Innostava ja elinvoimainen kirkko on juuri nyt mahdollista luoda.

”– Kirkon tulevaisuus riippuu paljolti siitä, kykeneekö se luopumaan työntekijävetoisuudesta. Kirkon pitää tulla nykyistä paljon enemmän jäsenistään ja heidän osaamisestaan riippuvaiseksi kirkoksi. Nyt meillä on maailman työntekijäkeskeisin kirkko.” Sanoi piispa Jukka Keskitalo.

Osaako kirkko tulla seurakuntalaisten osaamisesta riippuvaiseksi. Siinä on varmaankin yksi keskeisemmistä selviytymisen edellytyksistä. Jos kirkkomme on voinut kerran luoda koko maailman työntekijäkeskeisemmän toimintaypäroistön, niin miksi se ei kykenisi muutokseen jossa seurakuntalaisten osaaminen asetetaan tasaveroisena työntekijäiden rinnale.Ei se edes ole paljoa pyydetty.

En itse näe muilla teologisilla ja opillisilla erimielisyykksillä niin suurta painoarvoa, kuin sillä saadaanko seurakuntalaiset innolla mukaan toteuttamaan kirkon toimintaa. Tuo tarve on tullut pandemian aikana eritysen selväksi, kun kirkon toiminta on lamaantunut. Osaksi siksi, että kadonneiden toimintamahdollisuuksien tilalle ei ole kyetty luomaan uutta. Lisäksi siksi, että toiminnassa on keskeistä ollut isot henkilömäärät ja niiden kokoamien samaan tilaan. Nyt kun tuo kaikki on tullut mahdottomaksi ja työntekijävetoinen kirkko ei ole kyennyt tilanteeseen sopeutumaan.

Hämeenlinnassa on nyt kehitetty messu ulos. Seurakuntalaiset voivat kulkea pisteeltä toiselle ja messu toteutuu siinä ilman kirkon penkkejä ja seiniä. Hämeelinnssa löytyi kivasti rohkeutta lähteä toteuttamaan aivan uutta toimintamallia.Kirkolla on siis toivoa.

Juuri nyt kirkolla on oiva mahdollisuius ottaa käyttöön myös seurakuntalaisten osaaminen ja luoda osallistumisesta innostunut ilmapiiri. Siinä ilmapiirissa ei teologiset erimielisyydet paljoa paina. Osallistumisen mahdollistava ja siihen runsaasti mahdollisuuksia antava kirkko on vetovoimainen. Sellainen kirkko ei horju kovissakaan myrskyissä.

    • Kiitos Toivo rokaisusta. Sitä nyt tarvitaan paljon. Tulevaisuudesta emme tiedä, mutta tiedemiehet ovat varoittaneet tästä tilanteesta useita vuosia sitten. Yhä pahempia pandemioita on heidän mukaan luvassa. Tuskin paluuta entiseen on. Nyt olisi syytä ryhtyä sopeutumaan tilanteeseen.
      Jollei korvaavaa toimintaa kyetä järjestämään, niin bandemian vaikutuksesta kirkon alamäki pahenee entisestään. Katseesi Toivo, on usein teksteissäsi ollut kohden tulevaa, miten näet sen nyt ?

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.