Ilmapiiriin syntyi hieno muutos

Muistan hyvin sen tilanteen , jonka näin silloisen työpaikkani käytävällä. Eräs virkailija ryntäsi raivoissaan toisen huoneeseen, moittien tätä ankarasti erään muun virkailijan epäasiallisesta kohtelusta. Joka nyt järkyttyneenä kohtelusta itki jossain. Pian kuitenkin selvisi, että siinä oli rynnätty väärän henkilön huoneeseen. Tämä vain sattui olemaan etunimeltään saman niminen, kuin oikea syyllinen.

Peilasin jo silloin tilannetta moniin muihin henkilöstöongelmiin, joita silloin tällöin tuli vastaan.
Oivalsin, että usein väärällä tavalla joku oli lähtenyt jopa kiihkon vallassa puuttumaan johonkin tilanteeseen ja on saanut näin aikaan vain lisää vahinkoa. Milessäni alkoi muotoutua ajatus yhteisistä pelisäännöistä, jotka työyhteisömme rakentaisi yhdessä. Jolloin kaikki sitoutisivat noudattamaan ohjeistusta.

Olin siihen mennessä nähnyt miten monenkirjavat konsultit olivat yrittäneet vaikuttaa henkilöstöasioissa. Monilla heistä oli hyviä ohjeita. Joskus kävi vain niin, että johto ei noudattanutkaan kaikkia ohjeita ja jätti ssis osan noudattamatta. Jolloin saattoikin käydä niin, että ohjeistus aiheutti aivan päivastaisen vaikutuksen. Ilmapiiri jopa heikkeni. Toisinaan taas ohjeita noudatettiin aluksi hyvin ja saatiin hyviä tuloksia, mutta ajanoloon tilanne palasi entiselleen. Jopa muutamassa viikossa, tai kuukaudessa. Opin, että jollei muutosprosessia seurata ja pidetä siiitä huolta, niin ajan oloon vanhat käytännöt palaavat ja palataan vanhoille tutuille raiteille.

Kirkon toiminnassa on samankaltainen tilanne. Olkoon kyse sitten viranhoidosta, tai vapaaehtoisista, niin huomaan niissä molemmissa tuon ongelman; lähdetään tunnepohjalta tilanteita ratkomaan, jolloin usein syntyy huonoa jälkeä. Seurauksena on loukkaantumista, työssä uupumista, katkeroitumista, kyynistymistä, työyhteydestä vetäytymistä yms. Lisäksi huonoista kokemuksista kerrotaan monille. Tällöin syntyy vastaavaa tunnekokemusta myös kuulijoissa ja negatiivista asennetta.

Monet ikävät tilanteet voitaisiin välttää, mikäli kullakin seurakunnalla olisi selkeät ohjeet siitä miten vastaantulevia tilanteita ryhdytään käsittelemään. Ihmisten kesken aina jotain kränää syntyy, mutta jokainen toivoo sitä, että syntyneet tilanteet kyettäisiin käsittelemään asiallisesti. Jollei ohjeistusta ole, niin herkästi tehdään isoja virheitä. Mikäli olisi yhdessä rakennetut ohjeistukset siitä, miten ongelmia yhdessä hoidetaan, niin kenenkään ei tarvitsisi pelätä mitään ylikävelemistä, tai epäasiallista kohtelua. Edes silloin kun on tehnyt ehkä pahankin virheen. Väärinkäytöksiin osattaisiin heti puuttua, kun voisi vedota yhdessä luotuihin toimintaohjeisiin. Puuttumisen voisi tehdä silloin kuka tahansa pelkäämättä oman asemansa tähden.

Sain työelämässä silloin tilaisuuden koota työryhmän ja yhdessä loimme ohjeistuksen epäasiallisen käytöksen välttämiseksi. Saimme kokea selkeän ilmapiirin muutoksen.
Vastaavaa ohjeistusta kaipaisin seurakuntiin. Näin vältyttäisiin monilta sudenkuopilta, joihin moni hyvin alkanut projekti on pitänyt lopettaa, tai on syntynyt paljon hankalampia tilanteita, tai jopa kriisejä seurakuntiin.

1 kommentti

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Hyvän ilmapiirin rakentaminen on paras lääke kiusaamisen estämiseen. Hyvässä ilmapiirissä ei epäasiallista kohtelua ketään kohtaan hyväksytä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen
    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.