Kristikunnan historiassa uskonpuhdistuksen jälkeiset ajat 1500 luvun lopulta -1700 luvun alkuun olivat oikeita runsauden sarvia tuottamaan erilaisia uskonkäsityksiä . Yksi vaikuttavampia henkilöitä on ollut
August Hermann Francke, Saksalainen teologi ja pedagogi , jonka oppikäsitys armonjärjestyksestä on hyvin laajalle levinnyt myös pietistisen liikkeen ulkopuolella . Se levisi metodikirkkoon ja vapaiden suuntien oppikäsityksiin . Ja rantautui myöhemmin myös meille Suomeen moneen herätysliikkeeseen . Suomessa sitä vauhditti kirjallisuuden laajeneminen hengellisellä rintamalla . Francken käsitys armonjärjestyksestä on vahvaa myös luterilaisiksi itseään tuntevaksi piireissä ja tietysti sen vaikutukset näkyvät vapaa kristillisyydessä selvemmin , jonka omaksuivat 1600- luvun jälkeen syntyneet kristilliset liikkeet. Sen ajattelun oli helppo kytkeytyä moniin kristillisiin oppisuuntiin , missä oli jo kasteen ja ehtoolisen merkitys muutettu ja missä nähtiin myös kirkollinen virkapappeus , joka synnyttää ajatuksen kääntymisestä tekemisen suuntaan ennemmin kuin nöyrytymisen suuntaan . Mikään oppi ei ole syntynyt tyhjiössä eikä pyörää voi ns keksiä uudelleen vaikka siihen tulisi virheitä niin pyörä pysyy pyöränä . Francken vaikutus on syvälle iskostunut käsitys armonjärjestyksessä jossa määritellään aikajärjestyksessä tapahtumat kääntymys tuli näkyä ennen uskoa ja pyhitys tuli seurata uskosta . Se oli portaittain etenevää ja piti tunnistaa eri vaiheet , joka johti uskonelämän tarkkailuun omassa ja toisten elämässä ja lopulta uskonkohde siirtyi tarkkailemaan Kristuksen sijasta omaa itseään . Siitä nousi myös tarve todistaa omaa uskoa ja väistämättä se johti myös lakihenkisyyteen . Alun pietisessä liikkeeessä oli enemmän luterilaisuuden sydänääniä , mutta kuten yleensä uudet ajatukset muovaavat uskonkäsitystä. Kaikkihan sanovat kristillisissä kirkoissa ja liikkeissä että oppi suoraan Raamatusta , myös ne liikkeet ja suunnat jotka eivät ole uskonoppia määritelleet tarkemmin , mutta heilläkin on perintönä tietyt dogmit jotka helppo tunnistaa julistuksesta vaikka niitä ei ole kirjattu ylös . Tästä usein johtuu erilaiset raamatun tekstien tulkinnalliset erot myös , kun focus ei ole Kristuksessa vaan itsessä . Henkilökohtaiset motiivit myös usein kumpuavat tästä ajattelusta vaikka ihminen ei itse sitä tiedosta . Joskus siitä henkilökohtaisesta todistuksesta tulee tärkempää kuin todistus Herrastamme . Tämä ajattelu sopii ihmisen loogiseen ajatteluun hyvin kun kiipeämme portaitakin yksi kerrallaan , kuitenkin Jumallisiin totuuksiin ei voida aina soveltaa porrasteoriaa, Alunperin armonjärjestys nousi kysymyksestä miten Jumalan ilmoituksesta kumpuava rakkaus ihmisen pelastukseksi kokonaisuudessa omistetaan.Tarve armonjärjestykselle liittyy vastineeseen katolilaisille , jotka uskonpuhdistuksen jälkeen korjailivat oppiaan 18 vuoden ajan josta Trenton kirkkolliskokouksess a julkistettiin suurimmat päätelmät ja muutokset . Seuraava lainaus luterilainen .net sivulta :
Oppi kiinnitti huomion Jumalan armotekoihin ihmiselle ja ihmisessä, ei vain taivaan tuomioistuimessa.
Opin tarkoituksena oli selittää johdonmukaisesti ja teologisesti eritellen, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee pelastuksesta osalliseksi. ”Armonjärjestys” sana viittaa järjestykseen, jota Pyhä Henkinoudattaa armahtaessaan yksityisen ihmisen. Kysymys ei kuitenkaan ollut niinkään ajallisesta järjestyksestä, vaan pikemminkin pelastuksen Jumalallisesta syy-seuraus suhteesta: Jumala aukaisee silmämme, me näemme. Jumala avaa korvamme, me kuulemme. Pelastuminen on yksin Jumalan työtä ja tekoa. Pelastuminen on kokonaisuus, mutta se voidaan eritellä myös yksittäisiin pelastustapahtumiin. Armonjärjestysopissa pelastustapahtumat eriteltiin seuraaviin osiin: kutsu, valaistuminen, kääntymys, uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen, pyhitys, uskon säilyminen, uudistuminen ja kirkastaminen.Tämä on mielestäni osoitus siitä kun Jumalan sanan keskipiste Jeesus Kristus muuttuu , niin uskoon tulee erilaisia painotuksia jotka ohjaa uskon kohteesta poispäin . Esimerkkinä Calvinin erilaiset näkemykset vaikutti lopulta harhaoppiseen uskonsuuntaukseen . Reformoidut baptistit edustaa Suomessa tätä suuntausta . Niin voi olla raamatullistakin opetusta mutta jos enneltamääräämisoppi sanoittaa uskoa että toiset on valittu kadotukseen niin siitä selvä johtopäätös että ei tiedä kuka on valittu ja kun Jeesus ei kuollut kuin vain valittujen puolesta niin ei voi olla varma saako synnit anteeksi . Frans Piper sanoittaa pelastusvarmuutta : kun uskot evankeliumin niin saat uskoa pelastukseen . Erilaiset uskonkäsitykset tuovat hajuja ja makuja seurakuntaelämään ja se aitous ihmisten väliltä heikkenee Jumala tietysti tahtoo että ihmisten erilaiset persoonallisuudet saisivat kukkia seurakuntaelämässä. On vain yksi ratkaisu eli Kristus on korotettu ja armahdetut syntiset yhteisessä uskossa ylistävät Herraa . Raamattu puhuu Kristuksen tuoksusta ja se on tietysti rakkautta . armoa ja totuutta mitä hän on . Katsomme eri kristillisyyttä meidän omien kokemuksien kautta tietysti , mutta usein katse on ihmisissä ja yksikin ihminen joka edustaa tiettyä kirkkokuntaa tai suuntausta ja töpeksii tai on meitä kohtaan epämiellyttävä niin usein menee koko kirkko tai liike sen maineen mukana . Viisaus ja tieto on kätketty yksin Kristukseen ja avautuu meidän häviöiden, menettämisien , onnettomuuksien ja vaikeuksien kautta . joissa me syntisinä olemme toivottomia ja tunnemme kurjuutemme , joissa me mietimme syyllistäen itseämme ja tunnemme epäonnistuneemme elämässämme pahoin ja kuitenkin se tie on annettu ja sallittu Jumalalta , jonka kautta armo , totuus meille kirkastetaan . Ristin tie vie kuolemisen kautta tuntemaan Kristusta paremmin . Siksi katseemme ei tulisi kääntyä pois Kristuksesta .
Blogi tietysti sisältää lainatun tekstin lisäksi omia havaintoja ja päätelmiä uskonopin kehityksestä , ihan vapaasti oppineet ja kuka vaan voi tuoda omia käsityksiä opiksi ja ohjeeksi ja erilaisia näkemyksiä asian tiimoilta .
Vapaan tahdon teologiaa voit Sami soveltaa ihmisen elämän alkupuolella ja usein myös loppupuolella . Miten lapsen kastehetkeen sovellat vapaata tahtoa ?
Timo, ei kummassakaan tapauksessa ole mitään ongelmaa. Miksi olisi.
Onko kasteessa kysymys robotti vai Jumalan suuri rakkaus jossa lapsi liitetään Kristuksen kuolemaan ? Onko se pakkoa kuten uudestikastajat sanoittaa asian , kun ihmisen itse pitää määrätä . Ymmärys Jumalan rakkaudesta meidän parhaaksi olisi hyvä kirkastua ., se on tie lapseuteen .
Kaste, ei jotenkin likvitoi vapaata tahtoa.
No miten kasteessa toimii vapaa tahto ? Vai eikö sinun mielestä ehtoollinen toimi puolitajuttomalle ihmiselle ? Eräs tapaus kun pappi meni kuolevan luokse ja lääkäri sanoi ettei ole potilas tajuissaan ja kuitenkin pappi antoi ehtoollisen ja kastoi leivän viiniin ja pisti potilaan suuhun ja potilas ei reagoinut tai puhunut mitään ja kun pappi oli ovella poistumassa niin potilas kuitenkin sai sanottua : kiitos . Missä se vapaa tahto vaikuttaa ? Edellä kysyit vaeltamisesta ja käskyjen pitämisestä jotenkin ja nyt tahdot vapaata tahtoa liittää Jumalan lapsen elämään kun alunperin on ollut kysymys pelastuksesta . Jumalan lapsen elämän todellisuus määräytyy sen mukaan tahtooko hän vaikuttavan elämäänsä mitkä voimat , teidät kuinka tämä taistelu on ihmisessä . Synti tahtoo hallita ja Kristus tahtoo hallita ja Jumalan sana vaikuttaa ihmisessä lapseudessa tahtomista ja tekemistä . Vastuu lapsella on eri asia kuin vapaa tahto . Ihminen itsessään on sidottu tahdossa suhteessa Jumalaan vaan hänessä ja hänen kauttaan tulee halu elää lapseudessa
Armo edelliseen liitettynä on lahjaa ja Jumalan suurta rakkautta jota emme voi käsittää kuin vain kokea omalla kohdalla sen , aika-ajoin suuremmin ja sitten vähemmin mutta sana nostaa sen aina esille liittyen ja tuntien meidän omaa syntisyyttä kokien .
Timo, Ortodoksisen teologian mukaan kasteessa, kuten muissakin mysteerioissa, toimii aina vapaa tahto yhdessä Jumalan armon kanssa, vaikka tilanteessa ei aina näy aktiivinen tai tietoinen valinta silmämääräisesti.
Kirkko opettaa, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hänen vapaa tahtonsa on osa sitä kuva‑olemusta. Tahtoa ei ole pois otettu syntiinlankeemuksesta huolimatta, vaan se on heikentynyt ja tarvitsee parantavaa armoa.
Ehtoollisen mysteeriossa kirkko ei vaadi, että saaja täytyy olla täysin “aktiivinen” tai kykenevä sanomaan lauseita, jotta ehtoollinen voisi vaikuttaa; kirkon käsitys on, että Pyhä Henki voi toimia myös alitajunnan ja heikentyneen tietoisuuden kautta.
Nämä juuri liittyvät oleellisesti pelastuskysymykseen.
Toisinsanoen Jumala toimii ulkoapäin ensin kuolleelle , ilman Jumalaa olevalle antaa elämän ja sitten asuvaisen Pyhän Hengen kautta vaikuttaa tahtomista ja tekemistä ihmisessä . Kuolleella ihmisellä ei ole edes tahtoa suhteessa omaan pelastukseen vaikka se voi muuten määritellä elämäänsä ja tekemisiä , mutta Jumalan sana herättää uskon , tekee kuolleesta elävän kuten synnytti kaiken elämän maapallollemme . Kaikki jotka ottivat vastaan Jumalan sanan hän antoi voiman tai oikeuden tulla Jumalan lapsiksi , sana on yksin uutta synnyttävää ilman ihmisen tekoa , ihmisen osa on nöyrtyminen ja tunnustaminen omaa syntisyys kun Pyhä Henki sen osoittaa . Vapaan tahdon tuominen ja yritys sovittaa tähän yhtälöön on kuin vieras pala palapelisså joka ei sovi . Pohjimmiltaan on kysymys Jumalan sanan suuruuden määritelmästä ja Jumala kuvasta syntynyt kaikkivaltius . Vapaassa tahdossa on tottakai määräävä asbeksti ja siitä nousee tietysti ansiollisuus ja tämä ei istu armon käsitykseen . Vaikka armoa voidaan kuvata aikajänteellä elämän kestävänä , mutta se on totta heti ja siinä hetkessä kun ihminen tunnustaa syntinsä ja uskoo ne anteeksi . Vapaan tahdon keskustelu ei ole focusoitunut yksin nyt pelastukseen ja siitä tulisi alkaa määrittely ja ymmärrys . Kaste ei ole Jumalan työstä poikkeava vaan oikea kuva juuri Jumalan pelastuksesta tai kuolevan ihmiselle sama asia , siinä välissä elämän aikana ihminen voi ajatella ansioituneemmin kunnes Jumalan koulussa riisutaan ihmistä ja ihminen saa ( joutuu ) vähenemään ja Kristus kasvamaan . Kaikki on armoa lopulta !
Timo toistat jotain luterilaista matraa; ” Vapaassa tahdossa on tottakai määräävä asbeksti ja siitä nousee tietysti ansiollisuus ja tämä ei istu armon käsitykseen .”
Voisit nyt pitäytyä ortodoksiseen oppiin kilvoittelu ja teot eivät ole ansioita, ehkä ne luterilaisuudessa ovat mutta eivät ortodoksisuudessa, joten pidä ne teillä.
En puhunut kilvoittelusta ja teoista sanakaan vaan keskustelu on vapaasta tahdosta . Tästä tulee tosi pitkä ”iltapuhde” ja päiviä kestävä ennenkuin pääsemme edes käsityksiin mitä meillä on jos aiheet muuttuu lennosta . Eikä ole Jumalan pelastuksessa kysymys kilvoittelusta eikä teoista , koska kuollut ei kilvoittele eikä tee Jumalan tekoja . Kasteasiaan vapaa tahto on kuin tyhjä käsi joka tahtoisi liittää omia tekoja muttei pysty ja näin se on alusta loppuun saakka . Jumalan pyhyys kaikkivaltius ei ole meidän harjoitusten aikaansaama vaan hän on sitä aina ja hänen tekojensa varaan perustautuu elämämme ja niistä eläen hänessä ja hänen uskossa .
Siitä vaan marssimaan kerran hänen eteensä ja kertoa oma osuus ja hengellistää syntiinlangennut tahto yrittäen sanoittaa se Jumalan alkuperin antamaksi itsellyydeksi . Perisynti käsityksen ymmärtämättömyys tuottaa ihmisille harha- askelia opissa jos niitä aletaan penkomaan , mutta onneksi Jumala kuljettaa armossaan monen opin alta ihmisiä taivaaseen
Kaste asiassa vapaa tahto on tietysti olemassa, koska ihminen on ihminen ja Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä.
Kivoittelu ja teot eivät ole ansioita luterilaisuudessa . Oletko saanut väärää opetusta aikanaan ja olet tullut allergiseksi ? Ne kuuluvat kristityn elämään ja täytyy kuulua jos perille mielii. Mitä se taas eri kirkkojen opissa merkitsee on toinen asia
Timo toistan ansiollisuus-oppi ei kuulu ortodoksisuuteen.
Kirjoitat; ” Eikä ole Jumalan pelastuksessa kysymys kilvoittelusta eikä teoista , koska kuollut ei kilvoittele eikä tee Jumalan tekoja .” Pelastettu näitä juuri tekee, siitähän on kysymys.
Ymmärrän että ordodoksit kytkevät vapaan ja armon toisiinsa . Jälkimmäisestä olen samaa mieltä
Juuri näin. Ortodoksisen ajattelun mukaan pelastus ei ole vain jotain, jonka Jumala ”suorittaa” passiiviselle ihmiselle, vaan se on kahden tahdon kohtaaminen.
Niin onhan se kahden vapaan tahdon kohtaaminen täysin looginen ordodoksiopin mukaan , missä on synergistinen käsitys , jumalistumisoppi ja lihanpyhitysoppi ja kaikiin toimintoihin liitetään armo .
Näin nyt ymmärrän ordoksin opin loogisuuden .
Se miten siihen istuu Raamatun sanat on mielestäni toinen asia , kuten Jumalasta syntynyt ei tee syntiä , uudestisyntyminen , Kristuksen täydellinen sovitustyö , armon ymmärrys jne . Näissä varmaan on erilaisia tulkintoja joista oppi muotuu.
Timo, olet jäljillä, kuten kadonneen aarteen metsästäjä. Ortodoksisessa teologiassa kysymys Jumalan luomattomista energioista on keskeinen. Tämä opetus kulminoituu pyhän Grigorios Palamaksen (1296–1359) teologiaan, joka vahvistettiin kirkon viralliseksi opiksi 1300-luvun puolivälissä.
Jumalan olemuksen ja Hänen energioidensa välillä tehdään ero.
Homma menee näin. Jumala on olemukseltaan (ousia) täysin saavuttamaton, tuntematon ja transsendentti. Yksikään luotu olento (ihminen tai enkeli) ei voi koskaan tuntea Jumalan olemusta tai tulla osalliseksi siitä.
Jumalan energiat (energeia) ovat taas Jumalan toimintaa, voimaa ja läsnäoloa maailmassa. Ne ovat Jumalaa itseään, mutta eivät Hänen olemuksensa ”osa”. Energioiden kautta Jumala tulee ulos salaisuudestaan ja kohtaa luomakuntansa.
Koska energiat ovat Jumalan elämää, armo ei ole koskaan vain passiivista ”voimaa”. Se on aina persoonallinen suhde. Pyhä Grigorios Palamas opetti, että kun ihminen on armossa, hän on suorassa yhteydessä Pyhään Kolminaisuuteen. Armo on nimenomaan Jumalan luomatonta energiaa ja se pyhittää kaiken ja parantaa ihmisen.
Tuntuu että olen enemmän liukkaan saippuan metsästäjä !
Kirjotit :
Homma menee näin. Jumala on olemukseltaan (ousia) täysin saavuttamaton, tuntematon ja transsendentti. Yksikään luotu olento (ihminen tai enkeli) ei voi koskaan tuntea Jumalan olemusta tai tulla osalliseksi siitä.
Siis emme voi tulla osalliseksi tai tuntea Jumalan olemusta ? Eikö kristitty ole Kristuksessa tai eikö asuvainen Pyhä Henki ole Jumalan olemusta ?
Jeesus itse sanoo että opitte tuntemaan minut . Toisaalta kuvaa energioiden kautta Jumalaa ja sitten laitat hänet vielä todella kauas ja persoonattomaksi meille . Jumala opitaan tuntemaan hänen tekojensa kautta ja sana opettaa meitä ja meidän elämään se sana tulee aina sisäisesti kertomaan minkälainen olen tai mitä asioita elämä pitää sisällään juuri nyt , mutta hän osoittaa myös tahtonsa ja oman persoonansa kautta hänen syvintä olemusta pohjattomassa rakkaudessaan . Jeesus on yhtä Isän ja Pyhän Hengen kanssa ja Jeesuksessa meille on Jumala ilmestynyt . Minun on vaikea sisäistää Raamatun ulkopuolista opetusta jos se ei liity johonkin Raamatun teksteihin . Ota esimerkki Raamatusta !
Kun sanot, että Pyhä Henki asuu meissä, puhut Persoonasta. Ortodoksisessa teologiassa Jumala on yksi olemus, mutta kolme Persoonaa.
Me voimme olla yhteydessä Pyhän Hengen Persoonaan.
Pyhä Henki asuu meissä energioidensa (armonsa) kautta.
Mutta Pyhän Hengen olemus (ousia) on täsmälleen sama kuin Isän ja Pojan olemus – ja se on jotain, mikä on luonnostaan ei-luotua.Jos me yhdistyisimme Jumalan olemukseen, meistä tulisi luonnostamme jumalia. Me lakkaamisimme olemasta ihmisiä ja meistä tulisi osa Pyhää Kolminaisuutta.