Miten tunnistan uskovan?

Linja-autossa on tunnelmaa, varsinkin jos siellä on yksin kuskin kanssa. Silloin voi syntyä mukavia keskusteluhetkiä heidän kanssaan. Kerran eräs kuski hoksasi minun olevan uskovainen. Pelkästään niiden juttujen tähden, joita hänelle kerroin. Kysyin; mistä hän sen oivalsi. Vastaus oli: ” siitä tavasta jolla olin puhunut”. Merkillistä. Keskustelussa ei ollut mitään uskoon viittaavaa.

Työmaalla löin kerran pääni ja heti työkaveri tunnisti minut uskovaiseksi. Sillä en kironnut.

Tampereen torilla syntyi keskustelu jonkun kuskin kanssa. Vähän aikaan siinä jutustellessa, tajusimme molemmat, että olemme uskovia.

Jotenkin merkillistä, että uskovissa on jonkinlaisia sisäänrakennettuja tuntomerkkejä. Niitä on vaikea ryhtyä analysoimaan, että mitä ne oikein ovat, mutta näyttää selvältä, että sellaisia on.

  1. Siitä että hylkäät meidät ja uskomme, siitä tiedämme, että et ole Ari oikealla tiellä. Sinussa ei ole rakkautta. Jos sinussa olisi rakkaus, niin rakkaudellisesti pitäisit meitäkin uskovina, jolloin sinun rakkautesi kutsuisi meitä oikealle tielle. Nyt vain suoralta kädeltä hylkäät meidät, koska uskomme Vapahtajamme sovittaneen kaiken. Emme voi siihen lisätä mitään, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt. Sinun kiukkusi ja syytöksesi ei rauhaamme häiritse lainkaan. Tiedämme Ismon kanssa, että olemme ihan oikealla tiellä. Sinä sen sijaan luotat omaan parannukseesi, Siihen että olet täyttänyt käskyjä. Se on juuri sitä farisealaisuutta, josta meitä syytät. Sinulla Ari on vielä parannus tekemättä, koska luotat omaan hurskauteesi. Näinhän juuri Fariseuksetkin tekivät. Pitivät itseään, niin pyhinä, että heillä oli varaa syyttää kaikkia muita, myös opetuslapsia. Me Ismon kanssa olemme Herramme opetuslapsia.

  2. Näin rohkeasti me uskomme Pekan kanssa. Aamen.

    Tähän laittaa blogin henkeen sopivan ajatuksen uskosta, jospa se saisi joitain ajatuksia heräämään. Seuraavassa arvostamani J.Vähäsarja kirjoittaa:

    Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon. Apt. 13:48.

    Me voimme tehdä kaikki oikeat liikkeet, toimia viisaasti ja uskoa suuria, mutta uskoon tulevat vain ne, jotka Jumala kutsuu ja joille hän uskon lahjoittaa. Tuuli puhaltaa siellä, missä tahtoo. Herra sanoo Paavalille samansuuntaisesti myöhemminkin: ”Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani” (Apt. 18:10). Eli monet pakanatkin olivat Herran valittua kansaa, vaikka he eivät tienneet sitä vielä itsekään. Herra tietää, kenet hän kasteen ja uskon kautta kutsuu seurakuntaansa. Meidän tehtävämme on pitää evankeliumia saatavilla ja viedä Kristus tuntemattomille, mutta Jumalan edeltä tuntemille Herran kansan jäsenille (Room. 8:29). Pidämme esillä elämän sanaa ja opetamme sitä niin hyvin kuin ikinä kykenemme. Hedelmä on puolestaan kokonaan Jumalan asia. J Vähäsarja

    • Ei tartte uskoa itse koska usko on Jumalan teko ja Jumala antaa uskon ja Pyhän Hengen kasteessa. Eikä jaa sitä Porvoon mitalla että toiselle enmmän ja toiselle vähemmän. Ei kastetta voi pestä pois eikä kieltää, muutenhan ihmisellä olisi valta ylitse Jumalan tekojen. Saahan sitä hurskastella ja shihuloikoon kuka tahtoo mutta minä en laske sellaisen päälle mitään…turhuutta sano.

  3. Pekka toteat:”Me Ismon kanssa olemme Herramme opetuslapsia.”

    19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
    20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”(Matt.28)

    Siis te pidätte kaiken mitä Jeesus on puhunut, ok hienoa.

    Miksi sitten sanotte että Jeesus julisti lakia?

  4. ”Siis te pidätte kaiken mitä Jeesus on puhunut, ok hienoa.” Mitä tuo ’kaikki’ sitten on? Tätähän se taitaa olla: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Juutalaisten lakia tämä ei ole, mutta sitä lakia kuitenkin, jota Paavali nimittää Hengen laiksi:
    ”Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”

    • Martti Pentti. ” Mitä tuo ‘kaikki’ sitten on? Tätähän se taitaa olla: “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”

      Tuo kaikki tarkoittaa kaikkea mahdollista kristillistä opetusta, ei pelkästään rakastamista. Tämä on lähetyskäskyn toinen ”osa” joka koskee uskovien monipuolista opettamista. Tiedän tämän kokemuksesta, koska olen tehnyt sitä melkein kolmekymmentä vuotta.

    • ”Tuo kaikki tarkoittaa kaikkea mahdollista kristillistä opetusta, ei pelkästään rakastamista.” Mitä on ’pelkkä rakastaminen’? Onko kristillisyydessä mistään muusta kysymys kuin rakkaudesta? ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ’Älä tee aviorikosta’, ’Älä tapa’, ’Älä varasta’, ’Älä himoitse’, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.”

    • Martti Pentti kuka sitten on lähimmäisemme?

      Entä kun ymmärtää jonkun tehneen pahaa lähimmäiselle, onko hänessä Jumalan rakkaus?

    • ”Kun ymmärtää jonkun tehneen pahaa lähimmäiselle, onko hänessä Jumalan rakkaus?” Keneen viittaat ’hänellä’? Ainakin ihmisessä, joka näkee ja ymmärtää lähimmäisen kokeneen pahaa, on Jumalan rakkaus. Miten hänen tulisi toimia tuon rakkauden tähden? Paha teko lähimmäistä kohtaan saattaa johtua ymmärtämättömyydestä. Siihen voimme kai jokainen horjahtaa. Pahantekijän syyttäminen ja tuomitseminen ei olekaan kristityn tehtävä. Kristityn tulisi kuitenkin pyrkiä pysäyttämään pahuuden jatkuminen ja auttamaan siitä kärsivää. Tähän liittyy synnin osoittaminen synniksi ja sen vastustaminen sanoin ja teoin.

  5. ”Ei tartte uskoa itse koska usko on Jumalan teko ja Jumala antaa uskon ja Pyhän Hengen kasteessa.” Jouko Halttunen

    Noinhan se on, ei meissä ole mitään uskoa joka kelpaisi Jumalalle. Siis jos me kaivamme itsestämme jotakin, niin sen voi varmuudella todeta olevan lihan tekoja.

    Jumalalle kelpaa vain Kristuksen usko ja sen varassa mekin olemme ja elämme, kun meidät on kastettu Kristukseen. Kaikki tekomme ovat Jumalan teon kautta. Mutta tokihan me tunnustamme tuon uskon, jonka olemme lahjaksi saaneet.

  6. Ismo Malinen kommentoi juuri siten kuin olen yrittänyt selittää luterilaista uskoa, siis ensinnäkin kaiken perusta on kaste, kaikki lähtee ja sisältyy siihen, ei ole muuta perustaa. Tulee vaan mieleen entä kuinka sitten ihminen voi tulla/saada uskoon jota ei ole kastettu vauvana (tiedostamattomana), eihän ketään tietääkseni kasteta aikuisena ilman kastettavan suostumista, siis eikö tällöin ihminen ITSE tee päätöstä kastetaanko vai ei, kauhistuttava ajatus, ihminen ITSE osallistuu kasteeseen OMALLA teolla?

    Toinen perustavaa laatua oleva ajatus on tuo ”Kaikki tekomme ovat Jumalan teon kautta”, siis eikö tästä seuraa että kun kaikki olisi jumalasta niin silloin ei ole mitään mistä voisi toisia kastettuja soimata, tulee hyväksyä Lutherin vainot, juutalais viha ym, kuten myös tänäpäivänä homoavioliitot jne…, kaikihan on uskosta jonka vaikkuttaa luterilaisuuden jumala?

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.