Merkitysten kaivuussa tarvitaan nöyryyttä ja arvostelukykya

Viime blogissani kirjoitin ihmismielestä merkitysten etsijänä. Ihmiselle on luonteenomaista nähdä ja etsiä ympäriltään merkityksiä. Ihmisen uniikki ominaisuus on kysyä paikkaansa universumissa. Merkityksiä kaivataan ja kaivetaan.

Naisia kaivamassa

Uskonnollisuus ja salaliittoteoriat?

Tämä ihmismielen kyky ja taipumus voi kuitenkin ajautua ylikierroksille. Tällöin ihminen näkee merkityksiä ja suunnitelmallisuutta siellä, missä sitä ei ole. Esimerkkejä tästä ovat erilaiset salaliittoteoriat. Kognitiivisen uskontotieteen edustajat ja osa uusateisteista näkevät itse uskonnon toimintahäiriönä, jossa mieli ajautuu ylikierroksille, sillä uskonnolle on ominaista etsiä merkityksiä. Siksi ei ole yllättävää, että uskonnollisten ja salaliittoteoriota viljelevien ryhmien rajapinta saattaa murtua siten, että nämä ryhtyvät ruokkimaan toisiaan. Näin kävi QAnon-liikkeen parissä, ja on käynyt rokotekriittisen liikkeen parissä.

Salaliittoteorioita asteen salonkikelpoisempia ovat yksinkertaistavat poliittiset ja ideologiset teoriat, jotka kuitenkin jakavat koko maailman muutamaan toimijaan tai perusteeseen (esim. patriarkaatti, syrjintä, rotu, kansanluonne), joilla pyritään selittämään kaikki taloudesta kulttuuriin ja yksilöstä yhteiskuntaan asti.

Maailman monimutkaisuus ja saatavissa olevan tiedon määrän lähes rajaton kasvu tekevät miltei mahdottomaksi analysoida kaikkia olennaisia yksityiskohtia ja hankkia riittävää tietoa. Tiedon sirpaleita voi myös yhdistellä monella tavoin. Tällöin on helppo nähdä toimijuutta ja suunnitelmallisuutta siellä, missä sitä ei ole, tai tulkita yksityiskohdat monella eri tavalla erilaisten ja vastakkaisten kokonaisuuksien osiksi. Ihmisellä ei ole pääsyä kuin partikulaariin näkökulmaan. Miten siis toimia moninaisen tiedon — tai tiedon nimellä kulkevan valetiedon — keskellä?

Kristillisen perinteen välineitä merkitysten erottamiseen

Vanha kristillinen monastinen perinne kohtasi saman ongelman, kun se yritti seuloa ihmeistä, unista, näyistä ja tulkinnoista ne, joissa mahdollisesti oli jotakin perää. Se otti ensimmäiseksi lähtökohdakseen nöyryyden: Sinä et ole Jumalan valittu sanansaattaja, eikä ole kukaan ylpeä itsekorostuksessa kylpijäkään. Epäile ihmeselityksiä, varsinkin niitä, jotka ovat liian lähellä sinua. Oman erehtymisen mahdollisuus on inhimillisen ajattelun ominaispiirre. Tieteenfilosofiassa puhutaan tiedollisesta nöyryydestä, joka merkitsee mm. valmiutta kyseenalaistaa kykyjensä ja tarkkailupositionsa objektiivisuus.

Armolahjoista ja ihmeistä on puhunut nykyaikana erityisesti amerikkalaisperäinen karismaattisuus. Sille on ominaista hakea kannattajia ja rahaa lupailemalla ihmeitä. Siksi kriittisyys ja nöyryys eivät ole siellä hyveitä. Sen liittoutuessa poliittisten ihmesaarnaajien kanssa jälki on pahaa.

Monastinen perinne puhuu myös arvostelukyvyn (lat. discriminatio, kr. διάκρισις) armolahjasta, jolla opetukset punnitaan. Se liittyy opetusten laatuun. Armo ei hajota vaan rakentaa ja kokoaa yhteen. Se ei lietso pelkoa, vihaa, eripuraa eikä varsinkaan kuolemaa. Se ei koettele Jumalaa asettumalla temppelin harjalle ja hyppäämällä alas. Sellaiset ehdotukset tulevat aivan toisesta suunnasta.

Luettavaksi

Olli-Pekka Vainio käsittelee salaliittoteorioihin liittyviä epistemologisia virheitä artikkelissa Onko kyseessä… salaliitto?

Jason Lepojärvi pyytää kolumnissaan Lopunaika ja tiedollinen nöyryys hillintää lopunajallisiin spekulaatioihin

1 kommentti

  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kiitos hyvästä blogista! Hyvin ajankohtainen ja tärkeä asia. On surullista nähdä kuinka monilta kristityiltä puuttuu tyystin kaikki arvostelukyky. Itse ihmettelin jo parikymmentä vuotta sitten armolahjojen ja ihmeiden korostamista ja niiden perässä juoksemista.

    Lopunajoista puheen ollen, en ihan ymmärtänyt mitä Jason Lepojärvi kolumnissaan tarkoittaa lopunajoilla? Meneekö artikkelissa sekaisin lopunaika ja Jeesuksen paluu ja viimeinen tuomio?

    Itse olen ymmärtänyt että lopunajat lasketaan alkaneeksi siitä, kun Jeesus nousi kuolleista ja nousi ylös Taivaaseen ja istuutui Isän Jumalan oikealle puolelle. 1. Joh.2:18: ”Lapsukaiset nyt on viimeinen aika….”Johannes kirjoittaa tässä siitä se että on viimeinen aika tai lopunaika, näkee siitä että antikristuksia ilmaantuu.

    Lopunaikaa voi kestää vaikkapa 3000, 5000 tai 10.000 vuotta tai vähemmän. Se on silti lopunaikaa. Eri asia on sitten milloin aika päättyy, Jeesus palaa ja tapahtuu viimeinen tuomio. Mielestäni entisten aikojen ihmiset eivät olleet mitenkään väärässä ajatellessaan että nyt on lopunaika. Eivät siis edes apostolitkaan olleet. Ja en ymmärrä sitäkään miksi entisten aikojen kulkutautiepidemiat, maanjäristykset, nälänhätä ja sodat olisivat olleet enemmän merkkejä lopunajoista kuin nyt? Ne olivat sitä silloin ja ovat sitä nyt edelleen. Näin ajattelen. Jos ne saivat ihmiset kääntymään, tekemään parannuksen ja uskomaan Jeesukseen, niin sehän on vain hyvä asia eikö niin? He kuolivat näkemättä Jeesuksen paluuta, mutta olivat valmiita kohtaamaan Jumalan.

    2. Piet. 3:9-10 ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki tekevät parannuksen. Mutta herran päivä tulee kuin varas…”

    Jeesus kehotti valvomaan. ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee”. Matt 24:42-44

    Sama Jeesuksen opetus on Luuk. 12:35-48 ”Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaisia, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.” Luuk. 12:35-37

    Joten Jeesuksen mukaan Ihmisen Pojan tulemus tapahtuu hyvin yllättävänä aikana/hetkenä. Sellaisena hetkenä, jona ihmiset luulevat että hän ei tule. Jeesus sanoo tulevansa kuin varas yöllä. Mutta niille jotka valvovat, Jeesus ei tule kuin varas yöllä eivätkä he luule mitään, vaan he tietävät. He tietävät siksi, koska he odottavat Herraansa palaavaksi minä hetkenä hyvänsä. He eivät laske kuumeisesti aikoja ja hetkiä, vaan he tietävät että Herra Jeesus tulee varmasti ja viimeinen tuomio tulee tapahtumaan varmasti ja että myös he itse voivat kuolla hetkenä minä hyvänsä varmasti.

    Herraa odottaessa Kristuksen kirkko jakaa sakramentteja ja julistaa evankeliumia, niin kuin hän käski tehdä maailman loppuun asti. Kristitty kilvoittelee uskossa. pitää lamppunsa palamassa ja valvoo niin kuin autuas palvelija ja viisas neitsyt tekee.

    ”Minä tulen niin kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei kulkisi alastomana eikä hänen häpeäänsä nähtäisi.” Ilm. 16:15

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilmari Karimies

    Lutherin uskokäsityksestä väitellyt teologian tohtori. Toiminut Helsingin piispan teologisena sihteerinä, kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä sekä kahdessa pohjoismaisessa luterilais-katolisessa dialogikomissiossa. Reformaation teologian tuntiopettaja Avoimessa yliopistossa.