Moni kirjoittaja on pyrkinyt kyseenalaistamaan Jumalan olemassaolon. Jollei mitään Jumalaa ole, niin on aika hoopoa kenenkään väittää, että tuntee Jumalan.Väite, että haluaa toteuttaa Jumalan tahtoa kuulostaa vielä oudommalle. Jollei Jumalaa nimittäin ole.
Se seikka, ettei tiede voi todistaa Jumalan olemassaoloa on aina tullut keskusteluissa esiin. Miten voisikaan, kun tiede kykenee tutkimaan vain sellaista todellisuutta, jonka se voi ensin todentaa.
Pitää olla ensin kohde jota tutkii, tai ainakin jotain jolla kohde voidaan saada tutkittavaksi. Jumalan olemassaoloa ei voi ensin todentaa, joten tutkimusaineistoa tähän tieteenalaan ei ole.
Raamattu ei alusssa keskellä eikä lopussa käytä yhtään sivua tämän propleeman ratkaisemiseksi. Siinä olisi yli 1400 sivua tilaa käsitellä tätä ongelmaa perusteellisesti. Yhtäkään sivua niin olennaisen kysymyksen käsittelyyn ei ole ollut tarvetta.
Koko Raamattu sen sijaan kertoo Jumalasta. Sen ensimmäisistä sanoista viimeseen asti. Kirja on itseasiassa kirjakokoelma. Siinä on 66 kirjaa laitettu yksien kansien väliin. Lisäksi kirjoittajia on useita. Kirjoituksia on tehty yli 1500 vuoden aikana. Yksi merkittävä seikka yhdistää näitä kirjoittajia. Kaikilla on yhteneväinen käsitys Jumalasta. Tämä tieto on merkittävä johtolanka sille, joka oikeasti haluaa tietää onko Jumala olemassa.
Meillä on siis 66 kirjaa tietoa siitä millainen Jumala on ja jos tämä tieto kyetään hyödyntämään ja poimimaan Raamtusta se millainen Jumala on, niin on päästy jo aika pitkälle. Tämä ei tietenkään vielä riitä. Tarvitaan lisäksi jotakin, jolla voi todentaa tuon tiedon oikeaksi. Se voi osoittautua hankalaksi, sillä nyt pitäisi pystyä varmistamaan, ettei ketään huijata.
Jumala kun ei ole ilmoittanut isestään oikeasti muuta, kuin sen että on se mikä on. Näin Hän on itsensä ilmoittanut ja samalla silti salannut. Tämä piirre Jumalassa kiehtoo minua valtavasti. Hän on ilmoittanut itsensä ja kertonut olevansa salattu Jumala. Joten meillä ei ole mitään keinoa jonka avulla voimme päästä sen salauksen taakse näkemään mitä siellä on.
Ainoa linkki mitä meille jää on siinä, että Jumala ilmaisee itsensä. Jos Hän on se mitä 66 kirjaa hänestä kertoo, niin hänellä on lukemattomia mahdollisuuksia ilmaista itsensä. Sen hän hyvin mielellään tekee jokaiselle, joka hänet aidosti ja koko sydämestään haluaa oppia tuntemaan. Kaikille muille hän jättäytyy salatuksi ja tuntemattomaksi. Miksi Hän näin toimii, niin sitä ei ole meille kerrottu.
Vaikuttaa siis siltä, että ensin on pakko uskoa Jumalan olemassaoloon, ennen, kuin voi saada todisteita käsiinsä. Tämä on hiukan hämmentävää. Sillä moni on kertonut kääntyenensä Jumalan puoleen sanoen : ”jos sinä Jumala olet olemassa, niin auta.” Nämä ihmiset ovat saaneet yllättävän avun ja heissä on syntynyt luottamus Jumalaan.
Joissakin tilanteissa olen pienistä vihjeistä oivaltanut, että nyt Jumala itse on tässä vaikuttamassa. Tulee mieleen se Geokätkentä, jossa pikku vinkkien ja paikanuksen avulla ohjataan etsijä oikealle paikalle, mutta siinä joutuu käyttämään omaa ymmärrystään, jotta löytää kätkön.
Jumala ohjaa elämääni ja joskus pikku sattumusten seuratessa johdonmukaisesti toisiaan oivallan, että tässä Jumala nyt toimii salatulla tavalla. Jumalan salatun olemuksen tähden joku toinen ei huomaa siinä mitään muuta, kuin kiinostavia sattumia. Näitä ”sattumia” kun kymmenien vuosien aikana on ollut riittävän paljon ja riittävän erityisiä, niin usko pelkkiin sattumiin on rapissut pois.
Vaikeinta on sattumilla selittää sitä suurta iloa, jonka syntien anteeksisaaminen Jeesuksen sovitustyön tähden saa aikaan. Tämä ilo kun ei edes haalistu, vaikka siitä on saanut nattia jo yli 50v.
Pekka: ”Yksi merkittävä seikka yhdistää näitä kirjoittajia. Kaikilla on yhteneväinen käsitys Jumalasta.”
Itse asiassa törmään täällä toistuvasti uskovien esitykseen siitä, että Raamatun kirjoittajilla oli omat käsityksensä Jumalasta ja että etenkin vanhan ja uuden testamentin jumalakäsitykset poikkeavat toisistaan.
Minusta käytät yhä samaa Jehovien tapaa selittää Raamattua, joten uskon kohteena on nuo omat selityksesi. Ei se mitä Raamatussa lukee. Jos todistajat lukisivat vain sen mitä Raamattuun on kirjoitettu, niin koko järjestelmä romahtaisi. Heidän käsityksensä perustuu pelkkiin selityksiin ja niiden totena pitämiseen. Nyt toimit samoin. Selität Jumalan olevan tappaja ja murhaaja ja uskot omaa selitykseesi. Ei Raamatusta ole mitään hyötyä Jumalan tuntemisen opettelussa, jollei tyydytä siihen mitä siinä lukee. Voit käydä Raamatun läpi ja selittää jokaisen lauseen omalla tavallasi ja uskoa sen. Sillä tavalla et kuitenkaan voi oppia Jumalaa tuntemaan. Näin saat paljon tietoa siitä, mitä itse Jumalasta ajattelet.
Pekka, en puhunut mitään omista näkemyksistäni vaan siitä mitä täällä kerrotaan, ja että se ei ole yhteneväinen esittämäsi oletuksen kanssa.
Anterolla, vaikuttaa syvätajunnassa jehovalaonen mentaliteetti. Me huomaamme sen.
”Itse asiassa törmään täällä toistuvasti uskovien esitykseen siitä, että Raamatun kirjoittajilla oli omat käsityksensä Jumalasta”
-Vedät vähän mutkia suoriksi. Raamatun eri kirjat ja niiden väliset eroavaisuudet täytyy myös ottaa huomioon.
Itse siis ajattelen, että Raamatussa on _myös_ ihmisten ajatuksia Jumalasta. Psalmintekstit ovat rukousta, ja niissä on mukana kirjoittajan tunteenpurkauksia ja toiveita, että Jumala kostaisi kirjoittajan vihollisille jne.
Sitten on kirjoja, joissa Jumala ilmoittaa itse millainen hän on. Puhuu suoraan kirjoittajalle, jonka tehtävä on välittää se muille.
Tuo siis vain omasta puolestani. Mutta jos sitä tarkoitit….
Sami, sitä ihminen huomaa mitä haluaa. Usein myös sellaista, jota ei ole.
Entisen uskontoni vaikutusta näkemyksiini voidaan vertailla vaikka siihen, miten muut uskonto- ja raamattukriitikot käsittelevät ko. ilmiöitä. Se on hyvin samankaltaista kuin oma tapani käsitellä niitä.
Joko entinen uskontoni vaikuttaa siis kaikkiin uskonto- ja raamattukriitikoihin tai sitten kyse on vain ihan yleisestä tavasta käsitellä näitä asioita. Saat valita ihan vapaasti.
Noin muuten pidän sekä asiattomana että epä-älyllisenä käyttää taustaani toistuvasti tekosyynä ja jättää itse asia sen varjolla käsittelemästä. Tällainen antaa uskovasta kovin hampaattoman kuvan.
Erilaisia jumalaolentoja on noin 500 000 erilaista. Suurin osa on painunut jo historian unholaan, viimeisen palvojan kuoltua. Silti jokainen näitä eri jumalia palvonut on ollu varma juurikin sen jumalan olemassaolosta, jonka palvomiseen hän on elämänsä käyttänyt. Eri uskontojen edustajat jumalineen eivät voi olla yhtäaikaa oikeassa, mutta he kaikki voivat olla väärässä.
Kolmiyhteinen Jumala, jossa Poika tuli ihmiseksi synnit sovittamaan, minun ja sinunkin, löytyy vain kristinuskosta. Meillä on siis toivoa.
Olet Antero oikeassa siinä, että tietyt teologit toimivat Raamatun selityksessään täysin samoin, kuin todistajat. Huomasin sen selvästi vähäisissä teologian opinnoissani. Nuo mielestään huipputeologit kehoittivat meitä olemaan kriittisiä Raamatun tekstiä kohtaan. Jos sitten esitti kritiikkiä heidän tulkintojaan kohtaan, niin se ei sopininut. He asettivat oman keksimänsä totuuden Jumalan sanan tilalle ja pakottivat meitä uskomaan sen.
Anteeksi Antero. Aiemmat bogisi ovat vain innoittaneet minua tähän.
On paljon opetusta jonka mukaan VT:n ja UT:n jumalakäsityksessä on ero. Itse en ole laikaan sillä kannalla. Molemmissa toimii aivan sama Jumala, joka ei ole muuttunut mitenkään. UT vain antaa tarkemman kuvan siitä kuka ja millainen Jumala on. Siksi VT ei ole se paikka josta Jumalaa ensin kannattaa ryhtyä etsimään. Muuten joutuu kestämättömiin ongelmiin, joita olet nostanut esiin aiemmin. Ensin on opittava tuntemaan UT:n Jumala eli Jeesus. Hänet vastasyntyneenä kolmen voipaketin painoisena imemässä nuoren äitinsä maitoa. Tai sitten hirvittävissä tuskissaan raakojen Roomalaisten sotilaiden käsissä. Jos niissä tilanteissa voi uskoa kyseessä olevan sama Jumala, joka on ollut rakennusmestarina maailmankaikkeuden luomisessa, niin onneksi olkoon.
Vasta sen jälkeen kannattaa alkaa tutkia VT: n kuvaa tästä samasta Jeesuksesta, josta VT myös kertoo peitetysti.
Tärkeä huomio, Pekka Veli!
Itse muistan että joskus teininä ajattelin, että uuden ja vanhan testamentin Jumala on erilainen. Mutta tulin ymmärtämään että ei ole.
Tässä auttoi oikeastaan sekä se että opin ymmärtämään Raamattua syvemmin kuin pelkkänä teksti-könttänä, ottamaan huomioon Raamatun eri kirjat ja osat. Mutta myös mm. Heikki Palmun kirja ”Paavali, risti ja riita”, jossa hän sanoi että rakastava ja armahtava Jumala löytyy jo Vanhasta Testamentista.
Jumala ei ole muuttunut. Jumalan ja ihmisen välinen suhde toki on, kun vanha liitto vaihtui uudeksi ja sovitus oli tapahtunut.
Raamattu kertoo ihmisestä. Ihminen luo oman jumalansa (yleensä samanlaiseksi kuin on itse).
Voisiko blogistit luopua tuijottamasta ja vetoamasta ”todistajiin”, kun eräs entinen kirjoittaa jotain. Hänellä on ihan omat mietteensä.
Omilla mietteillä ei ole silloin merkitystä, jos oikeasti haluaa tutustua Jumalaan. Emme kykenen omissa mietteissäme käsittämään Jumalan olemusta. Tietenkin on lupa kertoa omista ajatuksistaan ja mielikuvistaan. Sellaisia kaikilla on, myös Jumalasta. Se mikä on Jumalasta ilmoitettu on meitä varten. Ei se mistä emme voi mitään tietää. Sitä tietämättömyytemme osaa ei kannata omilla mielipiteillä yrittää täyttää.
Minulle kolmiyhteisessä Jumalassa on helppoa tunnistaa Jumala: ”Minä olen se mikä minä olen”. Eli jotakin, jota emme voi tavoittaa. Pyhä Henkikin vielä menee: ” Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. ”
Jeesuksen käsittäminen ihmisenä ja Jumalana on vaikeaa. Toisaalta, Jeesuksen vertauksissa Hän asettuu ihmiseksi. Eli jos kristittyinä seuraamme Hänen jalanjälkiään kohtelemme laupeudella kaikkia lähimmäisiämme.
Snl. 3:
5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.
7 Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.
Kaikki alkaa oman ymmärryksen loppumisesta. Kirkon (RKK)keskeisiä dogmeja on kirkon itseymmärrys, minkä tarkoitus on korvata Jumalan ilmoitus, usko eli tieto.
Tieto sulautuu uskossa, mutta ihmisen ymmärrys tulkitsee uskon, eikä usko kasva, vaikka olisi uskoon tullut. Oppi jumaluuksista, teo-logia, korvaa raamatullisuuden, mikä on omaksuttavissa, sulautettavissa vain uskossa.
Hebr. 4:
2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
Väännetäänpä kissan hännästä : Antero Syrjäsen mielipiteitä ei pitäisi aina nähdä Jehovan todistajien mielipiteinä, ei nykyisen, eikä entisen. Amen.
Evankeliumista saa sen käsityksen, että jumala olisi rasisti, antisemitisti ja sortaja.
Ei Jobiakaan kiusannut jumala vaan se toinen, joka tarinan mukaan oli saanut siihen kyllä luvan, mutta en jaksa uskoa, että jumala tarvitsee sen kaltaista todistusta, että hän kiusaisi uskollisia näyttääkseen, etteivät he sittenkään luovu hänestä.
Yksinkertaisesti, Usko jumalaan on uskoa.
Jollei usko hyödytä mitään, niin mitä järkeä siinä on?
Kirjoittelisin tässä täysin tietämättömänä agriisiivisesta syövästäni, joka jylläsi sisuksissani antamatta mitään merkkiä itsestään. Jollei Jumala olisi johdattanut asioita kohdallani toisin.
Nimittäin sattui useita sattumia, joiden seurauksena syöpäni todettiin ja hoidettiin. Vastaavista sattumien sarjoista tunnistan Jumalan läsnäolom ja johdatuksen.
Saattaa jopa olla , että pääsin syövästä kokonaan eroon. Juuri ennen leikkausta syöpä oli alkanut levitä, mutta leikkauksessa se saatii kokonaan pois. Joten syövän toteaminen, kuvantaminen ja leikkaus on tapahtunut juuri sellaisessa aikaikkunassa, jossa se oli mahdollista poistaa kokonaan.
Tämä kokemus opetti minulle jotain Jumalan suuresta hyvyydestä ja siitä miten tarkasti Hän minusta pitää huolta. Näen nyt elämän aivan eri tavoin, kuin ennen ja oman roolini siinä. On ihanaa nauttia elämästä ja tästä hetkestä. Suhde vaimoon syveni ja samoin kaikkii läheisiin ja kaukaisiin. Nyt saatan katsella elämää ikäänkuin taivaasta käsin, johon olen yhä matkalla. valtava ilo ja riemu täyttää sisimmän, kun tulevaa kohtaamistani Vapahtajani kanssa mietin.
Ihana kuulla.
Itsekin sen verran vaikeita aikoja elänyt, että en pidä mitään itsestäänselvyytenä. Toivottavasti pääsen vielä tuohon mitä sinulla on. Että uskaltaa nauttia elämästä ja joka hetkestä.
Pekka-Veli,
”Nyt saatan katsella elämää ikäänkuin taivaasta käsin, johon olen yhä matkalla. valtava ilo ja riemu täyttää sisimmän, kun tulevaa kohtaamistani Vapahtajani kanssa mietin.”
Lk. 17:21 eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”.
Kaikki ikuinen, todellinen eli hengellinen on näkymätöntä lihalle, ihmisen ymmärrykselle.
On erinomaisen totta, että Jumalan olemassaolosta ei ole todisteita katoavalle ihmismielelle. Siksi on tultava uskoon, haluttava tulla uskoon voidakseen nähdä, käsittää ikuisuuden.
Tälläkin foorumilla on henkisyyden harjoittajia ja siitä eläviä ja heidän sanomansa on, että ”ei voida tietää onko Jumala olemassa”. Ihmisen tieto ja itseymmärrys voi vain alistua Tosiasian edessä. Kehittyneimmät Raamatun väheksyjät jättävät Jumalallekin mahdollisuuden. mikä tarkoittaa, että Jumala poistaisi pahan tästä maailmasta tai pikkulapset ja siköt eivät kärsisi, tulisi kidutetuiksi vanhempiensa tekojen seuraamuksena. Näin jutellaan, koska ei lueta Raamattua, mikä muutenkaan ei avaudu, koska avain on Jumalan Pojan vaikuttama Usko”.
En edes paheksu, jos joku ei usko Jumalan olemassaoloon. On kuitenkin suurta typeryyttä antaa ohjeita Jumalalle ja huomauttaa Hänen ”mokistaan”.
Tarja & Co:
Minä taas olen saanut ihan erilaisen käsityksen Jumalasta evankeliumien pohjalta.
Joskus ”kauheuskin” voi olla katsojan silmissä?
En ollenkaan väitä, että evankeliumeissa ei olisi sellaista, joka yllättää tai/ja ihmetyttää, hämmästyttää pientä ja suurempaakin kulkijaa.
Suosittelisin kuitenkin klassiseen kristinuskoon syvällistä tutustumista. (Miten Raamattua on ymmärretty.) Siitä on vallalla ja liikkeellä jos jonkinlaista (väärääkin) mielikuvaa. Ns. ”Kristinukso” (useimmiten kyseessä onkin ”kristinuskonto”) on muuttunut käsitteenä niin epämääräiseksi, että sillä ei enää ole yhtä ja selkeää olemusta, ja Raamattua luetaan omien ennekko-oletusten valossa. Omia ennakko-oletuksia on hyvä haastaa.