Eikö historia opeta meille mitään? Vai onko opetus kenties se, että maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaankin styrankeja, ei sille mitään voi? Miten on mahdollista, että väittelyt iäisyysaiheista (homoineen ja vanhoillislestadiolaisineen) jatkuvat täällä K24:n palstoilla ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut itärajamme takana? Eikö meidän pitäisi hieman enemmän kiinnostua vähän laajemman perspektiivin asioista, kun naapurin seinä palaa? Jos palo sammutetaan väärin, niin kohta voi olla edessä vähän isompikin roihu…
Analyyseja Krimin tilanteesta on luettu vaikka kuinka paljon. Lännen johtajat ovat soitelleet puhelimilla toisilleen ja Venäjälle. Uhkaillaan mustilla listoilla, varojen jäädyttämisillä. EU puhisee, Nato pöhisee, mutta pienellä Suomella voi olla kohta ns. kusi sukassa. Me tuskin pääsemme järjestämään kansanäänestystä Karjalan kohtalosta.
Se oli vielä hauskaa aikaa, kun Putin esitti venäläistä versiota Rambosta, taisteli tiikereitten kanssa, esitteli lihaksiaan ja judotaitojaan, toimi riippuliitäjänä johtaen kurkiparvea. Mutta ääni muuttui kellossa heti Sotsissa pidettyjen talviolympialaisten jälkeen. Mies otti huomattavasti vastenmielisemmän roolin Putlerina. Kurjempi juttu!
Tämä kaveri tulisi pysäyttää huomattavasti nopeammin kuin Aatu aikoinaan. Mutta miten, kas, siinäpä vasta kysymys. On jo ylitetty raja, jonka jälkeen muun maailman ei enää auta hokea: Noin ei muuten saa tehdä, se on kiellettyä! Isoilla ja pienillä on aina ollut eri pelisäännöt.
Alkujaan olympia-aatteeseen sisältyi ajatus siitä, että kyse on kansojen keskinäisestä kisailemisesta rauhan ja ystävyyden merkeissä. Mutta vielä vanhempi hokema on tämä: Jos tahdot rauhaa, niin valmistaudu sotaan!
* * * * * * * *
Mitä kirkko ja kristityt duunaavat nyt? Käsitöitä. Rukoilevat ahkerasti. Eivät tumput suorina vaan kädet ristissä. Esimerkiksi näin:
Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä
Rukoilemme Krimin niemimaan asukkaiden puolesta. Uutisista luemme siellä olevien sotilaiden läsnäolosta, kasvavista jännitteistä ja syvenevästä epävarmuudesta. Sinä näet sydämemme ja tunnet meidät. Näet, että tilanne on herättänyt meissä huolta ja levottomuutta.
Herra, näet Ukrainassa asuvien huolen, kun he elävät levottomuuksien keskellä. Anna heidän kokea keskinäistä yhteyttä ja turvaa Sinussa. Muistuta, että Sinä olet kanssamme myös pelon ja hädän keskellä. Syvennä luottamus siihen, että Sinä kuljetat läpi vaikeiden aikojen.
Herra, varjele että kriisiin löydetään väkivallaton ja rauhanomainen ratkaisu. Pyydämme, että kutsut jokaista ihmistä ja kaikkia kriisin osapuolia rauhaan, rakkauteen ja anteeksiantoon. Sovinnon tie on tulevaisuuden tie.
Herra, lopuksi haluamme muistaa kaikkia kärsiviä joka puolella maailmaa. Vahvista meitä tahtosi toteuttajina. Pyydämme, anna meille sydän, joka sykkii oikeudenmukaisuudelle ja kädet, joilla edistää rauhaa. Annamme sinun haltuusi koko elämämme. Sinä olet meidän rauhamme, Sinä, maailman Vapahtaja. Aamen.
Fiducia virorum in sinistra non in dextra est = Tosi miehet eivät hyökkää!
PS: Venäjän sekavan tilanteen vuoksi emme ole lännessä saaneet täyttä varmuutta edes siitä, olivatko linnut, joita Putin yritti opettaa lentämään, joutsenia, hanhia vai kurkia.
Ruotsalainen kirjailija Guillou kirjoitti 25 vuotta sitten harmissaan, että suomalaiset vihaavat ruotsalaisia.
Tottahan tuo onkin.
Moni lienee näinä päivinä tosin tuumaillut, että on se onni, että suomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset saatiin
lännen kirkon piiriin. Ilman Erikin, Birgerin, Tyrgilsin, Tuomas-piispan ja monen muun intoa mekin olisimme eilen liittyneet tietämättömien massojen hurmioituneeseen kuoroon näyttämään keskisormea demokratialle ja huutamaan ”Uraa!”
Paljon muutakin hyvää siitä seurasi, että Suomi liitettiin läntiseen kulttuuripiiriin. Omin voimin niitä yhteyksiä ei olisi syntynyt.
jorma ojala :”on se onni, että suomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset saatiin lännen kirkon piiriin. Ilman Erikin, Birgerin, Tyrgilsin, Tuomas-piispan ja monen muun intoa mekin olisimme eilen liittyneet tietämättömien massojen hurmioituneeseen kuoroon näyttämään keskisormea demokratialle ja huutamaan “Uraa!”
”Me [=Suomen ortodoksikirkko] jaamme sekä Konstantinopolin patriarkaatin että Vatikaanin näkemykset siitä, että Moskovan patriarkaatin kulttuuri- ja kansalliskriteereistä lähtevä kirkkokäsitys on harhaoppi.
Muiden paikalliskirkkojen tavoin myös Suomen ortodoksinen kirkko katsoo, että Moskovan moderni tulkinta kanonisesta alueestaan on monessakin mielessä Kremlin kansallismielisen ideologian läpitunkemana, koska Moskovan patriarkaatti vastustaa kiivaasti katolisen kirkon tai muiden ortodoksisten paikalliskirkkojen toimintaa entisen Neuvostoliiton alueella.”
(ort.fi)
Kiitos, Tuula Hölttä! Olisiko tuosta hienosta julistuksesta hyötyä myös silloin, jos Suomen itäraja kulkisi
Märketin luodolla?
jorma ojala :”Olisiko tuosta hienosta julistuksesta hyötyä myös silloin, jos Suomen itäraja kulkisi Märketin luodolla?”
Ilmeisesti yhtä vähän kuin siitä 1992 tehdystä Venäjän federaation ja Suomen valtion kahdenvälisestä julistuksesta, jonka mukaan ”Sopimuspuolten suhteet perustuvat YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti kansainvälisen oikeuden periaatteisiin kuten täysivaltaiseen tasa-arvoisuuteen jne”.
Näin ainakin, jos ajattelee Karjalasta sotaa paenneita, jotka vuosikausien ajan yrittivät turhaan hakea omistusoikeutensa palauttamista pakkoluovutetulle alueelle jääneeseen omaisuutensa Venäjän federaation Suomen lähetystön heille antamien ohjeiden mukaisesti lähettämällä hakemukset saantitodistuksin suoraan Kremliin, että olisivat entisellä kotiseudullaan omistajina yhtä tasa-arvoisia federaation kansalaisten kanssa kuin federaation kansalaiset ovat omistajina suomalaisten kanssa Suomessa.
Kyllähän se tiedetään, että ”läntinen aatesuunta” ei halunnut Karjalasta paenneita Suomeen. ”Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi, ja kaikki tämä heidän suomalaistumisliittojensa johdon alaisina. Mutta nyt se on lopussa. Nyt seisomme yhtenä miehenä, kun uhataan pirstoa se, minkä me vuosisatojen kuluessa olemme rakentaneet. Se on pyhää maata meille. Sitä ei anneta muukalaisille, sillä he ovat meille muukalaisia eli karjalaisia. Emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen, heidän tekemättä puolestaan pienintäkään hyötyä.” (Hufvudstadsbladet 1940)
Kuitenkin tilastot osoittavat, että viime sodissa Karjalassa kaatui omien pitäjiensä puolustajia suhteessa enemmän muualta tulleita. He tulivat tänne vasta sitten, kun oli pakko tulla.
Suomiko Venäjän erityisintressi?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288667206852.html?pos=ok-nln
Hannu Kiuru :”Suomiko Venäjän erityisintressi?”
Enpä usko. Luulen, että Venäjälle riittää se mitä Suomi on jo 60-70 -luvulta alkaen ollut: juostaan vaan Moskovassa kysymässä ketä hyväksytään Suomen presidentiksi ja ministereiksi ja ketä voi nimittää puoluepoliittisiin suojatyöpaikkoihin. Homma pelaa kuten tuon omistusoikeuskysymyksenkin selvittämisen kanssa. Kun nämä omistusoikeutensa palautusta halunneet olivat valittaneet oikeuskanslerille asian hitaasta edistymisestä, niin oikeuskansleri oli vastannut heille, että asia ei hänelle kuulu, kun se on Suomessa poliittinen eikä juridinen.
Venttas holl. Eikö naapurilla ole etuosto.oikeus näissä pienemmisääkin kiinteistöissä? Lisäksi taloa ei saa rakentaa miten sattuuu, jos se häirihtee naapurija? Jos Joosuan areija=Ruskij armija, mihin jalallaan astuu, niin se on omaa maata?
Miten minulle tulikin mieleen tuo meidän kotoinen Lippulaulumme. Pelottavalta uhoamiselta sekin tuntuu. Ei pääse virsikirjan lisävihkoonkaan.
Lippulaulu
1 Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme, sydämin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.-
2 Kuin taivas ja hanki Suomen
ovat värisi puhtahat.
Sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.-
3 Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs käymme
teit’ isäin astumaan.-
4 Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.-
5 Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.-
(Sanat V.A. Koskenniemi, sävel Yrjö Kilpinen)-
Tuo oli sitä aikaa, kun laivat oli puuta ja miehet rautaa. Kun sitten huomattiin, että rauta kelluu, niin keksittiin shengen. Nyt täytys syntyä uusi VAK, joka tekisi hymnin eeuulle ja shengenille. Kun rajat poistetaan, ei tule rajariitaa???
Tulin armeijasta helmikuussa 1980 ja kesäkuussa mummot olisivat leirikeskuksen juhannusjuhlilla tahtoneet lipunnoston yhteydessä laulaa Lippulaulun. Vastasin, että eikä varmasti lauleta. Muita ehdotuksia?
Tuo laulu on menneisyyttä.
Nyt asuu maassa kansa, jolla ei ole kansallista identiteettiä eikä oikein itsetuntoakaan. Molemmista on tehty vitsien ja kokkapuheiden aihe. Nyt ei ole apua koko maailmaa syleilevästä solidaarisuudesta.
Kestävyysvaje tulee olemaan isompi ongelma kuin kukaan arvaakaan. Vienti laskee, työttömyys nousee, valtion kassa kutistuu eikä katuparlamenttien viisaus nouse edes sille tasolle mitä Arkadianmäen kahvilassa.
Epävarmuutta ja köyhyyttä on tiedossa.
No, eikös tässä Krimi-jutussakin ole yhtenä kantavana pointtina se, että keskittämällä huomio toisaalle voidaan ainakin hetkeksi unohtaa maan taloudelliset vaikeudet?
Isänmaallisuuden ja epäisänmaallisuuden väli ei ole ihan mustavalkoinen joko/tai. Sitä voi terveesti iloita suomalaisuudestaan, muttei silti tarvitse väittää että halumme korkehin on kuolla siniristilipun puolesta.
Toisten puolesta kuoleminen on niin pyhä ja suuri asia, että varaisin sen kokonaan Herrallemme ristinpuulla. Silti voi kunnioittaa niitä, jotka joutuivat antamaan henkensä puolustaessaan maatamme, mutta ei siitä pidä itselleen mitään uskontoa tehdä.
Hannu Kiuru :”eikös tässä Krimi-jutussakin ole yhtenä kantavana pointtina se, että keskittämällä huomio toisaalle voidaan ainakin hetkeksi unohtaa maan taloudelliset vaikeudet?”
No täss on siul sitte muuta ajattelemista.
Tänään on kevätpäiväntasaus. Reilut parituhatta vuotta sitten aurinko oli kevätpäiväntasauksen aikaan Oinaan tähtikuviossa, jonka kirkkain tähti oli hamal, joka on arabiaa ja tarkoittaa oinaiden tai lampaiden ”päätä”. Kreikkalaisen/roomalaisen mytologian mukaan tuo kultaista taljaa kantava ”pää” oli Hermeksen/Merkuriuksen lahja, joka mm. johdatti Bacchus-jumalan lähteelle Libyan autiomaassa. ”Kultaista taljaa” säilytettiin Kreikassa, jossa sitä vartioi lohikäärme, joka ei koskaan ummistanut silmiään.
Kultainen talja ei varsinaisesti liity Kultaiseen Ordaan, mutta olisikohan niin, että noiden Mustanmeren seutujen ”jäätyneiden konfliktin” alkusyyt olisivat jo ”Rusien maan” valloittaneessa mongolien hallitsemassa ns. ”Kultaisessa” tai ”Valkoisessa ordassa”? Mongolien imperiumi valloitti Krimin v. 1239, jolloin siitä tuli yksi mongoli-imperiumin läänityksistä ja netistä löytyneiden tietojen mukaan aikojen kuluessa alueella asuneet tsuudit, turkkilaiset, kreikkalaiset, gootit ja mongolit sulautuivat ja muotoutuivat Krimin tataariväestöksi.
Kultaista taljaa säilytettiin Kolkhiissa, joka oli nykyisen Georgian alueella.
Kai tähän saa laittaa yhden vanhan ja valistuneen vitsin.:
Aleksei kosygin heräsi eräänä aamuna ja avasi verht ikkunasta, joka avautui Punaiselle torille. Hän ottaa puhelun Bresneville. Hyvää huomenta toveri Leonid! Hatsoessani Pyunaiselle torille havaitsin sen olevan täynnä väkeä. Sehän on tavallista toveri Aleksei, ei huolta. Muntta nyt ne alkavat syömään. No hyvähän se on, että kansalla on ruokaa. Mutta ne syövät riisiä puikoilla… Puhlu katkesi hiljaisuuteen.