Linja-autossa on tunnelmaa, varsinkin jos siellä on yksin kuskin kanssa. Silloin voi syntyä mukavia keskusteluhetkiä heidän kanssaan. Kerran eräs kuski hoksasi minun olevan uskovainen. Pelkästään niiden juttujen tähden, joita hänelle kerroin. Kysyin; mistä hän sen oivalsi. Vastaus oli: ” siitä tavasta jolla olin puhunut”. Merkillistä. Keskustelussa ei ollut mitään uskoon viittaavaa.
Työmaalla löin kerran pääni ja heti työkaveri tunnisti minut uskovaiseksi. Sillä en kironnut.
Tampereen torilla syntyi keskustelu jonkun kuskin kanssa. Vähän aikaan siinä jutustellessa, tajusimme molemmat, että olemme uskovia.
Jotenkin merkillistä, että uskovissa on jonkinlaisia sisäänrakennettuja tuntomerkkejä. Niitä on vaikea ryhtyä analysoimaan, että mitä ne oikein ovat, mutta näyttää selvältä, että sellaisia on.
Osui silmään aiheeseen sopiva teksti Lutherilta, lainaan sen tähän:
”Tie on kaita. Kaikkialla ollaan niin evankeliumia vastaan, etten tiedä, pitääkö minun sitä enää saarnata. Jos saarnataan kunniallisesta elämästä, maailma mielistyy siihen ja rakentaa siitä itselleen tikapuut taivaaseen. Jumala ei voi sitä sietää. Ei kelpaa rietas eikä kunniallinenkaan elämä. Mitä meidän siis on tehtävä? Olisi parempi, että ne jotka pitävät silmällä ainoastaan kunniallista elämää, olisivat porttoja ja roistoja ja makaisivat loassa. Kuitenkaan Jumala ei tahdo meidän viettävän huonoa elämää. Hän ei voi sellaista sietää, se on kirouksen alaista.
Jos taas vietät kaunista elämää, pyrit mielistymään siihen. Sitäkään Jumala ei voi sietää. Pidä siis varasi ja pysy keskitiellä: vaella hurskaasti ihmisten edessä, mutta älä kiinny siihen enempää kuin nukkumiseesi tai valvomiseesi. Mutta kuinka nyt käy? Jos näin saarnataan, kukaan ei taivu tekemään hyvää, ellei saarnata, ihmiset elävät säädyttömästi. Tällä tavoin Jumala kuitenkin hallitsee pyhiänsä. Vaikka oppi onkin puhdas, hän johdattaa niin ihmeellisesti heitä, ettemme tiedä, kuka on kristitty. Hänen tuomionsa ovat näet salassa. Näin hän tahtoo tehdä meistä tyhmiä, että vihdoinkin jättäisimme asiamme hänen haltuunsa. Mielelläni ottaisin opetuslapsia, jotka tietävät, mitä kristillinen elämä on, mutta missä heitä on? Muutamat tahtovat elää liian vapaasti, toiset olla liian pyhiä.” M Luther
Tuossa Martti luokittelee kansaa, mutta blogini aihe ei ole luokittelu. En katsele nyt sitä millaista elämää joku elää. Enkä sen mukaan luokittele ihmisiä uskoviksi ja muiksi. Ihmettelen vain sitä miten tunnistan toisen uskovan muiden joukosta. Mietin sitä, löytyykö uskovista jotain tunnusmerkkejä, joista heidät tunnistaa. Ilmeisesti kyse onkin siitä hengestä, joka uskovalla on ja toinen uskova voi tunnistaa tuon saman hengen. Voisikohan se sana sopia tähänkin että, ”siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus”.
Niinpä, jotain tuollaista se on ja sen kyllä tunnistaa, kun kohdalle sattuu ja onneksi joskus sattuu, muuten tuon luulisi olevan satua. Rakkaus peittää synnin paljouden.
On se kyllä jännä miten tuon keskinäisen rakkauden voi kokea, vaikka yhteistä kieltäkään ei olisi, jotta voisi yhteisestä uskosta keskustella.
Juuri näin. Kun saa kokea poikkeuksellista ystävällisyyttä ja huolenpitoa, niin sitä toivoo syämmestään, että voisi ja osaisi joskus itse toimia samoin.
En sano, etteikö ystävällisyyttä voisi kokea muiltakin, kuin uskovilta, mutta jokin siinä on, kun tapaa ihmisen, jolla on poikkeuksellinen rauha, niin tuo rauha säteilee myös ulospäin ja usein on jälkeenpäin tullut esiin, että Herran lapsi oli kyseessä.
Sittenhän meissäkin on tuo säteily. Wau.
Pekka ja Ismo Malinen kuinka voisitte loistaa valoa kun kiellätte Jeesuksen?
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Matt. 7:21
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Mehän olemme noudattaneet Jumalan käskyä kun teemme Isän Tahdon eli uskomme Hänen Poikansa, koska Jumala on synnyttänyt meissä uskon. Itse tosin olemme ansiottomia tähän uskoon. Ari ole tarkkana kun syytät kanssa veljeäsi.
”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.”
1.Joh.3:23-24
Ja vielä : (Seuraavassa Johannes todistaa, että usko Kristukseen on Isän tahdon tekemistä ja tuon uskon kautta meissä vaikuttaa Jumalan Rakkaus, Jumalan Tahdon mukaan me rakastamme veljiämme ja sisariamme ja lopulta kaikkia ihmisiä.)
”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.
Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
Sillä kolme on, jotka todistavat:
Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. 1.Joh.5:1-12
Meidän rauhamme ei perustu omiin tekoihimme, vaan Vapahtajamme rakkauteen. Jota sinä Ari et vielä ollenkaan tunne.
Ismo Malinen kehen sinä uskot on Luther ja hänen sanansa, luotat hänen lupaamaan kasteen armoon ja kaikkiin lupauksiin joita hän antaa.
Jos uskoisit Jeesukseen niin pitäisit Hänen Sanansa etkä väittäisi Hänen Sanaansa vastaan.
Et ymmärrä yllä olevaa siitä kuka katsoo Jeesuksen Sanan ylen eli ei ota Sanaa vastaan vaan väittää jotain muuta kuten esim että Jeesus julisti lakia vaikka Jeesus itse Sanoo julistavansa Jumalan valtakuntaa:
Luuk. 16:16
Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.