurskas saa elää.” (Room. 1:17) Kysymys oli siitä, että Jeesukseen Kristukseen uskoen Jumalan armoa kaipaava ihminen löytää sydämen rauhan. Tämä raamatunkohta ei Lutherilla eikä apostoli Paavalillakaan rajoittunut vain yksilöön, vaan liittyi heillä kuten alunperin profeetta Habakukillakin myös yhteisöjen uudistumiseen ja selviytymiseen. Meidän Jumalamme on myös yhteisöjen ja kansojen Jumala.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
Å
Sami: ” Luterilainen vanhurskauttamisoppi kansanhurskaudessa näyttää kovin yksinkertaiselta. Sen pelkistetty muoto korostuu lauseissa yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Nämä sotahuudon kaltaiset iskulauseet eivät kuitenkaan avaudu helposti. Mitä näillä oikeastaan tarkoitetaan.”
Juuri tuo on minua hätkähdyttänyt toteamus, jonka tajusin vasta äskettäin. Eikä se ole jättänyt minua rauhaan. Kansa hokee tuota ”sotahuutoa”, mutta ei tajua sen sisältöä. Jos kirkkokansa olisi tietoinen siitä, mitä se heidän kohdallaan merkitsee, niin kaikki aneemisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys katoaisi saman tien. Kirkkokansa aktivoituisi ja se alkaisi toimia dynaamisesti.
Kirkosta tulisi hetkessä yhteisunnassa voimakkaasti vaikuttava hengellinen voima.
Pekka Veli, käy juuri päinvastoin, koska tämä luterilailainen vanhuskauttamisoppi passivoi kristityn. Tämä näkyy luterilaisessa kilvoituskirjallisuuden suurena puutteena. Tämä on yksi singaali tästä ongelmasta. Uskonpuhdistuksen isät julkaisivat vielä luterilaista kilvoituskirjallisuuta, epäilen sen johtuvan siitä he olivat alunperin katolisen kirkon poikia ja tämän vaikutus näkyi vielä. Pietistinen liike yritti tehdä joitakin korjausliikettä tässä kysymyksessä. Myös aika on tosin muuttunut. Toisaalta kilvoituskirjallisuutta tuotetaan edelleen vanhoissa kirkoissa, koska tämä traditio on siellä elävää.
Oivalsin sen että vain harvat käsittävät mitä tuo sotahuuto sisältää. Miten valtavan suuri merkitys sillä on. Samalla se on vaikeimmin opittavia asioita, mitä kuvitella saattaa. Sen yksinertaiset ja kiteytetyt sanat hämäävät kuulijaa. Monilta menee täysin ohi koko asia ja sitten siirrytään jo seuraavaan. Jolloin aletaan rakentamaan omintakeista ja omiin ponnistuksiin perustuvaa uskon elämää. Näyttää siltä, ettei pyritä edes avaamaan noiden sanojen syvällistä merkitystä. Ikäänkuin ”sotahuudon” lausuminen olisi sama asia kuin kuin se valtava voimavaikutus joka siihen sisältyy ja jota ei koskaan opi kunnolla tuntemaan. Jota sen täden on jatkuvasti opiskeltava ahkerasti.
Tottakai Sami, todella se passivoi kuulijansa, silloin kun sen käsittää väärin. Väärikäsitys syntyy kun kuulija ei pääse oppimaan sotahuudon syvää merkitystä ja valtavaa voimaa. Asiana jota on opeteltava aina vain uudelleen. Oikein käsitettynä se on juuri se innostava potku takapuoleen, joka saa liikkeelle. Väärin käsitettynä se toimii juuri päin vastoin. Juuri noin kuin väität. Eli passivoi.
Pekka Veli olet käsittänyt luterilaisen vanhurskauttamisopin toisella tavalla kuin minä. Minulle se edustaa Raamatun tekstien väärää tulkintaa jolla ei ole vastaavuutta ennen 1500 lukua. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtenäinen kirkkon tulkinta vanhurskauttamisopista on oikea. Ja vastaavasti lutherin tulkinta väärä.
Monet helluntailaiset ilahtuvat lapsikasteen kieltämisen teologiasta ja saavat siitä voimansa. Heidän mukaansa helluntailaiset ovat palanneet alkuperäiseen kasteteologiaan, alkukirkon tilanteeseen.
” Me voimme puhua sekä objektiivisesta että subjektiivisesta pelastuksesta. Objektiivinen pelastus on toteutunut yksinomaan Jeesuksen Kristuksen ansiosta, mutta subjektiivinen pelastus, jota Uuden testamentin kielessä nimitetään myös “vanhurskauttamiseksi”, “pyhitykseksi” ja “pelastukseksi” ahtaammassa merkityksessä, toteutuu objektiivisen pelastuksen seurauksena meidän oman toimintamme kautta, kun pyrimme omaksumaan pelastuksen eli saavuttamaan sen henkilökohtaisine ponnistuksinemme yhteistyössä Jumalan armon kanssa.”
Läitan vielä yhden näkökulman joka liittyy vanhurskauttamis- kysymykseen.
Raamatun mukaan miedän pitää kilvoitella ( tehdä tekoja) pelastuaksemme, laitan muutamia argumentteja tämän käsityksen pohjaksi;
Matt. 5:20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Matt. 7:13–14 Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! (Huom.! Ensin portti, sitten tie!)
Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ”Herra, Herra”, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
Matt. 10:38 Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.
Matt. 12:36–37 Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.
Matt. 16:27 Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.
Matt. 21:43 Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.
– Room. 2:5–6 Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
– 1. Kor. 3:9–17 Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.
– 1. Kor. 9:24 Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!
– 2. Kor. 5:10 Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.
– 2. Kor. 9:6 Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää.
– Fil. 2:12 Tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne.
– Fil. 3:12–15 En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on.
> Luterilaisuudessa näitä paranneeseja ( kehoituksia, lain vaatimuksia, tekoja) ei saa missään tapauksessa yhdistää vanhurskauttavaan uskoon. Nämä nähdään lain tekoina ja ihmisen omana yrityksenä kelvata Jumalalle. Mm. Lutherin Galatalaiskirje jyrkästi torjuu nämä, kun puhutaan vanhurskauttamisesta. Vanhurskauttaminen on objektiivinen julistus toimi taivaan torilla, foorumilla.
Paajanen,
”Raamatun mukaan meidän pitää kilvoitella ( tehdä tekoja) pelastuaksemme, laitan muutamia argumentteja tämän käsityksen pohjaksi;”
Seitsemän esille ottamaasi evankeliumin kohtaa osoitettiin heille,
jotka halusivat/yrittivät noudattaa lakia, eikö niin? Tällöin puhutaan lain vanhurskaudesta, jota juutalaiset yrittivät toteuttaa pelastuakseen.
Room. 2:5–6, ”tekojensa mukaan.”
1. Kor. 3:9–17 kertoo siitä, että ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.” Tätä perustusta ei saa turmella pahoilla teoilla, näin on.
Voittopalkintoa kohti ollaan menossa, mutta palkinnon on itse Herramme meille hankkinut.
10:22 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”. Kristuksen työ kestää, joka siihen perustaa ja uskoo, hän saa elää.
Kuka erottaa omat työt Kristuksen täyttämästä työstä? On käsittämätöntä, että joku voisi lisätä/ ansaita omalla vaelluksella jotain täytetyn työn lisäksi?
Olisi muuten mukava kuulla mitä blogin kirjoittaja ajattelee tästä käydystä keskustelusta, ja onko luterilaisuudessa tunnistettavissa tämän tyyppisiä painotuksia, ongelmia vanhurskauttamisopin kohdalla.
Kari Paukkunen toteat:””Kuka erottaa omat työt Kristuksen täyttämästä työstä? On käsittämätöntä, että joku voisi lisätä/ ansaita omalla vaelluksella jotain täytetyn työn lisäksi?””
Entäpä kun Jeesus parantaa ja ihminen saakin voiman elää Jumalan tahdossa eli ennen rakkaudeton saakin rakkauden ja kykenee rakastamaan Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään?
Siis kysymys onkin oletko valmis luopumaan kaikesta ja seuraamaan Jeesusta JUMALAN VOIMALLA?
Eihän evankeliumissa ole kyse ”lisäämisestä” Jeesuksen täytettyyn työhön vaan sen työn kautta saadun voiman mukaan elämisestä, kuuliaisuudesta.
Ari Pasanen puhuu tässä juuri niin kuin Raamattu opettaa. Ihminen toimii synergiassa yhteistyössä Jumalan kanssa.
Sami Paajanen
”Raamatun mukaan meidän pitää kilvoitella ( tehdä tekoja) pelastuaksemme” Tämä on vaikea lause luterilaiselle: ”tehdä tekoja pelastuaksemme.”
Olet laajasti monilla blogeilla opettanut uskon kilvoittelusta, mutta sen ymmärtäminen on minulle hyvin työlästä, uppoaa hitaasti.
Arin esimerkki toki avaa tätä yhteistyötä, enkä sitä oudoksu, kuuliaisuus on myös hyvä sana tässä yhteydessä. Yli kaiken rakastaminen on selitetty aina niin, että rima on niin korkealla, ettei kukaan siihen kykene.
No, olet aikaisemmin selittänyt, että se riittää, että tekee parhaansa. Ei Jumala mahdottomia vaadi.
Kari Paukkunen jokainen ihmnen joutuu omassa elämässään nöyrtymään siihen ettei ole kuullut Jeesuksen ääntä ja näin elänyt vastoin Jumalan tahtoa.
Ihminen siis syntyy ”sokeana ja kuurona” Jumalan tahdolle ja vasta kun Jeesus parantaa paatuneen sydämen asia muuttuu ja tällöin kysytään kuuliaisuutta kun on saanut Jumalan voiman.
Siis ns ”uskova” voi uhota vaikka kuinka että seuraa Jeesusta, mutta tiukan paikan tullen kieltääkin Jeesuksen kuten Pietari. Tämä ei tarkoita konkreettista kieltämistä vaan teoillaan kieltää eli tekee Jeesuksen sanoja vastaan selittäen ettei ole voimaa.
Kari Paukkunen kirjoitat;
” Olet laajasti monilla blogeilla opettanut uskon kilvoittelusta, mutta sen ymmärtäminen on minulle hyvin työlästä, uppoaa hitaasti.”
Ymmärrän hyvin tuon, luterilaisesta viite kehityksestä käsin. Tekojen merkitys luterilaisuudessa on hyvin ongelmallinen. Luterilaisena et varmasti ole yksin tämän asian kanssa.
”Ari Pasanen puhuu tässä juuri niin kuin Raamattu opettaa. Ihminen toimii synergiassa yhteistyössä Jumalan kanssa.”
”Usko ilman tekoja on kuollut,”
Kristillinen usko pitäisi perustua Korkeimpaan uskovien tiedemiesten ja tutkijoiden tuloksiin, elämämme realismiin. Esim. Lähimmäisen rakkauden ymmärtämisessä ihmisten samanarvoisuudessa.