Miten toteutat kunnioittavaa keskustelua?
Piispainkokous julkaisi eilen tärkeän asiakirjan, jossa piispat kehottavat kirkon jäseniä kunnioittavaan keskusteluun.
Kerro tässä blogissa, miten aiot toteuttaa kunnioittavaa keskustelua käytännössä? Miten piispojen kehotus vaikuttaa työhösi, toimintaasi seurakunnassa, ajatteluusi tai somekäyttäytymiseesi?
Tai kerro esimerkki, jossa olet huomannut, että eri mieltä oleva keskustelija osoittaa sinulle kunnioitusta.
Älä tässä blogissa kerro, mitä mieltä olet samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Tee se jossain muualla. Kunnioita tätä keskustelua pysymällä tämän keskustelun aiheessa.
28 kommenttia
Kunnioitan vapaiden suuntien kastekäsitystä ryhtymättä heidän kanssaan keskustelemaan koko asiasta. En koe mitään tarvetta sellaiseen. He ovat tehneet valintansa asiassa ja minun on aivan turha yrittää muuttaa heidän mielipidettään. Asiasta väittelemään ryhtyessäni vain kykenen vahvistamaan heidän näkemystään asiassa. Samoin pyrin menettelemään tässä kyseisessä, ja muissakin vastaavissa asioissa.
Tietenkin voi katsoa seuraavankin asian.
Piispat tehtäväsaantoonsa olisivat voineet ilmoittaa olevansa erimielisiä, ja näin He olisivat voineet pyytää Kirkolliskokousta arvioimaan voitaisiinko siellä suostua samansukupuolisten parien kirkolliseen vihkimiseen koska nyt jatkuvana riippuva tilanne kirkossa aiheuttaa useanlaista vaikeutta. Nythän tätä ei tehty vaikka hyvin olisi voitu tehdä.
Kuuluuko tämä kunnioittavaan keskusteluun kirkon päättävän elimen kanssa.
Nythän tilanne on helpompi kuin vuosikymmeniä sitten jolloin kuuron heteroparin piti esittää sterilisointitodistus saadakseen mennä Herransa edessä naimisiin kirkollisen vihkimisen myötä.
Tuomas Hynynen:”” kunnioittavassa keskustelussa ei ole kyse väittelystä tai pyrkimyksestä muuttaa toista, vaan vuoropuhelusta.
Yritys ymmärtää toista on lähimmäisenrakkautta.””
Onko evankeliumin julistus ”kunnioittavaa keskustelua”?
Voiko sokelle näyttää oikeaa Tietä ennen kuin hänet on ohjattu parantajan luo, ja Hän on parantanut sokean, ja tämä näkee?
Kuvaava nimike tuo käärmeiden sikiö. No sellaisiahan me olemme. Mitään hyvää ei meistä irtoa. Pelkkää pahuutta ja käärmeen myrkkyä kielen alla. Samaan hengenvetoon kun tämän tunnustamme, niin olemme jo mielestämme oikein pyhiä ja puhtaita. Jopa täydellisiä kristittyjä. Koko oma jumalisuutemme on silti vain naamio sille mitä oikeasti olemme. Jollei Jumalan armoa olisi niin kakki olisimme täydellisesti hukassa. On se vaan hienoa tietää että kaikesta perinpohjaisesta kelvottomuudestamme huolimatta Jumala on meitä niin rakastanut että….
Kunnioittava keskustelu on semmoista mielipiteiden esilletuomista, jossa ei loukata vastapuolta, ei kyseenalaisteta vastapuolen motiiveja tai mielenterveyttä, ei pyritä tahalliseen väärinymmärtämiseen, otetaan vastapuolen kaikki argumentit vakavasti ja vastatan asia-argumentteihin asia-argumentein eikä halpahintaisin heitoin tai pilkkapuhein. Tämäkin keskustelupalsta olisi varmaankin näin toimien asiallisempi ja sopuisampi.
Kimmon epäkunnioittavat lausunnot on helppo antaa anteeksi. Kimmo kun itse toi esiin sen mistä lausuntojen taso saattaa juontaa. Rippikoulussa pappi oli kehottanut etsimään Jumalan valtakuntaa, mutta ei kertonut mistä. Joten Kimmo lähti etsimään väärästä paikasta, eikä siksi löytänyt yhtään mitään. Rehellisenä hän on siis mitä ilmeisemmin todennut, ettei mitään voi olla löydettävissä. Joten tästä on syntynyt suurta harmia koska toiset kertovat löytäneensä ja hän ei, niin johonkin se harmi pitää purkaa. Me ollaan siihen tässä luonteva kohde.
Kristillisen avioliiton ydin on ilmaistu (1. Moos. 2:24): ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” Lisäksi Jeesus vahvistaa sen, minkä (1.Moos.) toteaa osallistuen häihin Galilean Kaanassa. Kun asia on selvästi ilmaistu sekä Raamatussa kuten myös evlut.kirkon tunnustuksessa niin piispat kuten myös papit, jotka tästä poikkeavat, poikkeavat Jumalan selkeästä sanasta.
On aika merkillistä, kun kerran avioliitto samansukupuolisten osalta on laillistettu siviilivihkimisenä se ei näytä riittävän. Tarvitaan ”alttarin siunaus.” Ainoakaan reformaattorien teksti ei tähän ”alttarin siunaukseen” taivu. Me ihmiset olemme mitä olemme. Kysymys on ainoastaan siitä, pitääkö evlut.kirkon taipua tähän ”siunaamiseen”, mitä markinnoilta edellytetään. En pidä evlut.kirkon alistumista tässä asiassa oikeana, vaan Jumalan sanan vastaisena ja selvin perustein. Toki tiedän, että minun mielipiteeni ei tässä asiassa paljon paina. Mutta kuten Ilmari Karimies blogissaan totesi: (….”jos ei pidä jotakin jonakin, kysymyksessä on aivan ilmeisesti syrjintä.”)
Ihmiset jotka haluavat keskustella tekevät sen vaarmastikin tavalla ettei tämmösiä ohjeita julkisuuteen tarvitsisi antaa.
En tiedä mistä idea on saatu moiseen listaan mutta veikkaisin koulumaailmasta ja siellä viimeistään jonkun opiskelijan kirjallisesta työstä opinnossaan.
Tokinäin en sano mutta kalliita ovat ohjeet.
Edellisesä koonnissa kummittelee vielä asia ettei tarkkaan ottaen saisi niiden mukaan olla mitään mieltä mistään vaan pitäisi kuunnella joka välissä ja sitten esittää argumenttia edelliseen.
Veikkaan Piispojen tekevän porukalla pitkospuita yhtä hyvin kuin tuotosta harkinnassa nyt luetusta. Pitkospuut tulisivat vielä halvemmaksi eri palkkaluokalla.
Ilmoita asiaton kommentti