Kokonaisten kansojen lähetys

 

Kuvassa prinsessa Alice kotona 29.11.2005

Koko loppiaiskausi tammikuun 6. päivästä alkaen aina 12.2.2022 saakka kertoo Jumalan suurten tekojen tunnetuksi tulemista.  Tavoite ei ole sen pienenpi kuin kokonaisten kansojen voittaminen evankeliumin osallisuuteen.  Tähän mennessä kristikunnan yhteyteen on saatu noin kolmannes maailman väestöstä. Vielä on kaksi kolmannesta saavutettavana. Sen puolesta toimikoon kirkko,  koko maailmanlaajuinen Kristuksen omien joukko.

 

SUNNUNTAI 23.1.2022

3. sunnuntai loppiaisesta

Jeesus herättää uskon

Pyhäpäivän psalmi: Ps. 102:16–23

 

 

Tässä muutama näkökohta psalmin ajatusten pohjalta lähtien.

Jumalan asuinsija maan päällä

Psalmissa puhutaan Jumalan taivaallisesta pyhäköstä. Se on Jumalan asuinsija. Sieltä käsin hän katsoo maan päälle meidän ihmisten puoleen.  Pyhäkön olemus on siinä, että Jumala itse asuu siinä.  Niinpä jokainen Herralle pyhitetty huone, jokainen kirkko, on tuon taivaallisen pyhäkön maan päällä oleva vastine. Jumala asuu hänelle pyhitetyssä huoneessa. Jokaisessa kirkossa taivas ja maa kohtaavat toisensa.  Jokainen pyhäkkö on Jumalan taivaallisen temppelin uloke meidän maailmaamme ja elämämme todellisuuteen. Jumala on läsnä.

Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.

Pyhäkössä ihminen tulee Jumalan kasvojen eteen.  Herran sana kohtaa niin puhutun sanan kuin musiikinkin välityksellä. Kirkkotaiteen ja arkkitehtuurin tuoma sanoma täydentää kokonaisvaikutusta. Näin ihmisen mieli keskittyy Vapahtajamme läsnäololle pyhässä liturgiassa ja aivan erityisesti Herran pyhän ehtoollisen lahjassa, Kristuksen itsensä antaessa oman ruumiinsa ja verensä meidän ikuisen elämämme osallisuuden saamiseksi.

Kenenkään ei tarvitse jäädä ulkopuolelle. Kaikki saavat tulla pyhien sakramenttien ja Jumalan sanan osallisuuteen. Kristuksen täytetty sovintotyö ulottuu myös heikoimmalle ja kurjimmallekin. Jumala kuulee vähäisimmänkin pyynnön ja rukouksen ja hänen rakkautensa kuuluu jokaiselle.  Hän on sorrettujen auttaja, leskien ja orpojen apu, jokaista hänen kätensä pyrkii auttamaan.  Hänen sylinsä on avoin jokaiselle.

Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan.

Kirkko tähtää tulevaisuuteen

Evankeliumin lupaus ei ole tarkoitettu vain jollekin ikäluokalle eikä vain jonkun aikakauden ihmisille.  Jokaisen sukupolven ihmiset kutsutaan yhteisestä evankeliumista osallisiksi.  Vanhat ja nuoret, aikuiset ja lapset, työikäiset ja vanhukset, kaikki vauvasta vaariin on kutsuttu kasteen armosta osallisiksi.  Jo aikaisemmin kastetuille rohkaisuna uskoon ja Jumalan lahjana antamaan vanhurskauteen turvautumaan. Vielä ulkopuolella oleville eli kastetta vailla oleville kaikuu kutsu käydä Jumalan kansan eli kirkon yhteyteen pyhän kasteen uutta luovan voiman osallisuuteen, pyhän kristikunnan veljeyteen ja sisaruuteen mukaan tuloon.

Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle,
jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.

Pyhästä kohtaamisesta Jumalan kanssa kumpuaa voima viedä evankeliumia eteenpäin. Tehtävä on suuri. Ovet ovat avoimet. Kutsu kuuluu koko maailmalle: Käykään pyhään palveluun, tulkaa Herran huoneeseen. Käykäämme Jumalan pyhäkköön, taivaan matkalaisiksi, tulevaisuutta rakentamaan, evankeliumia edistämään.  Olkoon tavoite kaikkien kansakuntien yhdistäminen yhteiseen kokoontumiseen kolmiyhteisen Jumalamme nimeen.

Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
kun kansat kokoontuvat yhteen,
kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

Tässä pyhäpäivän introituspsalmi kokonaisuutena luettavaksi

Kansat pelkäävät Herran nimeä,
maan kuninkaat kumartavat häntä,
kun Herra jälleen rakentaa Siionin
ja ilmestyy kunniassaan.
Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan.
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle,
jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
kun kansat kokoontuvat yhteen,
kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

Ps. 102:16–23

26 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Tässä osoitteessa näytetään kolmannen sunnuntain loppiaisesta tekstit sekä esitellään sunnuntain aihetta:

    https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-23-1-2022/

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Tepsa sanoo:

      Kiitos Matias, tämä oli hyvä johdanto ensi pyhän aihepiiriin. 102:20 כִּֽי־הִ֭שְׁקִיף מִמְּרֹ֣ום קָדְשֹׁ֑ו יְ֝הוָ֗ה מִשָּׁמַ֤יִם ׀ אֶל־אֶ֬רֶץ הִבִּֽיט׃

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Pentti

      Kiitos kommentistasi

      On miellyttävää todeta että yhä edelleen olet harrastanut hepreaa. Niin minäkin.

      Olen todennut, miten tuon jakeen 20 sisältämä taivaallisen pyhäkön pyhä -sana esiintyy myös Siinailla rakennetun ilmestysmajan kuvauksissa sekä ilmestysmajan

      pyhää, הַקֹּ֔דֶשׁ , haq-qō-ḏeš,

      että kaikkein pyhintä קֹ֥דֶשׁ הַקֳּדָשִֽׁים , ׃ , qō-ḏeš haq-qo-ḏā-šîm,

      ilmaisevina Jumalan pyhyyden todellisen läsnäolon asuinsijana.

      Panenpa tähän vuoden 1776 käännöksen mukaan koska siinä on niin mukava sanankäyttö

      2. Moos. 26:33

      Ja sinun pitää ripustaman esiripun koukuille, ja paneman todistusarkin sisälliselle puolen esirippua, niin että esirippu olis teille erotus pyhän ja kaikkein pyhimmän vaiheella

      Lukijoillemme tiedoksi, että puhe taivaallisesta pyhäköstä esiintyy myös Heprealaiskirjeessä

      Vuoden 1992 käännös

      Hepr. 9:24 Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme.

      Vuoden 1933 käännöksen mukaan puhutaan jopa yksityiskohtaisemmin ei vain pyhäköstä vaan kaikkein pyhimmästä

      Hepr. 9:24 Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Kaikkein pyhinpään.

    Pompeius meni, valloitettuaan Jerusalemin, röyhkeästi myös kaikkein pyhimpään, mutta ei ottanut sieltä mitään, ei siellä pljon mitään ollutkaan, ainoastaan lainarkku ja kultainen kynttilänjalka Menora.

    Jos kristityt olisivat alunperin ajatelleet, että kaikkein pyhin on taivaassa, niin miksi ristretkeläiset menivät valloittamaan alueita noilla seuduilla. Miksi perustivat maallisen Jerusalemin kuningaskunnan.

    Kristillinen Jerusalemin kuningaskunta ei sitten kuitenkaan kestänyt ajan haasteissa ja ihmisten sotavasymyksessä uskon puolesta, vääräuskoisia vastaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Islam on jo syntymästään asti ollut samaan aikaan uskonto, sosisaalisen elämän muoto, elämänfilosofia, poliittinen aate ja valtiollinen tekijä. Niitä ei eroteta toisistaan periaatteellisella tasolla, vaikka toki käytännön tasolla ovatkin tietoisia minkä puolen näkökulma hallitsee missäkin tilanteessa.

      Islamilainen maailmanvalta oli noin sata vuotta syntymänsä jälkeen levinnyt nykyisestä Intiasta aina Espanjaan ja Marokkoon asti. 1300 -luvulla nimenomaan islamilaisten kansanjohtajien hallitsema nykyinen Espanja oli keskiajan merkittävin kulttuurikeskus koko Euroopassa.

      Ristiretkien järjestäminen oli siis vastaus islamin poliittiseen paineeseen kristinuskoa tunnustavia valtioita vastaan. Mutta kuten sodissa tuppaa käymään, niin myös ristiretkien yhteydessä esiintyi mieletöntä väkivaltaa. Tuohon aikaan nimittäin ei tehty mitään suurempaa eroa sotilaiden ja siviiliväestön välillä, vaan kaikki sotilaallisesti vastaan asetttuneestä väestä koettiin viholliseksi olipa sitten sotilas tai siviili. Vain sellainen käytännön tarkoituksenmukaisuus oli käytössä että jos jollain ei ollut aseita ja sotajoukoilla oli kiire niin kansaa säästettiin, samaten ne jotka ”antautuivat” eli siis rupesivat palvelemaan sotajoukkoja ruokaa ja muita tarvittavia palveluita antamalla.

      Jos tarkastellaan tilannetta pitkän aikavälin historian kannalta, niin nykyiset länsimaiden hyökkäykset arabivaltioiden kimppuun niin Libyassa kuin Irakissakin jne tai muutoin muslimivaltion pommitukset kuten Afganistanissa ovat vain jatkoa noille jo yli puolitoista tuhatta vuotta vanhoille sotatoimille. Kierre on ollut menossa jo vuosisatoja. Joku asia on kostettu kovasti. Tämä puolestaan on kostettu toiselta puolelta. Tämä taas on kostettu toiselta puolelta jne jo satoja vuosia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kristityt vain jatkavat psalmin 102 ajatusta siitä, että Jerusalemin temppeli on vain taivaallisen temppelin varjo. Mutta tällaisenakin todella merkittävä Jumalan reaalisen kohtaamisen paikka.

      Sama ajatus oli jo Jaakobin unella Beetelissä. Siinäkin taivas ja maa yhdistyivät, kun enkelit toimivat maan päällisen jumalanapalveluspaikan ja taivaallisen temppelin välisiä askelmia pitkin kulkien kertomassa ihmisten asiat Jumalalle ja Jumalan asiat ihmisille. Näin Beetelistä tuli sitten erittäin merkittävä jumalanpalveluskeskus. Se oli pohjoisen valtion eli Israelin tärkeimmän temppelin pyhyyden kuvaus. Jumala pitää huolen kansastaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Temppeliä ja kaikkein pyhintä ei ole ollut kahteentuhanteen vuoteen ja kuitenkin juutalaisuus on pysynyt koossa. Eikä heillä ole pappejakaan paimentamassa, mutta lauma kuitenkin tuntee toisensa ja paimenensa. Mikä se on juutalaisuuden salaisuus, se kiehtoo minun mieltäni edelleenkin.

    Salomo sanoi, ettei taivasteen taivaatkaan ole kyllin suuret sinun asuisijaksesi, kuinka sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut. Katso kuitenkin tämän temppelin puoleen, koska olet luvannut nimesi asuvan siinä.

    Kun temppeli tuhottiin, ehkä nimi siirtyi ihmisten sydämiin ja näin heistä tuli Jumalan nimen kantaja ja se aiheutti paljon kärsimystä heille, Jeesuksen tuntevat pahat henget kävivät kimppuun ja raatelivat, kuten Apostolien teoissa kerrotaan Efesossa tapahtuneen. Tämän nähtyään kaikki pelkäsivät ja kääntyivät kristityiksi. ……..

    Luin tuon Psalmin, mutta en nähnyt siinä mainintaa temppelin olevan taivaallisen varjo.

    Platonin ideopissa on ajatus siitä, että näkymättömässä ideoiden maailmassa on täydellinen malli kaikesta mitä maan päällä on, siis niin sanottu prototyyppi ja kaikki täällä on vain kopioita siitä, mitä siellä on täydellisenä. Jota koskaan ei voi nähdä. voi nähdä vain sen ilmentymiä.

    Kuten esimerkiksi sana kauneus, kukaan ei koskaan voi nähdä itse kauneutta, voi nändä vai sen ilmentymiä, kuten kukat, naiset, lapset, hyvyys, ilo, onnellisuus, tanssi, kesä, ja kukkivat puut, jotka ovat kauneuden ilmentymiä. Mutta itse kauneutta ei kukaan voi koskaan nähdä.

    Kristillinen/taivaalinen temppelimalli tuntuu olevan,- ainakin minulle, vastenmielinen – , koska jalokivin koristellut portinpielet, kultaiset rakennuksen ja kristallikadut, eivät houkuttele minua, mutta monia voi houkutella. Liukastella nyt kristallikaduilla, ei kiinnosta. Olen luontoihminen.

    Miksi se muuten on temppeli, eikä kirkko? Siis taivaallinen kirkko.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kerrot, ettet tuosta kohdasta Ps. 102: 20 löytänyt taivaallista temppeliä. Ennen tämän blogin kirjoittamista tutkin psalmia erittäin monilla käännöksillä yhteensä 38 eri kielellä.

      Toisissa käännöksissä ja eri kielissä tuo Pentin esille paneman hepreankielisen sanan

      qā·ḏə·šōw

      קָדְשׁ֑וֹ

      of His sanctuary

      vastine on annettu milloin pyhäkkö -sanalla ja milloin yleisesti ottaen ympäripyöreämmällä ilmaisulla Jumalan taivaallisesta asuinsijasta. Sisällöllisesti näiden käännöksissä olevien sanojen erilainen käyttö ei muuta sitä perustavaa näköalaa, että missä Jumala asuu siellä aina on kaikkein suurin pyhyys paikalla, itse Pyhyys, joka pyhittää kaiken, niin pyhäkön kuin pyhät esineet kuin myös koko pyhän kansan eli pyhän yhteisen kirkon, joka on suora jatkumo jo Aabrahamille lahjoitetusta uskon vanhurskaudesta.

      Koko tuon Pentin esille tuoman lauseen teksti on sana sanalta nähtävissä osoitteesta ( suomenkielisen jaejaon mukaan 20, englanninkielinen jae 19.)

      https://biblehub.com/interlinear/psalms/102-19.htm

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kun Jerusalemin temppeli hävitettiin vuonna 70, niin sen jälkeen juutalaisuuden johtoon eli paaviksi valittiin Hillel I, joka johti juutalaisuutta erittäin tarmokkaasti, jopa lähes diktaattorisesti. Tämä antoi juutalaisuudelle vahvan keskinäisen rakenteen, mikä auttoi synagogien pitämistä hyvässä järjestyksessä ja sen mukana elinvoimaisina myös vaikeampina aikoina.

      Paavi myös vahvisti kalenterin jokaiselle vuodelle erikseen. Aikaisemmin tämän oli hoitanut ylipappi. Aina nämä tiedot eivät menneet perille, joten paikallisesti kalenterit saattoivat olla hyvinkin erilaisia. Vasta 300 -luvun loppupuolella paavi Hillel II julkaisi laskelmia, joiden avulla eri puolilla maailmaa olevat juutalaiset saattoivat viettää juhlia lähestulkoon samoihin aikoihin.

      Kun paavin virka sitten lakkautettiin 500 -luvulla, niin juutalaisten synagogien rakenne oli jo vakiintunut niin hyvin, että kansan yhtenäisyys ei enää ollut uhattuna. Paikallisten synagogien sisäinen järjestys toimi ja liturgiakin oli saatu selkeäksi. Oli myös saatu juutalaiseen tapakulttuuriin kuuluvat näkökohdat kuntoon, joten juutalaiset saattoivat jatkaa olemassaoloaan joutumatta hajalleen ja sellaiseen liittyvää vaaraa kokonaan menettää identiteettinsä muiden kansojen keskuudessa.

      Tässä pieni katsaus niihin ilmiöihin, jotka edesauttoivat juutalaisia selviytymään av -kuun 9. päivän menetystä, kun Jerusalemin toinen temppili hävitettiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”Jumalan taivaallinen asuinsija” ei vielä tarkoita, että puhutaan taivaassa olevasta temppelistä.

    Meillä on tapana sanoa jostakin, joka on ihana, tai kaunis, tai upea, että se on jumalainen, tai taivaallinen, mutta se ei tarkoita, että se on taivaassa.

    Toinen taivaallinen on maa itse, luonto, koska se on maanpäällinen, ja me näemme taivaan, meillä on taivas yllämme, emme ole taivaaton, kun taas maanalla, manalassa olevilla ei ole taivasta, siellä ei päivä paista, eikä kuu kumota. Siellä ei siis ole elämää, jos ei pieneliöitä lasketa, ei valoa, ei taivasta, eikä taivaallista valtakuntaa, jos ei ikiunta pidetä valtakuntana, joka hyväksyy kaikki armollisesti pimeään syliinsä ja jauhaa ne maaksi ja mulaksi.

    Pyhyydestä minä en mitään tiedä, luulen sen olevan äkillinen mielentila, joka voi syntyä jostakin sanoista, jotka osuvat juuri siihen mihin ne on tarkoitettukin, éli tunteisiin, tai asiaan, joka siinä hetkessä on ihmiselle ajankohtainen ja koskettava, ja jostakin tulevat ne sanat, jotka tuntuvat kuin ne olisivat juuri itselle ja siihen tilanteeseen osuvat ja sopivat. Siitä syntyy hetkellinen ikäänkuin valaistuminen ja oman tilansa uudelleen ohjautuminen, pois esim. surusta tai murheesta. Tavallaan ylösnousemus murheen alhosta. Jotain tällaista olen kokenut, eikä siihen tarvita erityisiä huoneita, eikä välimiehiä, riittää kun ’antennit’ ovat oikeaan suuntaan viritetty.

    Sanoilla on merkitystä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos mielenkiinnosta käsittelemääni aihetta kohtaan. Kiitos kommenteistasi.

      Jatkoa taivaallisen ja maallisen temppelin yhteenkuulumisesta taivaassa asuvan Jumalan asumiseen maan päällä olevassa temppelissä asumiseen. Saman asumisen eri ulottuvuuksien tarkastelua yhden Jumalan kaikkialla läsnä olemisen todellisuuden avaamiseksi.

      Nikean uskontunnustus kokoaa luomisen tapahtuman kokonaisvaltaisuuden sanoen, että Jumala on luonut sekä näkyvän että näkymättömän maailman.

      Nikean uskontunnustus

      Me uskomme yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

      Näkymättömään maailmaan kuuluvat enkelit ja muut taivaassa asuvat henkivallat.

      Näin myös jokainen pyhä rakennus maan päällä on taivaassa olevan pyhäkön aktualisointi meidän keskuudessamme. Jumalan taivaallinen asuminen eli hänen taivaassa oleva pyhäkkönsä pyhyys toteutuu jokaisen pyhän rakennuksen pyhyydessä.

      Salomonin sana Jerusalemin ensimmäisen temppelin vihkiäisissä kuvaa saman ilmiön todellisuutta meidän maailmassamme toimivan pyhän kannalta. Jumalan läsnäolon todellisuus on paljon isompi, kuin mitä yksikään ajallinen tai maan päällä oleva rakennus voi pitää sisällään. Tämä siis ainoastaan ylistää sitä, että Jumala on enemmän kuin mitä me milloinkaan voimme ymmärtää. Mutta tämä ei silti vähennä Jumalan läsnäolon todellisuutta ja reaalisuutta meidän keskellämme olevissa kirkkorakennuksissa. Päin vastoin. Juuri valtaisan yli kaikkien avaruuksien ulottuvan valtasuuruutensa takia Jumala voi olla läsnä jokaisessa kirkossa, jokaisessa rukoushuoneessa, jokaisessa pyhään käyttöön vihityssä huoneessa.

      1.Kuningasten kirja kertoo tästä

      Ensinnäkin Salomo sanoo, että temppeli on tarkoitettu Jumalan asunnoksi. Jumala siis on niin kokonaisvaltaisesti läsnä pyhäkössä, että voidaan sanoa hänen asuvan temppelissä.

      8:13 Minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä iäti.

      Toiseksi Salomo sanoo, että Jumala asuu taivaassa. Tämä ei ole vastakohta hänen maallisessa temppelissä asumisen kanssa vaan kertoo ainoastaan Jumalan äärettömästi laajemman ulottuvuuden kun ei edes taivaatkaan ja niiden temppeli eli siis Jumalan asuinsija taivaassakaan ei riitä kuvaamaan Jumalan rajattomuuden koko olemusta.

      8:27 Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!

      Tämä rajaton ulottuvuus ei suinkaan vähennä hänen vaikutustaan nimenomaan maan päällä olevan pyhäkön kautta vaan monin sanoin Salomo kuvaa, miten juuri tämän maan päällä olevan temppelin todellisuus merkitsee Jumalan maan päällä asumista. Tämä asuminen merkitsee, että Jumala kuulee kansansa rukoukset.

      8:29 ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta sinä olet sanonut: ’Minun nimeni on asuva siellä’, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

      Jumalan asuminen temppelissä merkitsee myös Jumalan armollisuuden ojentamista ihmisille. Jumalan asuminen merkitsee syntien anteeksiantoa.

      8:30 Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

      8:39 niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee niin, että annat jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä – sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet

      Kaiken tavoitteena on se, että Jumala saa täyden kunnian ihmisten keskuudessa. Aito ja todellinen jumalanpalvelus yhdistää ihmisen iankaikkisen, kaikkivaltiaan ja rakastavan Jumalan kanssa. Ihminen saa elää Jumalan yhteydessä.

      8:43 niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.

      Tämä Jumalan läsnäolon todellisuus sisältää jo Vanhan testamentin puolella näköalan ulottumista kaikkiin maailman kansoihin. Tämän koko maailmaan ulottuvan näköalan toteutuminen tapahtui sitten Jeesuksen sovitustyössä, jonka hän teki koko ihmiskunnan puolesta ja josta sitten armon sanomaa julistetaan kaikkialle maailmaan eli tulemme blogini ajatukseen maailmanlaajuisen lähetystyön voitokkaaseen eteenpäinmenoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Tuonela on Raamatun nimitys kuolleiden asuinsijoista. Asian kokonaisvaltainen valottaminen vaatisi kokonaisen kirjan kirjoittamista. Siksi otan tähän vain muuutaman näkökulman.

      Saulin tapaus

      Saul meni henkienmanaajan luo kysymään kuolleen Samuelin neuvoa, mutta se koituikin vain hänen tuomiokseen. Meidän asiamme ei siis ole pyrkiä minkäänlaisiin kuolleiden ihmisten kanssa uudelleen yhteyttä tavoittelemaan.

      Se mitä joku surutyönsä aikana kokee läheisensä olevan lähellään ei ole Saulin tapauksessa kuvattua henkien esille manaamista, vaan aivan eri tavalla edesmenneen läheisen rakkaan muiston vaalimista niin intensiivisesti, että voidaan kokea jopa hänen läsnäolonsa jossakin tilanteessa.

      Astui alas tuonelaan

      Uskontunnustuksessa sanotaan, että Jeesus astui alas tuonelaan. Tällä kerrotaan, että Jeesus meni julistamaan jo edesmenneille sovintotyönsä voittoisaa sanomaa. Kuolema on voitettu ja elämä on voittanut. Koko maailma, myös ennen Jeesusta eläneet on otettu Jumalan armotalouden piiriin.

      Tämä merkitsee, että Jumalan kaikkivaltius ulottuu taivaan kirkkaudesta meidän maailmaamme ja edelleen jopa tästä maailmasta pois siirtyneihin asti. Jumalan kaikkivaltiuden takia myös kuolleet ovat hänen edessään yhtä todellisia kuin elävät.

      Luukkaan evankeliumi:

      20:38 Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.

      Lopullinen voitto kuolemasta ja tuonelasta

      Kerran Kristuksen tullessa takaisin täydessä kunniassaan nähdään tämä Jumalan kaikkivaltiuden voitto kuolemasta siinä, että kuolema ja tuonela henkivaltoina saavat täydellisen lopun. Niiden loppu on täydellinen, tulessa palaminen koska niillä ei enää ole käyttöä ja ikuinen kertomaan siitä etteivät ne enää milloinkaan pääse meitä ihmisiä vahingoittamaan.

      Näin kuolema on voitettu ja ikuinen elämä on Jumalan kansan osana. Tuonela on tyhjennetty kun kaikki kansat on herätetty kuolleista koko maailman hallitsijaa Jumalan kirkkaudessa ja kunniassa esiin tulleen Kristuksen valtaistuimen eteen.

      Ilmestyskirja:

      20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

      Sanoma siis on ettei kuolemalla ja tuonelalla henkivaltoina enää ole mitään valtaa Jumalan ihmisiin, koska kuoleman kuoleminen eli siis toinen kuolema on tehnyt lopun kuoleman otteesta ihmiskuntaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Olen miettinyt tätä hokemaa; ’ kuoleman voittaminen kuolemalla,’ koska kuitenkin pitää kuolla, eihän kuolema mihinkään ole kadonnut. Jeesuskin kuoli, vai nukkuiko hän?

    Eenokin kirjassa on ikäänkuin persoona, jonka nimi on ’päivien pää’ ja melläkin on kuolema kuvattu luurankona, joka viikatteen kanssa niittää viljaa ja noutaa ihmisen poikia maan-alisiin valtakuntiin. Ja yleisestikin uskotaan, että on olemassa ’päivien määrä’ kunkin kohdalla.

    Jos sitten hakeutuu kuolemaan omatoimisesti, kuten Jeesus, on ikäänkuin voittanut viikatemiehen, eli kuoleman. Kun kuolema tulee, se ei löydä enää noudettavaa, joka katosi ennen päiviensä määrää.

    Kuoleman voittaminen kuolemalla on ollut ennenkaikkea sotilaille tarkoitettu innoittaja, kun pelko on saanut monet vapisemaan ennen hyökkäystä. Vespasianus esimerkiksi sanoo joukoilleen; – On kunniakkaanpaa kuolla sotakentillä sankarina, kuin elää vanhaksi ja raihnaiseksi, ja menettää näin miehinen kunniansa.

    Tämän takia sotilaat ovat olleet innokkaita lähtemään ristiretkille, kun Paavi on vielä etukäteen antanut synnitkin anteeksi.

    Matias ”Jumalan kaikkivaltiuden voitto kuolemasta siinä, että kuolema ja tuonela henkivaltoina saavat täydellisen lopun.”

    Hän voisi kyllä vähän miettiä tätä kapinaa itseään vastaan, koska kuolema on hänen luomuksensa, ja ihminenkin tajuaa, että kaikki emme voi tänne mahtua.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos kommenteistasi

      Käsittelen useammassa osassa eri kohtia

      Aloitan Titus Flavius Caesar Vespasianus Augustus entinen . Titus Flavius Vespasianus, 17.11.9 – 23.6.79, Rooman keisarina 1.7.69 – 23.6.79. Hän oli oman aikansa pätevin sotajoukkojen johtaja. Yleensä tällaiselle ei annettu käyttäväksi valtakunnan vahvinpia sotajoukkoja, koska pelättiin tällaisen yhdistelmän johtavan entisen keisarin kaatumista ja tämän uuden johtajan tuloa uudeksi keisariksi.

      Juutalaissota 66-74 jKr. oli kuitenkin imperiumille niin suuri riski, kun viljakuljetukset Egyptistä Roomaan keskeytyivät juutalaisten estäessä laivojen kulun Itäisellä Välimerellä. ( Tuohon aikaan laivojen piti liikkua rannikoiden lähellä suunnistuksen takia.)

      Vespasianus pani välittömästi roomalaisen sotakoneen toimimaan ja aloitti pyhän maan valloituksen. Sitten hän antoi joukot pojalleen Titukselle ja kiirehti Roomaan tekemään vallankumouksen ja nimitytti itsensä uudeksi keisariksi. Tiitus valtasi Jerusalemin ja temppeli tuhoutui 9. päivä Av -kuuta, kuten aikaisemmin edellinenkin temppeli.

      Vespasianuksen jälkeen keisariksi tuli hänen Poikansa Titus.

      Vespasianuksen puheen: ”On kunniakkaanpaa kuolla sotakentillä sankarina, kuin elää vanhaksi ja raihnaiseksi, ja menettää näin miehinen kunniansa.” ei mitenkään viittaa kuoleman jälkeiseen elämään, vaan liittyy ainoastaan roomalaiseen kunnia -käsitteeseen.

      Oli miehuullista pitää huoli omasta kunniastaan. ”Virtus”, ”miehuullisuus”, ”urhoollisuus”, oli antiikin roomalaisten suurimpia perushyveitä. Siihen liittyi myös moraalisen moitteettomuuden aspekti. Virtus personifoitiin myös jumalattareksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Puheet ”päivien määrästä” ei myöskään liity mitenkään ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän kysymyksiin, vaan kertoo ainoastaan, että elämämme täällä maan päällä kestaa oman aikansa. Kun ihminen lopulta tulee elämänsä loppuun, niin voidaan todeta että tässä oli hänen päiviensä määrä. Terveellisellä elämäntavalla elämä täällä maan päällä voi kestää pidempään ja holtittomalla elämänmenolla menettää terveytensä ja loppu kohtaa nopeammin. Mutta tällä ei ole muuta tekemistä ihmisen iankaikkisuusnäköalan edessä kuin vain sen toteaminen että jokaisen elämässä ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan se hetki että elämä lakkaa ja ruumiin maatuminen alkaa omaa tahtiaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Lauselma ”kuolemalla kuoleman voitti” tarkoitetaan sitä, että Jeesuksen ristinkuoleman tuloksena koko maailma tuli sovitetuksi Jumalan kanssa. Tämä merkitsee, että hänen ylösnousemuksensa sitten osoittaa mihin tämä sovituskuolema johtaa: Se antaa ruumiin ylösnousemuksen jokaiselle Jeesuksen seuralaiselle. Kirkko saa odottaa sitä hetkeä jolloin Vapahtajamme tulee noutamaan meidätkin ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään taivaan kirkkaudessa.

      Jeesuksen kuolema oli se hetki, joka toi ratkaisevan voiton Jumalan valtakunnalle. Synnit anteeksi annettuina häviää myös syntiinlankeemuksen kirous: ”Synnin palkka on kuolema.” Koska synnit on sovittu ja ihminen on otettu Jumalan lapseksi, niin Kristuksen takaisin tullessa tämä lupaus toteutuu näkyvällä tavalla. Vielä tämän maailmankauden aikana tämä ei tule näkyviin, vaan vielä tämän maailman elämässä elämme uskon varassa. Usko vaihtuu näkemiseen Kristuksen takaisintulon täydessä kunniassa.

      Jeesuksen kuolema oli todellinen kuolema. Niin myös hänen ruumiillinen ylösnousemuksensa oli todellinen ylösnousemus. Samalla tavoin mekin kohtaamme vielä tämän elämän ajan kuolemamme, mutta Kristuksen takaisin tullessa yhtä reaalisen ja todellisen ruumiin ylösnousemuksen, kuin Vapahtajamme aikoinaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Elämä on Jumalan luomus. Jumala loi elämän hyväksi. Siksi saamme rohkeasti iloita kaikesta hyvästä mitä elämässämme kohtaamme. Jumalan hyvyydestähän tämä vain todistaa.

      Sen sijaan syntiinlankeemus oli kapina Jumalaa vastaan. Tämän syntiinlankeemuksen seurauksena sitten tuli esille myös sen tekemisestä seurannut rangaistus: Kuolema. Kuolema siis ei ole sanan varsinaisessa mielessä Jumalan alkuperäinen työ, vaan Jumalan tekojen pilaamisesta seurannut kirous, joka paljastaa kuinka vakavaa on rikkoa elämän lakia ja toimia Jumalan kieltojen vastaisesti. Rangaistus on reaktio lankeemuksen aiheuttamaa turmiota vastaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Edelliseen liittyen on joku sitten ryhtynyt kyselemään, että jos ihmiselle on’ päivien määrä’ annettu, mutta kuolee aikaisemmin, esimerkiksi sodassa, onnettomuudessa, tai oman käden kautta, että missä hän on sen väliajan, eli kuolemansa ja päiviensä pään välisen ajan.

    Päivien päätä ei nimittäin uskovaisen mielestä ihminen voi määrätä, juuri siksi meillä ei suosita esim. eutanasiaa, aborttia tai omaehtoista elämästä poistumista.

    Joutuuko hän vaeltamaan haamuna ihmisten keskellä, rauhaa saamatta, tai seisomaan jossain välitilassa, pääsemättä eteenpäin tai taaksepäin, jota ei pidetä hyvänä paikkana, sen vankilan omaisesta, ahtaasta luonteesta johtuen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kysymykseesi välitilasta kuoleman ja ylösnousemuksen välillä voisi vastata pitkästikin. Useinkin se on syntemaattisten teosten viimeisiä aikoja käsittelevän osaston yksi kohta.

      Tässä yritän esitellä lyhyen yhteenvedon. Välitilassa ihmisen ruumis ja henki ovat toisistaan erossa. Tämä erilleen meno on tapahtunut kuolemassa. Jumalan omalle eli siis kastetulle uskovalle se on ilon ja onnen aikaa, kun luottavaisin mielin saa odottaa edessä olevaa täyttymyksen aikaa. Jumalattomalle puolestaan se on tulevan tuomion odotusta vailla toivoa.

      Kristuksen takaisin tullessa kristikunnalle eli siis Kristuksen joukkoon kuuluvile ruumiin ylösnoussa ihmisen henki uudelleen yhdistyy ruumiiseen ja ihminen saa astua täyttymyksen riemuun taivaan iloon. Mutta jumalattomalle puolestaan tulee iankaikkisen kadotus lopulliseksi kohtaloksi.

      Tämä on pelkistetty ja hyvin ylimalkainen esitys välitilan olemuksesta ja luonteesta. Yksityiskohtaisempi tutkiminen vaatisi huomattavasti laajemman tarkastelun kustakin vaiheesta ja niiden luonteesta Pyhän kirjan antaman aineksen ja kirkon perinteen tuoman kahden vuosituhannen aikana kehittyneen tutkistelun antamien tulosten äärellä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Vanhoissa kansanuskonnoissa on eri kultuurien keskuudessa esiintynyt hyvinkin erilaisia tulkintoja kuoleman jälkeisestä elämästä. Kun näitä kaiken lisäksi on eri porukoissa ruvettu tulkitsemaan kunkin sakin omissa piireissä, niin tuloksena on lukematon määrä erilaisia tarinoita ja olettamuksia, joihin kuuluvat myös puheet liikkuvista luurangoista kuolleitten tai kuoleman lähestymisestä, sirppimiehen saapumisesta, haamuista ja erilaisista kummittelevista levottomista kuolleitten hengistä jne. lukematon määrä erilaisia kansantarinoita, osa lähempänä jotain muinaista mytologiaa, osa vain kuulijoitten pelotteluksi keksittyjä kauhutarinoita, joita voi verrata nykypäivän kauhuleffojen efektien luomiseen katsojien kutkuttavaksi pelotteluksi keksittyjä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    ”Mutta tällä ei ole muuta tekemistä ihmisen iankaikkisuusnäköalan edessä ”

    Vespasianuksen nimi on kyllä hyvin säilynyt, kuten myös Tiituksen, vaikka hän kuoli nuorena, mutta kuka muistaa yhdenkään sotamiehen nimen, hehän sotivat päälliköidensä puolesta ja nimissä. Ihminen elää niin kauan kuin hänet muistetaan, siksi monet haluavat tulla kuuluisiksi, erikoisiksi henkilöiksi. Ennen muinoin kuolemattomaksi pääsi tappamalla pajon ihmisiä. Hei olivat sankareita, vaikka muut kuten sotilaat, tekivät työn.

    Monet haluavat tulla ikuisiksi, jonkun toisen nimen kautta, kuten vaikka jeesuksen nimen, mutta kuten siellä on sanottukin, se on vain Jeesuksen nimi joka säilyy,” et elä enää sinä vaan Jeesus sinussa. ”

    Minun pohdintani ei kuitenkaan koskenut iänkaikkisuutta, vaan sanontaa ’kuolemalla kuoleman voitti. ’ joka vielä jatkuu käsittämättömällä lauseella, kuten; ’Haudassa oleville elämän antoi.” Jos henki on lähtenyt odottamaan ruumiin ylösnousemusta, kuten kerrot, niin kumpi niistä elää, kun sanonta kuuluu: ’ henki se on, joka eläväksi tekee.’ Jos haudassa olevalla ei ole henkeä, niin kuolluthan se on. Hengetön.

    Kuten varmasti huomaat, nämä kirkon sutkaukset ovat täysin hölmöjä puupää hokemia, ei niillä mitään tee. Toinen lause kumoaa toisen. Niitä ei ymmärrä edes kirkon vaivaisukko, ja siksi se seisookin käsi ojossa silmät ymmyrkäisinä, kuin apua pyytämässä.

    Jos me julistamme ilosanomaa, eli Rauhan sanaa, ei kuoleman rauhan, vaan Rauhan maailmassa, maailman Rauhan, jos Rauha pääsee vielä vallitsemaan, silloin me voimme elää ikämme kaiken, eli päiviemme määrän. Jos muutenkaan emme tuhoa maailmaa, voi elämä täällä olla myös ikuista. Sukupolvet tietysti vaihtuvat, niin ihmisillä, kuin eläimilläkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos pohdiskelujesi esittelystä

      Mielestäni kuvaat hyvin kuuluisuuden kummallista luonnetta, toiset tekevät työt ja toiset saavat kunnian. Samoin kuvaat sukupolvien ketjun ja meidän ajallisen elämämme kulkemisen tässä maailmanajassa.

      Minä puolestani kuvasin noiden ilmausten hengellisen sisällön, sen mikä tulevaisuus meitä odottaa kuolemamme jälkeen ja erittäinkin Kristuksen takaisin tullessa.

      Kun henki jättää ruumiin, niin silloin heki jatkaa elämäänsä pelkästään henkenä. Jumalan kansalle tämä on jo iankaikkisen elämän odotusta ja siksi täynnä rauhaa ja onnen täyttymyksen koittamisen lähetystymistä Jumalan edessä, eli siis taivaan esimakua.

      Saarnaaja:

      12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.

      Ruumis mätänee eli siis hajoaa alkuaineisiinsa, ”tomu palajaa maahan”, mutta Jeesuksen tullessa takaisin se herätetään uudelleen eloon. Uuden ylösnousemusruumiin luonnetta kuvaa Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemuksen jälkeinen ilmestyminen.

      Samaan aikaan jotain aivan uutta, niin että hän saattoi samaan aikaan ilmestyä sekä Emmauksen tiellä Kleopaalle että Simonille Jerusalemissa ja mitään tunkeutumista tarvitsematta ilmestyä opetuslasten keskelle, vaikka ovet olivat lukittuina.

      Ja samaan aikaan niin konkreettisesti, että hän saattoi syödä opetuslastensa kanssa ja saattoi antaa sittemmin Intian apostolina vaikuttaneelle Tuomaalle kätensä ja kylkihaavansa kosketeltavaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    ”Kristuksen takaisin tullessa kristikunnalle eli siis Kristuksen joukkoon kuuluvile ruumiin ylösnoussa ihmisen henki uudelleen yhdistyy ruumiiseen ja ihminen saa astua täyttymyksen riemuun taivaan iloon.”

    ”Frashokeretina” tunnettu, ” Ihanaksi saattaminen” on peräisin Avestasta, Zarathustran opeista. joita sanotaan Gathoiksi. .” Viimeinen tuomio tapahtuu ylösnousemuksen päivänä, yksilön sielun kärsimys johtuu sen mukaan siitä, että se on veraantunut Jumalasta ja Jumala ei suinkaan langeta tuomioa, vaan ihminen itse tekee sen. ” Minä lisäisin tähän vielä vieraantumisen luonnosta, koska luonnon kautta saatu yhteys Luojaan on taattu, ja onhan se ihmisen oma syy, jos luonto meitä rankaisee huonosta kohtelusta johtuen. Metsäluonnon henkeä, eli ilmaa, kannattaa henkäillä runsain mitoin, se virkistää ja elävöittää puhtaudellaan. Ruokahalu palaa, uni maistuu, stressi laukeaa ja huolet saavat uuden näkökulman.

    Puut syödä rouskuttavat kaiken hiilidioksidin mitä yläpuolelta mahdollisesti sataa, ja antavat näin meille puhtaan hengitettävän ilman oksien suojassa. Puut ovat meidän suojelusenkeleitä, ne keräävät meidän ajatuksista ahdistukset ja huokailevat ne kevät-tuulen mukana pilvilauttojen vietäviksi, ja avaruuksien kadotettavaksi.

    ” Kertokaa kaikille maailman ihmisille, että he saattavat nändä yhtä lailla kätkettyä kuin näkyvääkin. Mikä hyvänsä on kirkasta ja täynnä valoa, tietäköön he silloin katsovansa minun kunniani kirkkautta…olittepa te näistä kahdesta maailmasta kummassa tahansa, minun valoni ulottuu kaikkialle. ” ( Zartusht_ Namah )

    ” Joka ei kunnioita Maa-emoa, käyttäytyy paljon huonommin kuin paha ihminen ” ( Gathat; Yasna 51-56) ( lainaukset kirjasta; ’Ikiaikojen Viisaus’ )

    Raamatussakin tunnettu Perian kuningas Kyyros, eli aikana jolloin Zarathustralaisuus oli Persiassa vallitsevana uskontona.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Persialaiskaudella juutalaiset saattoivat palata takaisin isiensä maalle. Vain osa siirtolaisista palasi vanhoille juurilleen. Monet jäivät jatkamaan elämäänsä Babyloniassa.

      Esran ja Nehemian kirjat kuvaavat tuon persialaiskauden alkuaikojen mielialoja. Välttääkseen sekaantumisen muihin kansoihin ja sen mukana välttääkseen isien uskonnon sekaantumisen ympäröivän maailman palvomien epäjumalien mukaan menoon juutalaisuus tiukensi otettaan juutalaisten ja muiden kansojen välisiin avioliittoihin. Tuossa tilanteessa kyseessä oli reaktio, joka oli tuon hetken tarpeiden sanelema.

      Mutta kuten blogini psalmikin osoittaa, tuo aika ei kuitenkaan rajoittanut Jumalan toimivaltaa koko maailmankaikkeuden Jumalana. Jumala on luonut sekä taivaan että maan. Siksi hänen ylistyksensä pitää ulottua jokaiseen kansaan ja jokaisen ihmisen sydämeen ja huulille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Selvennös. Siis Persian kuningas Kyyroksen aikana oli uskontona Zarathustralaisuus. Kyyroksen muistamme raamatusta, yhtenä Messiashahmona, koska hän vapautti Israelilaiset maanpakolaisuudesta palaamaan maahansa, rakentamaan temppeliä Jumalalle. Hän kunnioitti heidän Jumalaansa. Käski myös palauttaa heille kaikki temppelikalleudet, jotka heiltä oli ryöstetty.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Tekstit, joissa Kyyros mainitaan Jesajan kirjassa luvuissa 40 – 55 heijastavat tilannetta pakkosiirtolaisuuden viimeisiltä ajoista sekä persialaisvallan juuri alkaneen uuden kauden antamasta haasteesta.

      Ajatuksellisesti ne ottavat huomioon tilanteen muuttumisen ulkonaisesti, mutta ideologisesti ne soveltavat pyhän kansan keskuudessa olevaa vanhempaa Messiaan odotusta uuden tilanteen ymmärtämiseksi. Tämä vanhempi perinne puolestaan oli enemmänkin joutunut uudelleen tulkinnan tilanteeseen akkadilaisen kulttuurin vaikutuksesta Baabelin pakkosiirtolaisuuden kautena, kun oman isiltä peritty uskonto joutui kohtaamaan babylonialaisen yhteiskunnan tuomat monet haasteet.

      Kyyroksen valtaantulo antoi poliittiset edellytykset takaisin Siioniin palaamiseen palauttamaan ikivanha liturginen elämä uudessa voimassaan Jumalan antaman tulevaisuuteen auttavan Messiaan välityksellä. Näin poliittinen ja hengellinen puoli tapahtumien keskellä eriytyivät toinen toisestaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit