Martti Luther hyödyntää usein kuvauksissaan uskovan ja uskonasioista välinpitämättömän ihmisen erosta Psalmin 32 jaetta 9, jonka alku on nykyiseen kirkkoraamattuun käännetty muodossa: ”Älkää olko kuin järjettömät eläimet, kuin muulit ja hevoset”. Kun nykyisen käännöksen painopiste on siinä, ettei tällainen olento suostu ohjattavaksi, löysi vanha skolastinen antropologia jakeesta ihmisen ja eläimen eron. Nolite fieri sicut equus et mulus, quibus non est intellectus, älkää olko niinkuin hevonen ja muuli, joilla ei ole ymmärrystä. Ihmisen erottaa eläimistä intellekti eli järki tai ymmärrys, jonka kautta hän tavoittaa ikuisia asioita. Sitä tarkoitti Jumalan kuva ihmisessä.
Lutherin ajattelussa ihmisen ja eläimen ero sai vielä syvemmän tulkinnan. Jos varsinainen Jumalan kuva ihmisessä on sielussa uskon kautta läsnäoleva sielun valaiseva Kristus, Isän Kuva, ihmisellä ilman uskoa ei ole varsinaisesti ymmärrystä. Usko on tosi ymmärrys, jonka kautta ihminen tavoittelee erityisesti ensimmäisiä ja viimeisiä syitä: Miksi, mistä syystä ja mitä varten maailma ja ihminen ovat? Luther arvosteli teologian ulkopuolista aikalaistiedettä ja filosofiaa siitä, että se tutki vain sitä, kuinka asiat ovat, kysymättä niiden merkitystä ja päämäärää:
Filosofien mielettömyys muistuttaa miestä, joka on rakennusmestarin apulainen ja ihastelee puitten ja paalujen sahaamista, hakkaamista ja mittaamista jääden mielettömän tyytyväisenä rauhaan ollenkaan miettimättä sitä, mitä rakennusmestari aikoo niistä rakentaa. (Roomalaiskirjeen luento, jakeen 8:19 selitys)
Luther sanoi siksi, varmaan nykyisin loukkaavankuuloisesti, että ihminen ilman uskoa on animaalinen. Termillä on kaksi merkitystä. Ensimmäinen on sielullinen: Ihminen, joka tarkastelee vain käsillä olevaa ja aistittavaa elää sielunsa, ei henkensä ja ymmärryksensä, varassa. Ymmärrys etsii syvempiä syitä. Toinen merkitys on eläimellinen: Ihminen on merkitystä etsivä olento. Eläin ei pohdi olemassaoloaan, vaan tyytyy siihen, mitä sillä on.
Vanha käsitys eläimellisyydestä on yllättäen saanut vahvistusta myös uudemmasta tutkimuksesta. Ihmisapinoiden viittomakielentaitoja selvittäneissä hankkeissa on tehty havainto: Vaikka apinat oppivat kysymyssanoja ja vastaavat niille esitettyihin kysymyksiin, ne eivät itse esitä kysymyksiä (ks. J. Jordania 2006, 333-337). Taito kysyä omaa paikkaansa universumissa näyttää olevan erityislaatuisesti inhimillinen kyky.
Suomessa ja länsimaissa on yleistymässä tendenssi sulkea uskonto pois julkisesta elämästä. Metodiltaan naturalistisen luonnontieteen menestys uhkaa synnyttää perspektiiviharhan, että olisi neutraalia olla kysymättä perimmäisiä kysymyksiä. Tämä on luonnotonta. Ihmisluontoon kuuluu kysymysten tekeminen ja merkitysten etsiminen. Naturalistinen neutraliteettiharha johtaa siihen, että elämästä leikataan pois se, mikä tekee ihmisen ihmiseksi. Onko tässä syy monen kokemaan merkityksettömyyden tunteen lisääntymiseen?
Älkää olko niinkuin hevonen ja muuli, joilla ei ole ymmärrystä.
Hyvällä hevosella voi olla paljon enemmän älyä ja ymmärrystä kun tyhmällä ihmisellä.
”Naturalistinen neutraliteettiharha johtaa siihen, että elämästä leikataan pois se, mikä tekee ihmisen ihmiseksi.”
Yritätkö vakavissasi väittää, että vain johonkin näkymättömään uskominen (indoktrinoiduin dogmein) voi tehdä ihmisen ihmiseksi? Olen jyrkästi toista mieltä.
Esim. perisyntioppi kutistaa ihmisen ’ihmisyyttä’ rajusti.
Perisyntioppi ei kuulu kristinuskoon, se on yksi lännen kirkon omaksumista erikoisuuksista.
Seppo, ei Jumala ole näkymätön. Kolme miestä saapui Mamren tammistoon ja Aabraham istui telttamajansa ovella, kun Jumala ilmestyi hänelle. Yah-weh,’ê-lāw way·yê·rā. Aabraham tunsi Jumalan entuudestaan ja kumartui kunnioittaen maahan käyttämällä sanaa: ”/ Adonaj / ’im- mā-ṣā-ṯî ḥên bə-‘ê-ne-ḵā, ’al- nā ṯa-‘ă-ḇōr mê-‘al ‘aḇ-de-ḵā. Herrani, jos olen saanut armon, älä mene ohitseni.” Kirjassa Messias ja rabbien opetukset; Eitan Bar kirjoittaa; ”JHWH, Herra ilmestyi Aabrahamille. Hän tunnistaa yhden enkeleistä Jumalaksi. Tästä syystä hän kumartuu hänen edessään ja kutsuu hänet syömään.”
Myös Talmud tunnustaa tämän. Traktaatissa Baba metsia 76 Jumala itse tulee vierailemaan Aabrahamin luona. Rabbi Steinsaltz toteaa siihen liittyen mm, että ”Jumala oli ilmestynyt Abrahamille ja Saaralle hiekkaisin jaloin ja kaikella tavalla fyysisessä ilmenemismuodossa.” Kun kaksi miestä oli lähtenyt jo Sodomaan, JHWH jäi vielä puhumaan kasvotusten Aabrahamin kanssa, kunnes he erkanivat. Aabraham jäi aikaan. Ajassa JHWH:ta ei sensijaan aika rajoittanut koko vierailun aikana. Tuota koko universumin Luojaa.
Kosti: Joh. 1:18 ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt;”
2. Moos. 33:20 ”Ja Jumala sanoi vielä: Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.'”
1. Tim. 6:16 ”(Herra) jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.”
Joh. 6.46 ”Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.”
1. Joh. 4:12 ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.”
VT:ssä ihmiset eivät nähneet välttämättä Ajn Suphia, joka ei ole ’olento’ eikä persoona, he näkivät jonkun tai joitakin jota/joita luulivat jumalaksi, jumaliksi.
Ihan samassa mielessä kuin atzteekit luulivat ensin espanjalaisia valloittajia mereltä nousseiksi jumaliksi.
Oletko tutustunut ns. Gargo-kulttiin? Siinä on nykyajan versio tällaisen luulo/väärinkäsitysuskonnon syntymisestä.
Seppo, näkiväthän juutalaiset Jumalan / Kristuksen, mutta eivät häntä Jumalaksi uskoneet. Kuten (Joh10:30) kirjoittaa; ”Minä ja Isä olemme yhtä.” Sekä, ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh14:8.) Totta (Joh1:18) ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt…”mutta se jatkuu, ”ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.”
On huomattava, mitä Mooses pyyttää (2Mo33:20): ”Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi.” On selvää, että siihen Jumalan on mahdotonta suostua. Yksikään syntiinlangennut ihminen ei jäisi eloon. Kuitenkin edellä (j11) sanotaan, että ”Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista,” eikä niinkuin me internetin välityksellä.
Edelleen (4Mo12:6-8) ”Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa. Niin ei ole minun palvelijani Mooses, hän on uskollinen koko minun talossani; hänen kanssaan minä puhun suusta suuhun, avoimesti enkä peitetyin sanoin, ja hän saa katsella Herran muotoa.” Ja vielä; ”Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin (5Mo34:10).” Se on toki myönnettävä, että tekstin (2Mo33:20) ja muiden tekstien välillä on ristiriita, jota ei toisaalta välttämättä kuitenkaan ole.
Mennään sitten paratiisiin. Kun Jumala oli luonut Aadamin savesta ja puhaltanut häneen elämän hengen, niin ei kai Aadam yksin siihen jäänyt ihmettelemään, mitäs tämä nyt sitten on? Kasvotusten Jumala myös kertoi Aadamille, ettet saa syödä hyvän- ja pahantiedon puusta, muista kyllä. Puskasta piilossa peloissaan tosin myöhemmin Aadam kertoi Jumalalle sen, ettei hänellä ollut vaatteita.
Mikäli Mooses sai katsella Herran muotoa, niin miksei sitten Aabraham, joka (Gen18:27) Herraa /Adonaj /yksikkö puhutellessan sanoo itseään tomuksi ja tuhaksi. Hebreaksi dāḇar, jota myös käytetään Aadamin luomisen yhteydessä. Tuskinpa Aabraham ja Mooses mitään luulivat. He tiesivät, että El Eljon on JHWH. Ajn Suph ei tähän kuvioon sovi.
Oliko Jeesus siis väärässä ja Raamattu tässäkin ristiriitainen, kun Raamatun monet jakeet ja itse Jeesus selvästi sanoittavat, ettei Jumalaa voi/ ole kukaan nähdä/nähnyt? ’Ilmoittaminen’ ei ole samaa kuin näkeminen.
Jeesus ei mahdollisesti pitänyt Jahvea Taivaallisena isänään, hän ei kertaakaan Ut:ssa käytä nimeä jhvh.
Totean vaan sen mihin edellä viittasin. ”Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin (5Mo34:10)” Ehkä joku voi tuon selittää. Kun Seppo totesit, että ”Jeesus ei mahdollisesti pitänyt Jahvea Taivaallisena isänään,” niin sitten on hyvä palata 1 Gen. jakeisiin 1-3. Noista jakeista ilmenee, että jumaluudessa on sellaista monikollisuutta, joka perustuu jakamattomaan perusolemukseen ja jakamattomaan ykseyteen.
Kosti Genesis 1-3 ei sisällä mitään sellaista heprean sanaa tai lausetta, joka selittäisi monikon olevan samalla yksi tai päinvastoin. Uskontulkintojaanhan voi lukea mihin hyvänsä ja lähes miten tahansa kun uskon dogmi takautuvasti määrää , mitä sanojen ’täytyy’ tarkoittaa.
Toteat, ettei 1Gen1-3 sisällä monikkoa yksikössä ja yhtä monikossa. Tuo ei tosin liene aukeavan Gematrialla. Tiedätkö Seppo mistä on seuraava lainaus? ”Sanan JHWH salaisuus: siinä on kolme askelta, joista jokainen on olemassa itsenäisenä, mutta kuitenkin ne ovat yksi. Ne ovat niin yhdessä, ettei niitä voi erottaa. Sama Pyhä, Ikiaikainen, ilmenee kolmena päänä yhdessä, ja hän on kolminkertaisesti korotettu pää, Ikiaikinen on kuvattu kolmena, ja myös muut valot, jotka edustavat hänen lähdettään, sisältyvät siihen kolmeen.”
….lainaus on Zoharista.
Kosti,kysllä asia aukea g ematriallakin, sillä sellaisen ympyrän (esim. aurinkokuvan), jonka halkaisija ON YKSI,KEHÄ ON KOKONAISLUKUNA KOLME.
Fysikaalisesti ottaen tämä geometrian kolminaisuus ilmenee siten, että kaikessa mitä ylipäätään on, on vähintään kolme. Kokonaisuus ja kaksi puolikasta ….samlla osia on kuitenkin ääretön määrä, koska aine on matemaattisfilosofisesti ottaen äärettömiin jakautuvaa.
Ei tuo Zoharin lause minusta hengellistä kolminaisuusoppia tue, kyseessä kun ollee kirjainyhdistelmän JHV H aritmetiikkaan liittyvä lause, sillä 1056:3 = 352, joka puolestaan vastaa mm. nimeä Amun Raa, joka tarkoittaa nouseva aurinkoa.
Tämän auringon sanansaattaja on kointähti Venus, josta puhu Ilm. 22:16 ja huomaa että 22:16=352
Kyseessä on muinainen tapa ilmoittaa astronomisia totuuksia, sillä JHVH:kin on ’aurinko ja kilpi’. Yksi ja sama aurinko on kolmella askelmalla 1)nousussa,2) lakipisteessä ja 3) laskussa.
Kosti, jos jaksat lue tämän linkin takaa aukeavan teoksen sivut 23-27 ja pääset kärryille, mitä jhvh ’kolminaisuus’ lukuna 1056 ja sen kolmannes 352 (merkiten mm tie’ eli auringon tie) astronomiassa merkitsee:
https://books.google.fi/books?id=mwolRoJZ7V8C&pg=PA22&lpg=PA22&dq=the+number+352+in+hebrew+gematria&source=bl&ots=aoB34L85d8&sig=ACfU3U1oNQ-6j_QElhbGMftUiHPFRswoQg&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwjFpubE2671AhWmSPEDHYoBBTsQ6AF6BAgbEAM#v=onepage&q=the%20number%20352%20in%20hebrew%20gematria&f=false
Itse asiassa yo luku 352 (eli 1056:3 =’Herra’:3) esiintyy jo linkin antamalla sivulla 21
Seppo, vastaan nyt vain lyhyesti. Vaikka tuo ”aurinkokuva” aukeaakin gematrialla, niin aritmetiikalla 1=3 ei aukea. Kyllä tuo Zoharin teksti hyvin lähelle Genesistä kuitenkin ajatuksellisesti menee. Juutalaisten uskontunnustuksessa,” Kuule Israel. Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi. (5Mo6:4) Jumalan nimi esiintyy kolme kertaa peräkkäin. Zohar selittää, että ”Kuule Israel. Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi,” tarkoitaa todellisuudessa kolmea, jotka ovat yksi.” Zohar kutsuu sitä nimellä haraz de shlosha” – ”kolmen salaisuus.”
Kyllä s Kosti aukeaa aritmetiikallakin,sillä kokonailsuku yksi voidanmuutta murtoluvuks 1/3,JOLLOIN YKSI SISÄLTÄÄ MYÖS KOLME TEKIJÄÄ.
Ja kuten aikaisemmin olen sanonut tuossa Israelin uskontunnustuksessa itse asiassa sanotaan, että 3,1415 = numero ykkönen, siis toistan: kun ympyrän kehä on elohjimin gematria vastapäivään, on ympyrän halkaisijan arvo yksi. (Tässäkin on numeroleikki, sillä echad eli yksi saa arvon 13,luvun jossa on sekä 1 että 3)
Kolmen salaisuus on siinäkin että numeron kolme gematriassa on aina mukana myös ykkönen, sillä numero kolme on heprean kirjain G eli Gimel, jonka nimen lukuarvo on 73 ja 73 merkitsee hochmah eli viisaus ja 73 on edelleen 10 joka luetaan gematriassa 1+0 eli YKSI.
Seppo, eikö me siten olla samaa mieltä siitä, että noista jakeista1G1-3 ilmenee, että jumaluudessa on sellaista monikollisuutta, joka perustuu jakamattomaan perusolemukseen ja jakamattomaan ykseyteen, kuten totesin?
Kosti, k a i k k i mitä on, on loppumattomiin jakautuvaa. On eri asia, että joku s a n a
saa aritmeettisia merkityksiä kuin että sanan yksi diskursiivinen – varisinkaan myöhäsyntyinen vaikka ’jumala’ merkitys – antaisi tuolle jumalalle saman sen olemusta kuvaavan aritmetiikan.
Aivan, se että yksi on sama kuin kaksi ollen kuitenkin eri kuin yksi, joka on sama kuin kolme, joka on eri kuin yksi, jotka ovat yhdessä sama kuin yksi.
Vanhan Testamentin asiassa animaalisuus Ihmisessä silloisessa Ihmisen anomaliassa ilmenee kun Jumala käski.
Edellisen anomalian erijatkuvuus silloisessa diskontinuiteetissa edelliseen ilmenee kun Jumala kielsi kahdeksantena päivänä.
Kun tästä kirkko ymmärtää perisyntiin liittyvää on kyse Ihmisarvon loukkauksesta silloin anomalian diskontinuiteetin saamia suuria lahjoja kohtaan omassatunnossa ja kyvyssä valita vielä silloin orastavina kykyinä joitten epäonnistumisten, kivun ja usein säryn, uudelleen yrittämisen kautta tulisi johtaa sukupolvien ketjussa Ihmisen kohoamiseen niin moraalisessa huomaamisessaan kuin arvostuksissaan korkeammalle tasolle aina henkiseen todeksitulemiseen asti.
Kirkkoihin katsoen edellinen vie tuhottomasti aikaa kun Ihmiset sivistyvät kirkosta huolimatta.
Paljon aikaa menee kuitenkin hukkaan. Milloin kirkot ottavat asian todeksi en tiedä mutta jäljet ovat pelottavia.
Blogi itsessään on kyllä hyvä.
Ilmari Karimies, kertokaa milloin Vanhassa Testamentissa kerrotaan Ihmisen anomalian herääminen.
Katolinen Luonnontieteellinen konkregatio ymmärtää myös kuudennen päivän, silloin Ihmisen anomalian, merkityksen mistä on ollut uutista näilläkin sivuilla.
Joten, ei muuta kuin sananselitystä kehiin.
Valistuksen jälkeiset jäljetkin ovat pelottavia. Vrt. 1. ja 2. maailmansota ja ihmisten massamurhat aina meidän aikaamme asti. Eipä ole jalostunut ihmisestä parempaa.
”Valistuksen jälkeiset jäljetkin ovat pelottavia. Vrt. 1. ja 2. maailmansota ja ihmisten massamurhat aina meidän aikaamme asti. Eipä ole jalostunut ihmisestä parempaa.”
Kaipaako Sistonen aikaan ennen valistusta? Kidutus oikeuslaitoksiin takaisin ja roviot loimuamaan? Uskontopakko voimaan?
Hitler otti muuten II maailmansodan alla alla Lutherin (Ei encylopedistien) juutalaisvastaisista teoksista 9 painosta ja jakoi saksalaisille. Suurin osa Saksan nuorista papeista liittyi natseihin.
No valitus ohittikin paljolti Saksan.
Heinola, en sanonut että kaipaan mitään aikaa sen erityisemmin. Kommenttini liittyy vain ihmisen syntisyyteen, joka tulisi myöntää. Sillä Valistus oli ylioptimistinen kun uskoi ihmisen tieteellä ja opeilla kehittyvä hyväksi. Lässähti siis pahimman kerran. Entä Ranskan vallankumous ja päiden katkominen. Kyllä ihminen osaa vihata ja tappaa. Mistähän moinen johtunee.
Sistone: Valistus oli ylioptimistinen kun uskoi ihmisen tieteellä ja opeilla kehittyvä hyväksi. Lässähti siis pahimman kerran. Entä Ranskan vallankumous ja päiden katkominen. Kyllä ihminen osaa vihata ja tappaa. Mistähän moinen johtunee.
Ei kukaan älykäs valistusfilosofi väittänyt ihmisen muuttuvan absoluuttisen hyväksi, ihmisen käyttäytyminen kylläkin muuttui monin osin paremmaksi. Sotia tietenkään saada loppumaan niin kauan kuin rajallisella maapallolla kaikkien eliöiden kohdalla on eloonjäämistaistelu.
Valistuksen aikaansaannoksissa on nähtävä, että rauhanaikainen yhteiskunta inhimillistyi huomattavasti ja tuli ratkaisevasti paremmaksi paikaksi elää. S Suomessakin puhuttiin ns. kreivinajasta, millä tarkoitettiin erityisen hyvää aikaa.
Ranskan vallankumous korreloi valistuksen kanssa, ei ollut siihen suorassa kausaalisuhteessa. Vallankumous seurauksineen kesti kuitenkin muutaman vuoden, kirkon julmuus terrorisoi ihmisiä 1500 vuotta. Ja on myös kysyttävä, miksi vallankumous ylipäätään tuli? Eikö kirkko Ranskassa ollut tuhannessa vuodessa kyennyt aikaansaamaan oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa? Miksi kansa kärsi nälkää samalla kun maalliset ja kirkkoruhtinaat kylpivät kullassa?
Tutkijat ovat löytänet jopa pienen kalan, jolla on havaittu peilikokeen avulla itsetietoisuus.
Jari Haukka. Perisyntipppi on osa kristillistä uskonoppia. Erimielisyys idän ja lännen välillä koskee sen tulkintaa. Teologiassa puhutaan nykyään ”heikosta” ja ”vahvasta” perisyntiopista. Perisynti käy ilmi Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen lopusta: ”tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi”.
Minulle perisyntiajatus on ihan keskeinen oman uskonelämäni kannalta. Uskonelämän alkutaipaleella en vielä oivaltanut sitä sisäistä kapinamieltä, joka minussa on. Ilman sitä olisin immuuni kaikille kiusauksille. Nyt kuitenkin jatkuvasti joudun taistelmaan tuota kapinallista perisyntiäni vastaan ja ainoana aseenani on uskon miekka. Sen avulla voin käsittää sen että koko syntinen olemukseni on Jumalan edessä täysin vanhurskas. Siitä huolimatta, että läheisieni mielestä voi minussa olla paljonkin korjattavaa. Sillä puolella tekemistä riittää. Jumalasuhteessa sitä korjaamisen tarvetta ei ole, koska Jumala on luvannut, että se mitä Jeesus on puolestani tehnyt riittää. Niinpä koko olemukseni on hyvässä tarvassa. Sillä myös perisytini on sovitettu ja minusta on maksettu korkea hinta. Nyt saan olla turvallisin mielin Jumalan omaisuutta.
On hienoa tajuta, että olen täydellisesti syntinen ja samalla täydellisesti sovitettu. Täydellistä sovitusta tarvitaan vain täydellisen syntisyyden sovitukseksi. Yhtä varmasti kuin perisyntini ilmeneminen tulee esiin, niin yhtä varmasti saan uskoa sen kaiken sovituksen alle.
Perisynti, jonka ihminen saa tahtomattaan, tekee Jumalasta epäoikeudenmukaisen sadistin, ja opin vapaasta tahdosta järjettömäksi. Sillä jos tahtoni olisi vapaa en tietenkään olisi tahtonut syntyä helvettimateriaaliksi, koska en ole tehnyt sitä syntiä, jonka olisin lähtökohtaisesti helvetiin vievänä perinyt.
Jari Haukka. Entä, jos perisyntioppi ei olekaan ”lännen kirkon erikoisuus”, vaan pikemminkin muinainen juutalainen ajatus, jota nykyjuutalaisuus ei taida tunnustaa. Kuten rabbi Shmuel Eliyahu kirjoittaa: ”Alkuperäinen synti, jolla tarkoitetaan ensimmäisen ihmisen syntiä Eedenin puutarhassa, on kaikkien syntien alkujuuri.”
Edelleen Messiaasta puhuttaessa Babylonialainen Talmud, Sanhedrin 99a toteaa: ”Tällä Messiaalla täytyy olla erilainen ihmisluonto kuin muilla ihmisillä: jumalallinen luonto, jota synnin vitsaus ei voi koskettaa.” Lisäksi Jalkut Shimoni: ”Oppineet kysyvät, hallitseeko paha luonto ihmisiä siitä hetkestä, jolloin sikiö luodaan vai vasta siitä hetkestä kun lapsi syntyy.” Niin tai näin, ajatus taitaa olla selvä. (Messias ja rabbien opetukset, Eitan Bar)
Kiinnostaisi kuulla miten hyödynnätte omassa uskonelämässänne perisyntioppia, tai sen kieltämistä.
Blogistin esittämä naturalistinen neutraliteettiharha on huikea yritys kirjoittaa ja sotkea yhteen asioita joiden perimmäinen syy on kehnossa saamassamme opetuksessa uskonnossamme, ja samalla sivuuttaa asia missä huono jos kelvoton opetus perisyntiin liittyen mitätöi Jumalan suurenmoiset lahjat Luomisen Kahdeksantena päivänä lähteä historiassaan eteenpäin.
Ensimmäiset jumaluuden tunnusmerkit liittyivät säähän, ja yleisiin hengissäolemisen haasteisiin joihin ajassa eri tavoin suhtauduttiin.
Rukoukset Ihmisen diskontinuiteetillä katsoa Itsestä ulospäin ovat myöhäsyntyisempää perua Ihmisen kehityksessä aina uhraamisiin asti. Jotain on kyllä säilynyt nykypäiviinkin asti.
Perisynnnin asia kirkkomme opetuksessa mitätöi Jumalan työtä historiassamme, väheksyy sukupolvien tradion mahdollisuuksia kasvattaa uusia polvia, ja viimekädessä mitätöi koko kirkkolaitoksen toiminnan tekemällä Ihmisestä kyvyttömän, viettejään ja intuitijoiaan palvelevan orjan erilaiselle hyväksikäytölle.
Voisiko blogisti kertoa oppineena miten kastetut vanhemmat kirkossamme saavat perisynninalaisen lapsen.
Tiedän itsekin meillä olevan eroa katoliseen ymmärrykseen.
Asiasta kertominen auttaisi ja ei tarvitsisi tuumata lapsen elollistumisikää äitinsä kohdussa onko se edelleen tytöillä 80.tä vuorokautta ja pojilla puolet edellisestä kuten kirkon Isät aiemmin katsoivat.
Sitten kun edellinen tulee kirkkaaksi missä perisynnin substanssi oleilee ajan kunnes tulee vaikuttamaan Ihmisen alun elämään loppuiäksi.
Termiä ”perisynti” käytetään varsinkin populaarikäytössä aika holtittomasti ja sillä on tarpeettoman huono kaiku. Koska se irroitetaan muista aiheeseen liittyvistä uskonkohdista, niistä ei välitetä tai niitä ei edes tunneta. Perisynti EI tarkoita ihmisarvon nollaamista, ihmisen vastuun mitätöintiä, huonoudessa rypemistä, Jumalan pahuutta ja muuta vastaavaa. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, mitä Paavali sanoo Roomalaiskirjeessään: kaikki ovat syntiä tehneet ja minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää. Me synnymme synnin alaisiksi. Me toistamme loputtomina variaatioina 1 Moos. 3:ssa kuvattua Jumalan tahdon rikkomista esivanhempiemme tavoin. Face – to – face -suhde Jumalan kanssa korvautui kapinalla, peittelyllä, syyttämisellä, väkivallalla sekä syvällä kuilulla Jumalan ja meidän välillä. Perisynti on kuin koronavirus, joka nostaa kuumeen, kurkkukivun ja saa aikaan pitkäkestoisen oireyhtymän. Oireet ovat sitten niitä tekosyntejä. Syntuä vastaan on olemassa lääke: Kristuksen veri ja armo.
kaikki ovat syntiä tehneet ja minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää.
Mitä syntiä syntymätön sikiö on tehnyt, jotta syntyy syntisenä? Jos hän vain perii vanhempiensa syntisyyden, eihän hän silloin ole syypää syntisyyteensä’ eli miten ihmeessä hänet voidaan lähettää lähtökohtaisesti ja vanhurskaasti ikuisesti kidutettavaksi helvettiin?