Kristikunnan historiassa uskonpuhdistuksen jälkeiset ajat 1500 luvun lopulta -1700 luvun alkuun olivat oikeita runsauden sarvia tuottamaan erilaisia uskonkäsityksiä . Yksi vaikuttavampia henkilöitä on ollut
August Hermann Francke, Saksalainen teologi ja pedagogi , jonka oppikäsitys armonjärjestyksestä on hyvin laajalle levinnyt myös pietistisen liikkeen ulkopuolella . Se levisi metodikirkkoon ja vapaiden suuntien oppikäsityksiin . Ja rantautui myöhemmin myös meille Suomeen moneen herätysliikkeeseen . Suomessa sitä vauhditti kirjallisuuden laajeneminen hengellisellä rintamalla . Francken käsitys armonjärjestyksestä on vahvaa myös luterilaisiksi itseään tuntevaksi piireissä ja tietysti sen vaikutukset näkyvät vapaa kristillisyydessä selvemmin , jonka omaksuivat 1600- luvun jälkeen syntyneet kristilliset liikkeet. Sen ajattelun oli helppo kytkeytyä moniin kristillisiin oppisuuntiin , missä oli jo kasteen ja ehtoolisen merkitys muutettu ja missä nähtiin myös kirkollinen virkapappeus , joka synnyttää ajatuksen kääntymisestä tekemisen suuntaan ennemmin kuin nöyrytymisen suuntaan . Mikään oppi ei ole syntynyt tyhjiössä eikä pyörää voi ns keksiä uudelleen vaikka siihen tulisi virheitä niin pyörä pysyy pyöränä . Francken vaikutus on syvälle iskostunut käsitys armonjärjestyksessä jossa määritellään aikajärjestyksessä tapahtumat kääntymys tuli näkyä ennen uskoa ja pyhitys tuli seurata uskosta . Se oli portaittain etenevää ja piti tunnistaa eri vaiheet , joka johti uskonelämän tarkkailuun omassa ja toisten elämässä ja lopulta uskonkohde siirtyi tarkkailemaan Kristuksen sijasta omaa itseään . Siitä nousi myös tarve todistaa omaa uskoa ja väistämättä se johti myös lakihenkisyyteen . Alun pietisessä liikkeeessä oli enemmän luterilaisuuden sydänääniä , mutta kuten yleensä uudet ajatukset muovaavat uskonkäsitystä. Kaikkihan sanovat kristillisissä kirkoissa ja liikkeissä että oppi suoraan Raamatusta , myös ne liikkeet ja suunnat jotka eivät ole uskonoppia määritelleet tarkemmin , mutta heilläkin on perintönä tietyt dogmit jotka helppo tunnistaa julistuksesta vaikka niitä ei ole kirjattu ylös . Tästä usein johtuu erilaiset raamatun tekstien tulkinnalliset erot myös , kun focus ei ole Kristuksessa vaan itsessä . Henkilökohtaiset motiivit myös usein kumpuavat tästä ajattelusta vaikka ihminen ei itse sitä tiedosta . Joskus siitä henkilökohtaisesta todistuksesta tulee tärkempää kuin todistus Herrastamme . Tämä ajattelu sopii ihmisen loogiseen ajatteluun hyvin kun kiipeämme portaitakin yksi kerrallaan , kuitenkin Jumallisiin totuuksiin ei voida aina soveltaa porrasteoriaa, Alunperin armonjärjestys nousi kysymyksestä miten Jumalan ilmoituksesta kumpuava rakkaus ihmisen pelastukseksi kokonaisuudessa omistetaan.Tarve armonjärjestykselle liittyy vastineeseen katolilaisille , jotka uskonpuhdistuksen jälkeen korjailivat oppiaan 18 vuoden ajan josta Trenton kirkkolliskokouksess a julkistettiin suurimmat päätelmät ja muutokset . Seuraava lainaus luterilainen .net sivulta :
Oppi kiinnitti huomion Jumalan armotekoihin ihmiselle ja ihmisessä, ei vain taivaan tuomioistuimessa.
Opin tarkoituksena oli selittää johdonmukaisesti ja teologisesti eritellen, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee pelastuksesta osalliseksi. ”Armonjärjestys” sana viittaa järjestykseen, jota Pyhä Henkinoudattaa armahtaessaan yksityisen ihmisen. Kysymys ei kuitenkaan ollut niinkään ajallisesta järjestyksestä, vaan pikemminkin pelastuksen Jumalallisesta syy-seuraus suhteesta: Jumala aukaisee silmämme, me näemme. Jumala avaa korvamme, me kuulemme. Pelastuminen on yksin Jumalan työtä ja tekoa. Pelastuminen on kokonaisuus, mutta se voidaan eritellä myös yksittäisiin pelastustapahtumiin. Armonjärjestysopissa pelastustapahtumat eriteltiin seuraaviin osiin: kutsu, valaistuminen, kääntymys, uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen, pyhitys, uskon säilyminen, uudistuminen ja kirkastaminen.Tämä on mielestäni osoitus siitä kun Jumalan sanan keskipiste Jeesus Kristus muuttuu , niin uskoon tulee erilaisia painotuksia jotka ohjaa uskon kohteesta poispäin . Esimerkkinä Calvinin erilaiset näkemykset vaikutti lopulta harhaoppiseen uskonsuuntaukseen . Reformoidut baptistit edustaa Suomessa tätä suuntausta . Niin voi olla raamatullistakin opetusta mutta jos enneltamääräämisoppi sanoittaa uskoa että toiset on valittu kadotukseen niin siitä selvä johtopäätös että ei tiedä kuka on valittu ja kun Jeesus ei kuollut kuin vain valittujen puolesta niin ei voi olla varma saako synnit anteeksi . Frans Piper sanoittaa pelastusvarmuutta : kun uskot evankeliumin niin saat uskoa pelastukseen . Erilaiset uskonkäsitykset tuovat hajuja ja makuja seurakuntaelämään ja se aitous ihmisten väliltä heikkenee Jumala tietysti tahtoo että ihmisten erilaiset persoonallisuudet saisivat kukkia seurakuntaelämässä. On vain yksi ratkaisu eli Kristus on korotettu ja armahdetut syntiset yhteisessä uskossa ylistävät Herraa . Raamattu puhuu Kristuksen tuoksusta ja se on tietysti rakkautta . armoa ja totuutta mitä hän on . Katsomme eri kristillisyyttä meidän omien kokemuksien kautta tietysti , mutta usein katse on ihmisissä ja yksikin ihminen joka edustaa tiettyä kirkkokuntaa tai suuntausta ja töpeksii tai on meitä kohtaan epämiellyttävä niin usein menee koko kirkko tai liike sen maineen mukana . Viisaus ja tieto on kätketty yksin Kristukseen ja avautuu meidän häviöiden, menettämisien , onnettomuuksien ja vaikeuksien kautta . joissa me syntisinä olemme toivottomia ja tunnemme kurjuutemme , joissa me mietimme syyllistäen itseämme ja tunnemme epäonnistuneemme elämässämme pahoin ja kuitenkin se tie on annettu ja sallittu Jumalalta , jonka kautta armo , totuus meille kirkastetaan . Ristin tie vie kuolemisen kautta tuntemaan Kristusta paremmin . Siksi katseemme ei tulisi kääntyä pois Kristuksesta .
Blogi tietysti sisältää lainatun tekstin lisäksi omia havaintoja ja päätelmiä uskonopin kehityksestä , ihan vapaasti oppineet ja kuka vaan voi tuoda omia käsityksiä opiksi ja ohjeeksi ja erilaisia näkemyksiä asian tiimoilta .
Kukaan meistä ei pääse helpolla tämän ”valinta” dilemman kanssa. Asia ei voi kuitenkaan olla monella tavalla ja tämän kysymyksen ääressä kannattaa viettää aikaa, filosofisesti (järkeilemällä) asia ei tosin koskaan ratkea, ja juuri siksi meille annettu avuksi usko.
Yksi on kuitenkin selvää, nimittäin se, että Raamattu kautta linjan pitää esillä Jumalan ”valintaa” Hän valitsi Aabrahamin tahtoansa toteuttamaan, Hän valitsi yhden kansan kaikkien kansojen joukosta ja loppuisi aika, jos tähän kaivaisi kaikki ne Raamatun paikat, jossa Jumala valitsee yksittäisiä ihmisiä ja profeettoja. Lopulta Raamatusta löytyy selkeästi myös viitteitä siitä, että Jumala pelastaa omansa kaikista kansoista. Hän voi myös paaduttaa kenen tahtoo.
Se Siemen, jonka Hän lähetti maailmaan, oli myösValittu tekemään tahtonsa maan päällä. Jumalan Sana itsessään on on kaksiteräinen miekka, eikä voida välttyä siltä, että toiset Sana vetää Jumalan Valtakuntaan ja toiset siihen loukkaantuvat, kuten on kirjoitettu.
Raamattuhan kuvaa Jumalan valinneen Abrahamin ja Israelin kansan pelastushistorian välineeksi, sekä yksittäisiä profeettoja ja ihmisiä tehtäviinsä. Ortodoksinen perinne näkee tämän osana Jumalan suunnitelmaa, jossa valinta palvelee koko ihmiskunnan pelastusta Kristuksessa, se ei sulje pois muita kansoja.
Sitten taas Jumalan ”paaduttaminen” (esim. faarao, Room. 9:18) tulkitaan ortodoksisesti usein ihmisen oman paatumisen vahvistumisena, ei ennaltamäärättynä kadotukseksi. Jumala kunnioittaa vapaata tahtoa, antaen armon niille, jotka vastaavat kutsuun, mutta sallien seuraukset niille, jotka hylkäävät sen – aina rakkauden ja parantamisen hengessä.
Sami,
”Sitten taas Jumalan ”paaduttaminen” (esim. faarao, Room. 9:18) tulkitaan ortodoksisesti usein ihmisen oman paatumisen vahvistumisena, ei ennaltamäärättynä kadotukseksi. Jumala kunnioittaa vapaata tahtoa, antaen armon niille, jotka vastaavat kutsuun, mutta sallien seuraukset niille, jotka hylkäävät sen – aina rakkauden ja parantamisen hengessä.”
Näet ortodoksisen tulkinnan oikeaksi, mitä vapaaseen tahtoon tulee. Siispä päättelen, että kallistumasi itäiseen katolisuuteen johtuu siitä, eli ”ei paha”.
Viittaat Faaraon paaduttamiseen. Jo heti, kun Jumala kutsui Mooseksen tehtäväänsä, Hän mainitsee jokaisen vitsausken kohdalla paaduttavansa faaraon sydämen.
Tämä verbi, Jumala paadutti on muodossa, joka aina viittaa aikaisempaan tapahtuneeseen ja näin muodostaen ikään kuin aikasarjan.
Jumala sallii ihmisen edetä pahuudessaan, vaikka ihminen tietää seuraamukset. Jumala sallii ihmisen edetä kiusauksiin, koska ihminen näin haluaa. Ei Jumala ole järjestyksenvalvoja, vaikka hän on laittanut luonnonlait, joiden puitteissa eläminen on parempaa.
Kuten Psa107:20 todetaan: ”Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.” Jumala ei murehdi sitä kansan kuolemaa, jonka hän siinä vaikuttaa, mutta sitä kuolemaa, jonka hän kansasta tapaa, sitä hän murehtii.
Mutta toisaalta Jumala ei murehdi kuolemaa eikä torju sitä, vaan vaikuttaa elämän, kuoleman ja kaiken kaikessa, eikä rajoita itseään sanalla. 1Kor12:6 ”.. ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.”
Kuten Paavali edellisestä toteaa. Tutkit, mitä tutkit perille et pääse. (Room11) On ero Jumalan sanan ja itse Jumalan välillä, joka on kaiken yläpuolella majesteettisuudessaan salattuna.
Jumalan armo todella parantaa ihmisen tahdon Kristuksen inhimillisen tahdon kaltaiseksi, näin tahto suuntautuu oikein miten Jumala on sen tarkoittanut.
Kosti ja Sami,
Viittaatte ilmeisesti Room. 11:5-jakeeseen, 5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon/ armoon valinnan mukaan.
EVEN ZO houtō(s) THEN oun AT en THIS ho PRESENT nyn TIME kairos ALSO kai THERE IS ginomai A REMNANT leimma ACCORDING kata TO THE ELECTION eklogē OF CHARIS charis
Pidän huomioinnin arvoisina kahta seikkaa, jotka tulevat esille alkuperäisessä tekstissä, eli ”armon- ja armoon valinta” mikä KJV kääntää ”to the ..”. Valinta on siis Armosta, mutta Jumalan armoon Jeesuksessa suostutaan.
Jumala on valinnut kaikki ihmiset kaikkialla armoon. Tämä on Raamatun kokonaisilmoitusta, eli on kysymys ehdotetusta työtoveruudesta, eli kummankin osapuolen valinnasta, eli tahdon vapaudesta, ei ”sidotusta ratkaisuvallasta”.
Tätä vapaata Armoa, syntien anteeksisaamiseksi, johon portti on halu parannukseen (metanoia), Jeesus käski saarnata kaikille kansoille, vt. Luuk. 24:47. Tätä käskyä toteuttivat Pietari v. 30 helluntaisaarnassaan ja Paavali Areiopagilla.
Sami, ihmisen tahdon suuntautuminen oikeaan alkaa uskoontulosta, jota edeltää Isän veto.
Kun lähestytään tätä asiaa laajemmin Kristuksesta käsin kaksi luonto opin kautta niin hän oli samaan aikaan ihminen ja Jumala . Ja hän oli / on se uusi Aadam jollaiseksi meidät luotiin mutta ensimmäinen Aadam lankesi syntiin .
Niin myös uskovassa ihmisessä on kaksi luontoa , se syntiinlangennut joka ei muutu eikä pyhity vaan on alusta loppuun syntinen . Ja sitten on Jumalan hengestä syntynyt Jumalallinen luonto , joka ei tee syntiä koskaan ja nämä kaksi on meissä niin kauan kuin olemme lihassa . Näitä ei tule sotkea keskenään . Nyt ajattelen että ordodoksikirkon oppi pyrkii vanhaa Aadamia korjailemaan ja pyhittämään vaikka uusi , uudestisyntynyt ihminen tulisi olla uskomme ”koti” ja keskittyä että Kristus – elämä saisi meissä vaikuttaa ja samalla että voisimme hengellä kuolettaa lihaa ja sen tekoja . Jos meillä ei ole tälläistä Raamatullista käsitystä niin oppi muuttuu monessa suhteessa vaikeaksi Raamatun ilmoituksen kannalta .
Timo, Kristuksen kaksiluonto-oppi (Khalkedonin kirkolliskokous 451) vahvistaa, että Hänellä on kaksi täydellistä luontoa – jumalallinen ja inhimillinen – ilman sekoittumista tai jakautumista. Tavallisella ihmisellä on vain inhimillinen luonto, joka on langennut syntiin, mutta uudistuu uskon kautta. Luterilaisuus korostaa tätä eroa estääkseen harhaoppeja. Tavallisesta ihmisestä puhuttaessa luterilaisuus ei käytä termiä ”kaksi luontoa”.
Sami,
Uskon, että Raamatun teksti on kaikkille saatavissa, oitis. Khalkedonin vahvistusmuodon raamatullisuus siis on tarkistettavissa, eli se ei ole raamatullinen.
Kun Jeesus syntyi tähän maailmaan, hän oli se ihminen, jonka Jumala ensin loi, 1,Moos.1;26 ja sitten puhalsi häneen oman Henkensä. Jo silloin, aikojen alussa ihminen oli 100-prosenttisesti liha ja Jumala. Siis Marian kohdussa siinnyt antautui 100-prosenttiseen vaaraan langeta. Hän ei siis ollut ”ikäänkuin ihminen”. Hänen tilansa muuttui, kun hän nousi ylös ja pilvi peitti Jeesuksen. Näin Jeesus on todella ensimmäinen ihmiseksi syntynyt taivaaseen noussut, täydellinen Jumala, jonka KALTAISEKSI jokainen uskova muuttuu kuoltuaan.
Ordodoksit eivät ilmeisesti tätä allekirjoita /
Simul iustus et peccator (”yhtä aikaa vanhurskas ja syntinen”) on Martti Lutherin muotoilema luterilaisen teologian perusoppi, joka kuvaa kristityn tilaa: uskovainen on Kristuksen vanhurskauden tähden täysin vanhurskas Jumalan edessä, mutta samalla yhä syntinen, koska sisäinen kamppailu syntiä vastaan.
Mutta lueskelin että ordodoksit eivät ole täysin tyrmänneet tätä käsitystä , olenko väärässä ?
Kristus on esikuva meille ja lihassa olevana täysi ihminen vaikka ilman syntiä .
Timo, kyllä tuon voi allekirjoittaa, siltä osin kuin se on totta. Luterilaisuudessa tietysti tuossa on oma korostus. Koko synti ja vanhurskauttamis käsitys on ortodokseilla laajempi, syvempi, monipuolisempi, kuin luterilaisuudessa.
Timo kirjoitat; ” Niin myös uskovassa ihmisessä on kaksi luontoa , se syntiinlangennut joka ei muutu eikä pyhity vaan on alusta loppuun syntinen . Ja sitten on Jumalan hengestä syntynyt Jumalallinen luonto , joka ei tee syntiä koskaan ja nämä kaksi on meissä niin kauan kuin olemme lihassa . Näitä ei tule sotkea keskenään .”
Luterilaisessa teologiassa ihmisellä on yksi inhimillinen luonto ei muuta. 😇
No kyllä meissä vaikuttaa vanha ja uusi Aadam . Kun vanha kelvoton joka ei pyhity niin Jumala on antanut Hengensä meille uskon kautta jolla pääsemme osalliseksi Jumalallisesta luonnosta . Vanha luonto on kykenemätön tavoittelemaan mitään Jumalasta , tämä on selvä apostolien opetus .Ei Jumalan olisi tarvinnut uudestisynnyttää meitä jos vanha luonto pyhittyisi . Se on haudattu kasteen kautta Kristuksen kuolemaan .
2 piet. 1:4
joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.
Tulla jumalallisesta luonnosta osalliseksi kuvaan luonnon pyhittymistä, eli muuttumista Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Luontomme tahto on tällöin suunnattu oikein. Silloin kun luontomme palvelee pahaa se on lihaa, erkaannumme alkuperäisestä. Silloin kun tämä kuolee luontomme suuntautuu oikein.
Uusi ja vanha Aadam tarkoittaa ei kahta luontoa vaan tahdon suuntaa ja tilaa.
Sami,
On kysymys kuka ja mikä on herramme, sen jälkeen kun ihminen erottaa hyvän ja pahan. Usein käyttämäni viittaus on Kainin viha veljeään kohtaan. Jumala tarjosi jo silloin apuaan, josta Kain vapaaehtoisesti kieltäytyi ja vahvisti Seurakunnasta ”eroamisensa” valheella, ”En tiedä, olenko minä veljeni vartija?”
Jumala halusi ohjata oikeaan, puhumalla suoraan Kainille. Tänään Jumala puhuu Sanassaan ja kaikki tunnustuskirjat on oltava yhtäpitäviä Sanan-Jumalan-Jeesuksen kanssa.
Vanha Aadam ja vapaa tahto on Jumalan vihollinen . Siksi ihminen ei voi valita pelastusta omin voimin .
Toisinsanoen vapaa tahto on turhaa puhua siitä , kun koko pelastus on yksin Jumalan työtä myös niille jotka eivät tahdo kasteen armossa elää pienestä . Jumala kutsuu ja Jumalan Henki näyttää synnin ja vanhurskauden , siihen ei ihminen kykene syntiinlangenneena ja siksi on vain yhdenlaisia ihmisiä joita Jumala vanhurskauttaa eli jumalattomia poispoikeneita .
Jumalan armoteoissa ei ole ihmisen osuutta ei siis vapaalla tahdolla ole asian kanssa mitään tekemistä pelastuksen asiassa vaan se on yksin armosta , Kristuksen sovitustyön tähden , me emme olleet Golgatalla ja vaikka olisimmekin niin ei se olisi mitään auttanut .
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Kaikki on ollut valmista ja ennen maailman perustamista suunniteltu . Johanneksen kaste kuvaa hyvin esikuvana sitä miten Pyhä Henki laskeutuu kastehetkellä ja jota Jeesus ylistää . Se on Jumalan työ ja johdatusta kun ihminen tahtoo tulla hänen luokseen. Vielä kristityllä on vanha Aadam joka tekee sitä mitä ei tahdo , saati kuollut ja yhteys poikki ja vieläpä vihollinen Jumalaa kohtaan niin se yhtälö on mahdoton .
Timo, tuo on aivan totta, emme me etsi Jumalaa omasta aloitteestamme, vaan Jumala etsii meitä ja on etsinyt Aadamin lankeemuksesta asti. Jumalan armo ja kaitselmus on vaikuttavat koko ajan. Armo on siis ensisijainen asia.
Kun Kristus sanoo ”minä valitsin teidät”, ortodoksinen kirkko ei opeta ehdotonta ennaltamääräämistä, kuten esimerkiksi kalvinismi, luterilaisuus.
Jumala valitsee kaikki, mutta kutsu vaatii ihmisen ”kyllä”-vastauksen. Jumalan valinta on jatkuva tarjous ja kutsu yhteyteen. Ihminen vastaa tähän kutsuun kilvoittelun ja uskon kautta. Kuten pyhä Johannes Krysostomos on todennut, Jumala ei vedä meitä puoleensa väkisin, vaan odottaa vapaaehtoista vastaustamme Hänen kutsuunsa.
Kieltämättä on erinomainen saavutus, että ”ihmisen tahto on parannettu Kristuksen inhimillisen tahdon kaltaiseksi”, ettei Krysostomostakaan mikään Perkele heiluttanut..
Kosti, Jumalan armo on ihmeellinen.
Älä muuta sano, vaikka isänä onkin Perkele, Jeesuksen sanoin.
Kosti, Jeesus puhui tuon juuri fariseuksille.
Niinkö! Eipä tullut mieleeni.
Kaikkea ei tietysti aina muista.
Eipä niin. Osa on vain sairastunut syntiinlankeemukseen.
Pyhityksemme on Kristus ja Paavali kuvaa myös: vaikka ulkonainen ihmisemme rapistuu niin sisäinen uudistuu , mutta tämä kuvaa Kristuksen olemuksellista , sisäistä Kristuksen läsnäoloa ei lihan pyhitystä .
Toisin ei varmasti voisi olla. Kuolema on synnin tekemisen raja. Ruumis hajoaa, sielu irtoaa toiseen todellisuuteen, mutta kaipaa ruumistaan, kunnes ylösnousemuksessa jälleen yhdistyy ruumiiseen.