Miten usko uudistuu? Remontin paikka.

 


Erilaiset remonttiohjelmat ovat varsin yleisiä televisiossa. Onhan niistä hyötyäkin. Voi ajantasaistaa tietonsa korjausmateriaaleista ja tekniikoista. Vaikka ei itse osaisikaan, oppii ainakin, mitä voisi ammattilaisilta kysyä.

Mielessäni on kahdenlaisia remontoijia: Toiset korjaavat ulkonäköä, toisille taas koko paketti on rakenteita ja kosteussuojauksia myöten tärkeä. Kun luterilaisessa kirkossamme muistetaan reformaatiota, sillä tarkoitetaan teologian tohtori Martti Lutherin reformaatio- eli "uskonuudistusohjelmaa" noin puolen vuosituhannen takaa.

Martti Lutherille kirkon "remontti" tarkoitti vanhoihin perusasioihin palaamista. Se merkitsi Raamatun ja siihen perustuvan vanhan kirkon opetuksen esille nostamista. Kaikki muu vuosisatojen mukanaan tuoma koristelu ja kultaus piti siirtää sivuun, jotta kirkas uskon evankeliumi näkyisi taas. Terve perusta oli Lutherille tärkeämpi kuin se, miltä ulkokuori näytti. Uskon ytimessä on Jumalan armo, jonka ihminen saa osakseen uskoessaan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana.

Luther oli aidosti asiansa takana - ei niinkään jotakin vastaan, vaan uskon puolesta. Tosin silloisia katolisen kirkon väärinkäytöksiä vastustaessaan hän joutui kannattajineen roomalaiskatolisen kirkon ulkopuolelle. Nyt, viisi vuosisataa myöhemmin katolisetkin teologit yleensä myöntävät, että kritiikki oli tuolloin aiheellista ja että se on joiltakin osin otettu myös katolisen kirkon uudistuksessa huomioon.

Luther sai remontti-ideansa Raamatun äärellä. Hänen reformatorinen löytönsä oli: "-- Uskosta vanhurskas saa elää." (Room. 1:17) Kysymys oli siitä, että Jeesukseen Kristukseen uskoen Jumalan armoa kaipaava ihminen löytää sydämen rauhan. Tämä raamatunkohta ei Lutherilla eikä apostoli Paavalillakaan rajoittunut vain yksilöön, vaan liittyi heillä kuten alunperin profeetta Habakukillakin myös yhteisöjen uudistumiseen ja selviytymiseen. Meidän Jumalamme on myös yhteisöjen ja kansojen Jumala.

 


Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

Å

33 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Pentti

    Kiitos selkeästä tekstistäsi, joka hyvin kuvaa reformaattorimme keskeisiä pyrkimyksiä

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Eivätkö naiset vieläkään saa osallistua uudistukseen?

    Edellinen kirjoitukseni oli ihan asiallinen, eikä omaa keksintoäni, tai ilkivaltaa.

    Luin vasta kustannus Oy Vasaran sivuilta, piispa Gustaf Johanssonin mielipiteitä, joissa hän on samaa mieltä kuin Luther tuomioista, joita Luther juutalaisille julistaa Hän pitää niitä oikeudenmukaisina ja toteuttamisen arvoisina.

    Jos kysyn, että hyväksyttekö te Lutherin näin kokonaisuutena vai osittain, niin siihen vastauksena on poisto. Ja jos ne Lutherin tuomiot eivät ole natsi-ideologiaa niin mitä ne sitten ovat. Kuka kehtaa sanoa niitä uskonpuhdistukseksi.

    Jos ei ole lukenut Lutherin juutalaisvastaisia kirjoituksia niin kannattaa googlata, sieltä niitä löytyy. Julkaistu aikoinaan oikein kirjoja aiheesta ja sitten tapahtui se, mitä tapahtui. Keksitty kaikenlaisia pahantahtoisia valheita ja lietsottu näin kansakuntien vihaa, joka yltyi raivoksi ja tuhoamisvimmaksi, vielä satojen vuosien jälkeen. Ja sitäkin sanottu, ei suinkaan omaksi teoksi, vaan Jumalan teoksi ja heidän omaksi syyksi, kun eivät ottaneet messiasta vastaan. Oli erilainen käsitys messiaasta, kuin Lutherilla.

    Kyllä Luther oli aidosti niitä vastaan, jotka eivät olleet samaa mieltä hänen kanssaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Tämän samaisen piispa Johanssonin mielestä. ” Naisasialiike oli kapina Jumalan maailmanjärjestystä vastaan, ja aiheuttaisi yhteiskunnalle ja naisille turmion. ”

    Vieläkö tämä ajatus on voimissaan, tai se, että kaikki jumalankieltäjät pitäisi tappaa, kuten hän oli sanonut.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Johansson

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Tuo kaamea Johansson oli arkkikonservatiivien standardimalli. Vaihtoi Kuopissa kadun toiselle puolen kun vastaan tuli Minna Canth, upeaakin upeampi nainen, joka parilla näytelmällä paransi maailma ja etenkin naisen asemaa enemmän kuin Johansson koko elämäntyöllään

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Reformaatio voitaisiin oikeastaan korvata sanalla restauraatio. Kysehän ei ollut varsinaisesti uudistuksesta, vaan paluusta vanhaan, alkuperäiseksi uskottuun ja yksinkertaisempaan kristinuskoon vapautumalla vuosisatojen aikana kertyneistä uudistuksista, joiden Luther ja kumppanit katsoivat vääristäneen ja hämärtäneen alkuperäistä kristinuskoa. On aiheellista kysyä onko meidänkin ajassamme sellaisia paineita, jotka voivat vääristää ja hämärtää aitoa kristinuskoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Olen paljon pohtinut ja lukenut luterilaisten uskonpuhdistajien tekstejä, uskonopillisia lausumia, ja teologisia linjauksia 1500 luvulta alkaen. Lutherin yksi merkittävä saavutus oli, että hän toi Raamatun tavallisen ihmisen käyttöön. Raamattua tuli ja sai lukea kansan omalla kielellä. Tämä oli ehdottoman hyvä asia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Vai onko käyntyt niin, että vaikkapa viidestä keskeisestä kohdasta käytössä on 2 ja sitten ihmetellään miksi asiat sujuu niin kankeasti. Olisikohan jotkin uudistukset työntäneet sivuun ne kolme.

      Älkää nyt vaan minulta kysykö mitkä ? Tarkoituseni on kysellä sitä julistammeko täydellistä evankeliumia. Evankeliumi on dynaaminen voima, mutta missä näemme sen voiman ilmenemisen ja mitä se voisi olla?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Usko uudistuu kun ymmärretään Jeesuksen sanoman isä merlitys.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Yrjö Sahama kirjoittaa; ” Reformaatio voitaisiin oikeastaan korvata sanalla restauraatio. Kysehän ei ollut varsinaisesti uudistuksesta, vaan paluusta vanhaan, alkuperäiseksi uskottuun ja yksinkertaisempaan kristinuskoon vapautumalla vuosisatojen aikana kertyneistä uudistuksista, joiden Luther ja kumppanit katsoivat vääristäneen ja hämärtäneen alkuperäistä kristinuskoa.”

      Tämä on ilmeisesti jokin väärinymmärrys. Luther muutti kirkon traditiota merkittävästi, hän ei suinkaan palannut alkuperäiseen, hän hylkäsi vanhan kirkon tradition ja muodosti uuden traditiomallin. Vanhurskauttaminen muutettiin, ihmisen antropologia sanoitettiin Augustinuksen perisyntiopilla, tahdosta tuli sidottu, Jumala kuvasta monergistinen, ikonit hylättiin, luostarit torjuttiin, sakramenttien lukumäärä pienennettiin, ekumeeniset kanonit hylättiin ( 3 sitoudutaan), patriarkaalinen hierarkia koki inflaation, Marian asema poistetiin, esirukoukset kavennettiin, Raamatun ja traditio korvattiin muotoperiaatteella. Ei voida puhua alkuperäiseen palaamisesta, vaan sen hylkäämisestä. Alkuperäistä kristillisyyttä ei voi tunnistaa uskonpuhdistuksen perinnöstä käsin. Voimme ajatella vilpittömästi, että uskonpuhdistajien aikomus oli hyvä, mutta siitä tuli katastrofi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Sami tuntuu arvioivan luterilaisuutta ortodoksisen kirkon tradition pohjalta. Meidän itseymmärryksemme mukaan ei pyritty niinkään vanhan kirkon, so. 700-luvun kristillisyyteen, vaan apostolisen ajan tai esikonstantinolaisen ajan kylläkin paljolti ihannoituun ja kuvitteelliseen alkutilaan, joskin tietyt läntisen tradition vanhimmat piirteet järjestyksen säilymisen vuoksi hyväksyttiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Yrjö, jos esität väitteen, että luterilaisuus pyrki palaamaan alkuperäiseen, et kuitenkaan kerro mitä tämä alkuperäisyys tarkoittaa. Jos se tarkoittaa kaikkea sitä mitä luterilaisuus edusti ja muotoili 1500 luvulta lähtien, niin se ei ole alkuperäisyyttä. En tiedä mitä tarkoitat 700 luvulla, kirkollinen elämä oli jo silloin aika hyvin muotoutunut, opinkehityksen, Raamatun kaanonin ja monien formuloiden osalta. Mikä on kuvitteellinen alkutila, tai läntisen traditio. Kirkon traditio on pitkälti hyvin yhtenäinen, koska oli kysymys katolisesta uskosta. Idän ja lännen traditio kehitys voidaan kiteyttää, isoon jakakoon 1054 jolloin idän ja lännen tiet erkanevat lopullisesti.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    On huvittavaa seurata miten Samin tekstissä toistuu sama kaava. Hän torjuu jyrkin sanoin kirkkomme opin, mutta kun kysyy perusteluja, niitä niitä ei ole näkynyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Pekka Veli mitä perusteluita olet kysynyt tai esittänyt???

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Sami on oikeassa tuossa, ettei Luterilainen kirkko palannut alkuun kaikessa.

      Yrjö Sahma kirjoitti hienosti: ” ei pyritty niinkään vanhan kirkon, so. 700-luvun kristillisyyteen, vaan apostolisen ajan tai esikonstantinolaisen ajan kylläkin paljolti ihannoituun ja kuvitteelliseen alkutilaan”.

      Vanurskauden opettamisessa sen sijaan palattiin alkulähteelle. Nyt tälle lähteelle palaaminen on se raemontti, jota kirkko kaipaa. Ilman vanhurskauden henkilökohtaista kokemusta, kirkkokansa väkisin jää uskon elämän yrittämisen asteelle. Eivät he löydä luvattua iloa,rauhaa ja voimaa siitä lupauksesta että: ”vanhurskas on elävä uskosta.” Uskokin on heille silloin omien ponnistelujen tulosta, eikä lahjaa. Liikkeelle lähdetään levosta käsin. Lepo Herrassa on meidän väkevyytemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Kirkon opin ymmärtämisessä on ehdottomasti ymmärrettävä sen lähtökohta, Raamatun rakentajien ajattelutapa. Tästä on lukuisia tiedemiesten uskottavia toteamuksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Katolisessa kirkossa ei Lutherin aikaan ja aiemminkaan ymmärtääkseni luettu Paavalin kirjeitä, vaan ainoastaan evankeliumeja. Siis ainakin Paavalin kirjeet oli laiminlyöty. Näin olen dos. Timo Eskolan luennoista oppinut.

    Luther kirkasti Paavalin teologian.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Luterilainen vanhurskauttamisoppi kansanhurskaudessa näyttää kovin yksinkertaiselta. Sen pelkistetty muoto korostuu lauseissa yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Nämä sotahuudon kaltaiset iskulauseet eivät kuitenkaan avaudu helposti. Mitä näillä oikeastaan tarkoitetaan. Alla lainaus ( lähde viite lopussa)

      Ryökäs 2005, 165. Vanhurskauttamisopin taustalla on Martti Lutherin havainto, ettei uskon sisällössä ollut kyse pelkästä tiedosta, vaan usko oli elämää kantava voima. Vanhurskaus perustui ainoastaan Jumalan vaikutukseen ja tekoon, ei ihmiseen tai ihmisen toimintaan. Vanhurskaus oli ”vierasta vanhurskautta”, joka annetaan ihmiselle hänen ulkopuoleltaan. Pelastus oli siten ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden” ja vanhurskauttamisessa on kyse syntien anteeksiantamisesta ja osallisuudesta pelastuksessa. Lutherille tärkeää oli Room. 1:17:n lause, joka osoitti, ettei ihmisen tarvitse pelastua omien tekojensa ja ponnistelujensa varassa, vaan pelastuminen on yksin Jumalan käsissä. Luterilaisuudessa vastustetaan siksi omavanhurskautta ja tekojen vanhurskautta. Reformaatioajan teologien itseymmärrykseen kuului ajatus, että vanhurskauttamisopin oikean ymmärtämisen kanssa kirkko seisoo tai kaatuu. Ryökäs 2005, 154, 165-166.

      22 Vainio 2004, 19-29. Olli-Pekka Vainio jakaa vanhurskauttamisopin kehitystä käsittelevät tutkimukset kolmeen tulkintatraditioon, harmonisoivaan, erottavaan ja progressiiviseen. Harmonisessa tulkintatraditiossa korostetaan luterilaisen uskonpuhdistuksen yhtenäisyyttä ja tyypillistä tälle ryhmälle on forenssisen tulkinnan korostaminen Lutherin ja myöhemmän luterilaisuuden kohdalla. Tulkintatraditiossa etsitään yhteisiä korostuksia erilaisista systeemeistä. Erottava tulkintraditio on harmonisoivalle vastakkainen ja pyrkii osoittamaan, että Lutherin jälkeinen luterilaisuus poikkesi Lutherista jo Melanchtonista alkaen. Tulkintatradition mukaan Kristus-yhteyttä korostanut vanhurskauttamisoppi jäi Melanchtonin alulle paneman forenssisen tulkintalinjan alle. Tähän traditioon Vainio laskee mukaan suomalaisia Luther-tutkijoita, kuten Lauri Haikolan ja Tuomo Mannermaan. Unio-aspekti on tulkittu tässä traditiossa olennaiseksi osaksi Lutherin vanhurskauttamisoppia.

      Erottavan tradition piirissä syntynyt tutkimus on synnyttänyt epäluuloa sen ekumeenisten intressiensä takia. Sen on katsottuvaarantavan luterilaisen vanhurskauttamisopin puhtauden. Toisaalta epäluottamusta on aiheuttanut erilainen filosofinen viitekehys. Uudempi tutkimus on osoittanut, että vanhurskauttamisopin kehitys on monimutkaisempi kuin mitä on ajateltu. Vainio nimittää tätä progressiiviseksi tulkintatraditioksi. Sen avulla voidaan luoda yksityiskohtaisempia kuvauksia vanhurskauttamisopin kehityksen eri vaiheista ja kehitykseen johtaneista syistä. Tulkintatradition tutkimuksessa on havaittu, että unio-teema toimii vanhurskauttamisen aspektien avaajana myös Lutheria seuranneilla teologeilla. Tällöin harmonisoivan tutkimuksen vanhurskauttamisopin tulkinta yksistään forenssisena käy riittämättämäksi. Vainio 2004, 19-29. ( https://erepo.uef.fi/handle/123456789/8435)

      Luterilainen vanhurskausoppia, ei löydy patristisista ja yhtenäisen kirkon lähteistä, vanhurskauttaminen on aivan toisen tyyppinen mallitus kuin luterilainen vanhurskauttamistulkinta alkaen 1500 luvulta. Lutherin yksi merkittävimmistä virheistä mielestäni oli se, että hän erotti vanhurskauden ja lain merkityksen erilleen toisistaan. Yhtenäisessä kirkon teologiassa näin ei tehty. Vanhurskaudesta tuli luterilaisuudessa puhtaasti objektiivinen tapahtuma, laki edusti vastavoimaa, myös kristityn elämässä, puhuttaessa vanhurskaudesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Sami: ” Luterilainen vanhurskauttamisoppi kansanhurskaudessa näyttää kovin yksinkertaiselta. Sen pelkistetty muoto korostuu lauseissa yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Nämä sotahuudon kaltaiset iskulauseet eivät kuitenkaan avaudu helposti. Mitä näillä oikeastaan tarkoitetaan.”

    Juuri tuo on minua hätkähdyttänyt toteamus, jonka tajusin vasta äskettäin. Eikä se ole jättänyt minua rauhaan. Kansa hokee tuota ”sotahuutoa”, mutta ei tajua sen sisältöä. Jos kirkkokansa olisi tietoinen siitä, mitä se heidän kohdallaan merkitsee, niin kaikki aneemisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys katoaisi saman tien. Kirkkokansa aktivoituisi ja se alkaisi toimia dynaamisesti. Kirkosta tulisi hetkessä yhteisunnassa voimakkaasti vaikuttava hengellinen voima.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Pekka Veli, käy juuri päinvastoin, koska tämä luterilailainen vanhuskauttamisoppi passivoi kristityn. Tämä näkyy luterilaisessa kilvoituskirjallisuuden suurena puutteena. Tämä on yksi singaali tästä ongelmasta. Uskonpuhdistuksen isät julkaisivat vielä luterilaista kilvoituskirjallisuuta, epäilen sen johtuvan siitä he olivat alunperin katolisen kirkon poikia ja tämän vaikutus näkyi vielä. Pietistinen liike yritti tehdä joitakin korjausliikettä tässä kysymyksessä. Myös aika on tosin muuttunut. Toisaalta kilvoituskirjallisuutta tuotetaan edelleen vanhoissa kirkoissa, koska tämä traditio on siellä elävää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Oivalsin sen että vain harvat käsittävät mitä tuo sotahuuto sisältää. Miten valtavan suuri merkitys sillä on. Samalla se on vaikeimmin opittavia asioita, mitä kuvitella saattaa. Sen yksinertaiset ja kiteytetyt sanat hämäävät kuulijaa. Monilta menee täysin ohi koko asia ja sitten siirrytään jo seuraavaan. Jolloin aletaan rakentamaan omintakeista ja omiin ponnistuksiin perustuvaa uskon elämää. Näyttää siltä, ettei pyritä edes avaamaan noiden sanojen syvällistä merkitystä. Ikäänkuin ”sotahuudon” lausuminen olisi sama asia kuin kuin se valtava voimavaikutus joka siihen sisältyy ja jota ei koskaan opi kunnolla tuntemaan. Jota sen täden on jatkuvasti opiskeltava ahkerasti.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Tottakai Sami, todella se passivoi kuulijansa, silloin kun sen käsittää väärin. Väärikäsitys syntyy kun kuulija ei pääse oppimaan sotahuudon syvää merkitystä ja valtavaa voimaa. Asiana jota on opeteltava aina vain uudelleen. Oikein käsitettynä se on juuri se innostava potku takapuoleen, joka saa liikkeelle. Väärin käsitettynä se toimii juuri päin vastoin. Juuri noin kuin väität. Eli passivoi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Pekka Veli olet käsittänyt luterilaisen vanhurskauttamisopin toisella tavalla kuin minä. Minulle se edustaa Raamatun tekstien väärää tulkintaa jolla ei ole vastaavuutta ennen 1500 lukua. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtenäinen kirkkon tulkinta vanhurskauttamisopista on oikea. Ja vastaavasti lutherin tulkinta väärä. Monet helluntailaiset ilahtuvat lapsikasteen kieltämisen teologiasta ja saavat siitä voimansa. Heidän mukaansa helluntailaiset ovat palanneet alkuperäiseen kasteteologiaan, alkukirkon tilanteeseen.

      ” Me voimme puhua sekä objektiivisesta että subjektiivisesta pelastuksesta. Objektiivinen pelastus on toteutunut yksinomaan Jeesuksen Kristuksen ansiosta, mutta subjektiivinen pelastus, jota Uuden testamentin kielessä nimitetään myös “vanhurskauttamiseksi”, “pyhitykseksi” ja “pelastukseksi” ahtaammassa merkityksessä, toteutuu objektiivisen pelastuksen seurauksena meidän oman toimintamme kautta, kun pyrimme omaksumaan pelastuksen eli saavuttamaan sen henkilökohtaisine ponnistuksinemme yhteistyössä Jumalan armon kanssa.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Läitan vielä yhden näkökulman joka liittyy vanhurskauttamis- kysymykseen.

      Raamatun mukaan miedän pitää kilvoitella ( tehdä tekoja) pelastuaksemme, laitan muutamia argumentteja tämän käsityksen pohjaksi;

      Matt. 5:20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

      Matt. 7:13–14 Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! (Huom.! Ensin portti, sitten tie!)

      Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ”Herra, Herra”, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.

      Matt. 10:38 Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.

      Matt. 12:36–37 Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.

      Matt. 16:27 Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.

      Matt. 21:43 Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.

      – Room. 2:5–6 Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.

      – 1. Kor. 3:9–17 Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.

      – 1. Kor. 9:24 Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!

      – 2. Kor. 5:10 Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.

      – 2. Kor. 9:6 Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää.

      – Fil. 2:12 Tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne.

      – Fil. 3:12–15 En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on.

      > Luterilaisuudessa näitä paranneeseja ( kehoituksia, lain vaatimuksia, tekoja) ei saa missään tapauksessa yhdistää vanhurskauttavaan uskoon. Nämä nähdään lain tekoina ja ihmisen omana yrityksenä kelvata Jumalalle. Mm. Lutherin Galatalaiskirje jyrkästi torjuu nämä, kun puhutaan vanhurskauttamisesta. Vanhurskauttaminen on objektiivinen julistus toimi taivaan torilla, foorumilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Paajanen,

      ”Raamatun mukaan meidän pitää kilvoitella ( tehdä tekoja) pelastuaksemme, laitan muutamia argumentteja tämän käsityksen pohjaksi;”

      Seitsemän esille ottamaasi evankeliumin kohtaa osoitettiin heille, jotka halusivat/yrittivät noudattaa lakia, eikö niin? Tällöin puhutaan lain vanhurskaudesta, jota juutalaiset yrittivät toteuttaa pelastuakseen.

      Room. 2:5–6, ”tekojensa mukaan.” 1. Kor. 3:9–17 kertoo siitä, että ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.” Tätä perustusta ei saa turmella pahoilla teoilla, näin on.

      Voittopalkintoa kohti ollaan menossa, mutta palkinnon on itse Herramme meille hankkinut.

      10:22 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”. Kristuksen työ kestää, joka siihen perustaa ja uskoo, hän saa elää.

      Kuka erottaa omat työt Kristuksen täyttämästä työstä? On käsittämätöntä, että joku voisi lisätä/ ansaita omalla vaelluksella jotain täytetyn työn lisäksi?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pentti Tepsa

    Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.