Uskoon tullaan tai kasvetaan. Paitsi että tässä asiassa mielipiteet voivat mennä jyrkästi ristiin. Ja enemmänkin, tunteet ja kokemukset ovat vastakkaisia uskon heräämisestä ja vahvistumisesta.
Jos uskoon tullaan, niin silloin tullaan johonkin tilaan tai paikaan nimeltä usko. Mitä on usko?
Tässä yksi määritelmä: Usko on sisäistä vakuuttuneisuutta jumalalliseksi koetun käsitejärjestelmän kyvystä vastata sekä maailman että yksilön olemassaoloa ja tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin.
Mitä on usko ja miten siihen tullaan/päästään/kasvetaan?
Kysyn tätä eritoten Kotimaahan tekeillä olevaa juttua varten. Jos et halua kommentoida alle, voit laittaa s-postia suoraan: olli.seppala@kotimaa.fi
Uskoon tullaan, tai ainakin pitäisi tulla, omien tuntemusten ja halujen voimin. Juuri kuten toimituksen käyttämässä määritelmässä. Ulkopuolinen uskoon muovaaminen on keinotekoista ja voi aiheuttaa hyvin monimuotoisia ongelmia. Etenkin tietenkin ahdasmielisissä uskonnollisissa piireissä, joissa lapsista tehdään automaationa vanhempien maailmankatsomuksen jatkajia, heiltä kysymättä.
Minä uskon, että uskoon tullaan ”uudestisyntymällä ylhäältä”, kuten Jeesus sanoi. Pyhä Henki synnyttää uskon.
Usko Korkeimpaan tulee ihmisen sisäisestä tunteesta johon tarvitaan eräänlainen kysymys itseltä elämän tarkoituksesta ja olemassaolosta. Ennen Jeesusta eläneillä 60 miljardilla ihmisellä uskoisin uskon olevan veden ja metsän henkeen jne. joka oli silloisille ihmisille yliluonnollinen ilmiö.
Korkeimman sanansaattaja Jeesus uskon perusteista. Otan pari sanomaa.
” Lähimmäisen rakkaus. Siinä on kaikki laki ja profeetat ”
” Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä ”
Nämä merkitsevät, että jokaisessa ihmisessä on lähimmäisen rakkaus mentaliteetti, ominaisuus, omassa hengessään. Jokainen ihminen päättää omasta elämästään ja näin ollen tämän ominaisuuden merkityksen ymmärtämisestä omassa elämässään. Kukaan ei ole täydellinen. Korkein sitten päättää miten me itsekukin olemme ymmärtäneet tämän ominaisuuden käytön elämässämme ja tekee sitten omat ratkaisunsa mitkä ne sitten ovatkaan.
Usko Korkeimpaan on yksinkertainen asia. Siinä ei tarvita raamattuja, kirkolliskokousten päätöksiä eikä mitään ihmisten kirjoittamia rituaaleja.
Yksi esimerkki vielä. Tunnen itse, ateisti lääkäri, joka on koko elämänsä noudattanut tätä Jeesuksen perussanomaa Korkeimman arvostuksesta, tahdosta. Olen aivan varma, että hän saa Korkeimman hyväksymisen, mitä se sitten onkaan.
Korostan lopuksi, että ilman tätä Korkeimman läsnäoloa hengessämme ei ihmiskunta kuten koko luomakunta jatkaisi olemassaoloaan.
”Se mikä on ilmoitettu on meitä ja meidän lapsiamme varten. Se mikä on salattu on Jumalan” Uskoontulo on näitä viime mainittuja. Se on syvimmiltään meiltä salattu.
Uskoon tulon havaitsee kyllä itse. Usko, kun alkaa sisäisesti vaikuttamaan. Tapahtuu selittämätön muutos. Usko on dynaaminen voima, joka laittaa liikkeelle. Kaavaan uskoontuloa on mahdoton laittaa.
Raamattu kertoo mielestäni oikein hyvän metodin uskoontulosta Apostolien tekojen 17. luvussa. Näin se meni Beroiassa
”Vielä yötä myöten veljet auttoivat Paavalin ja Silaksen matkalle Beroiaan. Sinne saavuttuaan he menivät synagogaan. Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa. Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.”(Apt10:10-12)
Raamatusta päin asiaa katselevalle uskoon tulo näyttää edellyttävän aina opetusta. Ilman perusteellista informaatiota kyseessä lienee uskovaisuuden asemasta vain herkkäuskovaisuus.
Sitaatti siis Apt 17:10-12
Ja Jehovan todistajien kohdalla uskoon tuloon liittyy vielä kaiken informaation hyväksyminen sellaisenaan, ja vaatimus siitä, että ei koskaan kyseenalaista Jehovan todistajien uskonnollisen hallinnon opetuksia. Ei edes silloin, kun ne ovat selvästi vääriä. Jehovantodistajuuteen siis sisältyy velvollisuus uskoa vääriin oppeihin.
Uskovia kristittyjä voinee jaotella kolmeen tyyppiin. On niitä, jotka eivät tarvitse mitään ”uskoontuloa”, koska he kasvavat uskoon varhaisesta lapsuudesta alkaen. On niitä, jotka nuoruusiässä tai aikuisina kokevat hyvinkin dramaattisen elämänmuutoksen kohdatessaan elävän Jeesuksen. Tällaista äkillistä kääntymystä epäuskosta uskoon kai yleisimmin tarkoitetaan tuolla vähemmän onnistuneella ”uskoontulo”-sanalla. Ja sitten on niitä, jotka ehkä pitkäänkin kestäneen etsinnän ja kyselyn jälkeen löytävät etsimänsä. Kaikissa näissä tapauksissa on kyse Pyhän Hengen vaikutuksesta, ei ihmisen omista ratkaisuista. Usko Luojaan voi olla rationaaliseen päättelyyn perustuvaa, mutta usko Jeesukseen Kristukseen on aina Pyhän Hengen lahja.
Nasevasti ilmaistu.
Kiitos kaikille vastanneille! Juttu uskoontulosta 25.8. ilmestyvässä Kotimaassa.