Älkää olko niinkuin hevonen ja muuli, joilla ei ole ymmärrystä
Martti Luther hyödyntää usein kuvauksissaan uskovan ja uskonasioista välinpitämättömän ihmisen erosta Psalmin 32 jaetta 9, jonka alku on nykyiseen kirkkoraamattuun käännetty muodossa: "Älkää olko kuin järjettömät eläimet, kuin muulit ja hevoset". Kun nykyisen käännöksen painopiste on siinä, ettei tällainen olento suostu ohjattavaksi, löysi vanha skolastinen antropologia jakeesta ihmisen ja eläimen eron. Nolite fieri sicut equus et mulus, quibus non est intellectus, älkää olko niinkuin hevonen ja muuli, joilla ei ole ymmärrystä. Ihmisen erottaa eläimistä intellekti eli järki tai ymmärrys, jonka kautta hän tavoittaa ikuisia asioita. Sitä tarkoitti Jumalan kuva ihmisessä.
Lutherin ajattelussa ihmisen ja eläimen ero sai vielä syvemmän tulkinnan. Jos varsinainen Jumalan kuva ihmisessä on sielussa uskon kautta läsnäoleva sielun valaiseva Kristus, Isän Kuva, ihmisellä ilman uskoa ei ole varsinaisesti ymmärrystä. Usko on tosi ymmärrys, jonka kautta ihminen tavoittelee erityisesti ensimmäisiä ja viimeisiä syitä: Miksi, mistä syystä ja mitä varten maailma ja ihminen ovat? Luther arvosteli teologian ulkopuolista aikalaistiedettä ja filosofiaa siitä, että se tutki vain sitä, kuinka asiat ovat, kysymättä niiden merkitystä ja päämäärää:
Filosofien mielettömyys muistuttaa miestä, joka on rakennusmestarin apulainen ja ihastelee puitten ja paalujen sahaamista, hakkaamista ja mittaamista jääden mielettömän tyytyväisenä rauhaan ollenkaan miettimättä sitä, mitä rakennusmestari aikoo niistä rakentaa. (Roomalaiskirjeen luento, jakeen 8:19 selitys)
Luther sanoi siksi, varmaan nykyisin loukkaavankuuloisesti, että ihminen ilman uskoa on animaalinen. Termillä on kaksi merkitystä. Ensimmäinen on sielullinen: Ihminen, joka tarkastelee vain käsillä olevaa ja aistittavaa elää sielunsa, ei henkensä ja ymmärryksensä, varassa. Ymmärrys etsii syvempiä syitä. Toinen merkitys on eläimellinen: Ihminen on merkitystä etsivä olento. Eläin ei pohdi olemassaoloaan, vaan tyytyy siihen, mitä sillä on.
Vanha käsitys eläimellisyydestä on yllättäen saanut vahvistusta myös uudemmasta tutkimuksesta. Ihmisapinoiden viittomakielentaitoja selvittäneissä hankkeissa on tehty havainto: Vaikka apinat oppivat kysymyssanoja ja vastaavat niille esitettyihin kysymyksiin, ne eivät itse esitä kysymyksiä (ks. J. Jordania 2006, 333-337). Taito kysyä omaa paikkaansa universumissa näyttää olevan erityislaatuisesti inhimillinen kyky.
Suomessa ja länsimaissa on yleistymässä tendenssi sulkea uskonto pois julkisesta elämästä. Metodiltaan naturalistisen luonnontieteen menestys uhkaa synnyttää perspektiiviharhan, että olisi neutraalia olla kysymättä perimmäisiä kysymyksiä. Tämä on luonnotonta. Ihmisluontoon kuuluu kysymysten tekeminen ja merkitysten etsiminen. Naturalistinen neutraliteettiharha johtaa siihen, että elämästä leikataan pois se, mikä tekee ihmisen ihmiseksi. Onko tässä syy monen kokemaan merkityksettömyyden tunteen lisääntymiseen?
Älkää olko niinkuin hevonen ja muuli, joilla ei ole ymmärrystä.
36 kommenttia
”Naturalistinen neutraliteettiharha johtaa siihen, että elämästä leikataan pois se, mikä tekee ihmisen ihmiseksi.”
Yritätkö vakavissasi väittää, että vain johonkin näkymättömään uskominen (indoktrinoiduin dogmein) voi tehdä ihmisen ihmiseksi? Olen jyrkästi toista mieltä. Esim. perisyntioppi kutistaa ihmisen ’ihmisyyttä’ rajusti.
Seppo, ei Jumala ole näkymätön. Kolme miestä saapui Mamren tammistoon ja Aabraham istui telttamajansa ovella, kun Jumala ilmestyi hänelle. Yah-weh,’ê-lāw way·yê·rā. Aabraham tunsi Jumalan entuudestaan ja kumartui kunnioittaen maahan käyttämällä sanaa: ”/ Adonaj / ’im- mā-ṣā-ṯî ḥên bə-‘ê-ne-ḵā, ’al- nā ṯa-‘ă-ḇōr mê-‘al ‘aḇ-de-ḵā. Herrani, jos olen saanut armon, älä mene ohitseni.” Kirjassa Messias ja rabbien opetukset; Eitan Bar kirjoittaa; ”JHWH, Herra ilmestyi Aabrahamille. Hän tunnistaa yhden enkeleistä Jumalaksi. Tästä syystä hän kumartuu hänen edessään ja kutsuu hänet syömään.”
Myös Talmud tunnustaa tämän. Traktaatissa Baba metsia 76 Jumala itse tulee vierailemaan Aabrahamin luona. Rabbi Steinsaltz toteaa siihen liittyen mm, että ”Jumala oli ilmestynyt Abrahamille ja Saaralle hiekkaisin jaloin ja kaikella tavalla fyysisessä ilmenemismuodossa.” Kun kaksi miestä oli lähtenyt jo Sodomaan, JHWH jäi vielä puhumaan kasvotusten Aabrahamin kanssa, kunnes he erkanivat. Aabraham jäi aikaan. Ajassa JHWH:ta ei sensijaan aika rajoittanut koko vierailun aikana. Tuota koko universumin Luojaa.
Vanhan Testamentin asiassa animaalisuus Ihmisessä silloisessa Ihmisen anomaliassa ilmenee kun Jumala käski.
Edellisen anomalian erijatkuvuus silloisessa diskontinuiteetissa edelliseen ilmenee kun Jumala kielsi kahdeksantena päivänä.
Kun tästä kirkko ymmärtää perisyntiin liittyvää on kyse Ihmisarvon loukkauksesta silloin anomalian diskontinuiteetin saamia suuria lahjoja kohtaan omassatunnossa ja kyvyssä valita vielä silloin orastavina kykyinä joitten epäonnistumisten, kivun ja usein säryn, uudelleen yrittämisen kautta tulisi johtaa sukupolvien ketjussa Ihmisen kohoamiseen niin moraalisessa huomaamisessaan kuin arvostuksissaan korkeammalle tasolle aina henkiseen todeksitulemiseen asti.
Kirkkoihin katsoen edellinen vie tuhottomasti aikaa kun Ihmiset sivistyvät kirkosta huolimatta.
Paljon aikaa menee kuitenkin hukkaan. Milloin kirkot ottavat asian todeksi en tiedä mutta jäljet ovat pelottavia.
Tutkijat ovat löytänet jopa pienen kalan, jolla on havaittu peilikokeen avulla itsetietoisuus.
Jari Haukka. Perisyntipppi on osa kristillistä uskonoppia. Erimielisyys idän ja lännen välillä koskee sen tulkintaa. Teologiassa puhutaan nykyään ”heikosta” ja ”vahvasta” perisyntiopista. Perisynti käy ilmi Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen lopusta: ”tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi”.
Jari Haukka. Entä, jos perisyntioppi ei olekaan ”lännen kirkon erikoisuus”, vaan pikemminkin muinainen juutalainen ajatus, jota nykyjuutalaisuus ei taida tunnustaa. Kuten rabbi Shmuel Eliyahu kirjoittaa: ”Alkuperäinen synti, jolla tarkoitetaan ensimmäisen ihmisen syntiä Eedenin puutarhassa, on kaikkien syntien alkujuuri.”
Edelleen Messiaasta puhuttaessa Babylonialainen Talmud, Sanhedrin 99a toteaa: ”Tällä Messiaalla täytyy olla erilainen ihmisluonto kuin muilla ihmisillä: jumalallinen luonto, jota synnin vitsaus ei voi koskettaa.” Lisäksi Jalkut Shimoni: ”Oppineet kysyvät, hallitseeko paha luonto ihmisiä siitä hetkestä, jolloin sikiö luodaan vai vasta siitä hetkestä kun lapsi syntyy.” Niin tai näin, ajatus taitaa olla selvä. (Messias ja rabbien opetukset, Eitan Bar)
Kiinnostaisi kuulla miten hyödynnätte omassa uskonelämässänne perisyntioppia, tai sen kieltämistä.
Blogistin esittämä naturalistinen neutraliteettiharha on huikea yritys kirjoittaa ja sotkea yhteen asioita joiden perimmäinen syy on kehnossa saamassamme opetuksessa uskonnossamme, ja samalla sivuuttaa asia missä huono jos kelvoton opetus perisyntiin liittyen mitätöi Jumalan suurenmoiset lahjat Luomisen Kahdeksantena päivänä lähteä historiassaan eteenpäin.
Ensimmäiset jumaluuden tunnusmerkit liittyivät säähän, ja yleisiin hengissäolemisen haasteisiin joihin ajassa eri tavoin suhtauduttiin.
Rukoukset Ihmisen diskontinuiteetillä katsoa Itsestä ulospäin ovat myöhäsyntyisempää perua Ihmisen kehityksessä aina uhraamisiin asti. Jotain on kyllä säilynyt nykypäiviinkin asti.
Perisynnnin asia kirkkomme opetuksessa mitätöi Jumalan työtä historiassamme, väheksyy sukupolvien tradion mahdollisuuksia kasvattaa uusia polvia, ja viimekädessä mitätöi koko kirkkolaitoksen toiminnan tekemällä Ihmisestä kyvyttömän, viettejään ja intuitijoiaan palvelevan orjan erilaiselle hyväksikäytölle.
Termiä ”perisynti” käytetään varsinkin populaarikäytössä aika holtittomasti ja sillä on tarpeettoman huono kaiku. Koska se irroitetaan muista aiheeseen liittyvistä uskonkohdista, niistä ei välitetä tai niitä ei edes tunneta. Perisynti EI tarkoita ihmisarvon nollaamista, ihmisen vastuun mitätöintiä, huonoudessa rypemistä, Jumalan pahuutta ja muuta vastaavaa. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, mitä Paavali sanoo Roomalaiskirjeessään: kaikki ovat syntiä tehneet ja minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää. Me synnymme synnin alaisiksi. Me toistamme loputtomina variaatioina 1 Moos. 3:ssa kuvattua Jumalan tahdon rikkomista esivanhempiemme tavoin. Face – to – face -suhde Jumalan kanssa korvautui kapinalla, peittelyllä, syyttämisellä, väkivallalla sekä syvällä kuilulla Jumalan ja meidän välillä. Perisynti on kuin koronavirus, joka nostaa kuumeen, kurkkukivun ja saa aikaan pitkäkestoisen oireyhtymän. Oireet ovat sitten niitä tekosyntejä. Syntuä vastaan on olemassa lääke: Kristuksen veri ja armo.
Kirjoittaja
Ilmari Karimies
Lutherin uskokäsityksestä väitellyt teologian tohtori. Toiminut Helsingin piispan teologisena sihteerinä, kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä sekä kahdessa pohjoismaisessa luterilais-katolisessa dialogikomissiossa. Reformaation teologian tuntiopettaja Avoimessa yliopistossa.
Hyvällä hevosella voi olla paljon enemmän älyä ja ymmärrystä kun tyhmällä ihmisellä.
Ilmoita asiaton kommentti