Kristikunnan historiassa uskonpuhdistuksen jälkeiset ajat 1500 luvun lopulta -1700 luvun alkuun olivat oikeita runsauden sarvia tuottamaan erilaisia uskonkäsityksiä . Yksi vaikuttavampia henkilöitä on ollut
August Hermann Francke, Saksalainen teologi ja pedagogi , jonka oppikäsitys armonjärjestyksestä on hyvin laajalle levinnyt myös pietistisen liikkeen ulkopuolella . Se levisi metodikirkkoon ja vapaiden suuntien oppikäsityksiin . Ja rantautui myöhemmin myös meille Suomeen moneen herätysliikkeeseen . Suomessa sitä vauhditti kirjallisuuden laajeneminen hengellisellä rintamalla . Francken käsitys armonjärjestyksestä on vahvaa myös luterilaisiksi itseään tuntevaksi piireissä ja tietysti sen vaikutukset näkyvät vapaa kristillisyydessä selvemmin , jonka omaksuivat 1600- luvun jälkeen syntyneet kristilliset liikkeet. Sen ajattelun oli helppo kytkeytyä moniin kristillisiin oppisuuntiin , missä oli jo kasteen ja ehtoolisen merkitys muutettu ja missä nähtiin myös kirkollinen virkapappeus , joka synnyttää ajatuksen kääntymisestä tekemisen suuntaan ennemmin kuin nöyrytymisen suuntaan . Mikään oppi ei ole syntynyt tyhjiössä eikä pyörää voi ns keksiä uudelleen vaikka siihen tulisi virheitä niin pyörä pysyy pyöränä . Francken vaikutus on syvälle iskostunut käsitys armonjärjestyksessä jossa määritellään aikajärjestyksessä tapahtumat kääntymys tuli näkyä ennen uskoa ja pyhitys tuli seurata uskosta . Se oli portaittain etenevää ja piti tunnistaa eri vaiheet , joka johti uskonelämän tarkkailuun omassa ja toisten elämässä ja lopulta uskonkohde siirtyi tarkkailemaan Kristuksen sijasta omaa itseään . Siitä nousi myös tarve todistaa omaa uskoa ja väistämättä se johti myös lakihenkisyyteen . Alun pietisessä liikkeeessä oli enemmän luterilaisuuden sydänääniä , mutta kuten yleensä uudet ajatukset muovaavat uskonkäsitystä. Kaikkihan sanovat kristillisissä kirkoissa ja liikkeissä että oppi suoraan Raamatusta , myös ne liikkeet ja suunnat jotka eivät ole uskonoppia määritelleet tarkemmin , mutta heilläkin on perintönä tietyt dogmit jotka helppo tunnistaa julistuksesta vaikka niitä ei ole kirjattu ylös . Tästä usein johtuu erilaiset raamatun tekstien tulkinnalliset erot myös , kun focus ei ole Kristuksessa vaan itsessä . Henkilökohtaiset motiivit myös usein kumpuavat tästä ajattelusta vaikka ihminen ei itse sitä tiedosta . Joskus siitä henkilökohtaisesta todistuksesta tulee tärkempää kuin todistus Herrastamme . Tämä ajattelu sopii ihmisen loogiseen ajatteluun hyvin kun kiipeämme portaitakin yksi kerrallaan , kuitenkin Jumallisiin totuuksiin ei voida aina soveltaa porrasteoriaa, Alunperin armonjärjestys nousi kysymyksestä miten Jumalan ilmoituksesta kumpuava rakkaus ihmisen pelastukseksi kokonaisuudessa omistetaan.Tarve armonjärjestykselle liittyy vastineeseen katolilaisille , jotka uskonpuhdistuksen jälkeen korjailivat oppiaan 18 vuoden ajan josta Trenton kirkkolliskokouksess a julkistettiin suurimmat päätelmät ja muutokset . Seuraava lainaus luterilainen .net sivulta :
Oppi kiinnitti huomion Jumalan armotekoihin ihmiselle ja ihmisessä, ei vain taivaan tuomioistuimessa.
Opin tarkoituksena oli selittää johdonmukaisesti ja teologisesti eritellen, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee pelastuksesta osalliseksi. ”Armonjärjestys” sana viittaa järjestykseen, jota Pyhä Henkinoudattaa armahtaessaan yksityisen ihmisen. Kysymys ei kuitenkaan ollut niinkään ajallisesta järjestyksestä, vaan pikemminkin pelastuksen Jumalallisesta syy-seuraus suhteesta: Jumala aukaisee silmämme, me näemme. Jumala avaa korvamme, me kuulemme. Pelastuminen on yksin Jumalan työtä ja tekoa. Pelastuminen on kokonaisuus, mutta se voidaan eritellä myös yksittäisiin pelastustapahtumiin. Armonjärjestysopissa pelastustapahtumat eriteltiin seuraaviin osiin: kutsu, valaistuminen, kääntymys, uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen, pyhitys, uskon säilyminen, uudistuminen ja kirkastaminen.Tämä on mielestäni osoitus siitä kun Jumalan sanan keskipiste Jeesus Kristus muuttuu , niin uskoon tulee erilaisia painotuksia jotka ohjaa uskon kohteesta poispäin . Esimerkkinä Calvinin erilaiset näkemykset vaikutti lopulta harhaoppiseen uskonsuuntaukseen . Reformoidut baptistit edustaa Suomessa tätä suuntausta . Niin voi olla raamatullistakin opetusta mutta jos enneltamääräämisoppi sanoittaa uskoa että toiset on valittu kadotukseen niin siitä selvä johtopäätös että ei tiedä kuka on valittu ja kun Jeesus ei kuollut kuin vain valittujen puolesta niin ei voi olla varma saako synnit anteeksi . Frans Piper sanoittaa pelastusvarmuutta : kun uskot evankeliumin niin saat uskoa pelastukseen . Erilaiset uskonkäsitykset tuovat hajuja ja makuja seurakuntaelämään ja se aitous ihmisten väliltä heikkenee Jumala tietysti tahtoo että ihmisten erilaiset persoonallisuudet saisivat kukkia seurakuntaelämässä. On vain yksi ratkaisu eli Kristus on korotettu ja armahdetut syntiset yhteisessä uskossa ylistävät Herraa . Raamattu puhuu Kristuksen tuoksusta ja se on tietysti rakkautta . armoa ja totuutta mitä hän on . Katsomme eri kristillisyyttä meidän omien kokemuksien kautta tietysti , mutta usein katse on ihmisissä ja yksikin ihminen joka edustaa tiettyä kirkkokuntaa tai suuntausta ja töpeksii tai on meitä kohtaan epämiellyttävä niin usein menee koko kirkko tai liike sen maineen mukana . Viisaus ja tieto on kätketty yksin Kristukseen ja avautuu meidän häviöiden, menettämisien , onnettomuuksien ja vaikeuksien kautta . joissa me syntisinä olemme toivottomia ja tunnemme kurjuutemme , joissa me mietimme syyllistäen itseämme ja tunnemme epäonnistuneemme elämässämme pahoin ja kuitenkin se tie on annettu ja sallittu Jumalalta , jonka kautta armo , totuus meille kirkastetaan . Ristin tie vie kuolemisen kautta tuntemaan Kristusta paremmin . Siksi katseemme ei tulisi kääntyä pois Kristuksesta .
Blogi tietysti sisältää lainatun tekstin lisäksi omia havaintoja ja päätelmiä uskonopin kehityksestä , ihan vapaasti oppineet ja kuka vaan voi tuoda omia käsityksiä opiksi ja ohjeeksi ja erilaisia näkemyksiä asian tiimoilta .
Tähän tietysti littyy evankeliointi , koska näin sana kehoittaa ja ajattelemme että jokainen joka ottaa Jumalan armon vastaan pelastuu .
Ja tieto asiasta on että Jumala oli valmistanut meille pelastuksen jo ennen maailman syntyä ja oli valinnut kaikki Jeesukseen uskovat ja uskossa loppuun asti pysyvät taivaaseen . Jumala on ilmoittanut pelastus suunnitelmansa etukäteen jonka hän on tiennyt myös miten käy jokaisen kohdalla . Siitä puhuu raamattu jo etukäteen .
Timo, et taaskaan ymmärrä, sen kertoo se, että puhut ja sekoitat kaksinkertaisen predestinaation luterilaiseen yksinkertaiseen predestinaatioon. Toiseksi siirryt edeltämääräämisestä edeltätietämiseen. Sekoitat selviä luterilaisia käsitteitä. Sitten sekoitat lisää tuomalla Jlan. yleisen pelastustahdon määrääväksi prinsiipiksi, mitä se ei luterilaisuudessa ole. Uskolla on luterilaisuudessa välineellinen arvo, se että joku saa tämän välineen sen takana on iankaikkinen määräys. Määräys koskee osaa kadotuksen massasta, jos se ei koskisi edes osaa kukaan ei pelastuisi.
Lopuksi siirryt selittämään 3000 ihmisen kääntymystä, tuossa taas siirryt ortodoksiseen pelastusopin kannattajaksi ” pelastaa jokaisen joka ottaa evankelimin vastaan” tästä kiitän sinua.
Valitettavasti kirjoituksesi vain sekoittaa Jumalan yleistä pelastustahtoa julistetussa sanassa ja lisäät vielä soppaan vapaan tahdon, että – me valitsemme evankeliumin. Tästä en sinua kiitä. Jeesus sanoo tästä itse Mat23: ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi……..mutta te ette tahtoneet.” Miten käännät tämän vapaaksi tahdoksi?
Kosti helposti, vapaa tahto ilmenee, te ette tahtoneet.
Niindenkö, jotka tahtoivat?
Kosti juuri niin, niiden jotka tahtoivat että eivät tahdo. Se on vapaata tahtoa.
Valitettavasti lauseesi logiikka viittaa sidottuun tahtoon, jonka kiellät.
Kosti, jos sinä et tahdo, se on sinun tahtosi päätös. Jos et halua uskoa evankeliumia se sana on tuomiseva tahtosi päätöksen.
Otetaan vielä kerran Sami ja kerro missä menee pieleen ja perusteet Raamatusta kiitos !
1. Jumalan tahto että on että kaikki ihmiset pelastuvat .
2. Ennaltamäärääminen on sidottu Kristukseen eli jos olet uskossa Kristukseen niin sinä pelastut . Meidät liitetään kasteen kautta uskoon Kristukseen .
Vierastan vajaita lauseita näissä yhteyksissä , esim. Valittu tai määrätty ja jätetään pois Kristus kuten sana sen ilmoittaa tai välineellistäminen kun puhutaan Kristuksen kuolemasta ja siihen voittoon liittämisestä armosta . Sakramentit sanaa ei kaikki käsitä ja vähintään armonvälineistä tulee puhua
Sami ajattelusi törmää lopulta pelastuskysymykseen kuka pelastuu ja kuka ei ja sitä emme voi tietää kuten Jumala etukäteen . Nyt olisi hyvä lukea nuo sanan paikat mitä asiasta sanotaan . Vapaan tahdon teologia tuo pietistisiä piirteitä oma hurskauden esillä pitäminen ja pelastuksessa osallisuus ja se törmää armoon jossa ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa . En vietä ordodokseja pietistiseksi kirkoksi kun se kokoontuu kirkollisessa armonvälineiden yhteydessä , mutta sävyt on selviä kun ihminen tuodaan esille joka käänteessä . Olemme Jumalan uskon ja rakkauden kohteita ei tekijöitä , tekijä on edelleen Jumala joka vaikuttaa lapsissaan Pyhä Hengen kautta . Viimeisellä tuomiolla vuohilla oli selvä teologia tästä asiasta mitä usko ja armo on ja joutuivat kadotukseen . Lapseuteen meidät on kutsuttu palvelemaan , ei keskittymään niinkään tekoihin . Tekeminen ja luovuttaminen on eri asioita ja hengellisessä mielessä itsensä antanut Kristukselle saa olla välikpl ja tekijä on prosenteilla mukana kaikessa ja tietäen myös että on ansiollinen ja pakko se on myöntää . Armoa ei sovi liimailla mihinkään missä on yhtään muuta kuin Jumalan tekoihin perustuvaa . Siitä tulee myös kaksi sakramenttiä luterilaisuuteen .
Timo
1. Kuvaa Jumalan universaalia armontahtoa.
2. Kuvaa sitä, että Jumala on iankaikkisuudessa valinnut tietyt ihmiset pelastukseen.
Timo kirjoitat; ajattelusi törmää lopulta pelastuskysymykseen kuka pelastuu ja kuka ei ja sitä emme voi tietää kuten Jumala etukäteen.
Eikä sitä tulekkaan tietää, paitsi luterilainen haluaa tietää varman päälle, siksi luotiin käsiteaparaatti Pelastusvarmuus.
Eli allekirjoitat nuo kaksi kohtaa sitten olemme samalla linjalla ! Nämä kohdat ovat samoja luterilaisille ja ordodokseille ja ordodoksiopista ne suoraan otin 😅 Pelastus on vaan eri opinkirjoista , käytännössä armosta vain pelastutaan
Pelastusvarmuus ? No ei se ole varmaa jos minun osuus mukana , sitähän sais epäillä lähes joka päivä . Jumalan lapsen ei tarvitse pelätä kun pysyy totuudessa eikä salaa syntejään niin evankelimin ilo ja vapaus kaiken kärsimyksenkin keskellä saa omistaa . Mutta lopullinen pääseminen avautuu aina siitä näkökulmasta että tahdomme pysyä hönen yhteydessään niin saamme luottaa , mutta tiedostamme että se synti joka meissä asuu tahtoo meidät irrottaa Kristuksesta . Mutta meille on annettu tämä päivä ja tänään saamme uskoa jo pelastukseen ja luottaa että hän vie perille . Eikö se käy entistä selvemmäksi Jumalan lapsen elämässä että meillä ei ole muuta tietä eikä muuta pelastusta kuin hänessä ?
Timo kirjoitat; Nämä kohdat ovat samoja luterilaisille ja ordodokseille ja ordodoksiopista ne suoraan otin 😅 Pelastus on vaan eri opinkirjoista , käytännössä armosta vain pelastutaan.
Eivät ne ole samat. Armon käsite on luterilaisuudessa eri kuin ortodoksisuudessa. Luterilaisuudessa pelastus on sitä, että joiden sidotun tahdon Jumala vapauttaa toisia ei.
Armosta vain pelastutaan kuten kirjoitin . Loppu mitä kirjoitit tarkoittaa että Kristus vapauttaa meidät synnin ja kirouksen tuomiosta uskon kautta .
Niin siis kuten edellä totesin tämä kääntyy pelastuskysymykseen ja vapaan tahdon teologia ei voi hyväksyä Jumalan armovalintaa puhtaasti Kristuksessa kun ihmisen osuus tahdotaan laittaa siihen ja se ei sovi sitten pelastuskysymykseen armosta. Armon käsitettä täytyy myös ruuvata erilaiseksi . Ymmärrän kyllä että ordodoksien armonkäsitys poikkeaa muiden vapaan tahdon suuntauksista .
Timo, nyt en ihan saanut selvää.
Ei luterilaiset ole keksineet mitään käsite aparaattia , he ovat oppineet sen Paavalilta ja oman elämän todistuksesta :
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Kai luulisi tuon kelpaavan myös ordodokseille ?
Timo, varmuus on tietysti hieno asia, sitä tuskin kannattaa vastustaa. Ortodoksi suhtautuu pelastusvarmuuteen kuitenkin varovaisesti, sillä pelastus nähdään jatkuvana prosessina eli theosis-prosessina, jossa ihminen Jumalan armon ja oman vapaan tahtonsa kautta kasvaa Jumalan kaltaisuuteen koko elämänsä ajan.
Monet kirkon laajasti kilvoitelleet ovat kokeneet omat syntinsä suurina, lisäksi he ovat nähneet hengellisesti Aadamin ja Eevan tuottaman maailman laajuisen hedelmän. Synti on glopaali. He ovat epäilleet omaa pelastustaan. Muut taas ovat nähneet kilvoittelijoissa laajasti vaikuttavan Jumalan armon.
Niin kuuluu Jumalan lapsen elämään tietysti jopa helvetin kauhuja ja tuntemuksia että on jopa vailla Jumalan armoa joskus . Ja näitä ihmiset välillä vuodattaa vaikeuksissaan. Ehkä suurin murhe nousee kuitenkin omasta syntisyydestä ja silloin olis hyvä olla katse suunnattu oikeaan paikkaan eikä jättää Srk kokouksia vaikka tuntuu miltä tuntuu . Ja paimenen rohkaisun sanat tuovat toivoa ja sielunhoidolliset keskustelut ja rippi . Ajattelen että olla sillä tavalla lapseudessa, kun on tärkeää tiedostaa Jumalan hyvä tahto että voisimme rukouksissa tuoda rehellisesti asiamme kiitoksen kanssa . Yleensä se riemu ja pelastusvarmuus on parhaiten koettavissa yhteyden kautta kun Srk kokoontuu. Aina kun on Kristusta tarvitseva niin asiat on oikeaan suuntaan . Pyhän Hengen läsnäolon varma merkki on myös synnintunto jabsiitäkin saa lopulta iloita ainakin jälkeenpäin .