Joitakin vuosia sitten erään suurehkon suomalaisen kaupungin seurakuntien palvelukeskuksen vahtimestari katsoi ulos ikkunasta. Hän näki muutaman nuoren pojan piilottavan muovikasseja pihan roskalaatikkoon. Kun pojat olivat poistuneet paikalta, vahtimestari kävi katsomassa mitä pusseissa oli.
Kaljaahan niissä oli. Vahtimestari teki pienen jekun pojille ja vaihtoi kaljat smurffi-limsoihin. Kaljat hän kai kaatoi viemäriin. Sitten hän taas katsoi ikkunasta ulos ja näki poikien tulevan hakemaan kassejaan. Poikien hämmästys taisi olla melkoinen, kun he näkivät muovipussien sisällön. He huusivat toisilleen, että hei täällä on smurffeja!
Ilmeisesti tilanne pysyi rauhallisena ja pojat poistuivat limsat mukanaan paikalta. Tämä tapaus on muuten aivan tosi.
Mites tuolla alkuseurakunnassa ja maita ja mantuja kierrellessä nuo latrine-asiat oli järjestetty? Oliko paperia
vai mukana kuljetettava lastu? Vai noudatettiinko essealaisilta opittua hygieenistä lapio ja kuoppa ja vasenkäsi-ja monta kylpyä päivässä periaatetta?
Hienosti toimi vahtimestari!
…”kai kaatoi” ? Ei kaatanut, joi itse.
Sen tiedän, että kyseinen vahtimestari oli ennen uskoontuloaan täysin rappio alkoholisti, joka pääsi kuitenkin eroon alkoholismistaan.
Kumma juttu, mutta hyvä ateria saa aikaan sovinnon. Samuel Pepys (1633-1703)