Kristikunnan historiassa uskonpuhdistuksen jälkeiset ajat 1500 luvun lopulta -1700 luvun alkuun olivat oikeita runsauden sarvia tuottamaan erilaisia uskonkäsityksiä . Yksi vaikuttavampia henkilöitä on ollut
August Hermann Francke, Saksalainen teologi ja pedagogi , jonka oppikäsitys armonjärjestyksestä on hyvin laajalle levinnyt myös pietistisen liikkeen ulkopuolella . Se levisi metodikirkkoon ja vapaiden suuntien oppikäsityksiin . Ja rantautui myöhemmin myös meille Suomeen moneen herätysliikkeeseen . Suomessa sitä vauhditti kirjallisuuden laajeneminen hengellisellä rintamalla . Francken käsitys armonjärjestyksestä on vahvaa myös luterilaisiksi itseään tuntevaksi piireissä ja tietysti sen vaikutukset näkyvät vapaa kristillisyydessä selvemmin , jonka omaksuivat 1600- luvun jälkeen syntyneet kristilliset liikkeet. Sen ajattelun oli helppo kytkeytyä moniin kristillisiin oppisuuntiin , missä oli jo kasteen ja ehtoolisen merkitys muutettu ja missä nähtiin myös kirkollinen virkapappeus , joka synnyttää ajatuksen kääntymisestä tekemisen suuntaan ennemmin kuin nöyrytymisen suuntaan . Mikään oppi ei ole syntynyt tyhjiössä eikä pyörää voi ns keksiä uudelleen vaikka siihen tulisi virheitä niin pyörä pysyy pyöränä . Francken vaikutus on syvälle iskostunut käsitys armonjärjestyksessä jossa määritellään aikajärjestyksessä tapahtumat kääntymys tuli näkyä ennen uskoa ja pyhitys tuli seurata uskosta . Se oli portaittain etenevää ja piti tunnistaa eri vaiheet , joka johti uskonelämän tarkkailuun omassa ja toisten elämässä ja lopulta uskonkohde siirtyi tarkkailemaan Kristuksen sijasta omaa itseään . Siitä nousi myös tarve todistaa omaa uskoa ja väistämättä se johti myös lakihenkisyyteen . Alun pietisessä liikkeeessä oli enemmän luterilaisuuden sydänääniä , mutta kuten yleensä uudet ajatukset muovaavat uskonkäsitystä. Kaikkihan sanovat kristillisissä kirkoissa ja liikkeissä että oppi suoraan Raamatusta , myös ne liikkeet ja suunnat jotka eivät ole uskonoppia määritelleet tarkemmin , mutta heilläkin on perintönä tietyt dogmit jotka helppo tunnistaa julistuksesta vaikka niitä ei ole kirjattu ylös . Tästä usein johtuu erilaiset raamatun tekstien tulkinnalliset erot myös , kun focus ei ole Kristuksessa vaan itsessä . Henkilökohtaiset motiivit myös usein kumpuavat tästä ajattelusta vaikka ihminen ei itse sitä tiedosta . Joskus siitä henkilökohtaisesta todistuksesta tulee tärkempää kuin todistus Herrastamme . Tämä ajattelu sopii ihmisen loogiseen ajatteluun hyvin kun kiipeämme portaitakin yksi kerrallaan , kuitenkin Jumallisiin totuuksiin ei voida aina soveltaa porrasteoriaa, Alunperin armonjärjestys nousi kysymyksestä miten Jumalan ilmoituksesta kumpuava rakkaus ihmisen pelastukseksi kokonaisuudessa omistetaan.Tarve armonjärjestykselle liittyy vastineeseen katolilaisille , jotka uskonpuhdistuksen jälkeen korjailivat oppiaan 18 vuoden ajan josta Trenton kirkkolliskokouksess a julkistettiin suurimmat päätelmät ja muutokset . Seuraava lainaus luterilainen .net sivulta :
Oppi kiinnitti huomion Jumalan armotekoihin ihmiselle ja ihmisessä, ei vain taivaan tuomioistuimessa.
Opin tarkoituksena oli selittää johdonmukaisesti ja teologisesti eritellen, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee pelastuksesta osalliseksi. ”Armonjärjestys” sana viittaa järjestykseen, jota Pyhä Henkinoudattaa armahtaessaan yksityisen ihmisen. Kysymys ei kuitenkaan ollut niinkään ajallisesta järjestyksestä, vaan pikemminkin pelastuksen Jumalallisesta syy-seuraus suhteesta: Jumala aukaisee silmämme, me näemme. Jumala avaa korvamme, me kuulemme. Pelastuminen on yksin Jumalan työtä ja tekoa. Pelastuminen on kokonaisuus, mutta se voidaan eritellä myös yksittäisiin pelastustapahtumiin. Armonjärjestysopissa pelastustapahtumat eriteltiin seuraaviin osiin: kutsu, valaistuminen, kääntymys, uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen, pyhitys, uskon säilyminen, uudistuminen ja kirkastaminen.Tämä on mielestäni osoitus siitä kun Jumalan sanan keskipiste Jeesus Kristus muuttuu , niin uskoon tulee erilaisia painotuksia jotka ohjaa uskon kohteesta poispäin . Esimerkkinä Calvinin erilaiset näkemykset vaikutti lopulta harhaoppiseen uskonsuuntaukseen . Reformoidut baptistit edustaa Suomessa tätä suuntausta . Niin voi olla raamatullistakin opetusta mutta jos enneltamääräämisoppi sanoittaa uskoa että toiset on valittu kadotukseen niin siitä selvä johtopäätös että ei tiedä kuka on valittu ja kun Jeesus ei kuollut kuin vain valittujen puolesta niin ei voi olla varma saako synnit anteeksi . Frans Piper sanoittaa pelastusvarmuutta : kun uskot evankeliumin niin saat uskoa pelastukseen . Erilaiset uskonkäsitykset tuovat hajuja ja makuja seurakuntaelämään ja se aitous ihmisten väliltä heikkenee Jumala tietysti tahtoo että ihmisten erilaiset persoonallisuudet saisivat kukkia seurakuntaelämässä. On vain yksi ratkaisu eli Kristus on korotettu ja armahdetut syntiset yhteisessä uskossa ylistävät Herraa . Raamattu puhuu Kristuksen tuoksusta ja se on tietysti rakkautta . armoa ja totuutta mitä hän on . Katsomme eri kristillisyyttä meidän omien kokemuksien kautta tietysti , mutta usein katse on ihmisissä ja yksikin ihminen joka edustaa tiettyä kirkkokuntaa tai suuntausta ja töpeksii tai on meitä kohtaan epämiellyttävä niin usein menee koko kirkko tai liike sen maineen mukana . Viisaus ja tieto on kätketty yksin Kristukseen ja avautuu meidän häviöiden, menettämisien , onnettomuuksien ja vaikeuksien kautta . joissa me syntisinä olemme toivottomia ja tunnemme kurjuutemme , joissa me mietimme syyllistäen itseämme ja tunnemme epäonnistuneemme elämässämme pahoin ja kuitenkin se tie on annettu ja sallittu Jumalalta , jonka kautta armo , totuus meille kirkastetaan . Ristin tie vie kuolemisen kautta tuntemaan Kristusta paremmin . Siksi katseemme ei tulisi kääntyä pois Kristuksesta .
Blogi tietysti sisältää lainatun tekstin lisäksi omia havaintoja ja päätelmiä uskonopin kehityksestä , ihan vapaasti oppineet ja kuka vaan voi tuoda omia käsityksiä opiksi ja ohjeeksi ja erilaisia näkemyksiä asian tiimoilta .
Pyhityksen tie kuullostaa hienolta ja ansiolliselta , joka on täysin jotain muuta , riisumista , vähenemistä ja kohtaamista todellisena oman itsensä , jossa kuitenkin Jumalan armossa saa omistaa myös hengellistä viisautta oppia tuntemaan Kristusta paremmin , näin uskon että itsessä väheneminen ja oman kelvottomuuden näkeminen tuo Jumalan armosuuruuden meille nähtäväksi aina uudella tavalla
Pyhitys on normaalia kristillisyyttä, siinä ei ole mitään ansiollista, luterilaisille se voi nöyttää siltä, he ovat allergisia vääristyneen käsityksensä myötä.
En tiedä allergioista elämme kritittyinä aina siinä todellisuudessa että meissä sotii kaksi .
Mietin ennaltamääräämis käsityksiä että sotkeutuko ihmisen vapaus vaikuttaa asioihin mitkä ei koske pelastusta . Tässä tulisi olla yhtä selvä ero kun lain ja evankeliumin erottamisessa . Vapaan tahdon ajattelu astuu Jumalan tontille ja pyrkii määrittelemään sitä mihin ei riitä mandaattia . Kun tiedetään pelastuksen suhteen ihmisen osuus niin miksi ei ilmoiteta prosentteina tai taulukoilla . Jotkut puhuu pelastuksesta siitä ensimmäisestä askeleesta eli sehän on 1 % sitten ihmisen osuus . Onko vapaassa tahdossa minkälaiset prosentit , armoa ei kannata samaan lauseeseen laittaa kun se on suurinta tekopyhyyttä ymmärtämättömyyttä vanhurkauttamisesta , joka on aina jumalattoman vanhurskauttamista . Robotti kuvaukset on suoraan Jumalan pilkkaa mielestäni ja tietämätöntä puhetta Jumalan ilmoituksen rinnalla . Kaikki riisutaan matkalla myös ihmisen osallisuus pelastukseen vapaan tahdon ja ansion mureneminen kautta . Hengellisesti köyhä on syntynyt alastomana ilman mitään hyvää . Tässä asiassa perisynnin tuho on suurinta jonka Kristus tuli korjaamaan ja toteutuu täydellisenä meissä kun aikamme loppuu .
Timo, pelastuksessa ihmisen osuus on 100% ja Jumalan osuus 100% . Ortodokseja ei kiinnosta prosentit. Ihmisen vapaus liittyy Jumala kuvaan. Robottikuvaukset on muelestäni hyvin osuva, tai fatalismi.
Uskon kautta vanhurskas, on alistunut Jumalan tahdon alle, koska hän ymmärtää, että hänet on myyty synnin alle toisen tahdosta ja on siksi heikko ja voimaton omien mahdollisuuksiensa suhteen…, mutta paljon on niitä, Kristittyjä, jotka tahtovat pystyttää edelleen omaa vanhurskauttaan, sillä he luottavat vielä omaan mahdollisuutensa vaikuttaa pelastukseensa ja pyhitykseensä, he luottavat omaan tahtoonsa ja valintoihinsa. Paavali kirjoittaa heistä veljinään, mutta…
”Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” Room.10:1-4
Ja vielä: ”Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.
Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi.” Hebr.2:10-11
Ja vielä: ”Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.” Hebr. 10:14
Kaikki on uskon kautta ja kaikki meissä on jo tapahtunut Kristuksessa Hänen tahdostaan ja juuri tämän varmuuden sielun vihollinen pyrkii Kristityltä riistämään, tuomalla epäilyn, sanomalla; ”Kyllä ihmisellä on vapaus ja valta valita hyvän ja pahan välillä…” ja näin tuo vihollinen houkuttelee ihmisen jälleen lain alle viekkaudella, kääntäessään ihmisen katseen jälleen omiin tekoihinsa…
”Kristus on lain loppu…” Tätä ei fariseus koskaan voi hyväksyä.
Yhdyn edelliseen , Jumalan armo ja rakkaus täydellisenä ilmoitettu ja valmiina omistettavaksi ei etsi omaansa mistään pelastukseen liittyvässä asiassa , vaan ihmettelee sitä armon suuruutta joka ei täällä ajassa aukea kaikkinensa vaan kasvamme siinä Kristuksen tuntemiseen .
Ismo, fariseukset torjuivat vapaalla tahdolla Jeesuksen. Osa juutalaisista valitsivat vapaalla tahdolla Messiaan.
Sami. Väitteesi kuuluu samaan sarjaan kuin Erasmus ja Juudaksen teko. Jumala pettämättömästi tiesi, että Juudaksesta täytyi ehdottomasti tulla kavaltaja ja että siitä huolimatta Juudas olisi voinut muuttaa tahtonsa.
Kosti kirjoitat; ” Väitteesi kuuluu samaan sarjaan kuin Erasmus ja Juudaksen teko. Jumala pettämättömästi tiesi, että Juudaksesta täytyi ehdottomasti tulla kavaltaja ja että siitä huolimatta Juudas olisi voinut muuttaa tahtonsa.”
Juuri näin.
Ei sitten muuttanut, jonka Jumala tiesi ennakolta.
Tarkoitatko Sami, että toiset valitsivat pelastuksen ja toiset eivät? Kuulostaa vähän erikoiselta, sillä missä on se Armo, jossa ihminen pelastuu Jumalan tahdon mukaan?
Eikö ihminen ole kuolemansa vanki, tuomittu jo syntymästään vailla pelastusta? Jos ihminen, olkoonpa kuka hyvänsä istuu vankilassa, niin ei pääse, jollei joku tule avaamaan ovea ja päästämään pois? Ei vanki voi itse valita, vaikka kuinka tahtoisi pois, vaan ainoastaan Vapahtaja voi tulla päästämään ihmisen Vapauteen.
Kyse ei siis ole ihmisen tahdon vapaudesta, tuleeko Vapahtaja päästämään ihmisen pois, vaan kyse on Jumalan Armosta. Ihmisen valinta on väärä peruste pelastukselle, sillä Jumala antaa uskon ja se on Lahjaa alusta loppuun, muuten se ei ole Armosta.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.”
Joh.1:12-13
Tuossakin on kysymys ensisijaisesti Jumalan työstä ihmisessä, sillä Jumala synnyttää uskon Sanallaan ja näin ihminen tulee pelastetuksi. Ei siis ole kysymys ihmisen omasta operoimisesta, vaan Jumala tuntee ja pelastaa omansa, se perustus pysyy lujana. Kuka voi syyttää Jumalaa, sillä on Lähettänyt Kristuksen maailmaan Pelastamaan ihmisen.
Ismo, monta väitettä ja kysymystä. Armo ja ihmisen vapaa tahto eivät ole vastakkaisia. Ortodoksisuudessa Jumalan armo ja ihmisen tahdon vapaus toimivat yhteistyössä eli synergiassa.
Ortodoksisuudessa hylätään vastustamattoman armo ja korostetaan, että armo ei pakota ketään, vaan ihminen voi myös hylätä sen. Esimerkkinä on Jumalanäiti Maria, joka sanoi, tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan (Luuk. 1:38) tämä ilmentää juuri täydellistä synergiaa.
Kun käytät sanaa, lausetta ”valinta on väärä peruste” – tuo ajattelu muistuttaa protestantista sola gratia -korostusta, mutta ortodoksisuus hylkää determinismin ja korostaa, että pelastus on prosessi (theosis), jossa, joihin ihminen osallistuu uskolla, katumuksella ja teoilla.😇😇😇
Sami tuo lause osoittaa armokäsitteesi :
armo ei pakota ketään.
Tuo on vapaan tahdon suurin ongelma että yrittää operoida Jumalan lahjojen ja työn osallisuudessa . Kun vanki armahdetaan niin siinäkään ei ole ihmisen tekoa eikä varsinkaan Jumalan armossa ja on suorastaan absurdia puhua pakottamisesta ja Jumalan armosta . Mieti Sami mitä Raamattu puhuu armosta ja kenelle se lahjoitetaan ?
Timo, kirkon traditiossa armo ei ole luterilainen monergistinen, fatalistinen. Sen sijaan poiketen protestanttisuudesta pelastus tulee yksin Kristuksen kautta, joka ristiinnaulitsemisellaan ja ylösnousemuksellaan mursi kuoleman vallan ja avasi tien vapauteen. Ihminen voi vastata tähän armoon vapaalla tahdollaan mutta aloite ja voima ovat Jumalalta ei ihmisen omasta kyvystä.
Lyhyesti vain tuohon fatalistiseen ajatukseen kommentoin, että Kristitty ei ole ”sattuman” tai kohtalon heiteltävänä (fatalismi), vaan Kristitty on rakastavan Isän suojeluksessa. Tämä Kristityn vaellus on kaikkinensa Jumalan hyvän tahdon osoitus, koska Hän on Lähettänyt pelastuksensa meille. Jumala on antanut meille Lahjaksi uskon Kristuksen Evankeliumin kautta.
Kuka Evankeliumin kuulee? Tuota uskon mysteeriä on kautta aikojen pyritty selvittämään, mutta tärkeintä on kaiken aikaa muistaa, että Jumalalla on hyvä tahto ihmistä kohtaan Kristuksessa. Ei kannata lopulta pohtia, miksi joku ei usko, vaan ihmetellä, miksi joku uskoo…kaikille tulee julistaa Evankeliumia.
Ismo, tuo tuota väistelyä. Luterilainen usko on kauttaaltaan monergistista, sidotun tahdon oppia, mielivaltaa, ennalta valittujen joidenkin sidottujen tahtojen vapautamista vankilasta, mutta ei kaikkien. Se on siis fatalismia.
Ordodoksien sivuilta oppia vapaasta tahdosta :
Mutta todellisuudessa ortodoksinen opetus on hyvin yksinkertainen.
»Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani» (Ilm. 3: 20).
Raamatun tulkinta kun on tuolla tasolla niin perusteet ei voi olla päteviä . Tuo on sitä yhden jakeen teologiaa joka vie metsään . Tuo kuvaus on ulos ajetusta Kristuksesta Sardeen seurakunnasta ja kukaan ei tule avaamaan ovea jos ei ole uskoa , joka tässä kontekstissa on paimenen tehtävä avata ovi. . Huonoa teologiaa !! Kukaan Raamattua tunteva teologi ei selitä tuota kohtaa noin , kuin siellä oven takana olisi uskosta osaton joka avaisi vapaan tahdon turvin oven, ei !
Raamatussa, Jeesus kuitenkin sanoo nuo sanat, jos joku avaa. Niin kauan kun löytyy katumusta on mahdollista nousta. Meille ei kerrota oliko Laodikean seurakunnassa mahdollisesti vielä sieluja joille oven avaaminen oli mahdollista. Ortodoksi teologia on aina monimuotoista ja kirkollisen tulkintakaanonin alla.
Ei Raamattu tässä asiassa ole sekä että , se johtaa harhaan kun tulkitaan ilman kontekstia . Avaako jumalaton ihminen oven ? Ja kysymys ei ole edes ihmisen sydämen ovesta vaan seurakunnan . Tästä sitten julistetaan että ihmisen sydämessä olisi kahva jolla ovi avataan .
Ihmisellä on vapaus, vapaa tahto ja hän voi huutaa avuksi Herraa. Psalmi sanoo; ” Huuda minua avuksesi hädän päivänä. Minä autan sinua, ja sinä kunnioitat minua.” ( Ps 50). Ja Jooelin kirjasta luemme; ”Mutta jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” ( 3:5).
Niin on hyvä huomata konteksti että kun hurskas kuningas puhuu psalmissa tai Joelin profetia joka kuvaa Pyhän Hengen vuodatus helluntaina , jolloin Pietari saarnasi . Joka ottaa sanan vastaan niin sana vaikuttaa tahtomisen kuten Raamattu opettaa ei siis syntisestä ihmisestä itsessään ole halua eikä tahtoa pelastukseen . Usein olet lainannut Lutherin sanoja että tätä tahdon tilaa ei Jumala poista kaikilta ja se on jos ihminen ei ota sanaa ja pelastusta vastaan . Ihminen voi torjua tai vastaanottaa muttei voi itse vaikuttaa pelastukseen , koska se ei ole tekojemme kautta vaan Kristuksen ansiota ja armosta ja armo toimii täysin lahjana ja irrallaan ihmisestä lahjana meille . Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä ja ihmiseen näyttäen synnin ja vanhurskauden ja tuomion . Usko ei itse asiassa ole edes meidän omaa vaan se Jumalan pojan uskoa kuten Paavali sen kuvaa . Meidän ulkopuolelta tullut lahjavanhurskautta .
Jokaisessa ihmisessä on kaipaus Jumalan puoleen. Ihminen on luomisen perusteella ylöspäin avautuva. Siksi hänellä on tahdon vapaus, suntiinlankeemus ei tuhonnut sitä. Luther kuvaa kehittämäänsä sidottua tahtoa joka on fatalistinen. Torjunta on pelastukseen vaikuttamista. Neitsyt Maria tahtoi suostui. Mitä jos hän olisi sanonut ei kiitos.
Tottakai ihminen on luotu yhteyteen ja kaipaa rakkautta ja sitä etsitään ahkerasti mutta vain Kristus Pyhän hengen kirkastamaan sanan kautta voi herättää ihmisessä synnintunnon . Ajattelen spekulointina tuota mitä jos Maria olisi kieltäytynyt , siinäkin kuvastuu Jumalan vapaan tahdon jaarittelu , että kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala ei olisi tiennyt minkä kohdun hän valitsee poikansa syntymään .
Niin olisiko Maria, voinut vastata toisin.