Miten usko uudistuu? Remontin paikka.
Erilaiset remonttiohjelmat ovat varsin yleisiä televisiossa. Onhan niistä hyötyäkin. Voi ajantasaistaa tietonsa korjausmateriaaleista ja tekniikoista. Vaikka ei itse osaisikaan, oppii ainakin, mitä voisi ammattilaisilta kysyä.
Mielessäni on kahdenlaisia remontoijia: Toiset korjaavat ulkonäköä, toisille taas koko paketti on rakenteita ja kosteussuojauksia myöten tärkeä. Kun luterilaisessa kirkossamme muistetaan reformaatiota, sillä tarkoitetaan teologian tohtori Martti Lutherin reformaatio- eli "uskonuudistusohjelmaa" noin puolen vuosituhannen takaa.
Martti Lutherille kirkon "remontti" tarkoitti vanhoihin perusasioihin palaamista. Se merkitsi Raamatun ja siihen perustuvan vanhan kirkon opetuksen esille nostamista. Kaikki muu vuosisatojen mukanaan tuoma koristelu ja kultaus piti siirtää sivuun, jotta kirkas uskon evankeliumi näkyisi taas. Terve perusta oli Lutherille tärkeämpi kuin se, miltä ulkokuori näytti. Uskon ytimessä on Jumalan armo, jonka ihminen saa osakseen uskoessaan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana.
Luther oli aidosti asiansa takana - ei niinkään jotakin vastaan, vaan uskon puolesta. Tosin silloisia katolisen kirkon väärinkäytöksiä vastustaessaan hän joutui kannattajineen roomalaiskatolisen kirkon ulkopuolelle. Nyt, viisi vuosisataa myöhemmin katolisetkin teologit yleensä myöntävät, että kritiikki oli tuolloin aiheellista ja että se on joiltakin osin otettu myös katolisen kirkon uudistuksessa huomioon.
Luther sai remontti-ideansa Raamatun äärellä. Hänen reformatorinen löytönsä oli: "-- Uskosta vanhurskas saa elää." (Room. 1:17) Kysymys oli siitä, että Jeesukseen Kristukseen uskoen Jumalan armoa kaipaava ihminen löytää sydämen rauhan. Tämä raamatunkohta ei Lutherilla eikä apostoli Paavalillakaan rajoittunut vain yksilöön, vaan liittyi heillä kuten alunperin profeetta Habakukillakin myös yhteisöjen uudistumiseen ja selviytymiseen. Meidän Jumalamme on myös yhteisöjen ja kansojen Jumala.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
Å
33 kommenttia
Eivätkö naiset vieläkään saa osallistua uudistukseen?
Edellinen kirjoitukseni oli ihan asiallinen, eikä omaa keksintoäni, tai ilkivaltaa.
Luin vasta kustannus Oy Vasaran sivuilta, piispa Gustaf Johanssonin mielipiteitä, joissa hän on samaa mieltä kuin Luther tuomioista, joita Luther juutalaisille julistaa Hän pitää niitä oikeudenmukaisina ja toteuttamisen arvoisina.
Jos kysyn, että hyväksyttekö te Lutherin näin kokonaisuutena vai osittain, niin siihen vastauksena on poisto. Ja jos ne Lutherin tuomiot eivät ole natsi-ideologiaa niin mitä ne sitten ovat. Kuka kehtaa sanoa niitä uskonpuhdistukseksi.
Jos ei ole lukenut Lutherin juutalaisvastaisia kirjoituksia niin kannattaa googlata, sieltä niitä löytyy. Julkaistu aikoinaan oikein kirjoja aiheesta ja sitten tapahtui se, mitä tapahtui. Keksitty kaikenlaisia pahantahtoisia valheita ja lietsottu näin kansakuntien vihaa, joka yltyi raivoksi ja tuhoamisvimmaksi, vielä satojen vuosien jälkeen. Ja sitäkin sanottu, ei suinkaan omaksi teoksi, vaan Jumalan teoksi ja heidän omaksi syyksi, kun eivät ottaneet messiasta vastaan. Oli erilainen käsitys messiaasta, kuin Lutherilla.
Kyllä Luther oli aidosti niitä vastaan, jotka eivät olleet samaa mieltä hänen kanssaan.
Tämän samaisen piispa Johanssonin mielestä. ” Naisasialiike oli kapina Jumalan maailmanjärjestystä vastaan, ja aiheuttaisi yhteiskunnalle ja naisille turmion. ”
Vieläkö tämä ajatus on voimissaan, tai se, että kaikki jumalankieltäjät pitäisi tappaa, kuten hän oli sanonut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Johansson
Reformaatio voitaisiin oikeastaan korvata sanalla restauraatio. Kysehän ei ollut varsinaisesti uudistuksesta, vaan paluusta vanhaan, alkuperäiseksi uskottuun ja yksinkertaisempaan kristinuskoon vapautumalla vuosisatojen aikana kertyneistä uudistuksista, joiden Luther ja kumppanit katsoivat vääristäneen ja hämärtäneen alkuperäistä kristinuskoa. On aiheellista kysyä onko meidänkin ajassamme sellaisia paineita, jotka voivat vääristää ja hämärtää aitoa kristinuskoa.
Usko uudistuu kun ymmärretään Jeesuksen sanoman isä merlitys.
On huvittavaa seurata miten Samin tekstissä toistuu sama kaava. Hän torjuu jyrkin sanoin kirkkomme opin, mutta kun kysyy perusteluja, niitä niitä ei ole näkynyt.
Kirkon opin ymmärtämisessä on ehdottomasti ymmärrettävä sen lähtökohta, Raamatun rakentajien ajattelutapa. Tästä on lukuisia tiedemiesten uskottavia toteamuksia.
Katolisessa kirkossa ei Lutherin aikaan ja aiemminkaan ymmärtääkseni luettu Paavalin kirjeitä, vaan ainoastaan evankeliumeja. Siis ainakin Paavalin kirjeet oli laiminlyöty. Näin olen dos. Timo Eskolan luennoista oppinut.
Luther kirkasti Paavalin teologian.
Sami: ” Luterilainen vanhurskauttamisoppi kansanhurskaudessa näyttää kovin yksinkertaiselta. Sen pelkistetty muoto korostuu lauseissa yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Nämä sotahuudon kaltaiset iskulauseet eivät kuitenkaan avaudu helposti. Mitä näillä oikeastaan tarkoitetaan.”
Juuri tuo on minua hätkähdyttänyt toteamus, jonka tajusin vasta äskettäin. Eikä se ole jättänyt minua rauhaan. Kansa hokee tuota ”sotahuutoa”, mutta ei tajua sen sisältöä. Jos kirkkokansa olisi tietoinen siitä, mitä se heidän kohdallaan merkitsee, niin kaikki aneemisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys katoaisi saman tien. Kirkkokansa aktivoituisi ja se alkaisi toimia dynaamisesti. Kirkosta tulisi hetkessä yhteisunnassa voimakkaasti vaikuttava hengellinen voima.
Tottakai Sami, todella se passivoi kuulijansa, silloin kun sen käsittää väärin. Väärikäsitys syntyy kun kuulija ei pääse oppimaan sotahuudon syvää merkitystä ja valtavaa voimaa. Asiana jota on opeteltava aina vain uudelleen. Oikein käsitettynä se on juuri se innostava potku takapuoleen, joka saa liikkeelle. Väärin käsitettynä se toimii juuri päin vastoin. Juuri noin kuin väität. Eli passivoi.
Kirjoittaja
Pentti Tepsa
Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.
Pentti
Kiitos selkeästä tekstistäsi, joka hyvin kuvaa reformaattorimme keskeisiä pyrkimyksiä
Ilmoita asiaton kommentti