Mitäpä presidenttimme tekisi?

Säännöllisesti Afrikasta tulevien korruptio uutisten keskellä, Tansaniasta kuuluu todella mielenkiintoisia uutisia! Vastikään valittu maan uusi presidentti John Magufuli on pistänyt tuulemaan ja samalla luonut uskoa kansaan, että muutos positiiviseen on mahdollista.

Oltuaan vain muutaman päivän presidenttinä, Magufuli kielsi ulkomaanmatkat valtion virkamiehiltä ja ilmoitti, että Tansanian kohdemaissa olevat diplomaatit voivat hoitaa tarvittavat tehtävät. Samalla valtion virkamiehiä kehotettiin matkustamaan maaseudulla ja korjaamaan Tansanian ongelmia paikanpäällä.

Eikä siinä vielä kaikki, hän määräsi valtion toimistojen ulkopuolella pidettävät kokoukset pidettäväksi konferenssipuheluiden kautta ellei ole ihan välttämätön tarve matkustaa paikalle.

Sitten tuli uutinen, että jopa itsenäisyyspäiväjuhlat perutaan. Uhuru-juhlat ovat perinteisesti olleet iso juttu Tansaniassa, sillä vapautuihan maa vuonna 1961 kolonialismin kahleista. Juhlista säästettävillä rahoilla kunnostetaan nyt 4,3 kilometrin tiepätkä Dar es Salaamissa Moroccosta Mwengeen. Tällä tienpätkällä liikenneruuhkat ovat massiiviset. Meinasin itsekin myöhästyä lentokoneesta, kun seisoin taksissa samalla tienpätkällä tuntikausia pari vuotta sitten.

Kerrotaan, että sairaalan johtaja sai potkut, kun Magufuli vierailullaan näki potilaiden nukkuvan lattialla. Samalla tuli kielto lähettää joulukortteja valtion laskuun. Nyt säästetään kaikesta ja säästö listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mielenkiintoisesti samaan aikaan Suomen ulkoministeriö päätti olla järjestämättä vuotuista itsenäisyyspäivän vastaanottoa edustustoissa. Tansaniassa on perinteisesti pidetty hienot juhlat 6.12, johon kaikki maassa asuvat suomalaiset on kutsuttu. Nyt näistä säästöistä saadaan kasaan summa, joka vastaa yhden Afrikan edustuston vuosibudjettia.

Twitterissä leviää vauhdilla #WhatWouldMagufuliDo kampanja, missä ihmiset twiittavat uusia keinoja säästää rahaa presidentin mallin mukaan: syödään kotona ennen kuin mennään ravintolaan eikä ajella taksilla jne.

Uuden presidentin leikkaukset voivat näyttää poliittisilta vedoilta, mutta ovat Tansanian kaltaisessa maassa välttämättömiä. Olin vuosia sitten asiantuntijana Suomen ja Tansanian valtioiden kahdenvälisessä hankkeessa ja silloin oli jo helppo huomata miten paljon rahaa tarvittaisiin jo yksistään peruspalvelujen tuottamiseen; koulutukseen, terveyspalveluihin ja infrastruktuuriin. Toivon mukaan menneillä oleva kampanja vapauttaa varoja köyhän kansan hyväksi ja toisaalta vähentää apuriippuvuutta.

Magufuli tuli presidentiksi lupaamalla kitkeä korruption ja hän on sanonut etsivänsä kaikkia mahdollisia keinoja säästääkseen jokaisen shillingin minkä vaan voi. Alku näyttää lupaavalta. Toivon mukaan myös uudet ministerit miettivät linjauksissaan: Mitähän Magufuli tekisi?

Tansanialaiset ovat kyllästyneet korruptioon ja siksi uuden presidentin rajut otteet on otettu ilolla vastaan. Samaan aikaan Magufuli kerää vihamiehiä, sillä iso joukko virkamiehiä menettää etujaan ja korruptioon tottuneet joutuvat nyt ahtaalle. Silti jopa useat oppositiopoliitikot ovat mieltyneet uusiin tuuliin.

Mitä tästä voisimme oppia Suomessa? Vaikka meillä ei olekaan näkyvää korruptiota, olisi varmasti meilläkin paljon tekemistä ja säästämistä. Valitettavasti usein säästöt aloitetaan antamalla lopputilejä vanhoille työntekijöille kysymättä heiltä ideoita säästämiseen.

Eikö meiltäkin voisi löytyä enemmän luovuutta ja #MitäMaguguliTekisi henkeä?

 

P.S. Säästöistä puheen ollen: Jos maailma lopettaisi kahdeksaksi päiväksi rahan käytön sotilaallisiin toimiin, niin sillä rahalla voisimme järjestää ilmaisen koulutuksen 12 vuodeksi kaikille lapsille maapalollamme.

Kirjoittaja

Olli Pitkänen

Olen maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Etelä- ja Kaakkois-Aasian Aluejohtajana. Kohdemaitani ovat Thaimaa, Myanmar, Kambodza, Laos ja Nepal. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista sitten kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista. Kaikki ajatukseni ovat tiukasti omiani ja omalla vastuullani, eivätkä välttämättä edusta työnantajani käsityksiä.