Tarja

Islam on jo syntymästään asti ollut samaan aikaan uskonto, sosisaalisen elämän muoto, elämänfilosofia, poliittinen aate ja valtiollinen tekijä. Niitä ei eroteta toisistaan periaatteellisella tasolla, vaikka toki käytännön tasolla ovatkin tietoisia minkä puolen näkökulma hallitsee missäkin tilanteessa.

Islamilainen maailmanvalta oli noin sata vuotta syntymänsä jälkeen levinnyt nykyisestä Intiasta aina Espanjaan ja Marokkoon asti. 1300 -luvulla nimenomaan islamilaisten kansanjohtajien hallitsema nykyinen Espanja oli keskiajan merkittävin kulttuurikeskus koko Euroopassa.

Ristiretkien järjestäminen oli siis vastaus islamin poliittiseen paineeseen kristinuskoa tunnustavia valtioita vastaan. Mutta kuten sodissa tuppaa käymään, niin myös ristiretkien yhteydessä esiintyi mieletöntä väkivaltaa. Tuohon aikaan nimittäin ei tehty mitään suurempaa eroa sotilaiden ja siviiliväestön välillä, vaan kaikki sotilaallisesti vastaan asetttuneestä väestä koettiin viholliseksi olipa sitten sotilas tai siviili. Vain sellainen käytännön tarkoituksenmukaisuus oli käytössä että jos jollain ei ollut aseita ja sotajoukoilla oli kiire niin kansaa säästettiin, samaten ne jotka ”antautuivat” eli siis rupesivat palvelemaan sotajoukkoja ruokaa ja muita tarvittavia palveluita antamalla.

Jos tarkastellaan tilannetta pitkän aikavälin historian kannalta, niin nykyiset länsimaiden hyökkäykset arabivaltioiden kimppuun niin Libyassa kuin Irakissakin jne tai muutoin muslimivaltion pommitukset kuten Afganistanissa ovat vain jatkoa noille jo yli puolitoista tuhatta vuotta vanhoille sotatoimille. Kierre on ollut menossa jo vuosisatoja. Joku asia on kostettu kovasti. Tämä puolestaan on kostettu toiselta puolelta. Tämä taas on kostettu toiselta puolelta jne jo satoja vuosia.

Tarja

Kiitos mielenkiinnosta käsittelemääni aihetta kohtaan. Kiitos kommenteistasi.

Jatkoa taivaallisen ja maallisen temppelin yhteenkuulumisesta taivaassa asuvan Jumalan asumiseen maan päällä olevassa temppelissä asumiseen. Saman asumisen eri ulottuvuuksien tarkastelua yhden Jumalan kaikkialla läsnä olemisen todellisuuden avaamiseksi.

Nikean uskontunnustus kokoaa luomisen tapahtuman kokonaisvaltaisuuden sanoen, että Jumala on luonut sekä näkyvän että näkymättömän maailman.

Nikean uskontunnustus

Me uskomme yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

Näkymättömään maailmaan kuuluvat enkelit ja muut taivaassa asuvat henkivallat.

Näin myös jokainen pyhä rakennus maan päällä on taivaassa olevan pyhäkön aktualisointi meidän keskuudessamme. Jumalan taivaallinen asuminen eli hänen taivaassa oleva pyhäkkönsä pyhyys toteutuu jokaisen pyhän rakennuksen pyhyydessä.

Salomonin sana Jerusalemin ensimmäisen temppelin vihkiäisissä kuvaa saman ilmiön todellisuutta meidän maailmassamme toimivan pyhän kannalta. Jumalan läsnäolon todellisuus on paljon isompi, kuin mitä yksikään ajallinen tai maan päällä oleva rakennus voi pitää sisällään. Tämä siis ainoastaan ylistää sitä, että Jumala on enemmän kuin mitä me milloinkaan voimme ymmärtää. Mutta tämä ei silti vähennä Jumalan läsnäolon todellisuutta ja reaalisuutta meidän keskellämme olevissa kirkkorakennuksissa. Päin vastoin. Juuri valtaisan yli kaikkien avaruuksien ulottuvan valtasuuruutensa takia Jumala voi olla läsnä jokaisessa kirkossa, jokaisessa rukoushuoneessa, jokaisessa pyhään käyttöön vihityssä huoneessa.

1.Kuningasten kirja kertoo tästä

Ensinnäkin Salomo sanoo, että temppeli on tarkoitettu Jumalan asunnoksi. Jumala siis on niin kokonaisvaltaisesti läsnä pyhäkössä, että voidaan sanoa hänen asuvan temppelissä.

8:13 Minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä iäti.

Toiseksi Salomo sanoo, että Jumala asuu taivaassa. Tämä ei ole vastakohta hänen maallisessa temppelissä asumisen kanssa vaan kertoo ainoastaan Jumalan äärettömästi laajemman ulottuvuuden kun ei edes taivaatkaan ja niiden temppeli eli siis Jumalan asuinsija taivaassakaan ei riitä kuvaamaan Jumalan rajattomuuden koko olemusta.

8:27 Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!

Tämä rajaton ulottuvuus ei suinkaan vähennä hänen vaikutustaan nimenomaan maan päällä olevan pyhäkön kautta vaan monin sanoin Salomo kuvaa, miten juuri tämän maan päällä olevan temppelin todellisuus merkitsee Jumalan maan päällä asumista. Tämä asuminen merkitsee, että Jumala kuulee kansansa rukoukset.

8:29 ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta sinä olet sanonut: ’Minun nimeni on asuva siellä’, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

Jumalan asuminen temppelissä merkitsee myös Jumalan armollisuuden ojentamista ihmisille. Jumalan asuminen merkitsee syntien anteeksiantoa.

8:30 Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

8:39 niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee niin, että annat jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä – sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet

Kaiken tavoitteena on se, että Jumala saa täyden kunnian ihmisten keskuudessa. Aito ja todellinen jumalanpalvelus yhdistää ihmisen iankaikkisen, kaikkivaltiaan ja rakastavan Jumalan kanssa. Ihminen saa elää Jumalan yhteydessä.

8:43 niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.

Tämä Jumalan läsnäolon todellisuus sisältää jo Vanhan testamentin puolella näköalan ulottumista kaikkiin maailman kansoihin. Tämän koko maailmaan ulottuvan näköalan toteutuminen tapahtui sitten Jeesuksen sovitustyössä, jonka hän teki koko ihmiskunnan puolesta ja josta sitten armon sanomaa julistetaan kaikkialle maailmaan eli tulemme blogini ajatukseen maailmanlaajuisen lähetystyön voitokkaaseen eteenpäinmenoon.

Tarja

Kysymykseesi välitilasta kuoleman ja ylösnousemuksen välillä voisi vastata pitkästikin. Useinkin se on syntemaattisten teosten viimeisiä aikoja käsittelevän osaston yksi kohta.

Tässä yritän esitellä lyhyen yhteenvedon. Välitilassa ihmisen ruumis ja henki ovat toisistaan erossa. Tämä erilleen meno on tapahtunut kuolemassa. Jumalan omalle eli siis kastetulle uskovalle se on ilon ja onnen aikaa, kun luottavaisin mielin saa odottaa edessä olevaa täyttymyksen aikaa. Jumalattomalle puolestaan se on tulevan tuomion odotusta vailla toivoa.

Kristuksen takaisin tullessa kristikunnalle eli siis Kristuksen joukkoon kuuluvile ruumiin ylösnoussa ihmisen henki uudelleen yhdistyy ruumiiseen ja ihminen saa astua täyttymyksen riemuun taivaan iloon. Mutta jumalattomalle puolestaan tulee iankaikkisen kadotus lopulliseksi kohtaloksi.

Tämä on pelkistetty ja hyvin ylimalkainen esitys välitilan olemuksesta ja luonteesta. Yksityiskohtaisempi tutkiminen vaatisi huomattavasti laajemman tarkastelun kustakin vaiheesta ja niiden luonteesta Pyhän kirjan antaman aineksen ja kirkon perinteen tuoman kahden vuosituhannen aikana kehittyneen tutkistelun antamien tulosten äärellä.